Kotiäiti sekä isä joka harrastaa

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:31"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:26"] [quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:17"] [quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:09"] Ihan kuin mun eksä - aina pois kotoa. Tuo on juuri niin vaarallista, että molemmat alkaa kilpailemaan siitä, kumman ei tarvitse olla lapsen kanssa. Sinuna tekisin niin, että jos avioliitossanne on paljon hyvää, niin lakkaisin odottamasta mieheltä apuja lastenhoitoon: kun ei ole odotuksia, niin ei tule pettymyksiä. Jos taas olet muutenkin tyytymätön koko ukkoosi, ilmoittaisin, että ero tulee, jos ei muuta käytöstään. Koitin puhua eksälleni pulmasta, samoin kuin vanhempani koittivat puhua hänelle: muutamaksi päiväksi homma parani ja aina sitten sama kotona olemattomuus / kotona auttamattomuus jatkui. Lopulta kun otin eron, eksä oli ihan yllättynyt & siltä meni useita kk edes uskoa ero todeksi. Sanoisin, että jos mies ei ole kotona ennen lapsen syntymää, ei hän ole kotona syntymän jälkeenkään. Tätä ei useimmat naiset tajua ottaa huomioon. Varsinkin nuorilla/elämää kokemattomilla naisilla on luulo, että vauva hoidetaan puoliksi klo 16 jälkeen. Aika harvassa taloudessa näin on.... Ei miehiä vauvat kiinnosta, tai ainakaan niiden jatkuva hoitaminen. Miehille riittää, että töiden jälkeen pitää vauvaa 3 min sylissä ja nostelee vähän kattoa kohti. Itse saan uuden vauvan piakkoin ja olen asennoitunut hoitamaan vauvan yksin. Mies tosin saa sitten hoitaa kulupuolen :) [/quote]

Ihana miten vahvan asenteen omaat! Loistavaa :) Sait hymyn huulilleni. Kunpa osaisin itsekin ajatella noin ja olla noin vahva. Enkä tulisi katkeraksi mieheni vapaudesta. Lapsi on kuitenkin se ykkönen, se niin tärkeä pieni nyytti jota rakastaa viattomasti vaikkei voimia olisikaan. 
Ehkä yritän muuttaa asennettani, koska miestäni en voi muuttaa. Jos en koe oloani onnelliseksi senkään jälkeen on ehkä parempi jatkaa elämää yksin lapsen kanssa. Tosin sitten ei ole sitä jonka lompakkoa kuluttaa :D No vitsi vitsinä, mutta olen tosiaan saanut paljon erilaisia pointteja ja tässä on paljon ajateltavaa.

AP

[/quote] Kiitos kommentistasi. Tosiaan sain kaksi ekaa lastani n. 25 v ja nyt kolmas on tulossa uuden ukon kanssa kun lasissa on hieman vajaa 40 v :) että jotain näkemystä asiaan mulla jo on. Uusi ukkoni on myös aina pois, mutta ymmärrän sen paremmin, sillä hänellä on varsin kova ura, en voi vaatia häntä tulemaan kotiin klo 17, kun taas eksäni oli työnarkomaanirivityöläinen, joka vaan tykkäsi asua työmaallaan. Vaikka eksästäni paljon pidinkin, ei elämä hänen kanssaan vastannut pätkääkään sitä mitä olisin toivonut - hän ei halunnut panostaa kotiin mitään, ei rahaansa eikä aikaansa - ei suostunut osallistumaan edes uuden vessanmaton kustannuksiin, samalla kun kaverimme joko remppasivat tai rakensivat. Koskaan emme matkailleet, aina piti riidellä mennäänkö mökille vai eikö (mä inhosin mökkeilyä). Kerran 1/2 v pääsin ravintolaan syömään. Elämämme oli kuin 50-luvulta. En saanut hänestä irti muuta kuin leipää ja jauhelihaa. Miten sinun elämäsi ukkosi kanssa? Jos teillä muuten pyyhkii hyvin, samoja tavoitteita, edes joskus teette yhdessä sitä mistä sinäkin nautit, niin silloin ei kovin äkkiä kannata eroa ajatella. Mutta jos et saa ukostasi oikeasti mitään irti, et aikaa, rahaa, lastenhoitoapua, voi ero olla oikea ratkaisu. /35 [/quote]

