Lue keskustelun säännöt.
Uskotko, että on olemassa "se oikea"?
06.10.2014 |
Eli että jokaisella on joku ihminen, joka tuntuu sopivan kuin palapelin palanen ja että tuntee hyvin vahvaa yhteyttä tämän ihmisen kanssa. Oletko tavannut oman oikeasi?
Kommentit (49)
Haluan uskoa. Ikimaailmassa en kyllä ääneen tunnustaisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 16:37"]
Uskon että on yksi täydellisen sopiva, vaikka muut sanoo että on monta "ainoaa oikeaa" jos ainoat oikeat pistäisi samalle viivalle löytyisi siitäkin joukostä yksi ainoa oikea voittaja
[/quote]
Näin se menee!
Uskon ja olen tavannut. Alku ei ollut helppo, mutta nyt olemme yhdessä.
Paskat semmosia ole. Kyllä se on niin nähty että ne ihmiset joilla tämmöisiä kumppaneita on ja sitten tuleekin kuolemantapaus niin ei kauaa mene kun leski on löytäny uuden sielunkumppanin.
En uskonu, mutta jotenkin alkaa vahvasti tuntumaan siltä, että olen sen oikean löytänyt. Ikävä vain, että kavereina joudutaan olemaan, mutta parempi seki ku ei mitään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon. En ole omaani tavannut eikä aviomieheni ole hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon kyllä ja omani olen tunnistanut. Yhdessä ei olla kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin uskon, ja olen naimisissa sen oikean kanssa. Tapasimme ensimmäisen kerran jo lukioikäisinä ja vaikka päädyimme yhteen vasta kolmekymppisinä, olimme toistemme mielissä kaikki nuo välivuodet vaikka tahoillamme olimme muissa suhteissa. Uskon että toisilleen oikeat tuntevat selittämätöntä vetovoimaa toisiaan kohtaan. Itselläni tuo kumma kaipaus rauhoittui vasta kun menimme mieheni kanssa yhteen. Ja yhdessä pysytään luultavasti jatkossakin, sen verran ihanaa on olla me.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 16:34"]
Uskon ja olen hänen kanssaan naimisissa. Tosin se ei ole pelkkää ruusuillatanssimista tosiaankaan. Mutta niin voimakas oli yhteyden tunne heti alussa että ei tuota voinut sivuuttaa. 10 vuotta ollaan oltu yhdessä.
[/quote]
Meillä muuten samoin, mutta yhteisiä vuosia on 14.
Ei ole tieteellisesti perusteltavissa. Usko kohtaloon ja tähtiin - että myös jumaliin - on naiivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:02"]
Nykyisin uskon, ja olen naimisissa sen oikean kanssa. Tapasimme ensimmäisen kerran jo lukioikäisinä ja vaikka päädyimme yhteen vasta kolmekymppisinä, olimme toistemme mielissä kaikki nuo välivuodet vaikka tahoillamme olimme muissa suhteissa. Uskon että toisilleen oikeat tuntevat selittämätöntä vetovoimaa toisiaan kohtaan. Itselläni tuo kumma kaipaus rauhoittui vasta kun menimme mieheni kanssa yhteen. Ja yhdessä pysytään luultavasti jatkossakin, sen verran ihanaa on olla me.
[/quote]
Miksi edes olla parisuhteessa sellaisen kanssa, joka ei tunnu oikealta??
No en. Ehkä monia ns.sopivia. ei yhtä ainoaa, eikä mikään shde kestä ikuisesti. ja olisi tylsää jos näin olisi.mielestäni.
Uskon että se että kokee jonkun yhden ja ainoan siksi oikeaksi on vaarallinen pakkomielle. Itselläni on tuollainen. Olen rakastunut yläasteikäisenä ensirakkauteeni, enkä saa sitä poikaa pois mielestäni nytkään vielä aikuisena. En usko että kyseessä on kukaan joka sopisi minulle paremmin kuin kukaan muu, mutta hän on se jolta ensimmäisen kerran olen saanut vastakaikua romanttisiin tunteisiini, josta syystä tunteet häntä kohtaan ovat olleet niin voimakkaat etten pysty unohtamaan. Olen jotenkin leimaantunut häneen kuin linnun poikanen emoonsa. Se on hullua. Joku psykologinen juttu, nuppi seonnut jotenkin silloin kakarana. Rakastan nykyistä miestäni, mutta en silti pääse eroon tuosta nuoruuden päähänpinttymästä. Varmaan tällaisista lähtökohdista tulee paljon stalkkereita ja muuta hullua. Itse olen ymmärtänyt ettei tuosta mitään tule, vaan koko juttu on ihan omassa päässäni.
Uskon että niitä "oikean" aihioita on olemassa useampia, joista jokaisesta voisi teoriassa muovautua minun kanssa se sopiva palanen. Molempien täytyy olla valmis hieman muovautumaan. Ei se valmiina palasena siellä liikuskele.
Meille jokaiselle on olemassa sielunkumppani, mutta vain hyvin, hyvin harva tapaa sielunkumppaninsa. Ne ihmiset, joiden kanssa vietämme elämämme ja joihin rakastumme, ovat meille tarkoitettuja tietyistä syistä. Ehkä opimme heiltä jotain, ehkä opetamme heille jotain. Sielunkumppanin saamme taas kuolemanjälkeisessä elämässä. Tämän opin Lorna Byrnen kirjoista (näkijä), joka on kirjoittanut kirjat Enkeleitä hiuksissani, Portaat taivaaseen ja Toivon viesti enkeleiltä.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 16:34"]Uskon ja olen hänen kanssaan naimisissa. Tosin se ei ole pelkkää ruusuillatanssimista tosiaankaan. Mutta niin voimakas oli yhteyden tunne heti alussa että ei tuota voinut sivuuttaa. 10 vuotta ollaan oltu yhdessä.
[/quote]
Ihan samanlainen tilanne täälläkin <3
En, vaan "hän ken kelvatkoon".