Lue keskustelun säännöt.
Onko elämäni ollut poikkeuksellisen raskasta?
02.09.2021 |
Olen vuosien ajan herännyt viemään lapsia päiväkotiin viideltä (siis herännyt tuolloin, lapset olleet päivässä n. seitsemältä), tehnyt 8 tunnin työpäivän, hakenut lapset päivystä n. viideltä ja ollut kotona kuudelta, tämän jälkeen usein ruoan jälkeen ulkoiluttanut vilkkaita lapsia uudestaan ja hoitanut normiarkea... aikaa on kulunut matkustamiseen julkisilla. Käsi pystyyn jonka elämä ollut tässä kohden yhtä raskasta, vai onko tämä ihan normi? Poissa töistä en ole ollut juuri koskaan koska ollaan oltu ärsyttävän terveitä...
Kommentit (99)
Siis mitä vit... Sun elämä on poikkeuksellisen raskasta koska joudut heräämään arkisin viideltä????? 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvältä elämältä, kun töissä olet jaksanut käydä ja olet saanut kaksi lasta. Jos olisit sairas, et voisi käydä töissä etkä saada lapsia tai et jaksaisi hoitaa niitä. Jos olisit halunnut tuota helpomman elämän, niin olisit voinut jättää lapset tekemättä, jolloin huolehtisit vain itsestäsi. En ymmärrä mitä valittamista pitäisi olla, erityisen raskasta, jos kaikki on hyvin.
Meillä menee kohtuullisen mukavasti. Herätys noin 6:20, heräämiset ja aamutoimet hoidetaan koko perheen kesken yhdessä.
Toinen lapsista lähtee omatoimisesti kouluun, toinen viedään päiväkotiin. Minulla ja puolisollani on - onneksi - käytännössä sama työaika ja työpaikkamme ovat noin puolen kilometrin etäisyydellä toisistaan, joten kuljemme yhdellä autolla koko perhe.
Iltapäivällä lähdemme töistä tavanomaisena päivänä noin 15:45, lapsi haetaan päiväkodista ja toinen iltapäiväkerhosta. Sitten menemme kotiin, laitamme ruokaa, ulkoilemme ja puuhastelemme kaikkea yhdessä, kotityöt tehdään yhdessä ja lasten kanssa vietetään aikaa yhdessä.
Lapset menevät nukkumaan noin klo 20:15-20:30, molemmat nukahtavat ennen klo 21:00. Sen jälkeen vanhemmilla on omaa aikaa, joko lukien, suoratoistopalveluiden tarjontaa katsellen tai vaikka saunoen. Myös intiimeihin parisuhdehetkiin käytetään useimmiten yksi loppuilta suunnilleen viikottain.
Olemme kaikki terveitä, lapsilla ei ole erityishaasteita, parisuhde on hyvä, kummallakaan ei ole mitään ongelmia (riippuvuudet, huono käytös, riidat, etäisyys, toimimaton kommunikaatio); joten elämäntilanteemme on varmaankin kaiken kaikkiaan helppo.
En ihan ymmärrä aloitusta että onko ollut poikkeuksellisen raskasta. Normielämäähän tuo ja olette aamutoimissanne aika hitaita. Minusta esimerkki olisi rankka jos jakaisit vielä kakkostyönä mainoksia iltaisin ja kirjoittaisit gradua tai väikkäriä kun lapset nukkumassa. Mutta kokemuksensa kullakin. Sitä tuppaa saamaan mitä ajattelee joten jos et halua raskasta elämää niin ei kannata sellaista miettiä. Iloita vaan että on koti ja perhe ja työ ja terveyttä.
Mielestäni elämäsi ei ole poikkeuksellisen raskasta koska saat nukkua yhtäjaksoisesti illasta aamuviiteen.
Mun lapset 7 ja 9 heräilevät yhä. Lisäksi lasten syöpäosastolla niinkuin muillakin sairaalan osastoilla yökkö käy hoitamassa myös öisin joten uni ei ole yhtenäistä.
Voit myös kokeilla asumista puolisosi vanhempien kanssa, vanhemman kolmatta syöpädiagnoosia, lapsen itsemurhaa tai parantumatonta sairautta itsellesi.
Mutta tiedän kokemuksesta että kun elämä tuntuu raskaalta se on raskasta sanokoot muut mitä vain. Olen pahoillani tilanteestasi ja toivon että se helpottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla voi olla rankkaa, kun hoitopäivät ovat 9 tuntia... Oletan että lapset heräävät klo 6. Joten nukkumaan on käytävä viimeistään klo 20. Viikolla olette lasten kanssa 2 tuntia iltaisin kotona hereillä, josta ainakin puolet oletettavasti menee ruokahommiin. Kaupassakin pitää varmaan välillä käydä yms.