Pääasiassa meille menee hyvin. Viikonloppuisin mies on vauvan kanssa ja vietämme ihan laadukasta perheaikaa. Minusta vain tuntuu ettei ne kaksi päivää riitä. Haluaisin hänen olevan joka päivä läsnä, myös niinä kahtena päivänä arkena kun niitä treenejä ei ole. Päiväunet tuntuu menevän aina edelle. Tai jos tylysti kiellän sen saan kuulla siitä koko illan.
Olen äitiysvapaalla joten mies maksaa pääsääntöisesti kaiken eikä se ole ongelma. Välillä on ongelma ettei mies arvosta minua kun olen kotona. Ajattelee että lomailen ja saan tehdä päivän mitä haluan. Hänen mielestään vietän silloin omaa aikaa. Hän ei kuitenkaan ole valmis jäämään lapsen kanssa kotiin, ehdotettu on. 
Mietin vain että vaikka kaikki on päällisin puolin hyvin. En ole silti onnellinen poissaolevaan isään ja aviomieheen :( Kuvittelin tämän lapsiperhe arjen menevän hieman erilailla. 

Kiitos tuesta, voisit melkein olla esikuvana :) 
AP [/quote] ohis, mutta rakastatko miestäsi todella niinpaljon, että voisit ottaa tuollaisen elämän heittelemään vanhan akan esikuvaksesi? Hän yleistää miehiä törkeästi! Ja kun sanon törkeästi niin myös tarkoitan sitä! Oma mieheni asettaa perheen etusijalle. Exäni ei! Ikinä en olisi uutta jatkuvasti menevää miestä huolinut eikä lastenhoito ole naisen tehtävä. Ei siinä ole asenteessa vika, jos haluaa osallistuvan miehen. Sillon on miehessä vika, jos ei osallistu ja mielestäni nainen, joka alistuu siihen ja vielä muitakin kannustaa alistumaan on vain katkera ja tyytyy vähään! Liian vähään.

[/quote]

Minäkö vanha akka? Loukkaannun. Hoh, todennäköisesti näytän hotimmalta kuin sinä, jos laitan ei-raskaana ollessani minimekon päälle & meikit paikoilleen. Ok, no ikäähän on, mutta aika on sama kaikille, myös sinulle. Elämä on opettanut sen verran, että ei miehet yksinkertaisesti ole yhtä kiinnostuneita vauvanhoidosta, kuin naiset ovat. Toki poikkeuksia löytyy molemmissa sukupuolissa. Tietenkin on kiva, jos mies osallistuu paljon, sitähän minäkin toivoisin. Mutta kun se ei mennyt eksän kanssa niin, vaikka pyysin, käskin, vaadin, maanittelin. Mikään ei auttanut -> erosin. Miehestä ei voi etukäteen tietää miten tulee osallistumaan vauvanhoitoon. Jos mies ei ole paljoa kotona, tuskin muuttaa käytöstään kun vauva tulee taloon. Kurjaa... Nykymieheni on sellaisessa työssä, joka vaatii minulta sen, että ymmärrän, että hän on poissa ja paljon. Hänellä on _ura_. Mutta hän maksaa isoimman osan perheemme elannosta ja perheemme elintaso on suomalaisen mittapuun mukaan varsin korkea. Mitä kyllä arvostan. Sanoisin, että moni vaihtaisi osia mun kanssa, jos voisi ;) nykynaiset on niin tasa-arvoisia, tasa-arvoonhan tuo sun kommenttisi viittaa. Meillä ollaan hieman vanhanaikaisia tän työnajon / kulujen jaon suhteen, mut hei, niinhän se juttu on ollut ainakin Selänteen perheen suhteen myös ;) eli toisin sanoen, vaihdoin eksäni, joka teetätti mulla kaiken, mutten mitään vastinetta saanut yksin uurastamiselleni, mieheen, joka teetättää mulla kaiken, mutta jolta saan vastineeksi kaikkea kivaa, muutakin kuin rahassa mitattavaa :) 
[/quote] hah. Niinhän sinä luulet. Mutta ulkonäkö ei tässä ole keskeinen. Paitsi ilmeisesti sinulle niinkun materia ylipäätään. Minun mieheni on tavallinen duunari, mutta se riittää minulle. En tarvitse rahaa ollakseni onnellinen vaan läsnäolevan miehen, joka todella osoittaa rakastavansa. Hän pienestä 3tonnin palkastaan ostaa mulle 500€ sormuksen ja käsken palauttaa sen, koska minulle riittää vaikka se kolikkoautomaatin muovisormus, kunhan mieheni sen antaa eikä lähetä postissa työpaikan ruokatauolla.

Hanki harrastus - tuolloin mies on lapsen kanssa illan 2-3 kertaa viikossa. Jos se ei sovi miehelle, hänkin vähentänee harrastuksiaan, jotta saisitte yhteistä aikaa.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:42"]

Kuinka monta harrastus kertaa sallitte miehillenne arkiviikkoon jos olette kotiäitinä? Ihan vapaasti sai harrastaa, mutta vastaavasti oli kyllä muuten arjessa mukana ihan kivasti.

