Sattuuko synnytys aina niin paljon, että huutaa kivusta?

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:40"]

Pelkään, ettei lapsi mahdu ulos (niin kuin tuossa kamalassa synnytysvideossa) tai en jaksa ponnistaa. Olen muiltakin kuullut, että avautumisvaiheen kivut ovat pahimmat, mutta tosiaan jostain syystä ei pelota. Olen jo pahoissa kuukautiskivuissani opetellut hengittämään oikein ja rentouttamaan alavartaloani, eristämään kipua päästäni jne. Itse ponnistaessa tulee varmaan jotenkin avuton olo, kun kaikki tapahtuu raivokkaasti. 

ap

[/quote]

Mulla oli ennen synnytyksiä ihan horror kuukautiskivut (makasin kippurassa), mutta kyllä avautumiskipu oli jotain paljon pahempaa. Siinä ei hengitelty eikä rentouduttu, kun yrjö lensi ja vain sattui ja sattui. En koskaan ollut tajunnut, miten kova kipu voi olla.

[/quote]

Minulla taas on ollut pahempia kuukautiskipuja kuin mitä avautumiskipu oli. Kuukautiskipujen takia olen menettänyt tajunkin.

P

Avautumiskipu tuntui liekinheittimeltä alavatsalla, minuutin parin välein. Poltot on kuvaava sana. Tuntui että kroppaa revitään kahtia. Ponnistus oli siihen verrattuna helppoa. Kovaa työtä mutta siihen mulla kuitenkin autto kipulääkitys, niin että ei se varsinaisesti sattunut. Tuntui vaan että jotain isoa on tulossa ulos. Toisella kertaa ei tarvinnu ees hirveästi voimaa ponnistaessa, supistukset oli niin kovat, että ne työnsi vauvaa ulos hyvin. 

Ennen esikoisen synnytystä keskustelimme työkavereiden kanssa paljon synnytyksestä. Lähes jokainen kertoi että ponnistusvaihe ei enää satu, vaikka täyttä työtä onkin. Huhheijaa mikä yllätys oli, kun synnytyspoltot eivät olleetkaan mitään sen rinnalla miten jumalattomasti ponnistusvaihe sattui. Pelkäsin kuolevani ja sen jälkeen toivoin sitä. Kipu oli jotain sietämätöntä, menetin tajuntani pariin otteeseen. Olen pienikokoinen, vauvan käsi oli hieman pahasti ja epiduraali ei onnistunut. Toisen lapsen synnytyksessä epiduraalin laitto onnistui ja synnytys oli suorastaan leppoisa.

vierstä seuranneena sanoisin että mitä useampi lapsi, sen helpommin tulee uloskin.

esikoisella kun kesti suurinpiirtein koko päivä mutta 4s lapsi tuli jo puolessa tunnissa.

+30v naisten paikat on ovat hyvin elastiset jo. ensimmäinen taitaa olla vaikein,

Sattuuhan se synnytys, mutta en ole muutenkaan sellainen, että huutaisin koskaan kivun takia. Enemmänkin jähmetyn ja olen hiljaa. Ihmiset ovat tässäkin niin erilaisia. Eli en ole karjunut kummassakaan synnytyksessäni :D

t. metriletti -77

Missään vaiheessa ei tuntunut siltä että pitäisi kivusta huutaa, mutta toisin kuin muut sanoo niin ponnistus sattuu! Epiduraalista ei tietoakaan sillä hetkellä ja 3h yhteensä ponnistin ja loppujen lopuksi imukupilla avustus.. Supistukset ei ollut mitään verrattavissa tuohon 3h tuskaan.

Mutta uskon kyllä että sillon kun ponnistaa sen 10-30min niin se ei varmaankaan koske.

Toivotaav että seuraavan kohdalla olisi lyhyempi ponnistus aika!

Viisi luomusynnytystä takana.varmaan ihmistyypistä kii tuo huutaminen.mulla ei olis ollu energiaa huutaa pihaustakaan,taisin olla loppuajan ainakin kahdessa synnytyksessä puoliks vaan tajuissani.