Ei kivaa arkea minusta. Olet ehkä yh, koska jos olisi perheessä toinen vanhempi, olisitte varmaankin saaneet järjestettyä lapsille lyhyemmät hoitopäivät.
Vierailija kirjoitti:
Edelliselle vielä, että Helsingissä harvalla on varaa omaan autoon, varsinkaan eronneella/erotetulla, ja täällä siihen harvoin on järkeäkään rahaa panna, Suomessa autoilu on niin kallista!
Ei se autoilu nyt niin kallista ole, että tarpeessa pitäisi jäädä autottomaksi edes Helsingissä. Mulla ei olisi pää kestänyt tuollaista luppoaikaa matkustellessa pienten lasten kanssa. Tuossa olisi myös voinut muuttaa sinne tarhan viereen, niin olisi ollut lyhyt matka. Mutta kukin käyttää aikansa mihin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelliselle vielä, että Helsingissä harvalla on varaa omaan autoon, varsinkaan eronneella/erotetulla, ja täällä siihen harvoin on järkeäkään rahaa panna, Suomessa autoilu on niin kallista!
Ei se autoilu nyt niin kallista ole, että tarpeessa pitäisi jäädä autottomaksi edes Helsingissä. Mulla ei olisi pää kestänyt tuollaista luppoaikaa matkustellessa pienten lasten kanssa. Tuossa olisi myös voinut muuttaa sinne tarhan viereen, niin olisi ollut lyhyt matka. Mutta kukin käyttää aikansa mihin haluaa.
Ei voi muuttaa tarhan lähelle jos juurikaan lähempää ei löydy jotain sillipurkin koon ylittävää ei-ylihinnoiteltua. Ei tarhamatka ole peruste päästä asuntojonossa yhtään mihinkään välttämättä, jos koti kerran kumminkin on.
Normaalia ruuhkavuosien arkea.
Väkisinkin elämä pyörii lasten ja heidän tarpeidensa ympärillä, mutta ei se kestä loputtomiin.
Jollakin on kaikki nuo ja lisäksi erityislapsi tai useampi, joiden kanssa on kaikki tavallista vaikeampaa. Tai oma sairaus, vaikka vakavat jatkuvat kivut, joiden takia ei saa nukuttua, ja silti pitää nousta klo 5 aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla voi olla rankkaa, kun hoitopäivät ovat 9 tuntia... Oletan että lapset heräävät klo 6. Joten nukkumaan on käytävä viimeistään klo 20. Viikolla olette lasten kanssa 2 tuntia iltaisin kotona hereillä, josta ainakin puolet oletettavasti menee ruokahommiin. Kaupassakin pitää varmaan välillä käydä yms.
Ei kivaa arkea minusta. Olet ehkä yh, koska jos olisi perheessä toinen vanhempi, olisitte varmaankin saaneet järjestettyä lapsille lyhyemmät hoitopäivät.
No, onhan tämä edes virkistävää vaihtelua tämä vastaus. Mut suurimmaksi osaksi tää on taas tätä tän foorumin skitsoidisuutta, "Älä valita elämäsi on ihanaa", "järkkyä elämää älä valita itsepä olet kaikkeen syypää" 🤣 Päättäkää nyt edes!
Totta, olen kyllä Jumalalle kiitollinen siitä että lapseni ovat elossa. Antaahan tuo toki näkökulmaa. Mutta sitten ei saa valittaa monesta muustakaan, mistä täällä valitetaan. Ja kumppanin kyllä saa kuka vaan kun laskee rimaa.
Jos on vaan pakko tehdä niin se on mielestäni helpompaa kuin jos ei ole pakko mutta yrittää silti pakottaa itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ehkä mä oisin hommannut auton tuossa vaiheessa, jos kulkemiseen menee kolme-neljä tuntia päivässä.
Muuttaminenkin olisi hyvä vaihtoehto.
Kyllähän aikuinen jaksaa herätä viideltä, minäkin herään usein, mutta on todella itsekästä ja julmaa pakottaa päikkyikäiset lapset noin pitkiin kulkemisiin ja pitkiin päiviin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autolla helpompaa.
Okei eli mun elämä siis todella ON ollut keskivertoa raskaampaa. Hyvä tietää! Autoon ei olisi ollut mahdollisuuksia.
Ei ole. Olet vain typerillä valinnoilla tehnyt siitä raskaampaa kuin olisi tarpeen, mutta eihän se nyt aikuiselle ihmiselle mitenkään raskasta ole nousta viideltä. Mitä tunnut pitävän suurenakin saavutuksena.
Eikä nuo päivätkään aikuiselle ihmiselle mitenkään pitkiä ole. Lapsille kyllä.
