Lue keskustelun säännöt.
Naisen tarjous kerjäläiselle: "Osta piikkiini ruokakaupasta mitä haluat"
06.10.2014 |
Naisen tarjous kerjäläiselle: "Osta piikkiini ruokakaupasta mitä haluat" – lasku 210 euroa
30-vuotias ystäväni istui taannoin Helsingin Tokoinrannassa. Kutsutaan häntä Jenniksi.
Oli lauantai. Romanialainen nainen tuli myymään ruusuja.
Naisella oli lappu. Siinä hän pyysi apua kotona olevien lasten ruokkimiseen.
Jenni kieltäytyi ruusuista pariinkiin otteeseen, mutta nainen jatkoi kaupittelua.
Jenni sai ajatuksen. Hän ehdotti naiselle, että mentäisiin yhdessä viereiseen K-markettiin ostamaan ruokaa.
Kaupassa nainen otti korin käteensä. Ensimmäisenä hän etsi kasvisliemikuutioita.
Vihanneshyllyltä nainen asetteli koriinsa pari kurkkua. Sitten hän poimi kainaloonsa suuren perunasäkin. Nainen pyysi englanniksi, että Jenni hakisi kärryt.
Kun Jenni haki kärryjä, idea jalostui. Mitä tapahtuisi, jos hän antaisi naisen ostaa mitä vain?
Menisikö satanen rikki?
Nainen jatkoi shoppailuaan. Hän kysyi jokaisesta ostoksesta erikseen varovasti: “Is okay?” Jenni puolestaan siunasi kunkin ostoksen.
Nainen alkoi hiljalleen poimia ostoksia kärryynsä yhä nopeampaan tahtiin.
Pesujauhetta pyykkikoneeseen: “Is okay?”
Cappuccino-annospusseja: “Is okay?”
Is okay, is okay.
Jenni kysyi naiselta, tarvitsevatko lapset esimerkiksi vaippoja. Nainen poimi kärryyn vaippoja.
Nainen kysyi, onko Fanta-pullo okei. Kun Jenni nyökkäsi, nainen palasi limuhyllylle ja poimi neljä pulloa lisää.
Eineshyllyltä kärryyn tarttui kananugetteja, neljä pakettia pekonia ja kaksi rasiaa Kivikylän nakkeja. Kosmetiikkahyllyltä nainen valitsi kolme Elvital-shampoota ja perhekokoisen Head & Shouldersin.
Kymmenien ostosten reissu päättyi, kun nainen palasi pesupulverihyllylle. Jenni muistutti varovasti naiselle, että tällä taitaa jo olla pesuainetta.
Nainen vastasi: “Okay, is enough.”
Kassalla ostokset pakattiin viiteen ostoskassiin. Laskun loppusumma oli 210 euroa ja 6 senttiä.
Jenni koki, että kassaneiti ja muut jonottajat katsoivat häntä ja naista epäuskoisesti. Poskia alkoi kuumottaa.
Ulkona Jenni kysyi naiselta, miten hän saa ostokset kuljetettua asuinpaikkaansa. Nainen pyysi apua kassien kantamiseen bussipysäkille. Matkalla hän huikkaili Jennille: “Bless you."
Pysäkillä Jenni otti kuvan jatketun kuitin toisesta puoliskosta. Sillä näkyy yli 60 ostosta. Varsinaiset kuitit hän antoi naiselle, joka uskoi, että poliisi tarttuu asiaan, jos hänellä ei ole näyttää tositetta ostoksista.
Lopuksi Jenni ja nainen hyvästelivät. Jenni sanoi englanniksi:
“Tiedäthän, tämä oli paljon rahaa. Paljon rahaa jopa minulle.”
Nainen vastasi lyhyesti.
“Mmm. Bless you.”
Sitten hän nousi bussiin.
Jenni soitti minulle tapahtuneen jälkeen. Pohdimme yhdessä, mitä pitäisi ajatella.
Oliko hyvä vai huono asia ostaa kerjäläiselle ruokaa?
Oliko nainen ollut epäkohtelias hyödyntäessään Jennin vieraanvaraisuutta peräti kahdensadan euron edestä?
Vai olisiko päinvastoin ollut täyttä hulluutta jättää tilaisuus lypsämättä viimeiseen pisaraan saakka? Ulkonahan nainen olisi joutunut istumaan mahdollisesti viikkoja saadakseen saman rahan kasaan.
