Lue keskustelun säännöt.
Kotiäiti sekä isä joka harrastaa
06.10.2014 |
Olen arkisin kotona pian 6kk vanhan esikoisemme kanssa. Mieheni lähtee töihin aamulla 6.30 ja pääsee töistä klo. 15. Mieheni harrastaa kolme kertaa arkiviikon aikana harrastusta, johon hän menee silloin suoraa töistä. Kotiin hän tulee 20-21 jolloin lapsemme menee yöunille.
Minua asia kismittää sillä olen yksinäinen kotona ja haluaisin miehenikin olevan läsnä arjessamme. Niinä päivinä kun harrastusta ei ole odotan kuin kuuta nousevaa miestäni kotiin ja silloinkin pettymys on suuri koska hän usein ilmottaa ottavansa päiväunet. Joihin hurahtaa helposti parikin tuntia.
Olen keskustellut asiasta mieheni kanssa mutta hän ei ymmärrä pointtiani. Vaan pitää minua itsekkäänä ihmisenä joka yrittää rajottaa hänen elämäänsä. Minulla ei vain itsellä ole harrastusta (koska en ole niistä ikinä piitannut), mutta oikeuttaako se sitten siihen velvollisuuten olla yksin kotona saamatta lainkaan omaa aikaa?
Kuinka monta harrastus kertaa sallitte miehillenne arkiviikkoon jos olette kotiäitinä?
Mitä ajatuksia tämä herätti? Vaadinko liikaa jos pyytäisin miestäni laittamaan harrastuksen katkolle, vaikka ensimmäisen kahden vuoden ajalle?
Mitä teen?
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:03"]
Sellainen 20-25 tuntia itsenäistä harrastamista viikossa on meillä kipuraja, jonka jälkeen parisuhde alkaa kärsiä. 10 tuntia on taas määrä, jota vähäisempi harrastaminen heikentää elämänlaatua. Pääasia on, että lähes joka päivä löytyy aikaa harrastamiselle edes se puoli tuntia, tunti. Se, että saa tehdä jotakin, mitä rakastaa, tuottaa kuitenkin eniten mielihyvää ja tarkoitusta elämään. Jotkut harrastukset vaativat tietenkin enemmän aikaa per kerta, mutta tämä periaate pätee niihinkin.
[/quote]
Onko teillä lapsia? Kumpikin harrastaa yhtä paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä se harrastaa? sählyä tms?
minkä ikäisiä olette?
esim. jos mies ei harrast urheilua niin parin vuoden kuluttua alkaa vittuilu lihomisesta ja seksi alkaa loppua ja sitten erotaan... jos mies harrastaa urheilua ja pitää itsensä kunnossa niin alkaa vittuilu ettei ole yhteistä aikaa jne...
jotenkin tuntuu etteivät naiset ole mihinkään olotilaan tyytyväisiä.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:50"]
Minä vaadin, että mieheni jättää bändinsä, kun reenejä oli sekä viikolla, että viikonloppuisin ja hän oli vuorotyössä myöskin sekä viikolla, että viikonloppuisin. Kotona ei juurikaan näkynyt. Paitsi aamuvuoroina jolloin lähinnä nukkui. Tai en vaatinut mitään :D ilmoitin, että haluan ennemmin olla virallisesti yh, kun naimisissa näkymättömän miehen kanssa. Hän ei halunnut eroa vaan muutti tapojaan.
[/quote]
ettekö olleet tietoisia harrastuksesta ennenkuin seurustelu eteni pidemmälle?
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:24"]
Ehkä minunkin mieheni valaistuu vielä tässä asiassa :D Hän on kyllä melkoinen örmy tämän asian suhteen. Tuntuu että se bändi on tärkeämpi kuin me.
