Av:n oma ITSETUNTOKAMPANJA! Kaikki mukaan!

Me ollaan kaikki elossa vain ja ainoastaan yhden kerran ja nyt me päätetään että otetaan irti se mitä pystytään. Ollaan vahvoja ja rakastetaan ja otetaan vastaan rakkautta. Ja hyväksytään että me kaikki ollaan vajavaisia ja voidaan vain yrittää parempaan. Ja hymyillään!

Viimeksi eilen itkin sitä, miten rikkinäinen olenkaan. Kaikki ulkoisesti hyvin, todella hyvin, vaan vaikea lapsuus on jättänyt jälkensä. Opiskelen tuota Tunnelukko-kirjaa jo toistamiseen ja ilokseni olen havainnut pientä edistystä, kun olen testin uudestaan tehnyt. Terapeutti suositteli Mielen taito -nimistä teosta, sen olen kerran lukenut ja pitäisi ostaa itsellekin.

Asia, joka itsessäni häiritsee eniten, on armottomuus niin itseä kuin muita kohtaan. Haluan oppia olemaan armollisempi, hyväksymään itseni tällaisena kuin olen, antamaan anteeksi omat ja muiden virheet. Tiedän, että olen riittävän vahva toteamaan sen, kuinka heikko olenkaan. Välillä olen jopa ylpeä itsestäni ja siitä, miten surkeista lähtökohdista huolimatta olen jo tässä. Matkaa on takana jonkin verran, edessä vielä enemmän, mutta ensimmäiset vaikeat askeleet toipumisen tiellä on otettu.

Toivotan teille hyviä ja onnellisia hetkiä elämänne poluilla. Toivon auringonpaistetta meille kaikille sumun keskellä rämpiville.

Hyvä että olette uskaltautuneet jakamaan kokemuksianne! Kyllä me tästä suosta noustaan yhdessä! Erityisesti kiinnosti nuo kirjavinkit, täytyy tutustua tarkemmin.

En tiedä teistä muista, mutta itselläni on auttanut kaikenlaiset tehtävät ja testit. Esim. tässäkin http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/hyva-mina/kohota-itsetuntoa/ oli hieman surullista että sain keksimällä keksiä sivun lopussa olevaan vaakunaan täytettä.

-AP

Hei ap, joko sun itsetunto on niin hyvässä kuosissa, ettet tarvi tätä ketjua enää? ;) Älä jätä minua!!! :D t.9

Joissain kansalaisopistoissa näyttää olevan itsensä tuntemiskursseja kuten esim. tässä: https://www.opistopalvelut.fi/iisalmi/course.asp?tietuenro=2408

Onko jollain kokemusta tällaisista?

-AP

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 16:09"]

Viimeksi eilen itkin sitä, miten rikkinäinen olenkaan. Kaikki ulkoisesti hyvin, todella hyvin, vaan vaikea lapsuus on jättänyt jälkensä. Opiskelen tuota Tunnelukko-kirjaa jo toistamiseen ja ilokseni olen havainnut pientä edistystä, kun olen testin uudestaan tehnyt. Terapeutti suositteli Mielen taito -nimistä teosta, sen olen kerran lukenut ja pitäisi ostaa itsellekin.

Asia, joka itsessäni häiritsee eniten, on armottomuus niin itseä kuin muita kohtaan. Haluan oppia olemaan armollisempi, hyväksymään itseni tällaisena kuin olen, antamaan anteeksi omat ja muiden virheet. Tiedän, että olen riittävän vahva toteamaan sen, kuinka heikko olenkaan. Välillä olen jopa ylpeä itsestäni ja siitä, miten surkeista lähtökohdista huolimatta olen jo tässä. Matkaa on takana jonkin verran, edessä vielä enemmän, mutta ensimmäiset vaikeat askeleet toipumisen tiellä on otettu.

Toivotan teille hyviä ja onnellisia hetkiä elämänne poluilla. Toivon auringonpaistetta meille kaikille sumun keskellä rämpiville.