Mitä ajatuksia tämä herätti? Vaadinko liikaa jos pyytäisin miestäni laittamaan harrastuksen katkolle, vaikka ensimmäisen kahden vuoden ajalle? Olis aika järeä vaatimus...

Mitä teen? Vaadi omaa aikaa, vaadi yhdessä olemista.

ps. älä lisäänny enempää, jos tilanne ei muutu

[/quote]

Mikä ihmeen harrastus kestää noin kauan aina. Mutta komppaan tuota että alat harrastaa itse ja mies tajuaa kuinka tylsää on olla kotona pienen kanssa.

Ettekö keskustelleet tästä ennen lasta, eikai mies aloittanut harrastustaan vasta nyt.

Minä vaadin, että mieheni jättää bändinsä, kun reenejä oli sekä viikolla, että viikonloppuisin ja hän oli vuorotyössä myöskin sekä viikolla, että viikonloppuisin. Kotona ei juurikaan näkynyt. Paitsi aamuvuoroina jolloin lähinnä nukkui. Tai en vaatinut mitään :D ilmoitin, että haluan ennemmin olla virallisesti yh, kun naimisissa näkymättömän miehen kanssa. Hän ei halunnut eroa vaan muutti tapojaan.

Siis kaikki on sitä mieltä että saadakseni omaa aikaa minun on pakko alkaa harrastamaan jotain virallista? Teksissäni jo kerroin etten harrastuksista piittaa, mutta oma-aika kelpaa kyllä, mutta onko siihen oikeus vain jos harrastaa jotain tiettyä juttua viikottain? 

AP

Ota ainakin ensin saman verran harrastusaikaa itsellesi, jos mies ei suostu omiaan karsimaan. Sun harrastus voi olla vaikka kahvilla käynti, lukeminen, kavereiden tapaaminen, päiväunet jne. Sinä hoidat lasta ja kotia päivät, illat jaetaan. Katsokaa sitten, mitä haluatte, enemmän yhteistä vai onko parempi olla erillään. Miehesi ei näytä kaipaavan sinua ja lasta :(

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:50"]

Minä vaadin, että mieheni jättää bändinsä, kun reenejä oli sekä viikolla, että viikonloppuisin ja hän oli vuorotyössä myöskin sekä viikolla, että viikonloppuisin. Kotona ei juurikaan näkynyt. Paitsi aamuvuoroina jolloin lähinnä nukkui. Tai en vaatinut mitään :D ilmoitin, että haluan ennemmin olla virallisesti yh, kun naimisissa näkymättömän miehen kanssa. Hän ei halunnut eroa vaan muutti tapojaan.

[/quote]

Meillä on sama harrastus, eli bändi. Vieläpä harraste bändi joka ei tuota rahaa. Meillä asiasta keskusteltiin ennen lapsen tuloa ja mies oli vakaasti sitä mieltä ettei lapsi estä häntä harrastamasta! Toivoin vain että hän tajuaisi isyyden myötä että lapsen kanssa kotona olo on rankkaa ja ajottain hyvin yksinäistä. Hän ei tajunnut. 
En haluaisi alkaa "uhkailemaan" mutta tuo yksinhuoltajaksi alkaminen voisi herättää meilläkin jotain keskustelua, kiitti vinkistä ;) 

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:53"]

Siis kaikki on sitä mieltä että saadakseni omaa aikaa minun on pakko alkaa harrastamaan jotain virallista? Teksissäni jo kerroin etten harrastuksista piittaa, mutta oma-aika kelpaa kyllä, mutta onko siihen oikeus vain jos harrastaa jotain tiettyä juttua viikottain? 

AP

[/quote]

ei minusta omaan aikaan tarvita tiettyä harrastusta. Omalla ajalla saa tehdä juuri mitä itse haluaa, nukkua päiväunet, mennä lenkille, käydä ostoksilla, tavata ystäviä jne. 

Reiluuden nimissä sinulla pitäisi olla sitten 3 iltaa, jolloin saat tehdä mitä haluat. Näin teille jöö vain yksi ilta perheelle yhteiseksi. Jos et kaipaa kolmea vapaailtaa, niin ota edes yksi, miehenkin on hyvä ymmärtää, että lapsenhoitamineb kuuluu myös hänelle. 

Istukaa sis yhdessä alas ja valitsette sinulle viikosta 1-3 päivää, jolloin sinulla on sitä omaa aikaa ja mies vahtii lastanne ja pidät siitä päivästä kiinni! 