[/quote]
Varaudu siihen, että vaikka mies viettäisi vähemmän aikaa harrastuksensa parissa, hänen örmyytensä (örmeytensä?) ei silti vähene. Ihmiset eivät yleensä tule paremmalle tuulelle, kun heidän mahdollisuuksiaan toteuttaa intohimojaan rajoitetaan. Oman kokemukseni mukaan tällaiset harrastukset ovat etenkin monelle miehelle vähintään yhtä tärkeitä ja mieluisia kuin perheen kanssa vietetty aika. -11
Molemmille osapuolille on nyt sitten mieletön ylläri, että lapsi vaatiikin aikaa?? Elämä muuttuu lapsen saamisen jälkeen. Siinä vaiheessa se lapsi on numero ykkönen, kakkonen, kolmonen jne. ja harrastukset tulevat, jos kaikkien muiden hommien jälkeen jää aikaa. Opetelkaa harrastamaan sen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:24"]
Onko teillä lapsia? Kumpikin harrastaa yhtä paljon?
[/quote]
Lasten lukumäärä ei vaikuta siihen, kuinka paljon omaa aikaa ja harrastuksia ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen. Kummallakin meistä on se onnellinen tilanne, että voimme harrastaa vapaa-ajallamme tarpeeksi, ja keskeisin harrastus on myös yhteinen. Tämä on todella iso bonus. -11
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:33"]
harrastukset tulevat, jos kaikkien muiden hommien jälkeen jää aikaa. Opetelkaa harrastamaan sen lapsen kanssa.
[/quote]
Tämä neuvo on aina huvittanut minua. Eivät läheskään kaikki harrastukset ole sellaisia, että niitä voi mielekkäästi harrastaa lapsen kanssa. -11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:24"]
Ehkä minunkin mieheni valaistuu vielä tässä asiassa :D Hän on kyllä melkoinen örmy tämän asian suhteen. Tuntuu että se bändi on tärkeämpi kuin me.
[/quote]
Varaudu siihen, että vaikka mies viettäisi vähemmän aikaa harrastuksensa parissa, hänen örmyytensä (örmeytensä?) ei silti vähene. Ihmiset eivät yleensä tule paremmalle tuulelle, kun heidän mahdollisuuksiaan toteuttaa intohimojaan rajoitetaan. Oman kokemukseni mukaan tällaiset harrastukset ovat etenkin monelle miehelle vähintään yhtä tärkeitä ja mieluisia kuin perheen kanssa vietetty aika. -11
[/quote]
Olen samaa mieltä, osittain. Eihän kukaan tykkää ettei saa tehdä mitä huvittaa, mutta kun on lapsi. Olisi sen lapsen oltava kuitenkin sijalla yksi vaikka harrastuksena bändi olisikin miehelle erittäin tärkeä ei hän voi sen varjolla laiminlyödä minua saati omaa lastansa. Sain kommentistasi sellaisen kuvan, että valitan turhasta ja minun pitäisi antaa mieheni mennä ja tulla miten hän haluaa, koska silloin hän pysyy hyvällä tuulella ja saa toteuttaa itseään. Tarkoititko sitä?
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:24"]
Ehkä minunkin mieheni valaistuu vielä tässä asiassa :D Hän on kyllä melkoinen örmy tämän asian suhteen. Tuntuu että se bändi on tärkeämpi kuin me.
[/quote]
Varaudu siihen, että vaikka mies viettäisi vähemmän aikaa harrastuksensa parissa, hänen örmyytensä (örmeytensä?) ei silti vähene. Ihmiset eivät yleensä tule paremmalle tuulelle, kun heidän mahdollisuuksiaan toteuttaa intohimojaan rajoitetaan. Oman kokemukseni mukaan tällaiset harrastukset ovat etenkin monelle miehelle vähintään yhtä tärkeitä ja mieluisia kuin perheen kanssa vietetty aika. -11
[/quote]
Olen samaa mieltä, osittain. Eihän kukaan tykkää ettei saa tehdä mitä huvittaa, mutta kun on lapsi. Olisi sen lapsen oltava kuitenkin sijalla yksi vaikka harrastuksena bändi olisikin miehelle erittäin tärkeä ei hän voi sen varjolla laiminlyödä minua saati omaa lastansa. Sain kommentistasi sellaisen kuvan, että valitan turhasta ja minun pitäisi antaa mieheni mennä ja tulla miten hän haluaa, koska silloin hän pysyy hyvällä tuulella ja saa toteuttaa itseään. Tarkoititko sitä?