Kerroimme kauppareissusta myös Hesarin toimittajalle Kimmo Oksaselle, joka on seurannut vuosia romanikerjäläisten elämää.
Kimmon kommentti oli ytimekäs: “Seitsemän miljardia ihmistä. Seitsemän miljardia tarinaa."
Jäin pohtimaan Kimmon virkkomaa.
Hän kiteytti vaivihkaa sen, minkä jokaisen ihmisen soisi ymmärtävän. Yhden ihmisen valinnoista ei ole mieltä tehdä yleistyksiä siitä, miten kansanryhmä toimii.
Suomalainen rutiköyhä suomalaisäiti olisi saattanut toimia täysin samoin. Joku toinen romanialainen taas olisi saattanut valita ostoksia vain parillakympillä.
Miksi sitten levittää julkisesti tarinaa, jossa ei ole yleistettävää?
Kyllä siinä on.
Pitää vain unohtaa romanius, sukupuoli ja muut ominaisuudet, jotka eivät liity siihen, onko ihminen köyhä.
Tarinan pieni mutta tärkeä palanen on oheinen kuva kuitista. Se kertoo varsin tarkasti, mitä ihminen haluaa, kun yhdessä hetkessä hänellä ei ole paljoa, ja toisessa hän saa valita, mitä mieli tekee.
Silloin haluaa kananmunia, pekonia ja Paula-suklaavanukkaita. Shampoota ja vajaan kilon arkijuustoa.
Tarinan toinen oppi on, että ristiriitaistenkin tunteiden hetkellä auttaja kokee aina auttaneensa.
Jenni nimittäin tiivisti kokemuksensa näin:
“Jäi olo, kuin joku olisi käyttänyt mua, mutta mä vähän tykkäsin siitä.”
Kommentit (61)
tuo on muuten totta tuo että isot herrat kerää ne rahat pois kerjääjiltä, tästähän on lukenu juttua enemmänkin! surettaa kun varsinkin vanhuksilta menee rahaa turhaan ja mihin sitten käytetäänkään.. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaltaanhan sellainen "rahat menee rikollisten taskuun", vaikka olisikin osatapauksissa täysin totta, voi joskus olla "puhetapa", jolla voidaan kiertää se tosiasia että oikeasti avuntarpeessa olevia on ihan yhtä lailla tuolla kadunvarressa. Lopulta järjestäytynyt rikollisuuskin on olemassa, koska maailmassa mikään inhimillinen perusturva tai mahdollisuus tienata elantonsa jollain ihmisen sietokykyä kunnioittavalla tavalla ei ole säännöllisesti vallitseva yleistila. Tuossa mielessä nykyihmisen on pakko ajatella pidemmälle kuin maansa rajojen tai edes Euroopan sisään. Mutta mieli on kapea ja koviakin kokenut siirtää helposti omat kovat kokemuksensa muille, niin että kun itse on joutunut rankalla tavalla selviytymään, niin se olkoon sitä sitten kaikille... Tällaisten ketjujen kauttahan se paha vaivihkaa kiertää. Ehkä askel siitä eteenpäin on jo ajatella että kun kerran minä joudun tekemään näin, niin kenenkään minun jälkeeni ei pitäisi ikinä joutua tekemään sitä näin raskaasti. Tietynlainen naiivin ideaalin kun jotenkin pystyisi säilyttämään... Toki se vaikeaa usein on, mutta muuten asiat ei ikinä voi kehittyä edes vähää paremmaksi. Ei synny edes pientä aavistuksenomaista mahdollisuutta.
Ihminen on niin helposti hirviö toiselleen ja syyttää toista samasta mitä itse tekee, eri muodossa vain. Sellaisesta toiminnan logiikasta on helvetin vaikea irtautua. Usein sitä ei näe. Ainakin itse toimin niin, uskoisin että se pätee moniin muihinkin.
Mitä huonommassa jamassa itse on, sitä helpommin tuottaa negatiivista myös muille. Siksikin toisaalta järkevä ihminen ei voi oikein tehdä muuta kuin yrittää toimia tavalla, joka tuottaisi inhimillisen ja mielekkään elämän mahdollisuuksia kaikille. Eihän sitä yksittäinen ihminen voi paljon tehdä, mutta ehkä sellaiselle avautuminen jo muuttaa paljon. Ennen minkään toiminnan mahdollisuutta muuttuu usein tapa ajatella tai kokea.
