Lue keskustelun säännöt.
Kotiäiti sekä isä joka harrastaa
06.10.2014 |
Olen arkisin kotona pian 6kk vanhan esikoisemme kanssa. Mieheni lähtee töihin aamulla 6.30 ja pääsee töistä klo. 15. Mieheni harrastaa kolme kertaa arkiviikon aikana harrastusta, johon hän menee silloin suoraa töistä. Kotiin hän tulee 20-21 jolloin lapsemme menee yöunille.
Minua asia kismittää sillä olen yksinäinen kotona ja haluaisin miehenikin olevan läsnä arjessamme. Niinä päivinä kun harrastusta ei ole odotan kuin kuuta nousevaa miestäni kotiin ja silloinkin pettymys on suuri koska hän usein ilmottaa ottavansa päiväunet. Joihin hurahtaa helposti parikin tuntia.
Olen keskustellut asiasta mieheni kanssa mutta hän ei ymmärrä pointtiani. Vaan pitää minua itsekkäänä ihmisenä joka yrittää rajottaa hänen elämäänsä. Minulla ei vain itsellä ole harrastusta (koska en ole niistä ikinä piitannut), mutta oikeuttaako se sitten siihen velvollisuuten olla yksin kotona saamatta lainkaan omaa aikaa?
Kuinka monta harrastus kertaa sallitte miehillenne arkiviikkoon jos olette kotiäitinä?
Mitä ajatuksia tämä herätti? Vaadinko liikaa jos pyytäisin miestäni laittamaan harrastuksen katkolle, vaikka ensimmäisen kahden vuoden ajalle?
Mitä teen?
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:26"] [quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:17"] [quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:09"] Ihan kuin mun eksä - aina pois kotoa. Tuo on juuri niin vaarallista, että molemmat alkaa kilpailemaan siitä, kumman ei tarvitse olla lapsen kanssa. Sinuna tekisin niin, että jos avioliitossanne on paljon hyvää, niin lakkaisin odottamasta mieheltä apuja lastenhoitoon: kun ei ole odotuksia, niin ei tule pettymyksiä. Jos taas olet muutenkin tyytymätön koko ukkoosi, ilmoittaisin, että ero tulee, jos ei muuta käytöstään. Koitin puhua eksälleni pulmasta, samoin kuin vanhempani koittivat puhua hänelle: muutamaksi päiväksi homma parani ja aina sitten sama kotona olemattomuus / kotona auttamattomuus jatkui. Lopulta kun otin eron, eksä oli ihan yllättynyt & siltä meni useita kk edes uskoa ero todeksi. Sanoisin, että jos mies ei ole kotona ennen lapsen syntymää, ei hän ole kotona syntymän jälkeenkään. Tätä ei useimmat naiset tajua ottaa huomioon. Varsinkin nuorilla/elämää kokemattomilla naisilla on luulo, että vauva hoidetaan puoliksi klo 16 jälkeen. Aika harvassa taloudessa näin on.... Ei miehiä vauvat kiinnosta, tai ainakaan niiden jatkuva hoitaminen. Miehille riittää, että töiden jälkeen pitää vauvaa 3 min sylissä ja nostelee vähän kattoa kohti. Itse saan uuden vauvan piakkoin ja olen asennoitunut hoitamaan vauvan yksin. Mies tosin saa sitten hoitaa kulupuolen :) [/quote]
Ihana miten vahvan asenteen omaat! Loistavaa :) Sait hymyn huulilleni. Kunpa osaisin itsekin ajatella noin ja olla noin vahva. Enkä tulisi katkeraksi mieheni vapaudesta. Lapsi on kuitenkin se ykkönen, se niin tärkeä pieni nyytti jota rakastaa viattomasti vaikkei voimia olisikaan.
Ehkä yritän muuttaa asennettani, koska miestäni en voi muuttaa. Jos en koe oloani onnelliseksi senkään jälkeen on ehkä parempi jatkaa elämää yksin lapsen kanssa. Tosin sitten ei ole sitä jonka lompakkoa kuluttaa :D No vitsi vitsinä, mutta olen tosiaan saanut paljon erilaisia pointteja ja tässä on paljon ajateltavaa.
