Onnistuuko automatka etelästä Lappiin, kun raskausviikkoja yli 30?

Hei,



mulla oli samat suunnitelmat lähteä perheen kans käymään lapissa koululaisten syysloman aikaan eli lokaluun puolivälissä. Siitä olisi noin kuukausi laskettuun aikaan, mutta kyllä suunnitelmat muuttuivat. Selkä kipetyyjo nyt pitkään istuttaessa (matkaa olis 900 km /sivu) joutuis pitämään tosi paljon jalottelu taukoja.

Tietenkin se on ihan omasta voinnista kiinni jaksaako istua niin kauan mutta autojuna ei ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Hei, Olen nyt viikolla 37 ja tähän asti olen matkustellut autossa reilun 200 km matkoja viikonloppuisin mökille - enää en lähde kun la on niin lähellä. Mitä lähemmäs loppua on tultu, sitä vaikeampaa on ollut matkustaa. Vauva painaa kylkiluita ja vauvan liikkeet tuntuu tosi inhottavilta autossa. Lisäksi kohtu painaa jalkojen suuria verisuonia istuma-asennossa ja on tehnyt mulle pahaa oloa.



Sun suunnittelema Lapin matka tuntuu tosi pitkältä ajatellen autossa istumista. Toisaalta, jos otatte aikataulussanne huomioon, että sun pitäis päästä monta kertaa joksikin aikaa jaloittelemaan, niin ehkä matka onnistuu. Niin ja älä syö makeaa autossa. Siitä vauva ainakin mulla on oikeen innostunu ja mulla sitten kahta kauheempi olo.

Paljoltihan tuo on kiinni omasta olosta ja jaksamisesta. Mutta mun mielestä jos pitää riittävästi ja tarpeeksi pitkiä taukoja, niin pitkänkin matkan jaksaa kyllä. Olisiko teillä mahdollista jaksottaa matkanteko kahdelle päivälle? Eli olisitte yötä matkalla vaikka sukulaisissa?



Itse autoilin esikoista odottaessani vielä 600 km matkan, kun laskettuun aikaan oli 3 viikkoa, eikä tuo ottanut edes koville. Vasta kun olin rv 39 alkoi autoilu ahdistaa.



Mutta kuuntele itseäsi. Jos tuntuu että istuminen tuntuu pahalta, niin lähdette sitten junalla tai lentäen, mutta eihän sitä kannata matkaa väliin jättää jos mieli tekee lähteä!



Puzzle

Esikoisen odotuksen aikaan, tein sen virheen, että istuin ensin työpäivän putkeen (10 h) lähes täysin liikkumatta ja sen jälkeen vielä matkan viikonlopun viettopaikkaan (5 h) ilman taukoja. Lahjaksi sain jalkoihin sellaiset säryt, että niiden " parantamiseen" meni ainakin 4 viikkoa. Tuo oli jossain rv 32 paikkeilla, joten sitä kivutonta odotusaikaakin jäi vielä jäljelle. Taukojen merkitystä ei voi vähätellä.

mutta tosiaan riippuu täysin sun kunnosta ja olosta. Mä en pystyis. Vessassa joutuu ramppaamaan loppuajasta tiheään ja pitkä istuminen puuduttaa jalat /lantion / pakarat täysin. Mulla ilman raskauttakin hankalaa istua pitkään, on kai jotenkin " levottomat jalat" ... (ja magnessiumin puute).



Voisitteko lentää perille?



äk

kesäkuun lopulla kävivät pohjoisessa, autossa tuli istuttua aika paljon, kun siirtyilivät paikasta toiseen. Vauva kääntyi reissun aikana perätilaan, eikä kääntynyt enää takaisin ja päädyttiin keisarileikkaukseen.



Eli jos mahdollista, ei sitä kai suositella, mutta enpäs muista milloin tuo lentäminenkin piti lopettaa, oiskohan tuo ollut viimeisellä kuulla... tosin tuttavalta kiellettin jo aikaisemmin, mutta en muista syytä. Keskustele neuvolassa, heillä on varmaan ajankohtaista tietoa asiasta.