[/quote]
Silloinhan ap on käytännössä yksinhuoltaja yhdelle vauvalle sekä yhdelle teinille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:38"]
Sain kommentistasi sellaisen kuvan, että valitan turhasta ja minun pitäisi antaa mieheni mennä ja tulla miten hän haluaa, koska silloin hän pysyy hyvällä tuulella ja saa toteuttaa itseään. Tarkoititko sitä?
[/quote]
En minä ala kertomaan sinulle, mitä teidän pitäisi tehdä. Muista nyt kuitenkin, että vaikkapa tuo bändissa soittaminen on kanava ystävien tapaamiseen, taiteelliseen ilmaisuun, stressin vähentämiseen ja flow-kokemuksiin. Jos joku suhtautuu intohimoisesti musiikkiin, tämä harrastus voi hyvinkin olla hänelle yhtä tärkeä kuin perheyhteys on sinulle. En usko ihmisen voivan olla onnellinen, jos hän kieltää itseltään sen, mitä pitää elämässä hyvänä ja arvokkaana. -11
Mun miehellä oli myös harrastebändi, joka kyllä jäi kakkoseksi jo ensimmäisen raskausaikana. Ensimmäinen lapsi oli koliikkivauva, ja koska mies oli niin paljon mukana lapsen hoidossa, ei hän jaksanut enää lähteä treeneihin, ja bändi jäi. Nykyään, kymmenen vuotta myöhemmin, kun lapsia on kolme, mies soittelee joskus lasten kanssa ja joskus itsekseen, muttei edes joka kuukausi. Hänen itse suunnittelee soittimien myyntiä, mutta minä olen kieltänyt -pari vuotta eteenpäin, ja lapset on niin isoja, että soittamiseenkin on taas enemmän aikaa.
Muuten harrastuksista: Mies käy salilla 4x vko, 1,5-2h kerrallaan, tekee vuorotyötä ja sijoittaa salille menonsa usein joko työpäivän alkuun tai loppuun, paitsi yövuoron yhteydessä ei käy. Kerran kuussa hän lisäksi treenaa kaveriporukan kanssa, ja kotona tekee 3-4 treeniä viikossa. Muita omia menoja miehellä ei ole. Mä olen kotiäiti, lapset on 9, 5 ja vähän vajaa 3v. Mä käyn salilla 4x vko, max tunnin kerrallaan, teen kotona 3-5 treeniä viikossa, ja joka viikko mulla on jotain kodin ulkopuolella olevia menoja. Nytkin olen tulevan viikonlopun kotona vain yöt nukkumassa, koska menen kaverini avuksi vapaaehtoistöihin erääseen tapahtumaan. Kun mulla on menoa, mies hoitaa lapset.
Kyse ei ole ollenkaan siitä, kuka saa mennä ja kuinka paljon, onko se reilua ja kuka antaa luvan mennä. Meillä on viikkokalenteri, johon kirjataan ensin pakolliset (työvuorot, koulu jne.), sitten harrastukset (molemmille vanhemmille on saatava ne 4x vähintään kalenteriin, lasten harrastuksista vaan katsotaan kumpi vie), sitten muut menot. Riippuu tärkeydestä, onko muut menot hoidettava lasten kanssa vai perutaanko niitä suosiolla. Meillä ei tosiaan ole yhtään ns. tukiverkkoja, lapsille ei ole muita hoitajia kuin minä tai mies. Nämä on neuvottelukysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:09"]
Ihan kuin mun eksä - aina pois kotoa. Tuo on juuri niin vaarallista, että molemmat alkaa kilpailemaan siitä, kumman ei tarvitse olla lapsen kanssa. Sinuna tekisin niin, että jos avioliitossanne on paljon hyvää, niin lakkaisin odottamasta mieheltä apuja lastenhoitoon: kun ei ole odotuksia, niin ei tule pettymyksiä. Jos taas olet muutenkin tyytymätön koko ukkoosi, ilmoittaisin, että ero tulee, jos ei muuta käytöstään. Koitin puhua eksälleni pulmasta, samoin kuin vanhempani koittivat puhua hänelle: muutamaksi päiväksi homma parani ja aina sitten sama kotona olemattomuus / kotona auttamattomuus jatkui. Lopulta kun otin eron, eksä oli ihan yllättynyt & siltä meni useita kk edes uskoa ero todeksi.