AP
[/quote] Kiitos kommentistasi. Tosiaan sain kaksi ekaa lastani n. 25 v ja nyt kolmas on tulossa uuden ukon kanssa kun lasissa on hieman vajaa 40 v :) että jotain näkemystä asiaan mulla jo on. Uusi ukkoni on myös aina pois, mutta ymmärrän sen paremmin, sillä hänellä on varsin kova ura, en voi vaatia häntä tulemaan kotiin klo 17, kun taas eksäni oli työnarkomaanirivityöläinen, joka vaan tykkäsi asua työmaallaan. Vaikka eksästäni paljon pidinkin, ei elämä hänen kanssaan vastannut pätkääkään sitä mitä olisin toivonut - hän ei halunnut panostaa kotiin mitään, ei rahaansa eikä aikaansa - ei suostunut osallistumaan edes uuden vessanmaton kustannuksiin, samalla kun kaverimme joko remppasivat tai rakensivat. Koskaan emme matkailleet, aina piti riidellä mennäänkö mökille vai eikö (mä inhosin mökkeilyä). Kerran 1/2 v pääsin ravintolaan syömään. Elämämme oli kuin 50-luvulta. En saanut hänestä irti muuta kuin leipää ja jauhelihaa. Miten sinun elämäsi ukkosi kanssa? Jos teillä muuten pyyhkii hyvin, samoja tavoitteita, edes joskus teette yhdessä sitä mistä sinäkin nautit, niin silloin ei kovin äkkiä kannata eroa ajatella. Mutta jos et saa ukostasi oikeasti mitään irti, et aikaa, rahaa, lastenhoitoapua, voi ero olla oikea ratkaisu. /35 [/quote]
Pääasiassa meille menee hyvin. Viikonloppuisin mies on vauvan kanssa ja vietämme ihan laadukasta perheaikaa. Minusta vain tuntuu ettei ne kaksi päivää riitä. Haluaisin hänen olevan joka päivä läsnä, myös niinä kahtena päivänä arkena kun niitä treenejä ei ole. Päiväunet tuntuu menevän aina edelle. Tai jos tylysti kiellän sen saan kuulla siitä koko illan.
Olen äitiysvapaalla joten mies maksaa pääsääntöisesti kaiken eikä se ole ongelma. Välillä on ongelma ettei mies arvosta minua kun olen kotona. Ajattelee että lomailen ja saan tehdä päivän mitä haluan. Hänen mielestään vietän silloin omaa aikaa. Hän ei kuitenkaan ole valmis jäämään lapsen kanssa kotiin, ehdotettu on.
Mietin vain että vaikka kaikki on päällisin puolin hyvin. En ole silti onnellinen poissaolevaan isään ja aviomieheen :( Kuvittelin tämän lapsiperhe arjen menevän hieman erilailla.
Kiitos tuesta, voisit melkein olla esikuvana :)
AP [/quote] ohis, mutta rakastatko miestäsi todella niinpaljon, että voisit ottaa tuollaisen elämän heittelemään vanhan akan esikuvaksesi? Hän yleistää miehiä törkeästi! Ja kun sanon törkeästi niin myös tarkoitan sitä! Oma mieheni asettaa perheen etusijalle. Exäni ei! Ikinä en olisi uutta jatkuvasti menevää miestä huolinut eikä lastenhoito ole naisen tehtävä. Ei siinä ole asenteessa vika, jos haluaa osallistuvan miehen. Sillon on miehessä vika, jos ei osallistu ja mielestäni nainen, joka alistuu siihen ja vielä muitakin kannustaa alistumaan on vain katkera ja tyytyy vähään! Liian vähään.