Onhan kerjäläinenkin usein "hirviö" ja puute ja kurjuus saa ihmisen tarttumaan mihin tahansa mahdollisuuteen, samoin kuin pelko vähäisenkin menettämisestä. "Ihminen on ihmiselle susi" logiikka opitaan jo varhaisesta vaiheesta. Osaltaanhan tällainen ylikilpailumentaliteetti kulttuurissa korostaa sitä. Ei se tuota mitään kollektiivista hyvinvointia tai parempia tuotteita. Se tuottaa sitä että koko ajan yritetään tehdä jotain vähän toista paremmin, se tuote siinä on sivuasia, joka pitää vain tehdä tavalla joka myy. Ei se kilpailulogiikka siitä kuole, vaikka toiminnan ehdot olisivat inhimillisemmät. Korkeintaan olisi enemmän aikaa oikeasti kehitellä niitä markkinoille tuotavia tuotteita. Kilpailulogiikka ei tavallaan koskaan voi kuolla, koska aina on niitä jotka haluavat suuren voiton: se on ihmisluonnon eräs piirre. Aina on myös niitä jotka valitsevat mieluummin hieman inhimillisemmän tai hitaamman elämän, tai vetäytyvät nuolemaan haavojaan. Sekin sallittakoon. Mutta useimmat silti haluavat tehdä jotain mielekästä silkan olemisen sijaan. Eihän se yhtään kenellekään tuota etua että on helvetillinen lauma porukkaa, joka on niin huonossa jamassa, että hädin tuskin selviytyvät. Eikä sitä toki oikein millään kärjäläisen kuppiin heitetyllä kolikolla paranneta.
Ehkä se vaatisi vähän Thomas Piketty'n tapaan uskoa siihen että sellainen hyvinvointivaltion pohjamalli saataisiin jossain muodossa survottua globaalisti vallitsevaksi ja alkaisi näyttäytyä aidosti kannattavana. Jotenkin koen että esim. Suomella olisi tässä asiassa sellainen lipunkantajan tehtävä, josta koko maa voitaisiin myöhemmin muistaa. Ne ongelmat, mitä hyvinvointivaltionkin jatkokehittämiseen on liittynyt, kuuluvat nyt mielestäni enemmän Suomen ja muiden valtioiden ongelmallisiin suhteisiin ja markkinoiden epävakauteen. Markkinoiden toiminnan ehdot pitäisi miettiä täysin uudelleen, siihen pakottaa tavallaan monikin asia vallitsevassa tilanteessa, ja sitä kautta kilpailulle, tai mille tahansa ihmistoiminnalle, olisi kokonaisvaltaisemmin toimivampi (ja myös hyväksyttävämpi) perusta.
Huono yleinen asennoituminen voi joskus heijastua myös siihen tapaan, jolla ryysyistä rikkauteen noussut voi suhtautua yhä yhteiskunnan pohjatasolla oleviin. Unohdetaan että kuulutaan siihen kapeaan prosenttiin, jolta se on onnistunut ja ajatellaan että tietenkin kaikki pystyvät samaan. Totta kai voivat pystyäkin, onhan se ihan mahdollista, ja joskus sellainen optimismi voi saadakin ihmisiä liikkelle, mutta usein niitä kavereita sieltä pitää hieman käydä onkimassa ylös. Moni on niin huonossa jamassa, ihan jo fyysisesti ja terveydellisesti, ettei sitä suht koht hyvätuloinen ja leikkelettä leipänsä päälle säännöllisesti saava välttämättä edes voi käsittää. Siinä ei mikään "ihmisyys" termi merkitse enää mitään, eikä "vapaa tahto", kun on tietyn hyvinvoinnin tason alapuolella. Eikä sieltä toisaalta mikään "Jumala" nosta ihmisiä sieltä alhosta, kyllä "Jumala", siinä määrin kuin sellainen voima todella on, on ihmisten kyvyssä tuottaa hyvinvointia toisilleen ja ihmisen tavassa tunnustaa riippuvuutensa toisesta (koska jokainen kuuluu tähän kokonaisuuteen, jokainen on "Jumalan" kuva). Liian usein tuudittaudutaan siihen että elämä on valmiiksi "skriptattu" kohtalo. Kyllä me siihen voimme myös aktiivisesti (ja vähintään jossain määrin) vaikuttaa ja kääntää huonoltakin näyttävät suunnat yllättävään onnistumiseen. Toisaalta "determinismikin" on huono keksintö, jolla vain perustellaan fatalistista matkaa tuhoon. Yhdenkin ihmisen jonkinasteinen "vapaus" voi riittää kiertämään karikot, auttaa muita toimimaan samoin tai ainakin raivaamaan reittejä joillekin paremmille mahdollisuuksille.