Se huutaminen on yksilöllistä monestakin syystä. Ensinnäkään synnytykset eivät ole keskenään samanlaisia. Toiseksi kipukynnykset ovat erilaisia. Kolemnneksi kynnys ja tapumus huutaa kivusta on yksilöllistä sinänsä.  Minä päästän kyllä kovaa ääntä kun ponnistan. Minulla se auttaa saamaan työntöön voimaa. Joku saattaa sitä epäillä ("Älä tuhlaa voimia huutamiseen") mutta itse tiedän paremmin, miten asia on minun kohdallani. Olen äänenkäytön ammatilainen ja tunnen tosi hyvin kroppani ja sen, kuinka minkäkinlainen ääni siinä vaikuttaa. 

Kun oikein kovasti sattuu, niin ei kyllä pysty huutamaan. Niinhän se on onnettomuuksissakin, hiljaisimmat on pahimmissa kivuissa. Kolmessa ekassa en huutanut yhtään, ehkä sadattelin vähän ja muutaman kerran päästin karjaisun. Mutta nelosessa huusin, kun tuntui, että se auttoi, enkä ollut niin kankeana kivusta. Ja oli kiva huutaa :)

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:40"]

Pelkään, ettei lapsi mahdu ulos (niin kuin tuossa kamalassa synnytysvideossa) tai en jaksa ponnistaa. Olen muiltakin kuullut, että avautumisvaiheen kivut ovat pahimmat, mutta tosiaan jostain syystä ei pelota. Olen jo pahoissa kuukautiskivuissani opetellut hengittämään oikein ja rentouttamaan alavartaloani, eristämään kipua päästäni jne. Itse ponnistaessa tulee varmaan jotenkin avuton olo, kun kaikki tapahtuu raivokkaasti. 

ap

[/quote]

Mulla oli ennen synnytyksiä ihan horror kuukautiskivut (makasin kippurassa), mutta kyllä avautumiskipu oli jotain paljon pahempaa. Siinä ei hengitelty eikä rentouduttu, kun yrjö lensi ja vain sattui ja sattui. En koskaan ollut tajunnut, miten kova kipu voi olla.

[/quote]

Itse en pysty hengittämään kunnolla tai kävelemään kuukautiskipujen aikana ja todellakin olen oksentanut. Synnytyskipu ei olllut mitään kuukautiskipujen rinnalla. Niin se vain joillakin menee.

Yhdessä synnytyksessä taisin hieman huudahtaa siinä vaiheessa, kun tuli 3. asteen repeämät ilman puudutteita. Muuten olen ollut melko hiljaa ja käyttänyt voimiani ponnistamiseen.

Ei todellakaan satu..olen synnyttänyt molemmat lapseni luomusti, sairaalassa kyllä ja kätilökin ehti juuri paikalle. Ei mitään kivunlievitystä ei puudutuksia ja hyvin meni, juttelin vaan kätilön kanssa, saman tyyppistä kipua kuin kuukautiskivut oli mutta ei sentään mitään huutamisen arvoista! Tavallisen synnytyksen tavalliset kivut ovat aivan yliarvostettuja, jotkut naiset haluavat vaan päteä kun eivät muuten voi! Puhun tässä normaaleista terveen ihmisen synnytyksistä.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 13:26"]

Ei todellakaan satu..olen synnyttänyt molemmat lapseni luomusti, sairaalassa kyllä ja kätilökin ehti juuri paikalle. Ei mitään kivunlievitystä ei puudutuksia ja hyvin meni, juttelin vaan kätilön kanssa, saman tyyppistä kipua kuin kuukautiskivut oli mutta ei sentään mitään huutamisen arvoista! Tavallisen synnytyksen tavalliset kivut ovat aivan yliarvostettuja, jotkut naiset haluavat vaan päteä kun eivät muuten voi! Puhun tässä normaaleista terveen ihmisen synnytyksistä.