[/quote]
-.-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä mies harrastaa 3-4krt viikossa eikä asia mua haittaa. olen tiennyt harrastuksen olevan miehelle tärkeä kun ollaan hynttyyt yhteen lyöty. eikä se harrastamisen määrä tarkoita ettäkö me lasten kanssa ei oltais miehelle tärkeitä. swn ajan kun mies on kotona,hän antaa 100%itsestään meille. saan omaa aikaa kun vähän aikataulutetaan,ja iltaisinhan sitä omaa aikaa on kun lapset nukkuu. miksi kaikesta pitää tehdä niin suuri ongelma? :D -kolme alle kouluikäistä meillä
Meillä mies opiskelee työn ohessa ja lisäksi on vähäisessä määrin harrastuksissa. Vauvavuotena pää meinasi hajota, kun saattoi tulla vasta illalla kotiin ja olin ollut vauvan ja esikoisen kanssa päivän kotona.
Nyt vauva on kasvanut 1,5-vuotiaaksi taaperoksi. Käyn itse 4 päivänä töissä, ja yllättäen miehen opiskelut ja vähäiset harrastukset eivät enää häiritse tai uuvuta itseäni, koska saan työssä toteuttaa itseäni. Ja toki itsekin käyn joskus jossakin muualla.
Eli meillä ainakin asiaan auttoi se, että kun kumpikin on töissä, ei toinenkaan kuormitu liikaa. Oletko ap koska ajatellut itse palata töihin? Jos sinulla on mieluisa työ, se yksinään saattaa jo auttaa!
Mutta olen kyllä sitä mieltä, että miehesi on liian paljon pois!
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:26"] [quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:17"] [quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:09"] Ihan kuin mun eksä - aina pois kotoa. Tuo on juuri niin vaarallista, että molemmat alkaa kilpailemaan siitä, kumman ei tarvitse olla lapsen kanssa. Sinuna tekisin niin, että jos avioliitossanne on paljon hyvää, niin lakkaisin odottamasta mieheltä apuja lastenhoitoon: kun ei ole odotuksia, niin ei tule pettymyksiä. Jos taas olet muutenkin tyytymätön koko ukkoosi, ilmoittaisin, että ero tulee, jos ei muuta käytöstään. Koitin puhua eksälleni pulmasta, samoin kuin vanhempani koittivat puhua hänelle: muutamaksi päiväksi homma parani ja aina sitten sama kotona olemattomuus / kotona auttamattomuus jatkui. Lopulta kun otin eron, eksä oli ihan yllättynyt & siltä meni useita kk edes uskoa ero todeksi. Sanoisin, että jos mies ei ole kotona ennen lapsen syntymää, ei hän ole kotona syntymän jälkeenkään. Tätä ei useimmat naiset tajua ottaa huomioon. Varsinkin nuorilla/elämää kokemattomilla naisilla on luulo, että vauva hoidetaan puoliksi klo 16 jälkeen. Aika harvassa taloudessa näin on.... Ei miehiä vauvat kiinnosta, tai ainakaan niiden jatkuva hoitaminen. Miehille riittää, että töiden jälkeen pitää vauvaa 3 min sylissä ja nostelee vähän kattoa kohti. Itse saan uuden vauvan piakkoin ja olen asennoitunut hoitamaan vauvan yksin. Mies tosin saa sitten hoitaa kulupuolen :) [/quote]
Ihana miten vahvan asenteen omaat! Loistavaa :) Sait hymyn huulilleni. Kunpa osaisin itsekin ajatella noin ja olla noin vahva. Enkä tulisi katkeraksi mieheni vapaudesta. Lapsi on kuitenkin se ykkönen, se niin tärkeä pieni nyytti jota rakastaa viattomasti vaikkei voimia olisikaan.
Ehkä yritän muuttaa asennettani, koska miestäni en voi muuttaa. Jos en koe oloani onnelliseksi senkään jälkeen on ehkä parempi jatkaa elämää yksin lapsen kanssa. Tosin sitten ei ole sitä jonka lompakkoa kuluttaa :D No vitsi vitsinä, mutta olen tosiaan saanut paljon erilaisia pointteja ja tässä on paljon ajateltavaa.
