Yllätysraskaus: En uskalla kertoa äidille
Aloin noin vuosi sitten syödä e-pillereitä. En ole unohtanut ottaa yhtäkään pilleriä ja olen muutenkin noudattanut ohjeita tosi tarkasti. Vähän aikaa sitten mulle alkoi ilmestyä kaikkia ihme oireita joten päätin käydä lääkärissä varmistamassa että kaikki on kunnossa. No kaikki oli ihan kunnossa, paitsi että kävi ilmi mun olevan raskaana. Maailma romahti samalla sekunnilla. Olen nimittäin 17-vuotias, raskaus ei todellakaan siis ole käynyt edes ajatuksen tasolla mielessä. Ensijärkytys kuitenkin tuli ja meni. Puhuttiin mun poikaystävän kanssa tästä raskaudesta, puhuttiin ja vielä kerran puhuttiin vähän lisää. Käytiin kaikki vaihtoehdot läpi ja tultiin yhdessä siihen lopputulokseen että halutaan pitää tämä lapsi.
Ongelmana on se etten yksinkertaisesti uskalla kertoa mun äidille tästä. Tiedän että se järkyttyy pahemman kerran, niin mäkin järkytyin. En todellakaan mitenkään suunnitellut tätä, tämä vaan meni näin. Pelkään kuitenkin pahoin ettei äiti ymmärrä. Eniten pelottaa että se katkaisee kokonaan välit muhun.
Eli nyt tarvitsisin kipeästi vinkkejä miten kertoisin tästä raskaudesta äidille. Etenkin teiltä joilla on saman ikäisiä lapsia.
Kommentit (58)
Sossuun/kelaan ja yhteiskunnan eläteiksi. Mä ainakin arvosta sellasia, jotka käy koulut hommaa asunnot ja työpaikat, eikä vain nussi. Jalat osaa avata kuka tahansa.
Teinien kannattaisi käyttää tuplaehkäisyä. Vai eikö poikkis tykännyt kumeista?
Hän ehkä ymmärtää ja ottaa asian hieman paremmin jos vain pystyt todistamaan että todellakin olet käyttänyt e-pillereitä ja kyse on niiden pettämisestä, ei sinun huolimattomuudestasi.
Lapsiani en vaihtaisi, mutta ehdottomasti jos oma lapseni odottaisi 17 vuotiaana lasta, kehoittaisin aborttiin.
Vanhempani suuttuivat todella paljon minulle ja jäin hyvin paljon ilman tukea. Otin tämän tosi raskaasti ja lapsi kun syntyi, lähti poikaystäväkin hyvin pian. Omille sukulaisilleen valehteli ettei lapsi ole hänen ja kiva siinä oli kaikkien pienessä paikkakunnalla asua. Sain sossun kautta asunnon kaupungin vuokra-asunnosta ja se vasta oli äärimmäisen ankeaa, juoppojen kanssa samassa talossa asua.
Tehtiin sitten isyystesti ja poikaystävä oli tietenkin isä, mutta sitten tuli syyttelyt että olen vääristänyt todistukset ja mitä vielä. Tuoreet isovanhemmat uskoivat poikaansa, vaikka tällä hetkellä lapsi on aivan identtinen isoisän lapsuuden kuvista katsottuna.
Kun vanhempani saivat kuulla missä asun, he hakivat meidän kotiinsa ja yritettiin kaikki tulla parhaamme toimeen, mutta kyllähän se aikamosita syyttelyä oli. Vanhemmat lupasivat olla lapsen kanssa, jotta saisin käydä koulun loppuun iltalukiossa mutta unohtivat tulla suoraan kotiin ja minulla ei ollut varaa lastenhoitajaan, joten jouduin jättämään koulun nopeasti kesken.
Onneksi puhuin tilanteesta neuvolassa ja sieltä sain puhelinnumeron ja muutettiinkin lähikuntaan. Tällä oli tälläinen lapsiperheet tervetuloa -ohjelma ja saatiin asunto ja lapsi meni tarhaan syksyllä. Kävin nopeutettuna lukion loppuun, tämän jälkeen menin oppisopimuksella virastoon ja samalla suoritin merkonomin paperit.
