Miten miehesi reagoi synnytyksessäsi? Pyörtyikö?

Kuinka monen mies on oikeasti pyörtynyt? Muistan kertomuksia neuvolan ensisynnyttäjien kursseilta, mutta kukaan tuttavapiirissä ei ole kertonut sellaisesta tai edes läheltä piti kokemuksesta?

Aika rauhallinen oli. Toi juomista ja pyyhki kasvoja kylmällä pyyhkeellä. Auttoi pitämään jalkaani ylhäällä kun ponnistin sivuttain sängyllä. Antoi pusun kun lapsi oli ulkona.

Ei oikein osannut tehdä mitään. Muistan, että sanoin hänelle, että pidä vaan mua kädestä kiinni ja ole vieressä, se auttaa. Jossain vaiheessa hän yritti kai nukkua (sanoin että voit kyllä nukkua) kun homma ei edennyt.

Sitten jouduin sektioon ja olin 8h heräämässä. Silloin hän hoiti poikaa tärkeät ensimmäiset tunnit. <3

Oli rauhallinen. Antoi juotavaa, jutusteli niitä näitä, piti oksennuspussia kun oksensin. Taputti kevyesti olkapäätä.  ja kävi kurkkaamassa alapäähän kun kätilö totesi että näkyy tumma tukka jo :D

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 00:28"]Vai oli tyynen rauhallinen?
Meillä mies vaan istui vieressä ja seurasi, mun puristaessa hänen kättään järkyttävällä voimalla. Viilipytty oli kerrassaan. O_o
[/quote]
Ainiin ja mun mies yritti tunkea sitä ilokaasunaamaria kokoajan mun kasvoille, ja mä vihdoin ja viimein ärsyynnyin siihen, että "heitä se naamari jo johonkin roskiin vaikka!" :-) Ap

En juuri kyennyt kiinnittämään huomiota mitä mies touhusi. Yhdessä vaiheessa seisoi vierellä, toisessa kohtaa tuli kasvojeni eteen sanomaan kannustavia sanoja. Sitten hän oli pidemmän aikaa vessassa, ei kestänyt tilannetta joka vaan jatkui ja jatkui. Ei mitään hajua missä oli ja mitä teki kun lapsi tuli ulos, varmaan siinä vierellä pönötti. Lopuksi leikkasi napanuoran. 

Synnytys eteni hitaanpuoleisesti, joten mies lähti synnytyslääkärin kanssa katsomaan tv:tä aulaan. Äijät.

Eihän se nyt voinut pyörtyä, kun piti hyssyttää vauvaa heti alusta alkaen. :)

Ei ollut paikalla.

Kesti sen kuin mies. Syötti soppaa, oli lähellä, piti kädestä, hoiti keskustelut kätilön kanssa. Synnytys kesti monta tuntia, kunnes päätyi lopulta sektioon. Molemmilla kerroilla. Jälkeenpäin mies on tunnustanut, että on edelleen hyvin traumatisoitunut, koska tuskaani oli niin vaikea katsoa. Itse en muista mitään tuskia, ainoastaan sen, että ilokaasu on mainiota ainetta :) Yrittäisin edelleen alakautta, jos saisin.

Nukkui. Kätilö puhui mulle kuiskaten sanoen "ei herätetä isää."

Odotti aulassa. 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 01:12"]

Kesti sen kuin mies. Syötti soppaa, oli lähellä, piti kädestä, hoiti keskustelut kätilön kanssa. Synnytys kesti monta tuntia, kunnes päätyi lopulta sektioon. Molemmilla kerroilla. Jälkeenpäin mies on tunnustanut, että on edelleen hyvin traumatisoitunut, koska tuskaani oli niin vaikea katsoa. Itse en muista mitään tuskia, ainoastaan sen, että ilokaasu on mainiota ainetta :) Yrittäisin edelleen alakautta, jos saisin.

[/quote]

Tähän! Meillä mies sanoi myös jälkeenpäin, että oli todella vaikeaa nähdä mut tuskissani tunti toisensa jälkeen. Ja mies oli todella helpottunut kun lääkäri reilun 20 tunnin jälkeen sanoi, että nyt lähdetään leikkaussaliin.

Ensimmäisessä synnytyksessä joutui kätilö ponnistusvaiheessa muistuttamaan ukkoa hengittämään :D eläytyi niin kovasti mukana että naama punaisena pidätti. Kätilö siinä sanoikin että siinä vaiheessa kun sinne lattialle kupsahdat ei kenelläkään ole aikaa susta huolehtia. :D mutta hyvin lopulta selvisi ja purskahti itkuun kun saatiin poika maailmaan. <3 Toinen synnytys eteni niin nopeasti, ponnistus kesti minuutin ja vauva olikin jo siinä. Ei kerennyt henkeä pidättää tai kissaa sanoa. :D onneksi.. :)

Takana yhdeksän synnytystä. Kaikissa mieheni tehtävänä on ollut synnytyksen kuvaaminen. Haluan aina synnyttää rauhassa ilman kenenkään apua tai lääppimistä. Miestä ei synnytykset pelota, paitsi ehkä pikkasen viidennen lapsen kotisynnytyksessä, kun joutui jeesaamaan napanuoran kanssa, joka oli kiertynyt kaksi kertaa kaulan ja kerran vatsan ympäri.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 01:23"]Ensimmäisessä synnytyksessä joutui kätilö ponnistusvaiheessa muistuttamaan ukkoa hengittämään :D eläytyi niin kovasti mukana että naama punaisena pidätti. Kätilö siinä sanoikin että siinä vaiheessa kun sinne lattialle kupsahdat ei kenelläkään ole aikaa susta huolehtia. :D mutta hyvin lopulta selvisi ja purskahti itkuun kun saatiin poika maailmaan. <3 Toinen synnytys eteni niin nopeasti, ponnistus kesti minuutin ja vauva olikin jo siinä. Ei kerennyt henkeä pidättää tai kissaa sanoa. :D onneksi.. :)
[/quote]

"siinä vaiheessa kun sinne lattialle kupsahdat ei kenelläkään ole aikaa susta huolehtia.", hahahha miten hyvin sanottu! :D lisää näitä!

Silitteli mun hiuksia ja kehui miten reipas tyttö mä oon. Itki kun sai ekan lapsen syliinsä, itki kun näki toisen kätilön sylissä. Hoiti hommat mun ollessa heräämössä. Oli rauhallinen ja korvaamaton.

Minun mies on pyörtynyt kahdessa synnytyksessä. Ekassa siinä kohtaa kun minulle laitettiin epiduraali. Kätilö sai miehen pään käsiinsä ettei kolahtanut sängynvreunaan :) Toisessa synnytyksessä silloin, kun vauvan pää oli ulkona. Jännityksestä ja helpotuksesta, kun rankka synnytys oli lähes ohi.

Olihan täällä joku jonka mies ihmetteli miten b-aukko voi olla hetken ajan niin isona kun ponnistaa siinä tms.

Pelästuin kovasti kun vaimon vitttun kerrottiin revenneen perseeseen asti. Sen jälkeen mikään ei ole ollut kuin ennen.