AP
[/quote] Kiitos kommentistasi. Tosiaan sain kaksi ekaa lastani n. 25 v ja nyt kolmas on tulossa uuden ukon kanssa kun lasissa on hieman vajaa 40 v :) että jotain näkemystä asiaan mulla jo on. Uusi ukkoni on myös aina pois, mutta ymmärrän sen paremmin, sillä hänellä on varsin kova ura, en voi vaatia häntä tulemaan kotiin klo 17, kun taas eksäni oli työnarkomaanirivityöläinen, joka vaan tykkäsi asua työmaallaan. Vaikka eksästäni paljon pidinkin, ei elämä hänen kanssaan vastannut pätkääkään sitä mitä olisin toivonut - hän ei halunnut panostaa kotiin mitään, ei rahaansa eikä aikaansa - ei suostunut osallistumaan edes uuden vessanmaton kustannuksiin, samalla kun kaverimme joko remppasivat tai rakensivat. Koskaan emme matkailleet, aina piti riidellä mennäänkö mökille vai eikö (mä inhosin mökkeilyä). Kerran 1/2 v pääsin ravintolaan syömään. Elämämme oli kuin 50-luvulta. En saanut hänestä irti muuta kuin leipää ja jauhelihaa. Miten sinun elämäsi ukkosi kanssa? Jos teillä muuten pyyhkii hyvin, samoja tavoitteita, edes joskus teette yhdessä sitä mistä sinäkin nautit, niin silloin ei kovin äkkiä kannata eroa ajatella. Mutta jos et saa ukostasi oikeasti mitään irti, et aikaa, rahaa, lastenhoitoapua, voi ero olla oikea ratkaisu. /35 [/quote]
Pääasiassa meille menee hyvin. Viikonloppuisin mies on vauvan kanssa ja vietämme ihan laadukasta perheaikaa. Minusta vain tuntuu ettei ne kaksi päivää riitä. Haluaisin hänen olevan joka päivä läsnä, myös niinä kahtena päivänä arkena kun niitä treenejä ei ole. Päiväunet tuntuu menevän aina edelle. Tai jos tylysti kiellän sen saan kuulla siitä koko illan.
Olen äitiysvapaalla joten mies maksaa pääsääntöisesti kaiken eikä se ole ongelma. Välillä on ongelma ettei mies arvosta minua kun olen kotona. Ajattelee että lomailen ja saan tehdä päivän mitä haluan. Hänen mielestään vietän silloin omaa aikaa. Hän ei kuitenkaan ole valmis jäämään lapsen kanssa kotiin, ehdotettu on.
Mietin vain että vaikka kaikki on päällisin puolin hyvin. En ole silti onnellinen poissaolevaan isään ja aviomieheen :( Kuvittelin tämän lapsiperhe arjen menevän hieman erilailla.
Kiitos tuesta, voisit melkein olla esikuvana :)
AP [/quote] ohis, mutta rakastatko miestäsi todella niinpaljon, että voisit ottaa tuollaisen elämän heittelemään vanhan akan esikuvaksesi? Hän yleistää miehiä törkeästi! Ja kun sanon törkeästi niin myös tarkoitan sitä! Oma mieheni asettaa perheen etusijalle. Exäni ei! Ikinä en olisi uutta jatkuvasti menevää miestä huolinut eikä lastenhoito ole naisen tehtävä. Ei siinä ole asenteessa vika, jos haluaa osallistuvan miehen. Sillon on miehessä vika, jos ei osallistu ja mielestäni nainen, joka alistuu siihen ja vielä muitakin kannustaa alistumaan on vain katkera ja tyytyy vähään! Liian vähään.
