Lue keskustelun säännöt.
Naisen tarjous kerjäläiselle: "Osta piikkiini ruokakaupasta mitä haluat"
06.10.2014 |
Naisen tarjous kerjäläiselle: "Osta piikkiini ruokakaupasta mitä haluat" – lasku 210 euroa
30-vuotias ystäväni istui taannoin Helsingin Tokoinrannassa. Kutsutaan häntä Jenniksi.
Oli lauantai. Romanialainen nainen tuli myymään ruusuja.
Naisella oli lappu. Siinä hän pyysi apua kotona olevien lasten ruokkimiseen.
Jenni kieltäytyi ruusuista pariinkiin otteeseen, mutta nainen jatkoi kaupittelua.
Jenni sai ajatuksen. Hän ehdotti naiselle, että mentäisiin yhdessä viereiseen K-markettiin ostamaan ruokaa.
Kaupassa nainen otti korin käteensä. Ensimmäisenä hän etsi kasvisliemikuutioita.
Vihanneshyllyltä nainen asetteli koriinsa pari kurkkua. Sitten hän poimi kainaloonsa suuren perunasäkin. Nainen pyysi englanniksi, että Jenni hakisi kärryt.
Kun Jenni haki kärryjä, idea jalostui. Mitä tapahtuisi, jos hän antaisi naisen ostaa mitä vain?
Menisikö satanen rikki?
Nainen jatkoi shoppailuaan. Hän kysyi jokaisesta ostoksesta erikseen varovasti: “Is okay?” Jenni puolestaan siunasi kunkin ostoksen.
Nainen alkoi hiljalleen poimia ostoksia kärryynsä yhä nopeampaan tahtiin.
Pesujauhetta pyykkikoneeseen: “Is okay?”
Cappuccino-annospusseja: “Is okay?”
Is okay, is okay.
Jenni kysyi naiselta, tarvitsevatko lapset esimerkiksi vaippoja. Nainen poimi kärryyn vaippoja.
Nainen kysyi, onko Fanta-pullo okei. Kun Jenni nyökkäsi, nainen palasi limuhyllylle ja poimi neljä pulloa lisää.
Eineshyllyltä kärryyn tarttui kananugetteja, neljä pakettia pekonia ja kaksi rasiaa Kivikylän nakkeja. Kosmetiikkahyllyltä nainen valitsi kolme Elvital-shampoota ja perhekokoisen Head & Shouldersin.
Kymmenien ostosten reissu päättyi, kun nainen palasi pesupulverihyllylle. Jenni muistutti varovasti naiselle, että tällä taitaa jo olla pesuainetta.
Nainen vastasi: “Okay, is enough.”
Kassalla ostokset pakattiin viiteen ostoskassiin. Laskun loppusumma oli 210 euroa ja 6 senttiä.
Jenni koki, että kassaneiti ja muut jonottajat katsoivat häntä ja naista epäuskoisesti. Poskia alkoi kuumottaa.
Ulkona Jenni kysyi naiselta, miten hän saa ostokset kuljetettua asuinpaikkaansa. Nainen pyysi apua kassien kantamiseen bussipysäkille. Matkalla hän huikkaili Jennille: “Bless you."
Pysäkillä Jenni otti kuvan jatketun kuitin toisesta puoliskosta. Sillä näkyy yli 60 ostosta. Varsinaiset kuitit hän antoi naiselle, joka uskoi, että poliisi tarttuu asiaan, jos hänellä ei ole näyttää tositetta ostoksista.
Lopuksi Jenni ja nainen hyvästelivät. Jenni sanoi englanniksi:
“Tiedäthän, tämä oli paljon rahaa. Paljon rahaa jopa minulle.”
Nainen vastasi lyhyesti.
“Mmm. Bless you.”
Sitten hän nousi bussiin.
Jenni soitti minulle tapahtuneen jälkeen. Pohdimme yhdessä, mitä pitäisi ajatella.
Oliko hyvä vai huono asia ostaa kerjäläiselle ruokaa?
Oliko nainen ollut epäkohtelias hyödyntäessään Jennin vieraanvaraisuutta peräti kahdensadan euron edestä?