Sanoisin, että jos mies ei ole kotona ennen lapsen syntymää, ei hän ole kotona syntymän jälkeenkään. Tätä ei useimmat naiset tajua ottaa huomioon. Varsinkin nuorilla/elämää kokemattomilla naisilla on luulo, että vauva hoidetaan puoliksi klo 16 jälkeen. Aika harvassa taloudessa näin on.... Ei miehiä vauvat kiinnosta, tai ainakaan niiden jatkuva hoitaminen. Miehille riittää, että töiden jälkeen pitää vauvaa 3 min sylissä ja nostelee vähän kattoa kohti.
Itse saan uuden vauvan piakkoin ja olen asennoitunut hoitamaan vauvan yksin. Mies tosin saa sitten hoitaa kulupuolen :)
[/quote]
Ihana miten vahvan asenteen omaat! Loistavaa :) Sait hymyn huulilleni. Kunpa osaisin itsekin ajatella noin ja olla noin vahva. Enkä tulisi katkeraksi mieheni vapaudesta. Lapsi on kuitenkin se ykkönen, se niin tärkeä pieni nyytti jota rakastaa viattomasti vaikkei voimia olisikaan.
Ehkä yritän muuttaa asennettani, koska miestäni en voi muuttaa. Jos en koe oloani onnelliseksi senkään jälkeen on ehkä parempi jatkaa elämää yksin lapsen kanssa. Tosin sitten ei ole sitä jonka lompakkoa kuluttaa :D No vitsi vitsinä, mutta olen tosiaan saanut paljon erilaisia pointteja ja tässä on paljon ajateltavaa.
AP
[/quote]
Kiitos kommentistasi. Tosiaan sain kaksi ekaa lastani n. 25 v ja nyt kolmas on tulossa uuden ukon kanssa kun lasissa on hieman vajaa 40 v :) että jotain näkemystä asiaan mulla jo on. Uusi ukkoni on myös aina pois, mutta ymmärrän sen paremmin, sillä hänellä on varsin kova ura, en voi vaatia häntä tulemaan kotiin klo 17, kun taas eksäni oli työnarkomaanirivityöläinen, joka vaan tykkäsi asua työmaallaan. Vaikka eksästäni paljon pidinkin, ei elämä hänen kanssaan vastannut pätkääkään sitä mitä olisin toivonut - hän ei halunnut panostaa kotiin mitään, ei rahaansa eikä aikaansa - ei suostunut osallistumaan edes uuden vessanmaton kustannuksiin, samalla kun kaverimme joko remppasivat tai rakensivat. Koskaan emme matkailleet, aina piti riidellä mennäänkö mökille vai eikö (mä inhosin mökkeilyä). Kerran 1/2 v pääsin ravintolaan syömään. Elämämme oli kuin 50-luvulta. En saanut hänestä irti muuta kuin leipää ja jauhelihaa.
Miten sinun elämäsi ukkosi kanssa? Jos teillä muuten pyyhkii hyvin, samoja tavoitteita, edes joskus teette yhdessä sitä mistä sinäkin nautit, niin silloin ei kovin äkkiä kannata eroa ajatella. Mutta jos et saa ukostasi oikeasti mitään irti, et aikaa, rahaa, lastenhoitoapua, voi ero olla oikea ratkaisu. /35
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 13:23"]
Vietättekö lainkaan perheaikaa? Etkö voi puhua kuin aikuinen aikuiselle: kun lapsi tehdään, kumpikin vanhemmista normaalisti haluaa viettää aikaa myös lapsen kanssa. Omaa aikaakin saa olla, mutta yleensä lapsiperheissä oma aika alkaa, kun lapsi menee nukkumaan. Aikuisten bänditreenit voinee siirtää illemmallekin. Silloin kumpikin vanhemmista saa omaa aikaa.
[/quote]
Perheaika on hieman kortilla tällä hetkellä miehen harrastuksien ja työstä johtuvan väsymyksen takia. Tai väsymys ei edes suoranaisesti johdu työstä vaan siitä että olen niin kamala etten anna hänen pelata lapsen ollessa hereillä, joten mies pelaa yö 12 asti ja herätys kuudelta aamulla -.- Viikonloppuisin on sitten asia erikseen. Lauantaisin vietämme aikaa perheenä.
