Oletko lapsena pelännyt jotain sukulaistasi?

En ole

Kokemus käänteisesti. Olin lapsena läheinen tätini kanssa. Myöhemmällä iällä kuulin änestä ei-niin mairittelevia luonteen piirteitä ja varsinkin se uteliaisuus, sen aloin huomata jo itsekin siinä iässä kun nuorella miehellä oli mitään kiinnostavia menoja poissa kodin pihapiirin ulkopuolella. Jatkuva utelu ja juoruaminen missä menen ja mitä teen.

Äitini, viisas isäni suvun ulkopuolinen, pidättäytyi itse näyttämästä arvostelua sukulaisiani kohtaan mutta hän on pystynyt kertomaan asiallisesti mitä kaikkea kommelluksia on kokenut isäni puolen sukulaisilta. Lopullisen johtopäätöksen yhteydenpidosta tätiini tein, kun äitini kertoi minun isäni siskon avanneen kaikki jo saatavilla olleet häälahjat vanhempieni häissä hääparin ollessa vasta tulossa ajamalla hääjuhlien paikalle.

Nykyisin olen mahdollisimman vähän tekemisissä tätini kanssa.

Pelkäsin äitiä joka päivä. Äidin mielialat heilahtelivat ja hän tasoitti (?)  niitä piiskaamalla minua, välillä useita kertoja päivässä.

Miksi kukaan ei tehnyt lastensuojeuilmoitusta, vaikka moni tiesi?

No ihan omaa väkivaltaista lapsenpieksäjä isääni. Syy on tietenkin se että se pieksi ja mukiloi ilman syytä, sillä vaan kilahti narsistin tapaan, ja sitten alkoi tapahtua.

En muistaakseni. Varmaan ihan pienenä vierastanut jotain, jota harvemmin nähnyt

Pelkäsin kahta miespuolista aikuista. En muista itse, mutta näin minulle on kerrottu. Eivät he mitään pahaa kenellekään tehneet, mutta olivat vain niin jöröjä ja puhumattomia. Eivät luultavasti tienneet, miten pikkulasten kanssa kommunikoidaan. Toinen oli sodan käynyttä ikäpolvea, toinen nuorempi. Isommaksi kasvettuani nuoremman kanssa oli jo ihan normaalit välit, mutta vanhempi jäi etäiseksi.

Itse pelkäsin lapsena joskus isää humalassa tai siis pelkäsin isän tekevän jotain äidille, ei onneksi.

Mun lapset pelkäävät sisartani koska ovat nähneet hänen saavan tyhjästä ja kateellisuudesta kimpoavia p skaraivareita ja olevan kyinen käärme. Ei enää jakseta olla tekemisissä.

Pelkäsin enoani, vaikkakin ihan syyttä. En nähnyt häntä kovin usein, mutta nähdessäni olin koko ajan varuillani, koska en ollut tottunut hänen kaltaisiinsa ihmisiin. Hän poltti nortteja sisällä (oltiin 70- luvulla), joi kirkasta viinaa, väritti puhettaan kiroilemalla ja oli sitä mieltä, että mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjännaurajasta. Hän korosti miehisyyttään irvistelemällä ja ryystämällä nenällään, kuten stereotyyppiset Tosimiehet, ja kohteli eläimiä elukoina.

Sukulaishullualoittaja jälleen vauhdissa.

Känninen eno pelotti/nolotti aina sukujuhlissa, mutta ei se muuta tehnyt kuin humalassa huuteli.