Todella, todella rankkaa on ollut. Olin n 10 vuotta sitten tälläisessä yh-tapahtumassa, jossa oli paljon alaikäisenä raskaaksi tulleita ja kaikki olivat eronneet isästään viimeistään ennen lapsen 1 v syntymäpäiviä, valtaosa jo raskausaikana.
Jos olet sitä mieltä että haluat synnyttää, muista sinulla on äärimmäisen suuri mahdollisuus jäädä hyvin pienituloiseksi koko loppuiäksi. Koulutus alkutekijöissä ja suhde, kuinka sitova suhde voi olla sinun ikäisellä.
Olet monta seuraavaa vuotta sossun apujen varassa ja siihen todella helposti jämähtää.
Itse sanoa harkitse vielä.
Mun lapset on vasta pieniä, joten näkökulma on sen mukainen, mutta mitäpä jos kirjoittaisit äidillesi kirjeen asiasta. Sellaisen, jossa kerrot peloistasi ja toisaalta myös toivotusta suhtautumistavasta. Ja sitten jätät sen kirjeen äidin luettavaksi niin, että et ole itse paikalla. Kirjoita kirjeseen vaikka että olet pois seuraavat tunnin tai kaksi, etkä toivo että äiti soittaa sinulle sinä aikana. Näin äitisi saa vähän aika sulatella tietoa eikä tule sanoneeksi mitään tyhmää ensijärkytyksen vuoksi.
Helppoo se on pitää kun Sossu ja Kela maksaa nääkin pano yllätykset. Ulkomailla ei rahattomat lapsia pidä. Siellä joutuu töihin tai kadulle.
Täällä paneskellaan vain ja sossu järkkää asunnot ja täyttää tilit.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:00"]Teinien kannattaisi käyttää tuplaehkäisyä. Vai eikö poikkis tykännyt kumeista?
[/quote]
Idiootti. Pillerit ovat sen takia ettei kumia tarvitse käyttää, iästä viis.
Numero 8:n tarina oli koskettava ja realistinen. Ole kiltti ja lue se uudestaan oikein ajatuksen kanssa .
Vaikka olette poikaystävän kanssa asiasta puhuneet, niin, kaikella ystävyydellä, teillä ei oikeasti ole minkäänlaisia realistisia käsityksiä tulevasta elämästänne lapsen kanssa. Päätöksenne perustuu sekä tunteisiin (jotka todennäköisesti vielä muuttuvat) että toiveajatteluun. Tämä ei ole pottuilua, mutta nuoren ihmisen mieli on kovin taipuvainen ajattelemaan asiat ns. parhain päin.
Realismia on se, että nuorena solmitut liitot päätyvät tutkitusti enimmäkseen eroon. Vielä todennäköisemmin lapsen kanssa. Minkälaisessa tilanteessa olette sitten: sinä köyhänä yksinhuoltajana vailla ammattia, millä lapsen elättää ja lapsen isä elatusvelvollinen seuraavat 18 vuotta.
Samoin teiltä jää kokematta ns.normaali nuoruus siihen kuuluvine juttuineen. Se ei ehkä nyt tunnu pahalta, mutta todennäköisesti muutamien vuosien kuluttua asia alkaa harmittaa. Monet elävätkin sitten kolme- neljäkymppisinä sitä elämätöntä nuoruuttaan. Se ei kuitenkaan tunnu samalta.
Puhuit vain äidistäsi, joten oletan, että isäsi ei ole samalla tavalla kuvioissa mukana. Sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin avoimesti kertoa tilanteesta äidillesi. En tunne häntä, joten en voi tietää, kuinka hän tulee reagoimaan. Muistuta häntä kuitenkin, että hän on sinun pääasiallinen tukesi ja turvasi ja kysyt neuvoa. Varaudu siihen , että hän ensin saattaa suuttua, se on aika normaali reaktio tilanteessa. Älä lähde riitelemään, poistu tilanteesta ja ota asia myöhemmin uudestaan puheeksi, kun äitisi on rauhoittunut. Ole itse rauhallinen ja kanna vastuusi. Olethan melkein aikuinen.
Päätät sitten mitä hyvänsä, toivotan sinulle onnea elämääsi.