Vai olisiko päinvastoin ollut täyttä hulluutta jättää tilaisuus lypsämättä viimeiseen pisaraan saakka? Ulkonahan nainen olisi joutunut istumaan mahdollisesti viikkoja saadakseen saman rahan kasaan.
Kerroimme kauppareissusta myös Hesarin toimittajalle Kimmo Oksaselle, joka on seurannut vuosia romanikerjäläisten elämää.
Kimmon kommentti oli ytimekäs: “Seitsemän miljardia ihmistä. Seitsemän miljardia tarinaa."
Jäin pohtimaan Kimmon virkkomaa.
Hän kiteytti vaivihkaa sen, minkä jokaisen ihmisen soisi ymmärtävän. Yhden ihmisen valinnoista ei ole mieltä tehdä yleistyksiä siitä, miten kansanryhmä toimii.
Suomalainen rutiköyhä suomalaisäiti olisi saattanut toimia täysin samoin. Joku toinen romanialainen taas olisi saattanut valita ostoksia vain parillakympillä.
Miksi sitten levittää julkisesti tarinaa, jossa ei ole yleistettävää?
Kyllä siinä on.
Pitää vain unohtaa romanius, sukupuoli ja muut ominaisuudet, jotka eivät liity siihen, onko ihminen köyhä.
Tarinan pieni mutta tärkeä palanen on oheinen kuva kuitista. Se kertoo varsin tarkasti, mitä ihminen haluaa, kun yhdessä hetkessä hänellä ei ole paljoa, ja toisessa hän saa valita, mitä mieli tekee.
Silloin haluaa kananmunia, pekonia ja Paula-suklaavanukkaita. Shampoota ja vajaan kilon arkijuustoa.
Tarinan toinen oppi on, että ristiriitaistenkin tunteiden hetkellä auttaja kokee aina auttaneensa.
Jenni nimittäin tiivisti kokemuksensa näin:
“Jäi olo, kuin joku olisi käyttänyt mua, mutta mä vähän tykkäsin siitä.”
Kommentit (61)
Kommenteista poimittua
"Ainoan johtopäätöksen voi artikkelista vetää, että toimittajalla on kolmekymppisiä kavereita, joille parisataa euroa on niin pieni raha, että sillä voi ostaa omaatuntoa ja paremmuutta hetken mielenjohteesta. ”Mä vähän tykkäsin siitä.” Tuolla voikin sitten hifistellä soijalatten takaa ainakin pari viikkoa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos nyt itse sitten haluaa tehdä moisen lahjoituksen niin mitä sitten? Kun toinen kerran kysyi koko ajan IS OK ja hän vastasi YES OK niin mitä vittua sitä sitten ihmettelemään ja jeesustelemaan? Vai oliko tarve päästä pätemään? Saada selkään taputtelua, että voi kun olet hyvä tyyppi? Joka tapauksessa oli paljon parempi että osti ruokaa kuin että olisi antanut romanian mafialle rahaa huume-, ihmis- ja asekauppaan.
Yritin auttaa ihan supisuomalaista kerjäläistä antamalla ruokaa, mutta ei kelvannut. Tämä mies päivystää viikoittain saman ruokakaupan edessä, jossa itsekin aina käyn ja lopulta tuli tosi paha mieli. Olen itsekin opiskelija ja rahat tiukilla, mutta ei mun sentään kerjäämään ole tarvinnut ryhtyä tähän päivään mennessä. Kerran kaupasta tullessani ehdotin, että annan ostamani kauppakassin miehelle (jugurttia, maito, leipä, juureksia, omenoita, paketti broileria, suklaalevy - tamponit olisin pitänyt itselläni). Ei kelvannut, sanoi että voisi kyllä ottaa kauppakassin arvon verran käteistä.
Näen miestä edelleen siinä saman kaupan edessä, mutta nykyisin sen näkeminen ei kyllä herätä minkäänlaista sääliä vaan alkaa pelkästään vituttaa.
Kerran tuli Pikku Kakkosessa sellainen lastenohjelma, oisko ollu norjalainen tai tanskalainen, jossa pikkupoika halusi antaa kerjäläiselle (ulkonäkönsä perusteella paikallinen pummi) rahaa. Isä ei suostunut, ja jossain vaiheessa poika tyhjensi oman säästöpossunsa ja vei sieltä saadut rahat kerjäläiselle. Loppukohtauksessa kerjäläinen tuli ruokakaupasta jonkun jogurtin ja sämpylän kanssa.