Olen ehdottanut harrastusten siirtämistä ilta aikaan, mutta vastaus oli kielteinen. Soittaahan bändissä muitakin kuin mieheni. Eivätkä he kuulemma halua mennä soittamaan enää ilta 8 aikaan. Minusta se olisi paras ratkaisu mikäli mies tahtoo noin useasti harrastaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:09"]
Ihan kuin mun eksä - aina pois kotoa. Tuo on juuri niin vaarallista, että molemmat alkaa kilpailemaan siitä, kumman ei tarvitse olla lapsen kanssa. Sinuna tekisin niin, että jos avioliitossanne on paljon hyvää, niin lakkaisin odottamasta mieheltä apuja lastenhoitoon: kun ei ole odotuksia, niin ei tule pettymyksiä. Jos taas olet muutenkin tyytymätön koko ukkoosi, ilmoittaisin, että ero tulee, jos ei muuta käytöstään. Koitin puhua eksälleni pulmasta, samoin kuin vanhempani koittivat puhua hänelle: muutamaksi päiväksi homma parani ja aina sitten sama kotona olemattomuus / kotona auttamattomuus jatkui. Lopulta kun otin eron, eksä oli ihan yllättynyt & siltä meni useita kk edes uskoa ero todeksi.
Sanoisin, että jos mies ei ole kotona ennen lapsen syntymää, ei hän ole kotona syntymän jälkeenkään. Tätä ei useimmat naiset tajua ottaa huomioon. Varsinkin nuorilla/elämää kokemattomilla naisilla on luulo, että vauva hoidetaan puoliksi klo 16 jälkeen. Aika harvassa taloudessa näin on.... Ei miehiä vauvat kiinnosta, tai ainakaan niiden jatkuva hoitaminen. Miehille riittää, että töiden jälkeen pitää vauvaa 3 min sylissä ja nostelee vähän kattoa kohti.
Itse saan uuden vauvan piakkoin ja olen asennoitunut hoitamaan vauvan yksin. Mies tosin saa sitten hoitaa kulupuolen :)
[/quote]
Ihana miten vahvan asenteen omaat! Loistavaa :) Sait hymyn huulilleni. Kunpa osaisin itsekin ajatella noin ja olla noin vahva. Enkä tulisi katkeraksi mieheni vapaudesta. Lapsi on kuitenkin se ykkönen, se niin tärkeä pieni nyytti jota rakastaa viattomasti vaikkei voimia olisikaan.
Ehkä yritän muuttaa asennettani, koska miestäni en voi muuttaa. Jos en koe oloani onnelliseksi senkään jälkeen on ehkä parempi jatkaa elämää yksin lapsen kanssa. Tosin sitten ei ole sitä jonka lompakkoa kuluttaa :D No vitsi vitsinä, mutta olen tosiaan saanut paljon erilaisia pointteja ja tässä on paljon ajateltavaa.
AP
[/quote]
Kiitos kommentistasi. Tosiaan sain kaksi ekaa lastani n. 25 v ja nyt kolmas on tulossa uuden ukon kanssa kun lasissa on hieman vajaa 40 v :) että jotain näkemystä asiaan mulla jo on. Uusi ukkoni on myös aina pois, mutta ymmärrän sen paremmin, sillä hänellä on varsin kova ura, en voi vaatia häntä tulemaan kotiin klo 17, kun taas eksäni oli työnarkomaanirivityöläinen, joka vaan tykkäsi asua työmaallaan. Vaikka eksästäni paljon pidinkin, ei elämä hänen kanssaan vastannut pätkääkään sitä mitä olisin toivonut - hän ei halunnut panostaa kotiin mitään, ei rahaansa eikä aikaansa - ei suostunut osallistumaan edes uuden vessanmaton kustannuksiin, samalla kun kaverimme joko remppasivat tai rakensivat. Koskaan emme matkailleet, aina piti riidellä mennäänkö mökille vai eikö (mä inhosin mökkeilyä). Kerran 1/2 v pääsin ravintolaan syömään. Elämämme oli kuin 50-luvulta. En saanut hänestä irti muuta kuin leipää ja jauhelihaa.