[/quote]

Täällä myös yksi elämän matkalainen, joka on kompuroinut monessa asiassa. Olen monesti siteerannut seuraavia säkeitä kuvatessani omaa elämääni:

"Olen vasta tässä. Olet vasta tässä monet sanovat. Mutta kukaan ei kysy, kuinka kaukaa olen tähän hetkeen tullut". 

Ihana idea AP! Toivottavasti joku näistä av:n katkerista kotkistakin piristyisi tästä :)

Omat ideani:
- Muista että vahva ja itseensä tyytyväinen nainen on mainostajien ja ns. eliitin kauhistus. Ole vahvempi ja vastusta aivopesua! Kauneutta on JOKA IKISESSÄ ihmisessä.

- Keskity itsesi sijasta muihin yksi päivä. Tee jollekin läheiselle tai vaikka tuntemattomalle palvelus. Illalla mietiskele, miltä olosi tuntuu kun olet auttanut muita.

- Makaa joka päivä vaikka 10 minuuttia hiljaisessa huoneessa (jos pystyt) tai illalla sängyssä ennen nukahtamista, ja toista mielessäsi vanhaa havaijilaista mantraa: "Rakastan sinua. Olen pahoillani. Annathan anteeksi. Kiitos." Ja ajattele ennenkaikkea itseäsi ja sitä miten pahasti olet itsellesi puhunut. Pyydä itseltäsi anteeksi.
Jos sinulla on katkeruutta muita kohtaan, armahda itsesi ensin, sitten muut samalla mantralla.

Arvelen että rivivälit puuttuvat koska mobiili-av jne. Anteeksi.

Hienoja vinkkejä taas tullut, kiitos! :)

41: Vau, ihan mieletön sitaatti. Pistää ihan sanattomaksi miten osuva tuo on. Olen niin usein miettinyt kun muut ovat matkallaan jo niin pitkällä. Mutta eihän se päämäärä välttämättä ole tärkein, vaan se värikäs ja opettava matka.

42: Sitä tuppaa miettimään itsestään niin pahasti, että tuollainen iltamantra saisi hieman ajattelemaan kuinka paljon sitä oikeastaan tulee tehtyä ja voisi oppia jotenkin armollisemmaksi.

9: Se olisikin loistavaa kun oppisi antaa tunteen mennä menojaan.

Olimme mieheni kanssa tilanteessa, jossa molemmille tuli sama häpeä (jos näin voi sanoa). Hän pystyi heti käymään läpi sen häpeän, mutta minulle se häpeä jotenkin jäi. Vasta myöhemmin aloin käymään läpi sitä prosessia mikä minua hävetti, miksi jne. Näin kirjoitettuna kuullostaa ihan pöllöltä. :D Mutta jostain syystä en välttämättä pysty läpikäymään sitä tunnetta siinä tilanteessa, vaan minun täytyy rauhassa miettiä se myöhemmin. Täytyy yrittää opetella tuollainen sisäinen monologi, että oppisi edes tunnistamaan sen hetken tunteen.

