Minkälaisesta perheestä olet lähtöisin?

Kohtalaisen hyvintoimeentulevasta perheestä.
Isä aivokirurgi, joka työskenteli suuren osan lapsuuttani Sveitsissä. Äitini oli juristi ja suursijoittaja.
Hovimestari ja puutarhuri olivat tärkeässä roolissa lapsuuttani, koska vanhempieni urat veivät paljon heidän aikaansa.

Keskiluokkaisesta. Isällä enemmän statusammatti, äidillä tavallisempi. Ihan peruslapsuus, tunnepuoli jäyhää, mutta turvallisesti peruspilarit kunnossa. Oma perhe myös keskiluokkainen, hieman varakkaampi kuin lapsuudenperheeni.

Moniongelmaisesta uusioperheestä. Lapsia oli paljon, eri isien/äitien kanssa. Osa vanhemmista ei ollut kuvioissa lainkaan. Kummallakaan vanhemmista (siis niistä jonka kanssa asuin) ei ollut koulutusta, eikä kunnianhimoa. Pätkähommissa olivat, useimmiten työttömänä. Päihteitä käytettiin reilusti, mt-ongelmaakin oli. Sossun asiakkuus. Välillä jääkaapissa oli vaan valo, mutta tupakkaan ja viinaan rahat aina kuitenkin riittivät. Me lapset kuljimme rikkinäisissä ja epäsiisteissä vaatteissa, vaatekertoja oli ehkä 2 kullakin. Harrastuksiin tai muihin ikätason huvituksiin ei ollut "varaa". Koulunkäyntiä ei pahemmin arvostettu eikä siihen tuettu. Koskaan ei käyty missään. Merkittävin reissu taisi olla jos pääsi naapurikaupunkiin sukulaistädin synttäreille ja tällaista tapahtui ehka kerran viiteen vuoteen.

Mummoni ja vaarini omistavat yrityksen. Sieltä itsekkin olen ponnistanut työelämään. Kaksi ammattia opiskellut ja tällä hetkelllä työssä ja ihan ok palkalla. Isäni oli yksinhuoltaja minulle ja veljelleni. Isäni ei ole koskaan katkeroitunut naisia kohtaan vaan kasvattanut ainakin minusta naisia kunnioittavan miehen. Sen takia saattaakin olla että olen saanut olla avovaimon kanssa yhdessä 10 vuotta. Äitini on alkoholisti ja hänestä kuulen harvoin.

Nuorimies24

Olen lähtöisin pieneltä paikkakunnalta maaseudulta. Vanhempani olivat maanviljelijöitä (maitotila). Sisaruksia ei ole, mikä on aina vähän harmittanut. Olisi minulle niitäkin toivottu, mutta eivätpä vain saaneet. Perhe oli helluntailainen, paitsi minä en koskaan liittynyt seurakuntaan mukaan, vaikka käytännön pakosta istuinkin mukana kokouksissa suunnilleen koko lapsuuteni ajan vähintään sunnuntaisin. Se oli tylsää, mutta olin ainakin sen ajan poissa pahanteosta, kai. Vanhemmille olikin sittemmin tosi "hieno" yllätys, kun kerroin aikuisena etten ole hetero :D Se on suunnilleen kauheinta mitä oma lapsi voi niissä piireissä olla. No otan osaa :D 

Ihan hyvä perhe se kai kuitenkin oli ja maalla oli kivaa. Ainut isompi miinus siitä, että käytössä oli ruumiillinen kuritus piiskaamisen muodossa muistaakseni 12-vuotiaaksi asti, vaikka moinen toiminta oli kriminaisoitu jo siinä vaiheessa :(