Ohjelma oli niin typerä, että katsoin asiakseni valistaa lastani ja sanoa, että noin ei oikeasti kannata tehdä, ei pidä koskaan antaa kerjäläiselle rahaa, koska he eivät saa sitä rahaa itse vaan joku paha mies vie sen rahan. Ja jos kerjäläinen on suomalainen, hän ostaa sillä kaljaa eikä ruokaa.
Kerjäläisillä on se ongelma, että vaikka he väittävät olevansa nälkäisiä, he eivät oikeasti sitä ole, koska ruoka ei yksinkertaisesti heille kelpaa. Ihan sama mitä sapuskaa olisi tarjolla, pelkkä käteinen kiinnostaa. Siksi en koskaan anna yhtään senttiäkään. Nälkäiselle kelpaisi ruoka ihan varmasti.
Kerjäläinen heitti miestäni sämpylällä Itiksen Tallinnanaukiolla kolme vuotta sitten, kun tämä sellaista hänelle tarjosi. Sämpylä osui vastapestyn takin selkään ja sotki ihan kivasti...jäi mieleen, koska tilannetta oli vaikea selittää silloiselle 4-vuotiaalle, joka sattui olemaan mukana reissulla. :(
Urbaanilegendojakin aiheesta voi olla, mutta en usko olevani ainoa, jolla tämä kokemus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko noi rahat jostakin toimittajien budjetista ja tällä on rahoitettu juttu? Ei kai kukaan oikeasti omistaan noin paljon maksa, jos ei tienaa törkeästi.
Ihan hyvä tarina ja mielenkiintoinen kokeilu.
Kerran joku ipana pummi rautatieasemalla rahaa bussilippuun että "pääsee kotiin" Mulla sattui olemaan vähän käytetty kertalippu, jossa reilusti vaihtoaikaa jäljellä. Poika häipyi liukkaasti paikalta eikä huolinut lippua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis missä "kotona" ne lapset olivat ja kenen kanssa? Poliisillehan tuossa olisi pitänyt soittaa.
Itse olisin ehkä tehnyt niin, että olisin kustantanut vain lapsille ruokaa. Siitähän oli kyse.
Lisäksi jotain muuta kuin eineksiä. Eikä limsaa litratolkulla. Olisin myös laittanut ostoksille jonkun ylärajan, ehkä jotain 30 €.
Mutta eihän tässä kerjääjä ketään puijannut. Luvan kysyi kaikkeen. Mikäs siinä, jos joku voi tuollaiseen apuun laittaa kakssataa.
Itselleni kävi yhden kerran niin, että annoin ruusuja myyneelle naiselle muutaman euron, mutten ottanut ruusua, ei ollut kuljetusmahdollisuutta. Menin läheiseen kauppaan ja kassalla maksaessani näin, että kerjääjänainen pelasi hedelmäpeliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tämä on kaiken kaikkiaan ikävä ja kinkkinen kysymys. Lienee kaikille selvää, että Romanian romaneita kiusataan lähtömaassaan - ja tätä nykyä aika monessa muussakin maassa - hyvinkin systemaattisesti. Köyhyysongelma on ihan todellinen ja isolta osalta valtion harjoittaman systemaattisen syrjinnän tulos. Romanilapsia ei päästetä kouluun, aikuisia ei palkata töihin ja sekä leirejä että kiinteitä asuntoja saatetaan pistää maan tasalle sen kummin kyselemättä.
Romanikerjäläiset on munkin mielestä ikävä ilmiö, mutta ei se tarkoita, etteikö joku olisi musta rikki niin, että se pitäisi korjata. Turhauttavinta koko jutussa omasta näkökulmasta on se, että ongelma näkyy koko ajan, mutta ei tiedä, miten sen korjamisessa voisi auttaa. (Kaupungin järjestyssääntöjen kiristäminen niin, että romanit saadaan siivottua pois näkyvistä ei korjaa mitään.) Etenkin rahan antaminen tuntuu turhalta näiden ihmiskauppapuheiden takia, vaikka ilmeisesti ongelmaa liiotellaankin aika lailla. Mutta vaikka raha menisikin suoraan ihmiseltä ihmiselle, se ei kuitenkaan pitkällä tähtäimellä korjaisi mitään edes sen yhden ihmisen elämässä.