Ekaksikin..menisin sillä junalla jos mahdollista..



Itse matkasin aivan viimeisilläni 650km ja lääkärin ohje oli että: isojen kaupunkien läheltä (synnärit lähellä :)), tunnin-puolentoista välein nousta jaloittelemaan ja itse ei kannata ajaa ja paljon juotavaa matkalla.



Matka meni minulla ihan hyvin, paitsi että synnytys meinasi käynnistyä päivän-pari perillä olon jälkeen mutta jostain syystä ei käynnistynytkään, olin sairaalassa seurattavana, sitä ei tiedetä miten ajomatka vaikutti vai vaikuttiko mutta tarkkaan harkitsivat, että päästävätkö minua enää takaisin kotimatkalle..pääsin kuitenkin ja sekin meni hyvin ja siitä meni vielä viikkoja ennen kuin vauva syntyi :)



Juttelisin neuvolassa..



sinna

Meillä matkaa " kotiin" mummoloihin 550km eikä minulle ole tuottanut minkäänlaista vaikeutta. Ilman muuta pitää ottaa oma vointi huomioon. Minä en ole edes jaloitellut ylimääräisiä (suositeltavaa on), mutta minulla ei muutenkaan ole ollut juuri suonenvetja tai hermosärkyjä. Verinkiertohäiriötkin voivat lisääntyä, mutta kun minulla ei minkäänlaisia oireita ole ollut olen matkustellut hyvillä mielin viikolle 38 saakka. Neuvolassa olen asiasta aina maininnut eikä automatkoja ole koskaan estelty kun paikat kunnossa eikä muitakaan raskauteen liittyviä riskejä (sokeri, verenpaine, hepatoosi) ole ollut.

Hei, nuorin tyttäreni on nyt kaksi vuotias(syyskuun alussa) ja häntä odottaessani kävimme vielä Lapissa kun raskausviikkoja oli mulla 38viikkoa ja risat. Matka meni ihan mukavasti, tosin pysähtelimme usein. Pakostakin kun perheeseemme kuuluu isompiakin lapsia ja koira(yhteensä viisi lasta) Reissussa olimme viikon päivät. Kotiintulomatkalla viikkoja oli jo 39, muutaman kerran automatkalla supisteli, muttei mitenkään kovasti. Tyttö syntyi sitten viisi päivää reissun jälkeen. Meillä oli ajatuksena että jos syntyy siellä Pohjoisessa niin sitten syntyy.(miehen suku sieltä kotoisin)

niitä on ollut ilo lukea! : ) Rohkaisevaa, että ainakin periaatteessa voi onnistua, mutta täytyy ajankohdan lähestyessä tarkkailla omaa oloa ja jaksamista. Parempi siis olla tekemättä liian tarkkoja suunnitelmia. Meillä se juna ja toisaalta matkan jakaminen kahdelle päivälle onnistuvat tarvittaessa, lentäminen sen sijaan ei kun tulee koirat mukaan. Ja toisaalta, varmaan kaiken varalta myös hyvä olla se auto matkassa, jos vaikka tulisikin kiire lähtö sairaalaan... ;-) Ihana olisi joka tapauksessa lähteä, kesä on mennyt ilman lomaa ja rankka syksy samaan putkeen tiedossa, eli ei varmaan haittaisi saada pieni hemmotteluloma ja akkujen lataus ennen kuin sitten saa keskittyä täysillä vauva-arkeen!

Jo viidenkymmenen kilometrin automatka olisi ollut liikaa. Suurimpana ongelmana voivat olla supistelut, selkä- ym. kivut ja jalkojen verenkierron häiriintyminen jolloin veritulppariski ym. kasvavat. Toivottavasti olet vetreämmässä kunnossa silloin, mutta jos päättää lähteä ei välttämättä tajua vielä siinä vaiheessa kuinka raskasta pitkä istuminen on vaan karu totuus voi iskeä vasta matkan varrella.