Niinhän siinä käy, kun lapset alkavat leikkiä aikuisten leikkejä. Tätäkin naputtelee yksi sellaisen leikin kävelevä tulos. Jos olette omasta mielestänne riittävän aikuisia, niin sittenhän kannatte vastuunne. Ja vaikket mammalle mitään sanokaan, niin pian hän näkee pullistuvan vatsan joka tapauksessa.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:02"]Lapsiani en vaihtaisi, mutta ehdottomasti jos oma lapseni odottaisi 17 vuotiaana lasta, kehoittaisin aborttiin.
Vanhempani suuttuivat todella paljon minulle ja jäin hyvin paljon ilman tukea. Otin tämän tosi raskaasti ja lapsi kun syntyi, lähti poikaystäväkin hyvin pian. Omille sukulaisilleen valehteli ettei lapsi ole hänen ja kiva siinä oli kaikkien pienessä paikkakunnalla asua. Sain sossun kautta asunnon kaupungin vuokra-asunnosta ja se vasta oli äärimmäisen ankeaa, juoppojen kanssa samassa talossa asua.
Tehtiin sitten isyystesti ja poikaystävä oli tietenkin isä, mutta sitten tuli syyttelyt että olen vääristänyt todistukset ja mitä vielä. Tuoreet isovanhemmat uskoivat poikaansa, vaikka tällä hetkellä lapsi on aivan identtinen isoisän lapsuuden kuvista katsottuna.
Kun vanhempani saivat kuulla missä asun, he hakivat meidän kotiinsa ja yritettiin kaikki tulla parhaamme toimeen, mutta kyllähän se aikamosita syyttelyä oli. Vanhemmat lupasivat olla lapsen kanssa, jotta saisin käydä koulun loppuun iltalukiossa mutta unohtivat tulla suoraan kotiin ja minulla ei ollut varaa lastenhoitajaan, joten jouduin jättämään koulun nopeasti kesken.
Onneksi puhuin tilanteesta neuvolassa ja sieltä sain puhelinnumeron ja muutettiinkin lähikuntaan. Tällä oli tälläinen lapsiperheet tervetuloa -ohjelma ja saatiin asunto ja lapsi meni tarhaan syksyllä. Kävin nopeutettuna lukion loppuun, tämän jälkeen menin oppisopimuksella virastoon ja samalla suoritin merkonomin paperit.
Todella, todella rankkaa on ollut. Olin n 10 vuotta sitten tälläisessä yh-tapahtumassa, jossa oli paljon alaikäisenä raskaaksi tulleita ja kaikki olivat eronneet isästään viimeistään ennen lapsen 1 v syntymäpäiviä, valtaosa jo raskausaikana.
Jos olet sitä mieltä että haluat synnyttää, muista sinulla on äärimmäisen suuri mahdollisuus jäädä hyvin pienituloiseksi koko loppuiäksi. Koulutus alkutekijöissä ja suhde, kuinka sitova suhde voi olla sinun ikäisellä.
Olet monta seuraavaa vuotta sossun apujen varassa ja siihen todella helposti jämähtää.
Itse sanoa harkitse vielä.
[/quote] miksei tätä voi alapeukuttaa enempää! Oksettavaa. En edes viitsinyt lukea kokonaan, kun alku ja loppu kertoi kaiken oleellisen asenteestasi. Ja miksi haluat kostaa omallesi sen, että sinut jätettiin oman onneksi nojaan?
Minä sain lapseni 16v enkä jäänyt yksin ja poikaystäväkin pysyi rinnalla
kannatan kirjettä. mieti jo etukäteen myös asioita, joita äitisi päässä todennäköisesti herää hänen kuullessaan uutisen jotta sinulla on joitakin harkittuja argumentteja valmiina. vaadi häntä olemaan armollinen, olet ns mahdottomassa tilanteessa jossa millä tahansa ratkaisulla voi olla ikävät seuraukset vaikka harkitsisit kuinka tarkasti.
-Nainen 19v-
Aika ikävää kuittailua monelta. Kuinka moni teistä ei ole itse harrastanut seksiä 17-vuotiaana? Taitaa olla kaksinaismoralistit asialla.