[/quote]
Minäkö vanha akka? Loukkaannun. Hoh, todennäköisesti näytän hotimmalta kuin sinä, jos laitan ei-raskaana ollessani minimekon päälle & meikit paikoilleen. Ok, no ikäähän on, mutta aika on sama kaikille, myös sinulle. Elämä on opettanut sen verran, että ei miehet yksinkertaisesti ole yhtä kiinnostuneita vauvanhoidosta, kuin naiset ovat. Toki poikkeuksia löytyy molemmissa sukupuolissa. Tietenkin on kiva, jos mies osallistuu paljon, sitähän minäkin toivoisin. Mutta kun se ei mennyt eksän kanssa niin, vaikka pyysin, käskin, vaadin, maanittelin. Mikään ei auttanut -> erosin. Miehestä ei voi etukäteen tietää miten tulee osallistumaan vauvanhoitoon. Jos mies ei ole paljoa kotona, tuskin muuttaa käytöstään kun vauva tulee taloon. Kurjaa... Nykymieheni on sellaisessa työssä, joka vaatii minulta sen, että ymmärrän, että hän on poissa ja paljon. Hänellä on _ura_. Mutta hän maksaa isoimman osan perheemme elannosta ja perheemme elintaso on suomalaisen mittapuun mukaan varsin korkea. Mitä kyllä arvostan. Sanoisin, että moni vaihtaisi osia mun kanssa, jos voisi ;) nykynaiset on niin tasa-arvoisia, tasa-arvoonhan tuo sun kommenttisi viittaa. Meillä ollaan hieman vanhanaikaisia tän työnajon / kulujen jaon suhteen, mut hei, niinhän se juttu on ollut ainakin Selänteen perheen suhteen myös ;) eli toisin sanoen, vaihdoin eksäni, joka teetätti mulla kaiken, mutten mitään vastinetta saanut yksin uurastamiselleni, mieheen, joka teetättää mulla kaiken, mutta jolta saan vastineeksi kaikkea kivaa, muutakin kuin rahassa mitattavaa :)
Minä olen kotona viisikuisen kanssa. Koska mies ei voi imettää eikä lasta ole saatu huolimaan pullosta, hän on minun vastuullani. Mies käy töissä, joten minä hoidan yötkin.
Sanoin ihan itse miehelle, että harrastakoot vapaasti nyt kun vauva on pieni. Minä menen sitten, kun hän syö enimmäkseen muuta kuin maitoa. Yksinäisyyteen ei auta kuin perseen nostaminen sohvalta ja ihmisten ilmoille lähteminen. Kotiinkin voi kutsua, kukaan ei oleta saavansa vauvaperheessä täyspalvelua!
Tätä tämä nyt vain on. Lapsi pitää hoitaa harrastuksista huolimatta. Yhteinen kalenteri keittiön seinälle, siihen varaukset harrastuksiin ja vaikka niihin käytetyt tunnit. Kerran kuussa tasaus.
Tsemppiä, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hui miten kiireiseltä päivänne 32:nen kuulostaa. Tietysti kukin tyylillään :) Hienoa jos se toimii teillä! Itse nautin rauhasta enkä halua olla suuna päänä juoksemassa paikasta A paikkaan B.
Ihan kuin mun eksä - aina pois kotoa. Tuo on juuri niin vaarallista, että molemmat alkaa kilpailemaan siitä, kumman ei tarvitse olla lapsen kanssa. Sinuna tekisin niin, että jos avioliitossanne on paljon hyvää, niin lakkaisin odottamasta mieheltä apuja lastenhoitoon: kun ei ole odotuksia, niin ei tule pettymyksiä. Jos taas olet muutenkin tyytymätön koko ukkoosi, ilmoittaisin, että ero tulee, jos ei muuta käytöstään. Koitin puhua eksälleni pulmasta, samoin kuin vanhempani koittivat puhua hänelle: muutamaksi päiväksi homma parani ja aina sitten sama kotona olemattomuus / kotona auttamattomuus jatkui. Lopulta kun otin eron, eksä oli ihan yllättynyt & siltä meni useita kk edes uskoa ero todeksi.
Sanoisin, että jos mies ei ole kotona ennen lapsen syntymää, ei hän ole kotona syntymän jälkeenkään. Tätä ei useimmat naiset tajua ottaa huomioon. Varsinkin nuorilla/elämää kokemattomilla naisilla on luulo, että vauva hoidetaan puoliksi klo 16 jälkeen. Aika harvassa taloudessa näin on.... Ei miehiä vauvat kiinnosta, tai ainakaan niiden jatkuva hoitaminen. Miehille riittää, että töiden jälkeen pitää vauvaa 3 min sylissä ja nostelee vähän kattoa kohti.
