Kerro sanatarkasti, mitä sanoisit uhmikselle, jos hän esim. renkuttaa pöydän tuolia

Selvä käsky/kielto :" Lopeta" rauhallisella, mutta päättäväisellä äänellä. Jos ei tehoa, saman tien pois pöydästä tai muuten estetään toiminta. Se siitä.



Ja jos lapsi alkaa huutaa ja kiukutella, antaa huutaa. Turha huutavalle uhmikselle on mitään sanoa. Kun siitä vähän rauhoittuu, voi kysyä osaatko nyt istua pöydässä kunnolla. Jos renkutus jatkuu, sitten samantien taas pois eikä pöytään enää pääse takaisin.

Siis minä toimin näin: 1.kielto, 2. kielto ja kerrotaan seuraus, annetaan lapselle vielä mahdollisuus valita, 3. toteutetaan " rangaistus" enää kieltämättä, tarjoamatta mahdollisuutta valita, perustelematta, suuttumatta ym.

Näin lapsi oppii mitä ei saa tehdä ja että teoilla on seuraus. Lisäksi hän huomaa, että seurauksista on kannettava vastuu. Uhkailuilla aikuinen menettää minusta vain " arvoaan" . Eikö aikuisen sana paina niin paljoa, että sitä täytyy painottaa uhkauksella? Seuraksen kertominen tai sillä uhkaaminen ovat minusta kaksi eri asiaa, tästä syystä pyrin näit " jos" ilmauksia välttämään mahdollisimman paljon.



--



Toki varsin hyvä malli.

[/quote]

Mutta on lapsen aliarvoimista karjua vaan määräyksiä kuin vääpeli ilman että koskaan selittää MIKSI asioita tehdään. Minkälainen tahdoton marionetti sellaisesta lapsesta oikein tulee? Itse olen huomannut, että jos uhmis tekee toistamiseen jotain kiellettyä, lapsi usein lopetta kun selittää miksi niin ei saa tehdä. Ei lapsi useinkaan tee aisoita vaan ollakseen ilkeä ja tottelematon, vaan koska lapsi ei oikeasti TIEDÄ miten pitää toimia. Sitten kun karjaiset että lopeta, lapsi ei edelleenkään tiedä miksi, tottelee vaan komentojasi.

Miedän lapsonen ponnisti pienenä kerran pöytää potkimalla niin kovasti, että syöttötuoli lensi kaaressa selälleen poika mukana. Noh, eihän tämä kokemus pysynyt kauaa pienessä päässä, vaan pöydän potkimisesta tuli sellainen kiukkuisen ja nälkäisen taaperon protestointikeino. Aina käytiin sama kina. Sitten joskus 2 v 3 kk ikäisenä aattelin että härreguud, kyllä se varmaan jo tajuaa miksi noin ei saa tehdä. Sitten sanoin ystävälliseti että katsos, äiti näyttää sulle miten tuossa voi käydä. Ja otin syöttötuolista kiinni ja vedin sen reippaasti nurin melkein lattiaan asti, tenava kyydissä. Ei tarttenut enää kinata tuosta asiasta. Jos tenava joskus hajamielisesti potkaisi vauhtia, riitti jos sanoi että varo, kaatuu. Tänään viimeksi ihan hiljaa potkaisi ja sanoi ei kaadu, eeeeei.

jos ei vieläkään mene niin vien itse.

llaan

Ja jos ei kiellot mene perille. Lapsi viedään omaan huoneeseen miettimään asiaa, jonka jälkeen pyytää anteeksi ja lupaa ettei enää tee niin.



Ja jäähyllä ollaan min./ikävuosi.

Yleensä tuo riittää 3½v lapselle. Jos ei riitä, niin saa luvan lähteä pois pöydästä.

meillä toiselle lapselle kurtistetaan kulmia pahasti tai sitten sanotaan älä viitti. ja hän lopettaa.



Ja toiselle sanotaan EI saa tai meet jäähylle, sitten sanotaan että jäähylle siitä, sitten sanotaan että heti, sitten raahataan jäähypaikalle, sitten pidetään kiinni, sitten napautetaan tukkapölly, sitten tukistetaan ja lopuksi kun kaikki ovat ihan uupuneita niin huudetaan että nukkumaan siitä kun et mitään tottele ;)



Lapset ovat saman ikäsiä ja voitte vaan arvata kumpi on poika ;)

Huomiotahan hän kerjää ja pysähtymällä selittämään, annat sitä huomiota.

Mielestäni lapsen on opittava, että " ei" on " ei" ja huomiota annetaan muilla tavoin, kuin uhmaamisen tuloksena. Kun sitä huomiota tulee muuten tarpeeksi, ihan turha uhmaaminen myös jää pois.

Minä tosin miettisin missä tilanteissa se ehdoton ei on tarpeen, enkä välttämättä kokisi pöydässä pelleilyä maailman pahimpana asiana. Mutta onneksi meitä on moneksi.

Vierailija:

Itse olen huomannut, että jos uhmis tekee toistamiseen jotain kiellettyä, lapsi usein lopetta kun selittää miksi niin ei saa tehdä.

Vastauksena ap:n kysymykseen; kolmevuotiaalle sanoisin normaalilla äänellä, että " no niin, lopetahan nyt" ja se riittää. Kaksivuotias vaatii vielä vähän matalamman äänensävyn, eikä tilanne lopu välttämättä ensimmäisellä kehotuksella, jos tilanne jatkuu sanon, että lapsi joutuu jäähylle, jos edelleen jatkaa. Kovin montaa kertaa ei jäähyä ole tarvinnut vielä käyttää ja mikäli sisarusten kehityksestä voi mitään päätellä, jäähyjä ei myöskään kovin monesti tulla tarvitsemaan.

Tähän vielä poikkeus; vieraassa paikassa - esimerkiksi kylässä tai ravintolassa - riittää että sanon shhh ja kaikki lapset tottelevat.

Sanoisin et ' Aijai, ei saa kiikuttaa tuolia. Tuoli menee rikki ja voi tulla pipi.'