Sinähän äitisi tunnet, mutta väittäisin, että ylläri on silti mukava, kunhan ensin sulattelee asiaa. Olet vastuuntuntoinen nuori ja lääkäri voi todistaa, että ihmettelit oireita etkä ole tahallaan raskautunut. 17vuotias kyllä halutessaan pärjää ja ehkäisyn hoitaminenkin on vastuunottoa. Uskon, että tulet pärjäämään todella hyvin. Opiskella voi lapsenkin kanssa ja töihin pääsee jo 18v. Nuorempikin, mutta aikuisena helpommin niin ei ole mitään takeita, että muka joudut sossun luukulle pitkäksi aikaa. Onko poikaystävä minkä ikäinen ja opiskeleeko? Onko muita tulevaisuudensuunnitelmia
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:02"]Lapsiani en vaihtaisi, mutta ehdottomasti jos oma lapseni odottaisi 17 vuotiaana lasta, kehoittaisin aborttiin. Vanhempani suuttuivat todella paljon minulle ja jäin hyvin paljon ilman tukea. Otin tämän tosi raskaasti ja lapsi kun syntyi, lähti poikaystäväkin hyvin pian. Omille sukulaisilleen valehteli ettei lapsi ole hänen ja kiva siinä oli kaikkien pienessä paikkakunnalla asua. Sain sossun kautta asunnon kaupungin vuokra-asunnosta ja se vasta oli äärimmäisen ankeaa, juoppojen kanssa samassa talossa asua. Tehtiin sitten isyystesti ja poikaystävä oli tietenkin isä, mutta sitten tuli syyttelyt että olen vääristänyt todistukset ja mitä vielä. Tuoreet isovanhemmat uskoivat poikaansa, vaikka tällä hetkellä lapsi on aivan identtinen isoisän lapsuuden kuvista katsottuna. Kun vanhempani saivat kuulla missä asun, he hakivat meidän kotiinsa ja yritettiin kaikki tulla parhaamme toimeen, mutta kyllähän se aikamosita syyttelyä oli. Vanhemmat lupasivat olla lapsen kanssa, jotta saisin käydä koulun loppuun iltalukiossa mutta unohtivat tulla suoraan kotiin ja minulla ei ollut varaa lastenhoitajaan, joten jouduin jättämään koulun nopeasti kesken. Onneksi puhuin tilanteesta neuvolassa ja sieltä sain puhelinnumeron ja muutettiinkin lähikuntaan. Tällä oli tälläinen lapsiperheet tervetuloa -ohjelma ja saatiin asunto ja lapsi meni tarhaan syksyllä. Kävin nopeutettuna lukion loppuun, tämän jälkeen menin oppisopimuksella virastoon ja samalla suoritin merkonomin paperit. Todella, todella rankkaa on ollut. Olin n 10 vuotta sitten tälläisessä yh-tapahtumassa, jossa oli paljon alaikäisenä raskaaksi tulleita ja kaikki olivat eronneet isästään viimeistään ennen lapsen 1 v syntymäpäiviä, valtaosa jo raskausaikana. Jos olet sitä mieltä että haluat synnyttää, muista sinulla on äärimmäisen suuri mahdollisuus jäädä hyvin pienituloiseksi koko loppuiäksi. Koulutus alkutekijöissä ja suhde, kuinka sitova suhde voi olla sinun ikäisellä. Olet monta seuraavaa vuotta sossun apujen varassa ja siihen todella helposti jämähtää. Itse sanoa harkitse vielä. [/quote] miksei tätä voi alapeukuttaa enempää! Oksettavaa. En edes viitsinyt lukea kokonaan, kun alku ja loppu kertoi kaiken oleellisen asenteestasi. Ja miksi haluat kostaa omallesi sen, että sinut jätettiin oman onneksi nojaan? Minä sain lapseni 16v enkä jäänyt yksin ja poikaystäväkin pysyi rinnalla
[/quote]
Olette sitten niitä harvoja, jotka pysyvät yhdessä. Tilastot kertovat muuta. Te olette tilastopoikkeama. Niinkin onnellisesti käy joskus.
Tuo kirjoitus, jota kehotit alapeukuttamaan oli kertomus siitä toisenlaisesta vaihtoehdosta ja tilastojen valossa todennäköisempi.