Omissa silmissäni jokainen, joka näille kerjäläisille jotakin antaa on täysidiootti. Ansaitseekin tulla kynityksi oman tyhmyytensä vuoksi.
Olen nykyään sitä mieltä, ettei pitäisi auttaa ketään tämän maan ulkopuolella, ellei siitä ole itselle jotain muutakin hyötytä kuin moraalinen voitto.
Ensinnäkin yksi pahimmista humanitaarisista ongelmista: Afrikan loputon ruokapula. Se johtuu liikakansoituksesta. Siellä väki lisääntyy valtavaa tahtia, kuten kehitysmaissa muutenkin yleisesti. Ruoka ei sen vuoksi riitä. Täältä sitten lennätetään sinne säkkikaupalla syötävää, etteivät kuolisi nälkään. Oikea apu tilanteeseen olisi ehkäisy. Ei enää 10 lapsen perheitä, vaan korkeintaan sen verran mitä saa ruokittua. Luulisi heidänkin tajuavan, ettei kannata enää pukata lisää nälkään kuolevia maailmaan, mutta eivät välitä. Näitä itsetuhoisia ei kannata auttaa mitenkään, sillä heidän kuuluukin kadota.
Sama ongelma pitkälti muualla; meidän pitäisi muka tuntea syyllisyyttä siitä, että täällä on hoidettu asiat paremmin. Monien maiden ongelmat ovat surkeassa kulttuurissa. Esim. korruptio rehottaa ja se on maan tapa. Juuri kellään oikeasti ole halua kitkeä sitä pois. Monessa maassa on aivan mätä ajattelutapa joka on johtanut mätään yhteiskuntaan. Sellaiset ansaitsevatkin kärsiä ja kuihtua pois. Sen jälkeen tilalle voikin tulla jotain toimivampaa. Tukeminen estää muutoksen, eli kehityksen.
Eihän tuossa tapahtunut mitään haitallista. Ruoka pilaantuu jos sitä ei syödä pois joten pahimmillaan tuossa ruokittiin rikollisjärjestöä ja annettiin niille pesuaineita ja vaippoja. Jos noita kamoja myy niin voittokaan ei ole kovin kummonen. Ihan kelvollista auttamista siis mun mielestäni. Ja kyllähän ruokiin saa todella äkkiä satasen laitettua, ei 200 ruokakauppaan mikään mahdoton summa ole jos vähän enemmän ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en anna mustalaisille ikinä muuta kuin kommentin painua vittuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todistanut samanlaista tapahtumaa, ja en voi kuin ihmetellä suomalaisten nuorten naisten naiiviutta, hyväntahtoisuutta ja idealismia. Ilmeisesti kyseessä on jokin laupias samarialainen syndrooma, taivaspaikan lunastus tai omantunnon lepyttely. Kun auttamisen kohde on ulkolainen niin se jotenkin glorifioi sen, ja eihän meillä Suomessa kukaan nälkää näe tai apua kaipaisi, ei ollenkaan.
Jokaisen tuttavapiiristä taitaa löytyä joku tuttu tai tutun tuttu joka väittää tehneensä saman. Aika tavanomainen urbaanilegenda. Yleensä vastaus on vain se että kerjäläiselle ei ruoka kelvannut, vaan olisi pitänyt saada rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta jos on noin hölmö, sietääkin ottaa pari sataa takkiin. Mitähän hän oletti että tuo mustalaisnainen tekisi? Totta kai se kokeili että missä se raja menee milloin ei saa enää enempää ostaa.
En usko, että rehellinen köyhä lypsäisi toiselta noin paljon rahaa. Rehellinen köyhä ostaisi välttämättömimmän nolona ja vaatisi kunniansa vuoksi saada maksaa takaisin myöhemmin. Valehtelija köyhällä ei ole kunniaa ja hän voi noin tehdä. Toisaalta ehkä tämäkin asia on eritavoin Romaniassa, mutta en usko, että näin radikaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:10"]
En usko, että rehellinen köyhä lypsäisi toiselta noin paljon rahaa. Rehellinen köyhä ostaisi välttämättömimmän nolona ja vaatisi kunniansa vuoksi saada maksaa takaisin myöhemmin. Valehtelija köyhällä ei ole kunniaa ja hän voi noin tehdä. Toisaalta ehkä tämäkin asia on eritavoin Romaniassa, mutta en usko, että näin radikaalisti.