Itse saan uuden vauvan piakkoin ja olen asennoitunut hoitamaan vauvan yksin. Mies tosin saa sitten hoitaa kulupuolen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:09"]
Ihan kuin mun eksä - aina pois kotoa. Tuo on juuri niin vaarallista, että molemmat alkaa kilpailemaan siitä, kumman ei tarvitse olla lapsen kanssa. Sinuna tekisin niin, että jos avioliitossanne on paljon hyvää, niin lakkaisin odottamasta mieheltä apuja lastenhoitoon: kun ei ole odotuksia, niin ei tule pettymyksiä. Jos taas olet muutenkin tyytymätön koko ukkoosi, ilmoittaisin, että ero tulee, jos ei muuta käytöstään. Koitin puhua eksälleni pulmasta, samoin kuin vanhempani koittivat puhua hänelle: muutamaksi päiväksi homma parani ja aina sitten sama kotona olemattomuus / kotona auttamattomuus jatkui. Lopulta kun otin eron, eksä oli ihan yllättynyt & siltä meni useita kk edes uskoa ero todeksi.
Sanoisin, että jos mies ei ole kotona ennen lapsen syntymää, ei hän ole kotona syntymän jälkeenkään. Tätä ei useimmat naiset tajua ottaa huomioon. Varsinkin nuorilla/elämää kokemattomilla naisilla on luulo, että vauva hoidetaan puoliksi klo 16 jälkeen. Aika harvassa taloudessa näin on.... Ei miehiä vauvat kiinnosta, tai ainakaan niiden jatkuva hoitaminen. Miehille riittää, että töiden jälkeen pitää vauvaa 3 min sylissä ja nostelee vähän kattoa kohti.
Itse saan uuden vauvan piakkoin ja olen asennoitunut hoitamaan vauvan yksin. Mies tosin saa sitten hoitaa kulupuolen :)
[/quote]
Ihana miten vahvan asenteen omaat! Loistavaa :) Sait hymyn huulilleni. Kunpa osaisin itsekin ajatella noin ja olla noin vahva. Enkä tulisi katkeraksi mieheni vapaudesta. Lapsi on kuitenkin se ykkönen, se niin tärkeä pieni nyytti jota rakastaa viattomasti vaikkei voimia olisikaan.
Ehkä yritän muuttaa asennettani, koska miestäni en voi muuttaa. Jos en koe oloani onnelliseksi senkään jälkeen on ehkä parempi jatkaa elämää yksin lapsen kanssa. Tosin sitten ei ole sitä jonka lompakkoa kuluttaa :D No vitsi vitsinä, mutta olen tosiaan saanut paljon erilaisia pointteja ja tässä on paljon ajateltavaa.
AP
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:09"]
Ei miehiä vauvat kiinnosta, tai ainakaan niiden jatkuva hoitaminen. Miehille riittää, että töiden jälkeen pitää vauvaa 3 min sylissä ja nostelee vähän kattoa kohti.
[/quote]
Tämä on tietysti kärjistys, mutta monet naiset tosiaan yliarvioivat sen, kuinka arvokkaana miehet lastenhoitoa pitävät. Vaikka kaikki isät osaavat vastata kysyttäessä sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla, ei perhe todellisuudessa ole jokaiselle miehelle elämän tärkein asia. Kun naisten toiveidn keskiössä on usein hyvän elämän luominen perheelle, miehet taas unelmoivat henkilökohtaisista saavutuksista ja parisuhteeseen liittyvistä asioista. -11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan vain aloitukseen. Miehesi on kohtuuton ja vastuuton. Milloin hän oikein on lapsenne kanssa? Mun toinen lapsi on nyt 6kk enkä halua olla pitkiä aikoja poissa hänen tai esikoisenkaan luota, mutta ei mies silti käytä tätä tekosyynä olla poissa joka ilta. Hän on itse halunnut lapset joten haluaa myös viettää aikaa heidän kanssaan ja ymmärtää sen velvollisuudekseen.
Me olimme esikoisesta molemmat pitkään hoitovapaalla, ja kotonaolijan menot olivat aina etusijalla.
Vanhemmilla saa olla harrastuksia ja omia menoja, mutta miehesi toiminta ei ole oikein. Toivottavasti kyse on vain siitä, että miehesi ei tajua, eikä siitä, että häntä ei kiinnosta. Joka tapauksessa puhu vakavasti hänelle, että et voi hyväksyä tuollaista ja että tuo ei todellakaan ole normaalia vauvaperheessä.