Minä olin 20v kun kävi vastaava vahinko. Olin ihan varma että vanhempani heittäisivät minut ulos, koska äitini on aina jankuttanut siitä miten tärkeää on koulutus. Olin kuitenkin väärässä, vanhempani olivat uutisesta innoissaan, hakivat jopa kuohuviiniä ja halusivat asiaa juhlistaa.
Lapsen isän kanssa tuli ero raskausaikana, hän ei ole ikinä lastansa nähnyt. Lakimiehen avulla saatiin kuitenkin mustaa valkoisella että hän on isä, ei tarvi lapsen tätä sitten kyseenalaistaa.
Olin sinua sen verran vanhempi että olin jo opiskelemassa, onneksi sain aika hyvin kotona luettua ja kävin vain tenteissä. Joitain pakollisia läsnäoloja toki oli mutta lapsi pystyi sinä aikana olemaan päiväkodissa ja myös äitini oli välillä lapsen kanssa. Valmistuin vajaassa viidessä vuodessa diplomi-insinööriksi, oikeastaan nopeammin kuin kurssikaverini. Oli nimittäin aikamoinen motivaatio saada opinnot valmiiksi. Siitä lähtien olen ollut työelämässä, ja lapsiakin on lisää tullut. Tosi onnellinen olen että lapsen pidin vaikka ensimmäiset pari vuotta yksin lapsen kanssa olivat tosi raskaat. Todella iloinen olen myös siitä että jaksoin opintoihin panostaa.
Tuntuu ikävältä lukea näitä "saa nuorena lapsi, olet sossun asiakas" -yleistyksiä kun ihan itsestä se on kiinni mitä elämällään tekee. Itse en opinnoista mitään vapaata pitänyt, vauvan kanssa pystyi kuitenkin lukemaan tentteihin, mutta vaikka vuoden pitäisi taukoa koulusta, ei sekään ole katastrofi kunhan ei sille tielle jää. Varmasti ap:kin saa koulun suorittamiseen neuvoteltua opettajien kanssa joustavuutta.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:00"]Teinien kannattaisi käyttää tuplaehkäisyä. Vai eikö poikkis tykännyt kumeista? [/quote] Idiootti. Pillerit ovat sen takia ettei kumia tarvitse käyttää, iästä viis.
[/quote]
Miten niin pillerit ovat sitä varten, ettei kumia tarvitse käyttää? Eivät ne ole 100 % luotettavia.
Aika tylyä tekstiä täällä ns aikusilta naisilta. Kyllä sitä pärjää ja saa käytyä koulutkin, jos haluaa. Elämä on varmaan kituuttamista mutta ei se mammona ole kaikkikaikessa. Eikä kaikki ole lusmuja nuorena, jotka ei viitsi kantaa vastuutaan, niinkuin täällä tunnutaan luulevan. Tsemppiä ap:lle, mieluummin verorahoista maksan reippaan nuoren äidin sossurahoja kuin jonkun pitkäaikaistyöttömän juopon joka ei viitsi tikkua ristiin laittaa. Kyllä me edelleen täällä tarvitaan uusia kansalaisia, että tervetuloa vain maailmaan!
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:32"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:00"]Teinien kannattaisi käyttää tuplaehkäisyä. Vai eikö poikkis tykännyt kumeista? [/quote] Idiootti. Pillerit ovat sen takia ettei kumia tarvitse käyttää, iästä viis.
[/quote]
Miten niin pillerit ovat sitä varten, ettei kumia tarvitse käyttää? Eivät ne ole 100 % luotettavia.
[/quote] no ei ole se kumikaan!!
Kehottaisin vielä miettimään aborttia.
Jos abortti tuntuu pahalta niin mieti, onko sinusta yksinhuoltajaksi. Valitettavan usein nuo nuoruuden suhteet päättyvät ennen aikojaan ja se lapsi jää äidille. Isä lähtee huitelemaan ja elämään sitä nuoruutta ikätovereidensa kanssa.
Jos oisin äiti niin heittäsin tottakai pihalle. Olipa kiire paneskella. Asunto ja ammatti ensin. Kohta varmaan juokset sossuun.
Nussivat vain.