Vertailun vuoksi, meillä on maitotila ja viideltä olen yleensä jo navetassa. Viimeisen kerran käyn siellä klo 21 vilkaisemassa, että mammoilla on kaikki hyvin. Aina ei ole, joten seuraava yö jää sitten lyhyeksi, ja silti täytyy olla seuraavana aamuna viideltä navetassa, koska lehmät eivät siedä yhtään muutoksia lypsyrutiinissaan. Mikä on ihan oikein.
Tietysti tässä työssä on se etu, että saa olla aina kotona. Koulutaksi vie ja hakee lapset, ei tarvitse kuin hoitaa ne tienposkeen oikeaan aikaan ja ovat jo niin isoja, että hoitavat sen itse. Ja kun itselleen tekee, jaksaa ihan eri tavalla vaikka sitten vähän ympäripyöreitä päiviäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä mä oisin hommannut auton tuossa vaiheessa, jos kulkemiseen menee kolme-neljä tuntia päivässä.
Muuttaminenkin olisi hyvä vaihtoehto.
Kyllähän aikuinen jaksaa herätä viideltä, minäkin herään usein, mutta on todella itsekästä ja julmaa pakottaa päikkyikäiset lapset noin pitkiin kulkemisiin ja pitkiin päiviin!
Sanoin jo, miksi nopea muutto ei ollut vaihtoehto joten voisit lukea ketjua vähän ennen kuin vastaat, ja varsinkin jos meinaat moittia niin olet pöljä jos et lue.
Ja eikös nyt vauva-foorumin demokraattinen mielipide ole, että kunnon nainen tekee vähintään 8-tuntisia työpäiviä, ettei tarvi yhteiskunnan kuormana olla???..
... tai mikä vielä pahempaa, loisia miehensä kukkarolla?...
Vierailija kirjoitti:
Edelliselle vielä, että Helsingissä harvalla on varaa omaan autoon, varsinkaan eronneella/erotetulla, ja täällä siihen harvoin on järkeäkään rahaa panna, Suomessa autoilu on niin kallista!
Avainsana yllä on "Helsingissä". Joka haluaa kasvattaa perheen Helsingissä voisi hakeutua psykiatriseen hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autolla helpompaa.
Okei eli mun elämä siis todella ON ollut keskivertoa raskaampaa. Hyvä tietää! Autoon ei olisi ollut mahdollisuuksia.
Ei ole. Olet vain typerillä valinnoilla tehnyt siitä raskaampaa kuin olisi tarpeen, mutta eihän se nyt aikuiselle ihmiselle mitenkään raskasta ole nousta viideltä. Mitä tunnut pitävän suurenakin saavutuksena.
Eikä nuo päivätkään aikuiselle ihmiselle mitenkään pitkiä ole. Lapsille kyllä.
Vertailun vuoksi, meillä on maitotila ja viideltä olen yleensä jo navetassa. Viimeisen kerran käyn siellä klo 21 vilkaisemassa, että mammoilla on kaikki hyvin. Aina ei ole, joten seuraava yö jää sitten lyhyeksi, ja silti täytyy olla seuraavana aamuna viideltä navetassa, koska lehmät eivät siedä yhtään muutoksia lypsyrutiinissaan. Mikä on ihan oikein.
Tietysti tässä työssä on se etu, että saa olla aina kotona. Koulutaksi vie ja hakee lapset, ei tarvitse kuin hoitaa ne tienposkeen oikeaan aikaan ja ovat jo niin isoja, että hoitavat sen itse. Ja kun itselleen tekee, jaksaa ihan eri tavalla vaikka sitten vähän ympäripyöreitä päiviäkin.
Ai millä typerillä valinnoilla??.. kun tuomitsee toisen, niin sitten pitää pystyä myöskin kertomaan, mitä tyhmää hän käytännössä on tehnyt, muuten on itse vain aivoton tyypillinen mölisijä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelliselle vielä, että Helsingissä harvalla on varaa omaan autoon, varsinkaan eronneella/erotetulla, ja täällä siihen harvoin on järkeäkään rahaa panna, Suomessa autoilu on niin kallista!
Avainsana yllä on "Helsingissä". Joka haluaa kasvattaa perheen Helsingissä voisi hakeutua psykiatriseen hoitoon.
Lapsilla on yleensä kaksi vanhempaa, ja jos ei toinen halua muuttaa pois niin harvemmin voi se toinenkaan.
Elämäsi kuulostaa ihanalta, vaihtaisin sen heti omaani:
Olen päälle 30.
Ei töitä, koulutusta, kavereita, en ole edes ekoille treffeille koskaan päässyt saati muut.
Asun vielä porukoiden kanssa.
Mielenterveysongelmat on tosi pahat.
Ottaisin sun elämäsi heti tällä sekunnilla.
Arvosta sitä mitä sinulla on, jotkut eivät pääse edes yrittämään saamaan tuota.