[/quote]
Sun kuvitelmien rehellinen köyhä taitaa kuulua Suomen sosiaaliturvan piiriin. Jos sun lapses näkee nälkää jossain lämmittämättömässä hökkelissä, tyttäret myy itteään ja pojat varastelee pysyäkseen elossa, niin hittojako siinä enää miettii jotain hölmöä joka tyrkyttää sulle rahaa. Kai tuommosella on vara hävitä pari sataa.
Idiottia kusetettiin 10-0. Hyväuskoinen menetti rahansa varkaalle. TYHMÄ !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko sittenkin kannattanut ostaa niitä ruusuja :D
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:10"]
En usko, että rehellinen köyhä lypsäisi toiselta noin paljon rahaa. Rehellinen köyhä ostaisi välttämättömimmän nolona ja vaatisi kunniansa vuoksi saada maksaa takaisin myöhemmin. Valehtelija köyhällä ei ole kunniaa ja hän voi noin tehdä. Toisaalta ehkä tämäkin asia on eritavoin Romaniassa, mutta en usko, että näin radikaalisti.
[/quote]
Sun kuvitelmien rehellinen köyhä taitaa kuulua Suomen sosiaaliturvan piiriin. Jos sun lapses näkee nälkää jossain lämmittämättömässä hökkelissä, tyttäret myy itteään ja pojat varastelee pysyäkseen elossa, niin hittojako siinä enää miettii jotain hölmöä joka tyrkyttää sulle rahaa. Kai tuommosella on vara hävitä pari sataa.
[/quote]
Joo myönnän, että vaikea samaistua oikeasti köyhän asemaan, mutta kun kirjoitin ''ostaisi välttämättömimmän nolona'' tarkoitin lapsia varten ostettavia tuotteita ja jotain itselle. Kuka rehellinen köyhä ostaisi toisen piikkiin 4 pakettia pyykinpesuainetta ja 7 pulloa shampoota (laskin pikaisesti kuitin kuvasta)? Ei ainakaan sellainen köyhä, joka ajatteli pistää elämänsä järjestykseen.
Tuskinpa nuo ostetut tavarat naisen nälkäisen perheen suihin päätyy vaan niille muille miehille ja naisille jotka Helsingissä kerjäävät. Sitten tyhjät paketit heitetään luontoon, niiden asuinröttelöiden läheisyyteen kaupungin kiusaksi ja me veronmaksajat maksetaan sitten siivous kun nämä Romanit on suvainneet lähteä takaisin kotimaahansa tai toiseen lämpimämpään maahan kerjäämään. Ainoa tapa auttaa näitä kerjäläisiä on lopettaa kaikenlainen avustus täällä ja tukea heitä kotimaassaan.
Se nainen kysyi jutun perusteella joka välissä onko ok ostaa vielä tämä ja tämä ja tämä. Ei ollut mitään väkisin ottamassa eikä huijaamassa. Lahjoittajanainen ei oikein tainnut itse tietää mitä oli tekemässä ja miksi. Mutta en osaa tuota kerjäläistä kyllä syyttää mistään.
Olen joskus maksanut jonkun köyhän ostokset kaupassa. Edelläni olevalla oli siis Iso numero -myyjän kyltti, siitä tiesin köyhäksi.
Myös olen suomalaiselle pummille tarjonnut, että voin maksaa ruuat, kun hän pyysi paria euroa. Ei sitten kelvannut. Taitaa sossu maksaa ruuat, muttei viinoja.
Yhtenä aamuna oli keskustassa kerjäläinen, istui siinä rahakupin kanssa maassa niinkuin ne nyt tapaa istua. Yleensä en niihin paljon kiinnitä huomiota, mutta mikä tällä kertaa mun huomioni kiinnitti: se poltti tupakkaa!! Eipä tee mieli antaa lantin lanttia jos se käytetään vain tupakkaan/jos on varaa polttaa tupakkaa ja silti pitää kerjätä... Ps. Ei ollut edes suomalainen, vaan joku Itä-Eurooppalaisen näköinen