Jokaiselle lienee myös ihan selvää, että tää usein kuultu latteus "pitäisi auttaa kotimaassaan" on teoriassa ihan totta, mutta käytännössä turhaa senahelinää ja samalla myös aika julmaa pahansuopuutta ja välinpitämättömyyttä. "Pitäisi auttaa kotimaassaan" ei auta ketään, joka on tullut Suomeen kerjäämään tai etsimään töitä. Se, että ongelma on isompi, rakenteellinen ja tihkunut Suomeen jostain muualta, ei muuta sitä, että sen uhreja ovat tavalliset ihmiset juuri tällä hetkellä ja "pitäisi auttaa kotimaassaan" jättää nämä ihan tavalliseset ihmiset täysin paitsioon. Rehellisempää olisi sanoa suoraan "en ole ihmisystävä enkä välitä siitä mitä ihmisille tapahtuu, kuolkoot pois tai painukoot vittuun, ei kiinnosta".
Jos hädänalaisena olisi joku mediaseksikkäämpi, vaikkapa leukemiasta kärsivä Annukka, 8 v, joka ei saa tarvitsemiaan hoitoja, koska vanhemmilla ei ole rahaa maksaa niitä, jokainen tajuaisi jo ihan intuitiivisesti, että olisi täysin kusipäistä todeta, että Annukkaa ei voi/saa auttaa, koska ongelma on sosiaaliturvan rakenteessa ja pitäisi korjata siellä. Ja auta armias, jos kyseessä olisi vielä virolainen lapsi, sittenhän sitä ei ainakaan voisi auttaa, koska ongelma pitäisi korjata Virossa.
Sit ylipäätään musta on täysin perseestä lähteä romantisoimaan köyhyyttä suomalaisen hyvinvointivaltion (tai ainakin sen rippeiden) kätköistä. En oikein ymmärrä sitä, miksi tämä "rehellinen köyhä" ottaisi noloina vastaan vain minimin tai vaatisi saada maksaa takaisin. Jos ja kun se koko köyhyyden pointti on se, että ei ole rahaa eikä sen suomia hyödykkeitä. En ole myöskään yhtään vakuuttunut siitä, että köyhän pitäisi olla nöyrä tai että köyhyys olisi jotenkin kunniatonta, kun puhutaan vähemmistöstä, jota on potkittu näin huolella päähän viranomaisia myöten. On yksilötasolla aika kohtuuton odotus, että lait ja säännöt eivät koskaan anna mitään oikeuksia vaan ovat pelkkä keino rankaisemiseen ja rajoittamiseen. Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, saattaisin kokea kyllä aika vahvasti, että ei mulla ole mitään erityistä velvoitetta noudattaa lakeja ja sääntöjä, koska mikään niiden antama "hyvä" ei koske minua.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:56"]Onko noi rahat jostakin toimittajien budjetista ja tällä on rahoitettu juttu? Ei kai kukaan oikeasti omistaan noin paljon maksa, jos ei tienaa törkeästi.
[/quote]
Täh, miksei? Lahjoitan joka kuukausi 200 e eri tahoille, erityisesti romanikerjäläisten auttamiseen ja muuhun epäseksikkääseen. Voisin hyvin tehdä saman, ja siinä olisi sitten kuukauden lahjoitus. Palkkani on nettona n. 1800 e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:33"]
Kommenteista poimittua "Ainoan johtopäätöksen voi artikkelista vetää, että toimittajalla on kolmekymppisiä kavereita, joille parisataa euroa on niin pieni raha, että sillä voi ostaa omaatuntoa ja paremmuutta hetken mielenjohteesta. ”Mä vähän tykkäsin siitä.” Tuolla voikin sitten hifistellä soijalatten takaa ainakin pari viikkoa"
[/quote]
En ymmärrä, miksi ihmiset, jotka eivät lue juttua, kommentoivat. Siinähän ihan suorasanaisesti todettiin, että toimittajan kaverille parisataa euroa oli iso raha.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:58"]
Ihan hyvä tarina ja mielenkiintoinen kokeilu.