Miten sinun elämäsi ukkosi kanssa? Jos teillä muuten pyyhkii hyvin, samoja tavoitteita, edes joskus teette yhdessä sitä mistä sinäkin nautit, niin silloin ei kovin äkkiä kannata eroa ajatella. Mutta jos et saa ukostasi oikeasti mitään irti, et aikaa, rahaa, lastenhoitoapua, voi ero olla oikea ratkaisu. /35
[/quote]
Pääasiassa meille menee hyvin. Viikonloppuisin mies on vauvan kanssa ja vietämme ihan laadukasta perheaikaa. Minusta vain tuntuu ettei ne kaksi päivää riitä. Haluaisin hänen olevan joka päivä läsnä, myös niinä kahtena päivänä arkena kun niitä treenejä ei ole. Päiväunet tuntuu menevän aina edelle. Tai jos tylysti kiellän sen saan kuulla siitä koko illan.
Olen äitiysvapaalla joten mies maksaa pääsääntöisesti kaiken eikä se ole ongelma. Välillä on ongelma ettei mies arvosta minua kun olen kotona. Ajattelee että lomailen ja saan tehdä päivän mitä haluan. Hänen mielestään vietän silloin omaa aikaa. Hän ei kuitenkaan ole valmis jäämään lapsen kanssa kotiin, ehdotettu on.
Mietin vain että vaikka kaikki on päällisin puolin hyvin. En ole silti onnellinen poissaolevaan isään ja aviomieheen :( Kuvittelin tämän lapsiperhe arjen menevän hieman erilailla.
Kiitos tuesta, voisit melkein olla esikuvana :)
AP
Kyllä 3-4 iltaa viikossa on liikaa kun kestokin on noin monta tuntia. 1-2 olisi mielestäni sopiva että jää aikaa myös yhdessä ololle ja äidin harrastuksille.
Meillä on harrastukset katkolla kokonaan (tosin olen alkanut kerran viikossa myöhään illalla käymään kahvilla ystävien luona jos tuntuu että pää hajoaa kotiin). Tämä siksi kun mies on 5pv viikossa töissä aamu 8 -> ilta 20-22 eli arkena ei ole aikaa. Viikonloput menee sitten tiiviisti perheenä, joskus muutaman kerran vuodessa menee nekin töissä. Joku sanoi hyvin, että olen naimisissa näkymättömän miehen kanssa :D siltä se välillä tuntuu..
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:09"]
Ihan kuin mun eksä - aina pois kotoa. Tuo on juuri niin vaarallista, että molemmat alkaa kilpailemaan siitä, kumman ei tarvitse olla lapsen kanssa. Sinuna tekisin niin, että jos avioliitossanne on paljon hyvää, niin lakkaisin odottamasta mieheltä apuja lastenhoitoon: kun ei ole odotuksia, niin ei tule pettymyksiä. Jos taas olet muutenkin tyytymätön koko ukkoosi, ilmoittaisin, että ero tulee, jos ei muuta käytöstään. Koitin puhua eksälleni pulmasta, samoin kuin vanhempani koittivat puhua hänelle: muutamaksi päiväksi homma parani ja aina sitten sama kotona olemattomuus / kotona auttamattomuus jatkui. Lopulta kun otin eron, eksä oli ihan yllättynyt & siltä meni useita kk edes uskoa ero todeksi.
Sanoisin, että jos mies ei ole kotona ennen lapsen syntymää, ei hän ole kotona syntymän jälkeenkään. Tätä ei useimmat naiset tajua ottaa huomioon. Varsinkin nuorilla/elämää kokemattomilla naisilla on luulo, että vauva hoidetaan puoliksi klo 16 jälkeen. Aika harvassa taloudessa näin on.... Ei miehiä vauvat kiinnosta, tai ainakaan niiden jatkuva hoitaminen. Miehille riittää, että töiden jälkeen pitää vauvaa 3 min sylissä ja nostelee vähän kattoa kohti.