Sinun ei tarvitse hankkia harrastusta, mutta ehkä tilannetta auttaisi, jos lähtisit kävelylle tai kauppaan tms ja alkaisit jättää miestä ja vauvaa kaksin.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:24"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:55"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:50"] Minä vaadin, että mieheni jättää bändinsä, kun reenejä oli sekä viikolla, että viikonloppuisin ja hän oli vuorotyössä myöskin sekä viikolla, että viikonloppuisin. Kotona ei juurikaan näkynyt. Paitsi aamuvuoroina jolloin lähinnä nukkui. Tai en vaatinut mitään :D ilmoitin, että haluan ennemmin olla virallisesti yh, kun naimisissa näkymättömän miehen kanssa. Hän ei halunnut eroa vaan muutti tapojaan. [/quote]
Meillä on sama harrastus, eli bändi. Vieläpä harraste bändi joka ei tuota rahaa. Meillä asiasta keskusteltiin ennen lapsen tuloa ja mies oli vakaasti sitä mieltä ettei lapsi estä häntä harrastamasta! Toivoin vain että hän tajuaisi isyyden myötä että lapsen kanssa kotona olo on rankkaa ja ajottain hyvin yksinäistä. Hän ei tajunnut.
En haluaisi alkaa "uhkailemaan" mutta tuo yksinhuoltajaksi alkaminen voisi herättää meilläkin jotain keskustelua, kiitti vinkistä ;) [/quote] vähän sitä veikkasinkin. Kun kuulosti niin tutulta :D nykyään mies tekee musiikkia sillonkun on aikaa. Ei sitä harrastusta tarvitse kokonaan jättää, mutta ei ne taidot ruostu, vaikkei joka viikko reenaa.
[/quote]
Hienoa, että asia järjestyi teillä :) Toivon samaa meille. Sillä näin tämä ei voi jatkua :/ Ehkä minunkin mieheni valaistuu vielä tässä asiassa :D Hän on kyllä melkoinen örmy tämän asian suhteen. Tuntuu että se bändi on tärkeämpi kuin me.
Jättikö miehesi bändinsä kokonaan vai vähensi vain treenejä?
[/quote] Aluksi vähensi, mutta lopulta jätti kokonaan. :) eli itsekkkin alkoi huomata, että lapset ovat pieniä vain vähän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:24"]
Onko teillä lapsia? Kumpikin harrastaa yhtä paljon?
[/quote]
Lasten lukumäärä ei vaikuta siihen, kuinka paljon omaa aikaa ja harrastuksia ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen. Kummallakin meistä on se onnellinen tilanne, että voimme harrastaa vapaa-ajallamme tarpeeksi, ja keskeisin harrastus on myös yhteinen. Tämä on todella iso bonus. -11
[/quote]
Juu, mutta ehkä sen, kuinka paljon omaa aikaa ihminen tarvitsee, tulisi vaikuttaa siihen, kuinka monta lasta hän hankkii tai hankkiiko ollenkaan.
Meillä harrastukset menee 50-50. Urheilua saa molemmat harrastaa vaikka joka päivä. Jos toinen ottaa päikkärit, saa myös toinen saman verran omaa aikaa. Käytti sen sitten nukkumiseen tai lukemiseen.
Minä hoidan kodin ja lapset kun mies on töissä. Siitä edespäin vastuu jakautuu tasan. Usein iltaisin mies leikkii enemmän lasten kanssa ja minä teen kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:24"]
Onko teillä lapsia? Kumpikin harrastaa yhtä paljon?
[/quote]
Lasten lukumäärä ei vaikuta siihen, kuinka paljon omaa aikaa ja harrastuksia ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen. Kummallakin meistä on se onnellinen tilanne, että voimme harrastaa vapaa-ajallamme tarpeeksi, ja keskeisin harrastus on myös yhteinen. Tämä on todella iso bonus. -11
[/quote]
Juu, mutta ehkä sen, kuinka paljon omaa aikaa ihminen tarvitsee, tulisi vaikuttaa siihen, kuinka monta lasta hän hankkii tai hankkiiko ollenkaan.