Mitäs jos sinun harrastuksesi olisi ystävän luona kahvittelu,kaupassa yksin käynti tai vaikka kirjastossa käynti ilman lasta..isä hoitaisi lasta vaikka nyt esimerkiksi 2tuntia/viikko?? Nämä ei ole kelloon tai kalenteriin sidottuja harrastuksia joten ne voi hoitaa sillon kun itse jaksat niihin mennä. Pidät vain puolesi ja menet tekemään jotain ilman sitä vauvaa..

Sellainen 20-25 tuntia itsenäistä harrastamista viikossa on meillä kipuraja, jonka jälkeen parisuhde alkaa kärsiä. 10 tuntia on taas määrä, jota vähäisempi harrastaminen heikentää elämänlaatua. Pääasia on, että lähes joka päivä löytyy aikaa harrastamiselle edes se puoli tuntia, tunti. Se, että saa tehdä jotakin, mitä rakastaa, tuottaa kuitenkin eniten mielihyvää ja tarkoitusta elämään. Jotkut harrastukset vaativat tietenkin enemmän aikaa per kerta, mutta tämä periaate pätee niihinkin.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:53"]

Siis kaikki on sitä mieltä että saadakseni omaa aikaa minun on pakko alkaa harrastamaan jotain virallista? Teksissäni jo kerroin etten harrastuksista piittaa, mutta oma-aika kelpaa kyllä, mutta onko siihen oikeus vain jos harrastaa jotain tiettyä juttua viikottain? 

AP

[/quote]

Sanot että sulla on harrastus. Ostat joogamaton, lähdet ja palaat sen kanssa aina tiettyinä aikoina ja teet väliajan mitä huvittaa.

Ei täällä kukaan uskalla viettää vapaa-aikaa ihan vain vapaa-aikana: siitähän voi saada laiskan ja itsekkään maineen! Vaikka tietty määrä laiskuutta ja itsekkyyttä pitää mielen virkeänä ;)

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:53"]Siis kaikki on sitä mieltä että saadakseni omaa aikaa minun on pakko alkaa harrastamaan jotain virallista? Teksissäni jo kerroin etten harrastuksista piittaa, mutta oma-aika kelpaa kyllä, mutta onko siihen oikeus vain jos harrastaa jotain tiettyä juttua viikottain? 

AP
[/quote]

Voit ihan yhtä hyvin vain päättää, että lähdet aina esim tiistaisin tiettyyn aikaan omiin menoihisi. Vaikka olisitkin koyona, niin miehen on vaan hoidettava lapsi. Tekisi varmaan heidänkin suhteelleen hyvää olla välillä kahden. Miehesi on ymmärrettävä, että lisääntymisen mukana tulee vastuu.

Teidän viesteissänne on kyllä hyvä pointti. Taidan vaatia itsellenikin kolme iltaa vapaaksi lastenhoidosta. Minua vähän säälittää yhteisen ajan puute, mutta jos mies tajuaisi sen tämän myötä. Lisäksi hänellä on treenit myös sunnuntaina iltana välillä, ei aina, mutta niinä viikkoina yhteista iltaa ei olisi sitten lainkaan. Tuleekohan tässä leikissä ero :D Minua ei niinkään haittaa sunnuntaina treenit koska silloin hän on olllut aamupäivän läsnä niin en koe olevani aina yksin, mutta arkena kun muutenkin on sen työajan tai työmatkojen ajan yksin lapsen kanssa, se on pitkä päivä. Enkä kaipaisi siihen harrastuksia :/ 
Muutenkin mies valittaa ettei saa omaa aikaa pelata kotona. Eikä ymmärrä että hänen harrastusillat on jo hänen omaa aikaa :S 
AP

Vaikuttaa että isäksi kasvamiseen menee miehelläsi hetken aikaa ennen kuin sisäistää sen että elämä nyt on vähän muuttunut lapsen saannin myötä. Sitähän se ei tarkoita että kaikesta tarvitsee luopua ja jäädä nyhjöttämään kotiin neljän seinän sisälle. Mutta hieman perspektiiviä äidin näkökulmasta myös miehelle toivoisi. Meillä oli ensimmäisen lapsen saannin jälkeen sama juttu. Keskustelin ja keskustelin omista tuntemuksista miehelle ja kyllä hän jossain vaiheessa tajus. Ymmärsin sen että pakolla ei olisi mitään positiivista saanut aikaan.

Sitä en tietty tiedä tajuaako miehesi missään vaiheessa, mutta toivoakin on. 