Itse saan uuden vauvan piakkoin ja olen asennoitunut hoitamaan vauvan yksin. Mies tosin saa sitten hoitaa kulupuolen :)
[/quote]
Ihana miten vahvan asenteen omaat! Loistavaa :) Sait hymyn huulilleni. Kunpa osaisin itsekin ajatella noin ja olla noin vahva. Enkä tulisi katkeraksi mieheni vapaudesta. Lapsi on kuitenkin se ykkönen, se niin tärkeä pieni nyytti jota rakastaa viattomasti vaikkei voimia olisikaan.
Ehkä yritän muuttaa asennettani, koska miestäni en voi muuttaa. Jos en koe oloani onnelliseksi senkään jälkeen on ehkä parempi jatkaa elämää yksin lapsen kanssa. Tosin sitten ei ole sitä jonka lompakkoa kuluttaa :D No vitsi vitsinä, mutta olen tosiaan saanut paljon erilaisia pointteja ja tässä on paljon ajateltavaa.
AP
[/quote]
Kiitos kommentistasi. Tosiaan sain kaksi ekaa lastani n. 25 v ja nyt kolmas on tulossa uuden ukon kanssa kun lasissa on hieman vajaa 40 v :) että jotain näkemystä asiaan mulla jo on. Uusi ukkoni on myös aina pois, mutta ymmärrän sen paremmin, sillä hänellä on varsin kova ura, en voi vaatia häntä tulemaan kotiin klo 17, kun taas eksäni oli työnarkomaanirivityöläinen, joka vaan tykkäsi asua työmaallaan. Vaikka eksästäni paljon pidinkin, ei elämä hänen kanssaan vastannut pätkääkään sitä mitä olisin toivonut - hän ei halunnut panostaa kotiin mitään, ei rahaansa eikä aikaansa - ei suostunut osallistumaan edes uuden vessanmaton kustannuksiin, samalla kun kaverimme joko remppasivat tai rakensivat. Koskaan emme matkailleet, aina piti riidellä mennäänkö mökille vai eikö (mä inhosin mökkeilyä). Kerran 1/2 v pääsin ravintolaan syömään. Elämämme oli kuin 50-luvulta. En saanut hänestä irti muuta kuin leipää ja jauhelihaa.
Miten sinun elämäsi ukkosi kanssa? Jos teillä muuten pyyhkii hyvin, samoja tavoitteita, edes joskus teette yhdessä sitä mistä sinäkin nautit, niin silloin ei kovin äkkiä kannata eroa ajatella. Mutta jos et saa ukostasi oikeasti mitään irti, et aikaa, rahaa, lastenhoitoapua, voi ero olla oikea ratkaisu. /35
[/quote]
Pääasiassa meille menee hyvin. Viikonloppuisin mies on vauvan kanssa ja vietämme ihan laadukasta perheaikaa. Minusta vain tuntuu ettei ne kaksi päivää riitä. Haluaisin hänen olevan joka päivä läsnä, myös niinä kahtena päivänä arkena kun niitä treenejä ei ole. Päiväunet tuntuu menevän aina edelle. Tai jos tylysti kiellän sen saan kuulla siitä koko illan.
Olen äitiysvapaalla joten mies maksaa pääsääntöisesti kaiken eikä se ole ongelma. Välillä on ongelma ettei mies arvosta minua kun olen kotona. Ajattelee että lomailen ja saan tehdä päivän mitä haluan. Hänen mielestään vietän silloin omaa aikaa. Hän ei kuitenkaan ole valmis jäämään lapsen kanssa kotiin, ehdotettu on.
Mietin vain että vaikka kaikki on päällisin puolin hyvin. En ole silti onnellinen poissaolevaan isään ja aviomieheen :( Kuvittelin tämän lapsiperhe arjen menevän hieman erilailla.