Kerran joku ipana pummi rautatieasemalla rahaa bussilippuun että "pääsee kotiin" Mulla sattui olemaan vähän käytetty kertalippu, jossa reilusti vaihtoaikaa jäljellä. Poika häipyi liukkaasti paikalta eikä huolinut lippua..
[/quote]
Minulta pummi kerran yöllä keskustassa noin 20-23-vuotias epämääräinen tyyppi rahaa bussiin. Sanoi, että on jossakin päihdevieroitusohjelmassa ja hänen olisi oltava tapaamassa lastaan seuraavana aamuna jossakin tai joutuu ongelmiin. Kaivoin taskun pohjalta muutaman kolikon, mutta en tiedä, mihin rahat lopulta menivät. Eikä se minua kovin paljon liikutakaan, jos on niin epätoivoinen, että pitää tuollaisia tarinoita sepitellä muutaman pennosen takia, niin ei se kovin kauaa voi jatkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:00"]
Olen todistanut samanlaista tapahtumaa, ja en voi kuin ihmetellä suomalaisten nuorten naisten naiiviutta, hyväntahtoisuutta ja idealismia. Ilmeisesti kyseessä on jokin laupias samarialainen syndrooma, taivaspaikan lunastus tai omantunnon lepyttely. Kun auttamisen kohde on ulkolainen niin se jotenkin glorifioi sen, ja eihän meillä Suomessa kukaan nälkää näe tai apua kaipaisi, ei ollenkaan.
[/quote]
Yleensä näissä on kyllä jako kahteen. Ovat ne, jotka auttavat sekä ulkomaisia että suomalaisia ja ne, jotka eivät auta ketään. Mutta onhan naiiviksi leimautumisen pelko toki ihan pätevä syy olla auttamatta yhtään ketään. Naapurin mummokin saanee kantaa kauppakassinsa ihan itse, ettei vaan kukaan pääsisi syyttämään taivaspaikan tavoittelusta.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 19:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:56"]Onko noi rahat jostakin toimittajien budjetista ja tällä on rahoitettu juttu? Ei kai kukaan oikeasti omistaan noin paljon maksa, jos ei tienaa törkeästi. [/quote] Täh, miksei? Lahjoitan joka kuukausi 200 e eri tahoille, erityisesti romanikerjäläisten auttamiseen ja muuhun epäseksikkääseen. Voisin hyvin tehdä saman, ja siinä olisi sitten kuukauden lahjoitus. Palkkani on nettona n. 1800 e.
[/quote]
Sulla on mies, joka elättää?
Viettäisin aikaani huomattavasti mieluummin kerjäläisten seurassa kuin suomalaisten rasistipersujen. Joku taso se sentään pitää elämässä olla.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 19:03"]
Musta tämä on kaiken kaikkiaan ikävä ja kinkkinen kysymys. Lienee kaikille selvää, että Romanian romaneita kiusataan lähtömaassaan - ja tätä nykyä aika monessa muussakin maassa - hyvinkin systemaattisesti. Köyhyysongelma on ihan todellinen ja isolta osalta valtion harjoittaman systemaattisen syrjinnän tulos. Romanilapsia ei päästetä kouluun, aikuisia ei palkata töihin ja sekä leirejä että kiinteitä asuntoja saatetaan pistää maan tasalle sen kummin kyselemättä.
Romanikerjäläiset on munkin mielestä ikävä ilmiö, mutta ei se tarkoita, etteikö joku olisi musta rikki niin, että se pitäisi korjata. Turhauttavinta koko jutussa omasta näkökulmasta on se, että ongelma näkyy koko ajan, mutta ei tiedä, miten sen korjamisessa voisi auttaa. (Kaupungin järjestyssääntöjen kiristäminen niin, että romanit saadaan siivottua pois näkyvistä ei korjaa mitään.) Etenkin rahan antaminen tuntuu turhalta näiden ihmiskauppapuheiden takia, vaikka ilmeisesti ongelmaa liiotellaankin aika lailla. Mutta vaikka raha menisikin suoraan ihmiseltä ihmiselle, se ei kuitenkaan pitkällä tähtäimellä korjaisi mitään edes sen yhden ihmisen elämässä.
