Mieheni talletti videokameralle koko ponnistusvaiheeni!
Nyt kun katson niin näyttää pahemmalta kuin oli itse live-tilanteessa :)
Kommentit (15)
ONNEKSI MINUN MIEHENI EI OLE NIIN TOLLO ETTÄ KUVAILEE TUOLLAISIA ASIOITA!!
niin kuin toiset näyttää hää- ja matkavideoitaan vaikkei ketään yhtään kiinnostaisi ;)
Olisi ollut kyllä kiva nähdä videoltakin koko synnytys jälkeenpäin. Eikä meillä todellakaan leviteltäisi videota kaikkien katsottavaksi, ei noita ponnistusvaiheen kuviakaan ole näytetty kenellekään, vain minä ja mieheni olemme ne nähneet.
Mä saisin varmaan traumat loppuiäkseni, jos joku pakottas videon omasta synnytyksestäni katsomaan...
Toisekseen musta oli kiva kun mies oli minun kanssani synnytyksessä eikä kameran takana piilossa.
Miestä ei myöskään kiinnostanut katsella miltä alapäässä näyttää. Kerran vilkaisi aika alkuvaiheessa kun kätilö useaan kertaan sanoi, että tule nyt katsomaan miten söpö hiustupsu täältä pilkottaa... mahtoi olla söpö näkymä...
Siisti otos, alapäätä ei näy,kun on kuvattu pääni vierestä, mutta äänien kanssa sitä ei ole pystynyt katsomaan, on sen verran karua kuultavaa. :) hirvittää ajatuskin. En ainakaan vielä halua verestellä toisen synnytyksen muistoja ilman kipulääkitystä äänien kanssa. Ja aikaa siitä on 1.5 vuotta!
Ensimmäinen valokuva on otettu silloin kun vauva makaa mahani päällä. En ikimaailmassa haluaisi nähdä videolta omaa synnytystäni, ihan kauhea ajatuskin.
ja toisessakin kielsin sen mutta mies oli pitänyt kameraa päällä sen takia että halusi nauhoittaa eläimellisen ärjähtelyni... :/ itse en ole filmiä kertaakaan vielä katsonut ja lapsi täyttää 2v parin viikon päästä.
Video kamera on ihan jees synnytyksessä mutta on vain etukäteen sovittava mitä kuvataan ja se että kun äiti sanoo että kamera pois niin se myös tarkoittaa sitä että kamera menee laukkuun.
kuka meistä haluaisi että omaa työtä tullaan kuvaamaan... ymmärrän täysin jos kätilö sanoisi että nyt ei kuvata. Ei kyllä kiinnostanut kuvaukset muutenkaan.
En ikinä suostuisi että synnytyksessäni kukaan heiluisi videokamaran kanssa.
Ja olen aivan samaa mieltä siitä, että ei kenenkään tarvitse antaa lupaa oman työnsä kuvaamiseen. En antaisi itsekään.
En todellakaan ymmärrä miksi, koska kamerassa ei olisi näkynyt kuin minun kasvoni, mutta ei käynyt ei...
Eipä sitten siinä tilanteessa jaksanut tapella/neuvotella. Mutta harmittaa!!! Mulla on jotenkin niin sekavat muistot viimeisestä tunnista ja mielikuvitus on varmaan paikannut muistin aukkoja. Olisi kiva nähdä kuulla, mitä oikeasti tapahtui ja mitä puhuttiin, mun omat ilmeet, jne.
Paska!!! No, ehkä ens kerralla...