t. metriletti- 77

Olen tavallisesta ( nykyisin ainakin) keskiluokkaisesta perheestä. Isällä oli opistotason koulutus, mutta luki amk-tutkinnon aikuisiällä. Nykyisin kunnalla jonkinlaisena johtajana. Äiti jäi tehtaasta kotiin hoitamaan lapsia, ryhtyi perhepäivähoitaksi ja oli siis käytännössä koko lapsuuteni ja nuoruuteni kotona saatavilla. Nykyisin on töissä kodin ulkopuolella ja opiskelee lisää.
Olen vanhin viidestä lapsesta. Harrastuksia ja koulunkäyntiä on aina tuettu ja saavutuksista oltu ylpeitä. Rahankäyttö oli tarkkaa perusasioissa, ruoka ja vaatteet markettitasoa, maalaiskunnassa valikoimaa ei hirveästi edes ollut. Lomamatkoja tehtiin Suomessa joka kesä, muutaman kerrab ulkomaillakin. Kuitenkin rahaa sai aina pyytänällä. Harvoin me mitään pyydettiin. Kännykänkin sain pyytämättä.
Perheessä yhteishenki on hyvä ja vietetään vieläkin paljon aikaa keskenämme.

Akateemisesta ja hyvintoimeentulevasta perheestä. Vanhempani olivat hyvin konservatiivisia ja uskonnollisia. Kasvatus ja kuri kotona oli tiukkaa. Kotona asioista puhuttiin avoimesti. Vanhemmat tekivät kaikkensa pitääkseen meidät (lapset) erossa alkoholista, tupakasta ja huumausaineista.
Tunnelma kotona oli aina turvallinen ja rakastava :)

Helsingistä 3-lapsisesta perheestä. Äiti psykologi, isä asianajaja isossa firmassa,kävin siellä usein lapsena ja sain leikkiä kaikilla konttoritarvikkeilla:), isän sihteeri oli tosi kiva!. Asuimme Kaartinkaupungissa. Kotikasvatus aika leppoista ja rentoa. Matkustelimme paljon, kaikki lomat olivat ihania. Ruokapöytäkeskustelut jokapäiväisiä (aikalailla ainut pakko oli olla ruokapöydässä klo 18.00). Meillä oli ja on ihana perhe ja todella läheiset suhteet. Lasten ikäerot 2v., kaikki akateemisesti koulutettuja.

Duunariperheestä, josta sain mielestäni aika hyvät elämänarvot: kouluttaudu, tee töitä, älä koskaan halveksi muita ihmisiä ulkonäön, ammatin tai minkään muunkaan asian vuoksi.

No siskon kanssa molemmat ollaan hyvissä ammateissa, tienataan keskituloa enemmän, ollaan ns. normaaleja kunnon kansalaisia. Minusta hyvä saavutus kahdelta tehdasduunarilta, iso kiitos heille.

Tavallisesta duunariperheestä pienestä kunnasta, vanhasta omakotitalosta. Sisarusparven kuopus.

Yksinhuoltajaperheestä. Äitini tuli raskaaksi parin kuukauden tapailusuhteen jälkeen 36-vuotiaana ja päätti pitää minut, koska hänen oma elämäntilanteensa oli vakaa. Isäni otti hatkat, koska ei lasta halunnut. Maksoi elareita ja näin häntä satunnaisesti kerran tai pari vuodessa.

Minulla oli kuitenkin tasapainoinen lapsuus. Äitini on ihana, tasapainoinen ja lämmin ihminen. Hän on korkasti koulutettu ja oli hyvin palkatussa työssä, joten mitään taloudellista stressiä ei koskaan ollut. Hän painotti minulle aina koulutuksen arvoa ja sitä, että omillaan pitää tulla toimeen. Teimme kaikkea mukavaa kahdestaan, retkeilimme ja matkustelimme yhdessä, mukana oli usein myös mummoni, joka oli minulle äärettömän tärkeä.

Kun olin 11-vuotias äitini alkoi tapailla nykyistä aviomiestään. Hän muutti meille, kun olin 13-vuotias ja hän on minulle paljon biologista isääni tärkeämpi ihminen. Luulen, että opin myös tasapainoisen parisuhteen mallin vasta silloin. Olen tosin myös kiitollinen siitä, että suhde ei edennyt pikavauhtia, vaan minulla oli pari vuotta aikaa "totutella" uuteen ihmiseen, ennen kuin hänestä tuli osa arkea.

Olen itse 35-vuotias. Sain esikoiseni vuosi sitten, äitini tapaan verrattaen vanhana. Mieheni tapasin yliopistossa 13 vuotta sitten ja olemme onnellisia.