Lue keskustelun säännöt.
Kotiäiti sekä isä joka harrastaa
06.10.2014 |
Olen arkisin kotona pian 6kk vanhan esikoisemme kanssa. Mieheni lähtee töihin aamulla 6.30 ja pääsee töistä klo. 15. Mieheni harrastaa kolme kertaa arkiviikon aikana harrastusta, johon hän menee silloin suoraa töistä. Kotiin hän tulee 20-21 jolloin lapsemme menee yöunille.
Minua asia kismittää sillä olen yksinäinen kotona ja haluaisin miehenikin olevan läsnä arjessamme. Niinä päivinä kun harrastusta ei ole odotan kuin kuuta nousevaa miestäni kotiin ja silloinkin pettymys on suuri koska hän usein ilmottaa ottavansa päiväunet. Joihin hurahtaa helposti parikin tuntia.
Olen keskustellut asiasta mieheni kanssa mutta hän ei ymmärrä pointtiani. Vaan pitää minua itsekkäänä ihmisenä joka yrittää rajottaa hänen elämäänsä. Minulla ei vain itsellä ole harrastusta (koska en ole niistä ikinä piitannut), mutta oikeuttaako se sitten siihen velvollisuuten olla yksin kotona saamatta lainkaan omaa aikaa?
Kuinka monta harrastus kertaa sallitte miehillenne arkiviikkoon jos olette kotiäitinä?
Mitä ajatuksia tämä herätti? Vaadinko liikaa jos pyytäisin miestäni laittamaan harrastuksen katkolle, vaikka ensimmäisen kahden vuoden ajalle?
Mitä teen?
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:38"]
Sain kommentistasi sellaisen kuvan, että valitan turhasta ja minun pitäisi antaa mieheni mennä ja tulla miten hän haluaa, koska silloin hän pysyy hyvällä tuulella ja saa toteuttaa itseään. Tarkoititko sitä?
[/quote]
En minä ala kertomaan sinulle, mitä teidän pitäisi tehdä. Muista nyt kuitenkin, että vaikkapa tuo bändissa soittaminen on kanava ystävien tapaamiseen, taiteelliseen ilmaisuun, stressin vähentämiseen ja flow-kokemuksiin. Jos joku suhtautuu intohimoisesti musiikkiin, tämä harrastus voi hyvinkin olla hänelle yhtä tärkeä kuin perheyhteys on sinulle. En usko ihmisen voivan olla onnellinen, jos hän kieltää itseltään sen, mitä pitää elämässä hyvänä ja arvokkaana. -11
[/quote]
Joo, mutta miksi se on vaan se isä, jonka onnellisuudessa on väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietättekö lainkaan perheaikaa? Etkö voi puhua kuin aikuinen aikuiselle: kun lapsi tehdään, kumpikin vanhemmista normaalisti haluaa viettää aikaa myös lapsen kanssa. Omaa aikaakin saa olla, mutta yleensä lapsiperheissä oma aika alkaa, kun lapsi menee nukkumaan. Aikuisten bänditreenit voinee siirtää illemmallekin. Silloin kumpikin vanhemmista saa omaa aikaa.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 13:13"]
Joo, mutta miksi se on vaan se isä, jonka onnellisuudessa on väliä?
[/quote]
En tiedä. Kerro sinä, jos todella olet tuota mieltä. -11
Meilläkin mies on töissä ja minä hoitovapaalla. Mies harrastaa kolmasti viikossa ja jokainen harrastuskerta vie noin kolme tuntia. Välillä olen ollut aika uupunut tuon puolitoistavuotiaan kanssa ja odotan kuin kuuta nousevaa, että puolen vuoden päästä pääsen jälleen palaamaan töihin.
Minä olen tehnyt sellaisen ratkaisun, että olen muistuttanut miestä jatkuvasti siitä, että lapsi kaipaa hirveästi isäänsä ja odottaa koko ajan, kun isä on poissa, että isä palaa kotiin. Pientä syyllistämistä siis kehiin.
Sitten kun lapsen isä on kotona, lykkään kaiken lapsenhoidon isälle. Kahvittelen rauhassa, ja jos lapsi kolistelee jossain, sanon vain, että mitähän se lapsi nyt on keksinyt, enkä peffaani liikauta. Mies menköön katsomaan.
Kun vaippa alkaa haista, sanon lapselle, että onkos tullut kakka, menepäs iskän luokse niin isi vaihtaa vaipan.
Kun mies meinaa mennä autotalliin hääräämään, puen lapselle ulkovaatteet ja istutan rattaisiin ja vien sinne miehen kanssa istuskelemaan.
Kun lapsi alkaa viuruttaa, sanon, että oliskohan ruoka-aika, ja odotan ilman muuta, että mies alkaa väsätä lapselle lautasellista.
Itse loikoilen sohvalla ja katson boksilta jotain ohjelmaani tai lueskelen lehteä tai lähden kaupungille. Täytyy siis vain jämäkästi ja itsekkäästi ottaa se oma aika.
Tämä koulutus on vienyt kaksi kuukautta. Nyt mies osaa jo ihan oma-aloitteisesti olla lapsen kanssa. Välillä huvittaa, kun mies höpöttää tai leikkii lapsen kanssa ihan samoin sanoin ja äänenpainoin kuin minä. Ehkä hän ei vain tiennyt, miten lapsen kanssa voi olla, ja tarvitsi siihen mallia.