Elokuva, joka ärsyttää sinua ihan v...ti jostain (ihan hölmöstäkin) syystä/ tai minkä elokuvan "neroutta" et voi tajuta.
Mikä elokuva nostaa v-käyräsi heti tappiin? Miksi? Mikä elokuva on mielestäsi saanut tarpeetonta ylistystä? Kuka näyttelijä ärsytti eniten?
Tähän ketjuun saa sanoa typeriäkin syitä ja ilman, että joku tulee oikaisemaan käsitystäsi.
Aloitan: Cyclomania. Nimi ärsyttää, aihe samoin. Ja jostain syystä näyttelijöiden naamat ovat niin...ja juoni on lapsellisen arvattava.
Kommentit (155)
Ylipäätään suomalaiset elokuvat ja ennenkaikkea niinsanotut taide elokuvat joilla yritetään päteä joissakin filmifestivaaleilla. Hyvänä esimerkkinä elokuva hymyilevä mies. Aivan käsittämätöntä kuraa niin näyttely kun koko elokuva.
Krzysztof Kieślowskin Värit-trilogia. Puuduttavan tylsiä joka ainoa niistä. En ymmärrä miksi ne on nostettu elokuvien huippujen joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Interstellar. Ainakin kaksi tuntia liian pitkä ja ainoastaan teennäisen koskettava.
Ei ei. Mahtava leffa, joka usutti oppimaan ja tutkimaan suhteellisuusteoriaa ja muita asiaan liittyviä juttuja. Mahtavampi vielä sen jälkeen, kun alkoi ymmärtää vähän niitä omituisia kuvioita toisella katselukerralla. Hieno urkumusiikki. Ihan minun leffa, vaikka puoliakaan en täysin ymmärrä vieläkään. Koskettavuudesta viis, sivujuoni.
Katsonkin kohta uudestaan.
Mutta kun sekä tiede, että tekniikka on siinä niin väärin.. itseä ärsyttää tämä, koko ajan saa olla ”ei, ei se noin mene!”
Wind River YLE Areena. Miksei se tyttö lähtenyt moottorikelkalla tai autolla ja sinne tielle jonnekin miksi metsään ... Varmaan paras näyttelijä se huumemies .
Rukajärven tie miksi se jätkä itse junaili ne sinne kuuseen .
Kellopeli appelsiini: järjettömän väkivallan ihannointia yök.
Sairaille tarkoitettu sairas leffa.
Aika paljon samaa kuin monella. Tarantinon elokuvat Reservoir Dogsia lukuunottamatta. Kellopeli appelsiini. Kummisetää en jaksanut katsoa kuin väkisin puoli tuntia muutamaan otteeseen. Star warsit aika mitään sanomattomia.
Isä katsoi vuodesta toiseen Taksikuski elokuvaa. En ymmärrä.
Sandra Bullock ärsyttää ihan äärettömän paljon. En tiedä yhtään miksi. Kaikki hänen leffat ottaa aivoon, vaikka jonkun toisen näyttelemänä olisi ihan kelpo pätkiä.
Laatuleffoja, joita en osaa arvostaa:
- Citizen Kane: äänestetty monta kertaa maailman parhaaksi elokuvaksi, tai ainakin yhdeksi niistä. Mun mielestä sanomattoman tylsä ja pateettinen.
- Poika raidallisessa pyjamassa: J*utalaiset ja n*tsit puhuu kaikki englantia ja ne lapsetkin ymmärtää toisiaan, vaikka eivät taatusti oikeasti puhuisi samaa kieltä. Loppu aivan ylidramaattinen kaiken imelyyden jälkeen.
-Housut pois: Piti olla hulvattoman hauska brittikomedia. Naurahdin ehkä kerran.
- Blair witch project: En tiedä, pidetäänkö tätä yleisesti onnistuneena leffana, mutta aikoinaan sen piti olla hiuksianostattavan pelottava ja karmiva. Ihan sairaan tylsä ja typerä, ja pää tuli kipeäksi sen heiluvan kameran katselusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mamma mia!
Voiko ärsyttävämpää olla kuin musikaali missä Meryl Streep laulaa Abbaa.
Haha, just tulin kirjoittamaan tätä samaa leffaa. En pysty ymmärtämään miten kyseinen elokuva nousi niin suosituksi. Aivan järkyttävän huono! Ekan kerran kun yritin katsoa, hermot paloi alle puolessa tunnissa. Toisella kertaa sama juttu, taisin kestää kolme varttia josta puolet mietin, mikä on nopein tapa räjäyttää televisio.
Kolmannella kerralla vedin kännit ja katsoin loppuun. Ainakin luulen niin.