[/quote]
Olen ehdottamasti samaa mieltä. -11
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:24"]
Onko teillä lapsia? Kumpikin harrastaa yhtä paljon?
[/quote]
Lasten lukumäärä ei vaikuta siihen, kuinka paljon omaa aikaa ja harrastuksia ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen. Kummallakin meistä on se onnellinen tilanne, että voimme harrastaa vapaa-ajallamme tarpeeksi, ja keskeisin harrastus on myös yhteinen. Tämä on todella iso bonus. -11
[/quote]
Juu, mutta ehkä sen, kuinka paljon omaa aikaa ihminen tarvitsee, tulisi vaikuttaa siihen, kuinka monta lasta hän hankkii tai hankkiiko ollenkaan.
[/quote]
Olen ehdottamasti samaa mieltä. -11
[/quote]
No hyvä, mutta mielestäni ap:n mies harrastaa aivan liikaa siihen nähden, että kotona on 6kk esikoisvauva. Eli mies on jo tehnyt valinnan, josta ei nyt kanna vastuutaan. Siinä mielessä viestisi eivät ehkä ole suoraan ap.n tilanteeseen liittyviä.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:24"]
Onko teillä lapsia? Kumpikin harrastaa yhtä paljon?
[/quote]
Lasten lukumäärä ei vaikuta siihen, kuinka paljon omaa aikaa ja harrastuksia ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen. Kummallakin meistä on se onnellinen tilanne, että voimme harrastaa vapaa-ajallamme tarpeeksi, ja keskeisin harrastus on myös yhteinen. Tämä on todella iso bonus. -11
[/quote]
Juu, mutta ehkä sen, kuinka paljon omaa aikaa ihminen tarvitsee, tulisi vaikuttaa siihen, kuinka monta lasta hän hankkii tai hankkiiko ollenkaan.
[/quote]
Olen ehdottamasti samaa mieltä. -11
[/quote]
No hyvä, mutta mielestäni ap:n mies harrastaa aivan liikaa siihen nähden, että kotona on 6kk esikoisvauva. Eli mies on jo tehnyt valinnan, josta ei nyt kanna vastuutaan. Siinä mielessä viestisi eivät ehkä ole suoraan ap.n tilanteeseen liittyviä.
[/quote]
Olen samalla kannalla viimeisen kommentin kanssa.
Kiitos vertaistuesta kaikille samassa veneessä oleville! Olen koittanut omalle miehelleni kertoa että lapsen tulon myötä harrastus tulisi olla sellainen, missä ei olla aina koko viikonloppua kerrallaan. Eihän se ole mahdollista minullekaan.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:50"]
Kiitos vertaistuesta kaikille samassa veneessä oleville! Olen koittanut omalle miehelleni kertoa että lapsen tulon myötä harrastus tulisi olla sellainen, missä ei olla aina koko viikonloppua kerrallaan. Eihän se ole mahdollista minullekaan.
[/quote]
Toivottavasti asiat järjestyy teillä, samaa toivoin meille :)
AP
Vauvani heräsi päiväunilta, joten jätän teidät keskustelemaan tästä tunteita herättävästä aiheesta. Mielelläni luen myöhemmin mikäli tänne vielä mielipiteitä tulee. :) Kiitos kuitenkin vertaistuesta, tuli tarpeeseen ja sain paljon uusia näkökulmia tilanteeseeni. Kiitos :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:06"]
Viikonloppuisin mies on vauvan kanssa ja vietämme ihan laadukasta perheaikaa. Minusta vain tuntuu ettei ne kaksi päivää riitä. Haluaisin hänen olevan joka päivä läsnä, myös niinä kahtena päivänä arkena kun niitä treenejä ei ole.
[/quote]
Onko tuo perheaika laadukasta myös miehesi mielestä?
[/quote]
Kyllä miehenikin siitä nauttii :) ei siinä mitään. Hän ei vaan ymmärrä kantaaki harrastukseensa. En saisi kontroloida hänen menojaan.