-AP

Olisipa ihanaa jos olisi olemassa joku selkeä keino millä itsetuntoa saisi paremmaksi. Minulla on aina ollut huono itsetunto, vaikka jollain tasolla kuitenkin tiedostan että olen ihan hyvä ja nätti. Jos esimerkiksi joku katsoo minua kaupassa pidempään, mietin että mikä minussa on vikana. Vielä enemmän ahdistaa jos tätä ihmistä hymyilyttää. Mietin että mikä minussa noin naurattaa. Seurustelen miehen kanssa joka suhteen alussa sanoi että hän haluaa kannustaa minua ja kohottaa itsetuntoani. Kuitenkin suhteen edetessä hän on ehkä saanut sen jopa huonommaksi lytistämällä valintojani ja persoonallisuuttani. Olen miettinyt että ehkä hän pelkää minun olevan jotenkin "liian näkyvä ja kuuluva". Olen sosiaalisissa tilanteissa äänekäs, nauravainen ja puhun paljon. Tykkään pukeutua näyttävästi ja käyttää huulipunaa jne. Mies haluaisi että panostaisin ulkonäkööni tuolla tavalla vain hänen kanssaan kahdestaan. Lisäksi hän on pyytänyt että hillitsisin käytöstäni kaveriseurassa. Hän tuntee että jää tavallaan jalkoihini... Olen pohtinut myös hänen asennettaan vartaloani kohtaan. Olen normaalipainoinen (bmi n. 23) ja olen yrittänyt laihduttaa. Jollain tavalla haluaisin kuulla miehen suusta ettei minun tarvitse, että olen kaunis näin. Mutta mies ei reagoi näin... Taidan elää liikaa miehen kautta. Mietin mitä hän sanoo ja ajattelee. Minun pitäisi pystyä olemaan rohkeasti oma itseni. Jos minäkään en rajoita hänen olemistaan, miksi hänellä on oikeus tehdä se minulle? Jostain kun vielä saisi voimaa... Tiedän että jos teen oman mieleni mukaan se saa aikaan riitaa.

Sinulla on samoja mietteitä kuin minulla. Ajattelen myös, jos ihmiset nauravat tai tuijottavat minua kohti, että he halveksivat minua ym, vaikka varmasti näin ei ole.

Miehen suhtautuminen sinuun ei kuullosta oikealta, ei hänen kuuluisi lytätä olemassaoloasi. Tietenkin saat olla sellainen kuin olet! Ihan kuin hän purkaisi omaa pahaa oloaan sinuun ja yrittäisi pönkittää omaa egoaan latistamalla sinua. Jotenkin hirmu surullista, että jos olet värikäs ja naurava persoona, ja toinen tahtoo tehdä sinusta harmaan ja hiljaisen. ):

-AP

2

Esim. tästä tunnelukko -testistä voi lähtä liikkeelle: http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/itsetuntemus/tunnelukkotesti-tee-testi-ja-selvita-millaiset-lukot-mieltasi-ohjaavat

Ja aiheeseen liittyvä artikkeli: http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/itsetuntemus/avaa-tunnelukkosi

Auttoi ainakin minua ymmärtämään käyttäytymismallejani.

-AP

Hö, en varmasti ole ainut täällä jolla on huono itsetunto ja kaipaisi jotain ideoita sen parantamiseen.

-AP

No voi vittu, itsetuntoa ei todellakaan korjata tällaisilla naiiveille hei tsemiä, ihanaa ou jee -ketjuilla. Häivy täältä.

t: ylipainoinen, aidosti vakavasti ahdistunut työtön sairaseläkeläinen, jonka arvioitu elinaika jää viiteenkymmeneen ikävuoteen. PS: miten jaat tsemiä mulle. Miten?

Nyt jotenkin puhkun ja puhisen energiaa, ja tuntuu niin etten jaksa surkutella ja pyöriä itsesäälissä. Sitä on tähän asti ehtinyt kertyä niin monta negatiivista ajatusta itsestään. Entä jos ne olisivatkin positiivisia ajatuksia? Olisiko minulla ihan huippu itsetunto?

Uskaltaisinko puhua ihmisille rennosti, ilman että puntaroin joka sanan? (nuo pitää minua varmaan ihan tyhmänä) Olisinko uskaltanut hakea työpaikkaan jossa todella viihtyisin? (en pääse sinne kuitenkaan) Uskaltaisinko elää enemmän? (en ansaitse iloisia asioita)

Sitä on menettänyt vaikka minkälaisia mahdollisuuksia elämästään huonon itsetunnon takia. Edistyn kaksi askelta eteen ja yhden taakse, mutta ainakin edistyn.

-AP

Minä katsoin aamulla tarkasti peilistä hiusteni väriä. Olen pian 50v ja minua on aina masentanut kaikki tukkajutut( on moni muukin asia mutta myös se). Tiedän että suurin osa on sitä mieltä että minunlaiseni naisen pitäisi leikkauttaa "sporttinen ja lyhyt" kampaus joka ns nuorentaa ja kohottaa kasvoja ja ottaa väriä vaikka joku perkeleen punamusta. Mutta kun en halua. Vihaan sitä mustapunaista lyhyrttä mallia joka tuputetaan kaikille viiskymppiselle ainoana oikeana.

