Minkälaisesta perheestä olet lähtöisin?

Up!

Tavallisesta duunariperheestä. Vanhemmat muuttivat kauas pois juuriltaan, koska halusivat elää ihan vain omaa elämäänsä ilman suvun arvoja ja painostusta. Meillä on korostettu hyviä käytöstapoja, hyvää äidinkieltä, koulutusta. Ei painotettu urheilua, empaattisuutta, ulkoista kauneutta. Taidetta on arvostettu.

Olin iltatähti, vanhemmista toinen yrittäjä, mikä leimasi perhe-elämäämme paljon, lähinnä ajan käytöllisesti ( äidillä oli oma firma). Toisaalta perheemme oli varsin hyvin toimeentuleva.

Täällä isä oli aika dominoiva ja manipuloi meitä kaikkia sisaruksia alkoholismiin/huonoihin kokemuksiin. Esikoisen kun sain niin ei olla oltu yhteydessä häneen millää lailla.

Keskiluokkaisesta, ei maalta eikä oikein kaupungistakaan kun on sellainen käpykylä. Muutama lapsi, vanhemmat edelleen yhdessä. Äidin kanssa on kaikilla perheenjäsenillä ollut aina joitain ongelmia, vuorotellen, ja äiti syyttää niistä aina kutakin riitakumppania yksitellen eikä katso itseensä ollenkaan, tai sitten tekee sen ylidramaattisesti/sääliä anoen/marttyyrimaisesti. Sen lisäksi kun muut tulevat kuitenkin toistensa kanssa toimeen, on tästä kateellinen ja suuttuu.
Mahdoton ihminen.

paskasta

Menestyvästä, melko varakkaasta, helsinkiläisestä perheestä. Vanhemmat omien alojensa huippuasiantuntijoita. Lapsuus oli suhteellisen onnellinen, nuoruus myrskyisä. 

Duunariperheestä, isä kuoli kun olin 4v. Äiti kokeili uusperhe-elämää jne. Lapsuus oli tunneköyhä, minulla on nyt masennusta ja daddy issues.

Puolipaskasta. Isä oli alkoholisti (kuollut jo 9 vuotta sitten) ja äiti on kaikinpuolin ihana. Perhe oli köyhä, äiti oli siivooja ja isä raksalla, mutta äiti kuitenkin yritti hankkia meille tytöille kaiken tarvittavan. Isä myi sitä mukaa nämä tavarat eteenpäin jotta sai viinaa. Yritin jo nuorena itsemurhaa, kun halusin pois, nyt yhteensä jo 5 kertaa...muut siskot ovat taas ihan normaaleja. En tiedä miksi perheessä tapahtuneet asiat ovat vaikuttaneet muhun eniten. Edelleen on pelkotiloja, vaikka olen jo 40 vuotta.

Täysin paskasta. Äidillä kaksisuuntainen mielialahäiriö, isä narsistinen pedofiili. Molemmat alkoholisteja. Minun lapsuuteni oli ihan ok (en vielä silloin tajunnut miten sairas perheeni oli) Olimme melko varakkaita. Sisarpuolieni lapsuus täyttä paskaa, isäni hyväksikäytti ja kiusasi heitä, omat lapsensa jätti rauhaan. Nuoruuteni oli yhtä helvettiä, koulukiusaamista, huostaanotto, isoveljen itsemurha.

Hyvästä :)

Hyvästä ja turvallisesta. Yksi sisarus, vanhemmat yhä yhdessä,  lämpimät välit heihin vaikka isän kanssa joskus on sanaharakkaa. Isäni on yrittäjä, se leimasi perheen ajankäyttöä lapsena, äiti oli kotona pääosin. Kun olin pieni, oli taloudellisesti tiukkaa, isompana sitten perheen taloudellinen tilanne oli turvattu. Teimme paljon asioita perheenä. Edelleenkin perheeseen voi luottaa. 

sikarikkaasta ja kiva tietää että olen heille jatkuvan pettymyksen aihe kun en halunnut loistouraa ja kaikkea sitä kuraa, vaan asun kommuunissa muutaman yhtä hedonistisen hipin kera ja opiskelen tantrajoogaa :)

Maalta. Köyhästä. Väkivaltaisesta. Kummallakaan vanhemmista ei ollut eikä ole koulutusta lukion jälkeen. Isä terrorisoi koko perhettä äidin kautta, lapset todistivat väkivaltaa. Perheessä sinänsä paljon lapsia, joista vanhimmat jätettiin oman onnensa nojaan ja oman kokemukseni mukaan vaille rakkautta nuorempien tullessa.

Painotettiin, että ei saa vetelehtiä, töihin pitäisi mennä heti kun kykenee. Toisaalta liiallinen yrittäminen oli pahasta, eihän niitä töitä nyt oikeasti ole kiire tekemään, ja opiskelukin on ihan tyhmän työtä.

Maalla oltiin "maalaisia" ja olen monesti olen miettinyt aikuisena, miten paljon erilaisempaa kaupunkilasten lapsuus on omaani verrattuna.

(Äh tämä menee nyt varmaan tyhmästi putkeen kaikki vaikka on kappalejaot, mutta kun puhelimella kirjoitan. )

Isä johtotasolla, äiti hyvässä työssä myös. Kaunis koti kauniilla paikalla, mökki ja matkailua ulkomailla. Meitä lapsia ei opetettu kultalusikka suussa-periaatteella, vaan olemme oppineet tekemään lujasti töitä saavuttaaksemme yhtään mitän. Eräänlainen nöyryys on kulkenut mukana koko ajan ja se on ollut hyvästä, sillä elämässä on ollut paljon vaikeuksia, joihin ei ole auttanut kuin niihin tyytyminen.

Maalta. (Nyt asun kaupungissa, ja hyvä niin).
Olen perheestä, jossa käytetään paljon kirosanoja. Minun äitini, mummini jne. Heitä on paljon muitakin.
Mutta ei se minua haittaa, että perheessämme käytetään kirosanoja. Täytyy vain varoa, ettei pääse lasten korville ne sanat! ;)

Isossa perheessä kasvettiin. Äitimme kasvatti meidät,kun erosi isästämme (olin tuolloin 8vuotta). Olimme todella köyhiä ja asuimme huonolla alueella. Nyt sisaruksista yksi kuollut,kaksi hyvin koulutettuja ja 3 työttömiä säheltäjiä.

Miinuspeukut ovat todella noloja, kun ihmiset kertovat omasta taustastaan.

Vanhempani ovat taiteilijoita. Eivät mitään kuuluisuuksia, mutta tarpeeksi hyvin menestyneitä, että pystyimme elämään tavallisen mukavaa elämää. Asuimme kävelymatkan päässä Helsingin keskustasta. Meitä lapsia oli kaksi pienellä ikäerolla. Elämäämme kuului paljon kirjoja ja muuta kulttuuria, matkustamista ja mökkeilyä, rentoa perhe-elämää ja lapsilähtöistä kasvatusta.

Hyvästä perheestä. Lapsuuteni oli oikein onnellinen ja turvallinen. Äiti on sairaanhoitaja ja isä insinööri. Molempien isät olivat alkoholisteja, joten meillä ei viinan kanssa ikinä läträtty vaan opetettiin käyttämään sitä järjellä. Olin isin pikku tyttö vaikka minulla olin vielä pikkuveli ja isosisko. Isosiskon koin hankalaksi, varsinkin murrosiässä. Hänellä todettiinkin kaksisuuntainen mielialanhäiriö. Nykyään hän on oikein tasainen ihminen ja vietämmevpaljon aikaa yhdessä perheen ja puolisoidemme kanssa :)