[/quote]

Hyvä provo :D

Olen synnyttänyt kohdunkaulanpuudutteen voimin, enkä kertaakaan huutanut kivusta. Naapurihuoneessa sensijaan joku huusi kuin olisi syöty elävältä.

Sattuu, mutta vain osa huutaa.

Myös minulla synnytys oli nopea, 2,5 h, joten rentoutumisesta ei ollut tietoakaan. Ja sattui aivan *elvetisti. Uudestaan en mene ikinä.

Minulla kaikki synnytykset(8kpl) olleet helppoja ja suht nopeita(5h-1.30h) omasta tahdosta täysin luomuna, ilman itkua/huutoa/kiroilua ;-)  Ei kuitenkaan mitään hyräilyä/joogaa/tms hömppää, vaan suoraa raakaa toimintaa = edestakas kävelyä/kyykkyä ja lopuksi lattialle (tai altaaseen) polvilteen pusertamaan.

Ekassa meinasivat väkisin tehdä epparin ,kun ponnistusvaihe oli kestänyt yli 30min, mutta kieltäydyin ja sieltä se mahtui tulemaan, vaikka iso jössikkä olikin. Synnytin vedessä, joten vain muutama nirhauma tuli.

Toka oli syöksysynnytys, en ehtinyt sairaalaan.Kesti yht.1h30min. Ekalla ponnistuksella sujahti ulos. Ei nirhaumia. Yksi parhaimmista synnytyksistäni.

Seuraavat kolme synnytin myös kotona, tälläkertaa mieheni siskon(kätilö) avustuksella. Jopa lapset uskalsivat katsoa, ei pelottanut heitä tippaakaan.

Kuudennes jouduttiin käynnistämään tulehdusvaaran takia, kalvoissa reikä ja lapsivettä lirahdellut kolme päivää. Syntyi siis rv 35+3. Synnytyksen kesto 1h45min.Ponnistus 2min. Rajuin kaikista synnytyksistäni!

Kaksi viimeisintä(kaksoset) synnytin sairaalassa, jossa ehdin olla 5min, ennen vauva A:n syntymää. Toinen putkahti ulos vartin kuluttua. Ponnistukset 1min. Ei nirhaumia.

Äitini ja siskoni eivät voi käsittää, miten minulla synnytykset olleet niin helppoja, kun heillä se oli kuulemma yhtä tuskaa.

Olen synnyttänyt epiduraalin voimin kerran ja kahdesti "luomuna". Kyllä se aina on sattunut ja ehkä olen vähän huutanutkin, mutta enemmän olen vain etenkin luomusynnytysten kohdalla pyrkinyt hengittelemään sen kivun pois. Parhaiten kipuun itselläni auttoi  seisoma-asento ja hengittely (ja kiroilu). Ja ponnistusvaiheesta en pitänyt sitten yhtään, tuntui ehkä jopa pahemmalta kuin avautumisvaihe. Tuntui, että kirjaimellisesti repeää (vaikken tikattavia repeämiä ole saanut kuin ensimmäisessä synnytyksessäni). Kipu on kuitenkin niin subjektiivinen asia, ettei ole mitään järkeä vertailla omia kipuja muihin. Jokaisella on oma kipukynnys ja erilainen kroppa, erilainen vauva jne. Mielestäni tässä ei kannata aliarvioida toisten tuntemia kipuja. Sen miten suhtautuu synnytyskipuun ja kuinka vahvana sen tuntee, voi oikeastaan tietää vasta sitten, kun siinä tilanteessa itse on. Mutta aloittajalle tiedoksi, että kyllä siitä (synnytyksestä) selviää ja erilaisia kivunhoitomenetelmiä kyllä löytyy ja synnytyspelkoon voi saada apua. 

Käsittämätön kipu oli avautumisessa mutta onneksi synnytyksessä ajantaju katoaa ja jostain saa ylimääräistä voimaa kestää ja raskauskin valmistaa kroppaa, pehmentää lihaksia niin että ne antaa periksi. Ei sitä kylmiltään nyt yhtäkkiä hengissä kestäis. Ja mulla sentäs aika nopeat synnytykset, 7 h ja 3 h.