Olenko silloin psykoosissa

Minä hallusinoin vedestä usein, mutta se ehkä johtui vain siitä, että jotkut huumasivat minua ketamiinilla. Sitä tapahtui siitä asti kun olin 4v siihen asti kun olin 28v. Teen aloituksen siitä muutaman vuoden päästä, kun se huomataan että eivät enää tee sitä minulle.

Mulla oli myös jakso elämässä, joka nimettiin jälkeenpäin "psykoottiseksi". Lieneekö siitä johtunut, ettei ollut ihan tyylipuhdas psykoosi, kun muistan edelleen kaikki harhakuvitelmani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näet eron todellisuuden ja oman kokemuksen välillä.  Et ole psykoosissa.

Tämä.

Minulla tulee erinäisten neuropsykologisten juttujen vuoksi useinkin "spaced out" -olo. Vaikka aivot olisivat ihan jumissa, epätodellinen olo, ja todellisuus on "kuin sumuverhon takana" (ja ikään kuin menetän siihen kontaktin), aina takaraivossani ymmärrän kyseessä olevan oma sisäinen reaktioni. Se epätodellisuus ei esimerkiksi symboloi minulle mitään erityistä, kuten psykoosissa voisi tapahtua.

Joo. Tuollaisten neurologisten juttujen / dissosiaation vuoksi voi myös nähdä vaikkapa näkyjä, mutta ne näyt eivät merkitse mitään. Jos dissosiaatio menee pahaksi niin saattaa nähdä näkyjä tai siis hallusinaatioita melkein yhtä paljon kuin mitä jos käyttäisi LSD:tä, eli suunnilleen sentapaista että seinät pyörivät ympärillä ja katto on pään yläpuolella tulessa ja ikkunasta tulee sisälle elefantti. Niinkuin minulle joskus tapahtui. Mutta minä tajusin sillä hetkellä että "hetkinen, mulla on pää hajoamassa". Ja tajusin että ne hallusinaatiot eivät olleet siinä se ongelma, vaan ongelma oli se että minä olin henkisesti aivan tajuttoman pahasti ylirasittunut, tajusin että vika oli minun pääni sisällä. Tuo oli hetkellinen neurologinen häiriö ylirasituksen vuoksi. Kyllähän pahassa univajeessakin alkaa aivoista tulla aikamoista "höttöä", niinkuin olisi kännissä. Missään vaiheessa en uskonut niihin hallusinaatioihin. Näin niitä vaikka kuinka paljon. Mutta tiesin että ne nyt olivat vain jotain älytöntä mihin ei tarvinnut kiinnittää huomiota.

Jos taas ihminen on oikeasti "mielisairas" eli hänellä on psykoosi tai skitsofrenia, niin hän ei erota niitä hallusinaatioita todellisuudesta. Hän ei tajua että ne ovat hallusiaanioita, vaan ne ovat hänelle totta. Hän alkaa elää niiden mukaisesti. Hän ottaa sen ikkunasta sisään tulleen elefantin itselleen lemmikiksi, rakentaa sille pihalle jättimäisen koirankopin, tilaa jostain elefantille jättimäisiä määriä heiniä,... alkaa sammuttaa sitä katon tulipaloa,...

Aivan.

Oletetaan että katsot nyt juuri ulos ikkunasta, ja näet männyn. Sanot muille että komea mänty. Muut sanovat, että kyseessä on kuusi ja että näet harhoja ja olet psykoosissa. Luonnollisesti ymmärtäisit heti sairautesi, etkä uskoisi omia silmiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näet eron todellisuuden ja oman kokemuksen välillä.  Et ole psykoosissa.

Tämä.

Minulla tulee erinäisten neuropsykologisten juttujen vuoksi useinkin "spaced out" -olo. Vaikka aivot olisivat ihan jumissa, epätodellinen olo, ja todellisuus on "kuin sumuverhon takana" (ja ikään kuin menetän siihen kontaktin), aina takaraivossani ymmärrän kyseessä olevan oma sisäinen reaktioni. Se epätodellisuus ei esimerkiksi symboloi minulle mitään erityistä, kuten psykoosissa voisi tapahtua.

Joo. Tuollaisten neurologisten juttujen / dissosiaation vuoksi voi myös nähdä vaikkapa näkyjä, mutta ne näyt eivät merkitse mitään. Jos dissosiaatio menee pahaksi niin saattaa nähdä näkyjä tai siis hallusinaatioita melkein yhtä paljon kuin mitä jos käyttäisi LSD:tä, eli suunnilleen sentapaista että seinät pyörivät ympärillä ja katto on pään yläpuolella tulessa ja ikkunasta tulee sisälle elefantti. Niinkuin minulle joskus tapahtui. Mutta minä tajusin sillä hetkellä että "hetkinen, mulla on pää hajoamassa". Ja tajusin että ne hallusinaatiot eivät olleet siinä se ongelma, vaan ongelma oli se että minä olin henkisesti aivan tajuttoman pahasti ylirasittunut, tajusin että vika oli minun pääni sisällä. Tuo oli hetkellinen neurologinen häiriö ylirasituksen vuoksi. Kyllähän pahassa univajeessakin alkaa aivoista tulla aikamoista "höttöä", niinkuin olisi kännissä. Missään vaiheessa en uskonut niihin hallusinaatioihin. Näin niitä vaikka kuinka paljon. Mutta tiesin että ne nyt olivat vain jotain älytöntä mihin ei tarvinnut kiinnittää huomiota.

Jos taas ihminen on oikeasti "mielisairas" eli hänellä on psykoosi tai skitsofrenia, niin hän ei erota niitä hallusinaatioita todellisuudesta. Hän ei tajua että ne ovat hallusiaanioita, vaan ne ovat hänelle totta. Hän alkaa elää niiden mukaisesti. Hän ottaa sen ikkunasta sisään tulleen elefantin itselleen lemmikiksi, rakentaa sille pihalle jättimäisen koirankopin, tilaa jostain elefantille jättimäisiä määriä heiniä,... alkaa sammuttaa sitä katon tulipaloa,...

Aivan.

Oletetaan että katsot nyt juuri ulos ikkunasta, ja näet männyn. Sanot muille että komea mänty. Muut sanovat, että kyseessä on kuusi ja että näet harhoja ja olet psykoosissa. Luonnollisesti ymmärtäisit heti sairautesi, etkä uskoisi omia silmiäsi.

Jos psykoosi johtuu huumeista, silloin sen ymmärtää paremmin?

Psykoosi on todella pelottava kokemus. Sen takia siihen halutaankin jotain lääkitystä jos on joku tolkku ihmisellä

Muistan kuitenkin lukeneeni jostain, että jos ei saa lääkitystä, niin ennuste on parempi, mutta olisiko sitten harhaisuus alun perinkin vähäisempää.

Vaikka ihmisellä olisikin tietoisuus omasta psykoosista niin hän ei kykene sitä lopettamaan. Loppuu ajan kanssa, jos on loppuakseen.

Hyvä on tämän jälkeen välttää  elämässä tilanteita, jotka ajoi tähän psykoosiin, jos mahdollista.

Ap:n kuvailema on ihan tavallista dissosiatiivisuutta. Ei tarvita mitään jatkotoimenpiteitä. Toki voi mennä lääkäriin tms.

Psykoosi olisi enemmänkin sellaista, että mikroaaltouuni ja puutarhatonttu salakuuntelevat sinua, ja naapuri raportoi FBI:lle joka kerta kun viet roskasi.