Haluan hyväksyä hiusteni värin vaikka se on se skandinaavinen hiekkatien väri jossa kultaisia ja hopeisia sävyjä jo. Lisäksi haluan pitää pitkät hiukset vaikka ne ovatkin lirut. En kuitenkaan pidä niitä koskaan auki niin että roikkuvat rumasti. 

Katsoin siis peilistä hiuksiani ja totesin: ai perhana, nehän ovat oikeastaan aika kauniin väriset :) Ei mitään syytä värjätä, jos ei kerran tunnu siltä.

Minä olen perheestä, jossa käytetty paljon alkoholia. Olen myös ihan lapsena ja murkkuiän kynnyksellä joutunut veljeni ja erään naapurin sedän hyväksikäyttämäksi. Olen koko lapsuuteni kuullut että minulla on rumat pattipolvet ja nuorena että hyvä lauta pilattu reiällä. Lisäksi kotona ei saanut liikkua alasti, se oli hävettävää.Lisäksi isä pieksi meitä lapsia.

Olen siis saanut ikuiset traumat alastomuudesta, en kehtaa näyttää vartaloani miehelleni, suuseksin vastaanottaminen on vastenmielistä ja kaiken kaikkiaan tunnen itseni melko mitättömäksi. Olen juuttunut poikatyttö muottiin ja sellaiseen hyväjätkä muottiin. Naisellinen pukeutuminen on vierasta. 

Minulla on kyllä useita mekkoja kotona, mutta en koskaan käytä niitä. Osa on ihan uusia käyttämättömiä. Miettikää, olen melkein viiskymppinen ja pukeudun tennareihin, farkkuihin tai johonkin casual housuihin ja ed hardy paitoihin ja huppareihin....enkä tietenkään meikkaa koska isä sanoi aina kotona että naamaa ei sotketa...isä ei ole täällä enää sanomassa eikä haukkumassa mun polviani, eikä kyselemässä että oletko lihonut, mutta...mutta...eipä niitä noin vaan saa pois tuolta syvältä.

Kun olen mieheni kanssa intiimisti nii ollaan melkein aina peiton alla. Minulla on kaapissa useita eroottisia vaatteita mutta en ikinä laita niitä päälle, koen ne niin nolona: kun minulla ei ole täydellistä vartaloa, niin ei kannata sitä mitenkään korostaakaan,ei ole oikeutta, näyttäisin vain nololta..mieskään ei kyllä kannusta niitä laittamaan. Kerran se nouroi sellaiselle fishnet asulle.

No tulipa pitkä vuodatus. Tänä aamuna oli kuitenkin hyvä fiilis tuon tukan vuoksi. Ja ollaan tässä muutenkin vähän parempaanpäin menossa. Ikä tekee tehtäväänsä. Ja toisinaan se että kun miettii että hei jollakin ei ole rintoja ollenkaan että ne on poistettu syövän takia tai joku muu asia on paljon huonommin.

Hyvää roosa-nauha päivää kaikille.

Voi kun olisikin jo kuosissa! :D

Tässä on muutama kiireisempi päivä joka on taas laittanut kovasti miettimään, että miksi pitääkin olla niin huono itsetunto. Annan ihmisten juoksuttaa ja komennella itseäni kyllästymiseen asti. Kuvittelen että minulla ei ole oikeutta kieltäytyä.

Lisäksi en ole koskaan ollut mitenkään lahjakas ilmaisemaan itseäni sanalliseti, joten en oikeastaan osaa laittaa hanttiinkaan. Tai jos yritän, niin homma menee ihan puihin. Ihailen kovasti esim puolisoani, joka on erittäin suorasanainen ja uskaltaa puolustaa oikeuksiaan.

Jospa se huominen on sitten parempi.

-AP