Jokaiselle lienee myös ihan selvää, että tää usein kuultu latteus "pitäisi auttaa kotimaassaan" on teoriassa ihan totta, mutta käytännössä turhaa senahelinää ja samalla myös aika julmaa pahansuopuutta ja välinpitämättömyyttä. "Pitäisi auttaa kotimaassaan" ei auta ketään, joka on tullut Suomeen kerjäämään tai etsimään töitä. Se, että ongelma on isompi, rakenteellinen ja tihkunut Suomeen jostain muualta, ei muuta sitä, että sen uhreja ovat tavalliset ihmiset juuri tällä hetkellä ja "pitäisi auttaa kotimaassaan" jättää nämä ihan tavalliseset ihmiset täysin paitsioon. Rehellisempää olisi sanoa suoraan "en ole ihmisystävä enkä välitä siitä mitä ihmisille tapahtuu, kuolkoot pois tai painukoot vittuun, ei kiinnosta".
Jos hädänalaisena olisi joku mediaseksikkäämpi, vaikkapa leukemiasta kärsivä Annukka, 8 v, joka ei saa tarvitsemiaan hoitoja, koska vanhemmilla ei ole rahaa maksaa niitä, jokainen tajuaisi jo ihan intuitiivisesti, että olisi täysin kusipäistä todeta, että Annukkaa ei voi/saa auttaa, koska ongelma on sosiaaliturvan rakenteessa ja pitäisi korjata siellä. Ja auta armias, jos kyseessä olisi vielä virolainen lapsi, sittenhän sitä ei ainakaan voisi auttaa, koska ongelma pitäisi korjata Virossa.
Sit ylipäätään musta on täysin perseestä lähteä romantisoimaan köyhyyttä suomalaisen hyvinvointivaltion (tai ainakin sen rippeiden) kätköistä. En oikein ymmärrä sitä, miksi tämä "rehellinen köyhä" ottaisi noloina vastaan vain minimin tai vaatisi saada maksaa takaisin. Jos ja kun se koko köyhyyden pointti on se, että ei ole rahaa eikä sen suomia hyödykkeitä. En ole myöskään yhtään vakuuttunut siitä, että köyhän pitäisi olla nöyrä tai että köyhyys olisi jotenkin kunniatonta, kun puhutaan vähemmistöstä, jota on potkittu näin huolella päähän viranomaisia myöten. On yksilötasolla aika kohtuuton odotus, että lait ja säännöt eivät koskaan anna mitään oikeuksia vaan ovat pelkkä keino rankaisemiseen ja rajoittamiseen. Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, saattaisin kokea kyllä aika vahvasti, että ei mulla ole mitään erityistä velvoitetta noudattaa lakeja ja sääntöjä, koska mikään niiden antama "hyvä" ei koske minua.
[/quote]
Sanot, että romanilapsia ei muka päästetä kouluun? Kuka ei päästä? Oma perhe (tämä on minun veikkaukseni), vai yhteiskunta? Ja oliskos lähdettä tuolle tiedollesi?
En ole mikään kerjäläisfani enkä anna heille rahaa, mutta kolumni kummastutti. Minä odotin, että kerjäläisnainen olisi suuremmallakin summalla ostanut, kun joku kerran tarjosi. En ymmärrä, mikä oli tuon tarjonneen naisen pointti? Kiillottaa omaa sädekehää ja huudella medialle, minkä sankariteon teki?
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 19:15"]
Viettäisin aikaani huomattavasti mieluummin kerjäläisten seurassa kuin suomalaisten rasistipersujen. Joku taso se sentään pitää elämässä olla.
[/quote]
No tervemenoa vaan!
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:17"]
Idiottia kusetettiin 10-0. Hyväuskoinen menetti rahansa varkaalle. TYHMÄ !
[/quote]
Oletko ihan tolkussasi? Ensinnäkään kerjäläinen ei varastanut mitään. Otti ainoastaan vastaan tyrkytetyn avun. Ja mihin "hyväuskoisuuteen" auttaja muka syyllistyi? Mitä sellaista hän uskoi mikä osoittautui valheeksi? Pitäkää nyt vähän järki kädessä näiden syytöstenne kanssa, vaikka kateus ja inho myllääkin mielessä. Tehän olette ihan naurettavia.