Käske miehesi sanoa sitten suoraan sinulle ja vauvalle, että on mieluummin vaikka yksin peliensä kanssa kuin teidän kanssanne.

Ei kai harrastusta tarvitse aloittaa, jos ei koe sellaista tarpeelliseksi? Ja oli miten oli, myös lapsi mukana voi harrastaa, esim. saleilla on lapsiparkkeja, leffateattereissa vauvanäytöksiä jne. Eri asia on sitten se, että kotona oleva tuntee olonsa yksinäiseksi. Tähän voisi tokaista perinteisen eli hanki elämä.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:12"]

Ei kai harrastusta tarvitse aloittaa, jos ei koe sellaista tarpeelliseksi? Ja oli miten oli, myös lapsi mukana voi harrastaa, esim. saleilla on lapsiparkkeja, leffateattereissa vauvanäytöksiä jne. Eri asia on sitten se, että kotona oleva tuntee olonsa yksinäiseksi. Tähän voisi tokaista perinteisen eli hanki elämä.

[/quote]

Ap:n mies harrastaa bändissä, siellä tuskin on lapsiparkkia? Tai mahdollisuutta että mies ottaisi lapsen mukaansa treeneihin -.-

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:55"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:50"]

Minä vaadin, että mieheni jättää bändinsä, kun reenejä oli sekä viikolla, että viikonloppuisin ja hän oli vuorotyössä myöskin sekä viikolla, että viikonloppuisin. Kotona ei juurikaan näkynyt. Paitsi aamuvuoroina jolloin lähinnä nukkui. Tai en vaatinut mitään :D ilmoitin, että haluan ennemmin olla virallisesti yh, kun naimisissa näkymättömän miehen kanssa. Hän ei halunnut eroa vaan muutti tapojaan.

[/quote]

Meillä on sama harrastus, eli bändi. Vieläpä harraste bändi joka ei tuota rahaa. Meillä asiasta keskusteltiin ennen lapsen tuloa ja mies oli vakaasti sitä mieltä ettei lapsi estä häntä harrastamasta! Toivoin vain että hän tajuaisi isyyden myötä että lapsen kanssa kotona olo on rankkaa ja ajottain hyvin yksinäistä. Hän ei tajunnut. 
En haluaisi alkaa "uhkailemaan" mutta tuo yksinhuoltajaksi alkaminen voisi herättää meilläkin jotain keskustelua, kiitti vinkistä ;) 
[/quote] vähän sitä veikkasinkin. Kun kuulosti niin tutulta :D nykyään mies tekee musiikkia sillonkun on aikaa. Ei sitä harrastusta tarvitse kokonaan jättää, mutta ei ne taidot ruostu, vaikkei joka viikko reenaa.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:55"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:50"]

Minä vaadin, että mieheni jättää bändinsä, kun reenejä oli sekä viikolla, että viikonloppuisin ja hän oli vuorotyössä myöskin sekä viikolla, että viikonloppuisin. Kotona ei juurikaan näkynyt. Paitsi aamuvuoroina jolloin lähinnä nukkui. Tai en vaatinut mitään :D ilmoitin, että haluan ennemmin olla virallisesti yh, kun naimisissa näkymättömän miehen kanssa. Hän ei halunnut eroa vaan muutti tapojaan.

[/quote]

Meillä on sama harrastus, eli bändi. Vieläpä harraste bändi joka ei tuota rahaa. Meillä asiasta keskusteltiin ennen lapsen tuloa ja mies oli vakaasti sitä mieltä ettei lapsi estä häntä harrastamasta! Toivoin vain että hän tajuaisi isyyden myötä että lapsen kanssa kotona olo on rankkaa ja ajottain hyvin yksinäistä. Hän ei tajunnut. 
En haluaisi alkaa "uhkailemaan" mutta tuo yksinhuoltajaksi alkaminen voisi herättää meilläkin jotain keskustelua, kiitti vinkistä ;) 
[/quote] vähän sitä veikkasinkin. Kun kuulosti niin tutulta :D nykyään mies tekee musiikkia sillonkun on aikaa. Ei sitä harrastusta tarvitse kokonaan jättää, mutta ei ne taidot ruostu, vaikkei joka viikko reenaa.
[/quote] minäkin olen taiteilija. Harrastan lyhyt elokuvien tekoa. Yksi proggis voi viedä kuukaudenkin tiiviisti, mutta sitten on monta kuukautta taukoa. Mieskin keikkailee sillontällön. Tämä sopii meille :) toivottavasti löydätte tekin yhteisen sävelen. Lapsenne on vielä pieni. Eiköhän se mieskin huomaa ajanmyötä mitä menettää.