Ja pidän sekä ABBAsta että Meryl Streepistä noin muuten.
oot sinnikästä sorttia, itse uskoisin eka kerrasta ja pitäisin omaa disko tai katsoisin jonku Mery Streep-leffan josta tykkäsin (itse n ole hänestä mitenkään erityisen innostunut).
Vierailija kirjoitti:
Vuoden 2012 intialainen elokuva English Vinglish, joka löytyi ainakin joitain vuosia sitten jostain suomalaisestakin suoratoistopalvelusta. Sinänsä ihan mielenkiintoinen elokuva ja teemana jonkin sortin women empowerment, mutta kääntyy itseään vastaan.
Juoni kertakaikkisen raivostuttava. Keskiluokkainen intialaisperhe; isä liike-elämässä hyvässä työpaikassa, lapset englanninkielisissä kouluissa (peruskoulua vastaava), äiti kotiäitinä. Isä ja lapset pilkkaavat jatkuvasti äitiään siitä kun tämä ei osaa englantia. Äiti joutuu ilman isää lastensa opettajan koulutapaamiseen ja äitiä nöyryytetään siellä kun ei osaa opettajan puhumaa englantia. Äiti on niin alistettu ressukka, ettei saa suutaan auki ja vaadi opettajaa puhumaan heidän omaa kieltään (hindiä tms?). Kotona sitten äitiä pilkataan tästä lisää. Isä nöyryyttää työpaikallaan äitiä flirttailemalla englanniksi jonkun minihameisen länsimaalaisen naisen kanssa, vaikka nuhruinen kielitaidoton äiti siinä vieressä.
Sitten perhe matkustaa sukulaisen häiden vuoksi USA:an, muistaakseni New Yourkiin. Äiti menee sinne edeltä auttaakseen häävalmisteluissa. Nykissä äiti joutuu töykeään kohteluun kun mm kahvilassa ei osaa huonolla englannilla tilata teetä. Sitten äiti ilmoittautuu epäröiden englannin kielikurssille ja pikku hiljaa alkaa oppia kieltä. Kurssilla on tosi komea ja symppis ranskalainen mies, ammatiltaan kokki/ravintoloitsija. He tutustuvat ja mies ihastuu, varmaan äitikin jollain tasolla. Äiti on huippu ruoanlaittaja ja he laittavat ranskalaisen kokin kanssa herkkuja yhdessä, kokilta äiti saa arvostusta ja hyvää kohtelua. Mies olisi valmis aloittamaan oikean suhteen äidin kanssa ja palkkaamaan ravintolaansakin. Ranskalainen mies on ihan eri tasoa mitä ilkeä intialaisisä, joka piikittelee rouvaansa eikä arvosta tätä yhtään. Lopulta nainen kuitenkin palaa takaisin miehensä/perheensä luo, ei siis ikinä kunnolla aloittanutkaan suhdetta ranskiksen kanssa. Kun mies ja lapset huomaavat, että äiti on opetellut englantia, he arvostavat tätä enemmän ja "happy end".
Tarkoitus siis elokuvassa selvästi näyttää, miten nainen saa arvostusta oppimalla uusia juttuja mutta jumalauta hänen olisi pitänyt saada mieheltään ja lapsiltaan arvostusta ja hyvää kohtelua jo lähtökohtaisesti, riippumatta osaako englantia vai ei. Lisäksi mua ärsytti, ettei valinnut tasokasta ranskalaista miestä ja jättänyt mulqqua aviomiestään. Mutta joo, jos törmäätte tähän leffaan netissä, niin suosittelen silti katsomaan.
Elokuvissa niin kuin elämässkin, jotkut ihmiset ovat kamalia, jos haluaa kiltteyttä ja suloisuutta, kannattaa katsoa 4-6 vuotiaille tytöille suunnattuja ohjelmia, niissä kaikki tuhmurit oppivat läksynsä ja ovat kilttejä seuraavaan jaksoon asti.
Suomalaiset leffat. Ei osata tehdä kuin sotaan liittyviä. Rare Exports oli sentään hyvä.
Sehän tässä onkin pahinta, kun ne Abban ihanat klassikot on r*iskattu niin pahasti! Meryl lauloi ihan ok, mutta en ymmärrä, millä perusteella Amanda Seyfried oli valittu päärooliin. Ihan järkyttävää tulkintaa!
Kaikki Abba-fanit tietää, että tärkeä osa biisien taikaa on Fridan ja Agnetan enkeliäänet. Mamma Mia! on ihan kidutusta, enkä mäkään ymmärrä, miksi Abba suostui tähän paskaan. Vaikka diili olikin rahallisesti kannattava…