Kiitos tuesta, voisit melkein olla esikuvana :)
AP
[/quote] ohis, mutta rakastatko miestäsi todella niinpaljon, että voisit ottaa tuollaisen elämän heittelemään vanhan akan esikuvaksesi? Hän yleistää miehiä törkeästi! Ja kun sanon törkeästi niin myös tarkoitan sitä! Oma mieheni asettaa perheen etusijalle. Exäni ei! Ikinä en olisi uutta jatkuvasti menevää miestä huolinut eikä lastenhoito ole naisen tehtävä. Ei siinä ole asenteessa vika, jos haluaa osallistuvan miehen. Sillon on miehessä vika, jos ei osallistu ja mielestäni nainen, joka alistuu siihen ja vielä muitakin kannustaa alistumaan on vain katkera ja tyytyy vähään! Liian vähään.
Olkaa onnellisia että teidän miehillä kyse on vain harrastuksista. Oma mies koko ajan töissä. Harrastukset voi aina järkeistää elämäntilanteen mukaan jos tahtoa löytyy. Nyt vaan kissa pöydälle ja sopimaan yhteiset pelisäännöt ajankäytölle. Julmaa olisi kuitenkin vaatia kokonaan harrastus jättää tai alkaa erolla uhkailemaan ennen kuin on oikeasti yritetty sopia asioita. Työstä esim yrittäjänä on paljon vaikeampi saada joustoa. Itse olen joutunut tyytymään asemaani sillä rakastan miestäni paljon ja muuten kaikki on ihanasti. Iltaisin jätän vauvaa osittain isänsä vastuulle hänen väsymyksestä viis sillä lapsi tarvitsee myös isää eikä suhde muuten kehity. Välillä väsymys painaa kun pyörittää kotia paljolti yksin, mutta keskityn niihin hyviin asioihin ja koitan nauttia niistä pienistä arjen yhteisistä hetkistä perheen kesken vaikka niitä ajallisesti vähän onkin. Lomalla otetaan kaikki irti yhteisestä ajasta. Vauva aika ei kestä loputtomiin :) Tsemppiä ap ja muut!
58 jatkaa. Ja meillä ne arjen yhteiset illat ovat todellakin klo 21 jälkeistä aikaa.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:06"]
Viikonloppuisin mies on vauvan kanssa ja vietämme ihan laadukasta perheaikaa. Minusta vain tuntuu ettei ne kaksi päivää riitä. Haluaisin hänen olevan joka päivä läsnä, myös niinä kahtena päivänä arkena kun niitä treenejä ei ole.
[/quote]
Onko tuo perheaika laadukasta myös miehesi mielestä?
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:55"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:50"] Minä vaadin, että mieheni jättää bändinsä, kun reenejä oli sekä viikolla, että viikonloppuisin ja hän oli vuorotyössä myöskin sekä viikolla, että viikonloppuisin. Kotona ei juurikaan näkynyt. Paitsi aamuvuoroina jolloin lähinnä nukkui. Tai en vaatinut mitään :D ilmoitin, että haluan ennemmin olla virallisesti yh, kun naimisissa näkymättömän miehen kanssa. Hän ei halunnut eroa vaan muutti tapojaan. [/quote]
Meillä on sama harrastus, eli bändi. Vieläpä harraste bändi joka ei tuota rahaa. Meillä asiasta keskusteltiin ennen lapsen tuloa ja mies oli vakaasti sitä mieltä ettei lapsi estä häntä harrastamasta! Toivoin vain että hän tajuaisi isyyden myötä että lapsen kanssa kotona olo on rankkaa ja ajottain hyvin yksinäistä. Hän ei tajunnut.
En haluaisi alkaa "uhkailemaan" mutta tuo yksinhuoltajaksi alkaminen voisi herättää meilläkin jotain keskustelua, kiitti vinkistä ;) [/quote] vähän sitä veikkasinkin. Kun kuulosti niin tutulta :D nykyään mies tekee musiikkia sillonkun on aikaa. Ei sitä harrastusta tarvitse kokonaan jättää, mutta ei ne taidot ruostu, vaikkei joka viikko reenaa.
[/quote]
Hienoa, että asia järjestyi teillä :) Toivon samaa meille. Sillä näin tämä ei voi jatkua :/ Ehkä minunkin mieheni valaistuu vielä tässä asiassa :D Hän on kyllä melkoinen örmy tämän asian suhteen. Tuntuu että se bändi on tärkeämpi kuin me.
Jättikö miehesi bändinsä kokonaan vai vähensi vain treenejä?