Lue keskustelun säännöt.
Masentuneet naiset - itkuelokuvilla ja musiikilla lisää melankoliaa
31.08.2021 |
Olen huolissani ystävästäni jonka melankolia kasvaa koko ajan kasvamistaan. Jopa hänen äänensä on hiipunut pieneksi. Lisää pökköä pesään lyö hänen tapansa katsella surullisia elokuvia ja kuunnella itkusävelmiä kaiket päivät.
Myönnän että alan olla aika väsynyt ”keskustelemaan syvällisiä ja henkeviä”. Hän taas ei saa mitään irti mistään muusta kuin itkemisestä ja ”tunteiden käsittelystä”. Vuosi vuodelta tilanne on pahentunut ja koen, että jatkuva melankolia vie kohta ystävyytemme. Olen kysynyt monta kertaa onko kaikki hyvin? Mutta ilmeisesti on. Hänen tapansa elää elämää itkun ja voimakkaiden negatiivisten tunteiden kautta alkaa olla minulle liikaa. Onko mitään tehtävissä? Minä en jaksa hänen kanssaan velloa tunteissa aina kun kohtaamme, se on raskasta ja kyllästyttävää.
Kommentit (12)
Katso itseksesi joku pelleparaati.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso itseksesi joku pelleparaati.
What? Eli itkuelokuvien vastakohta on tämä. Juuh.
Ymmärrän että rankkaa sulle . Ootko sanonut ystävällesi suoraan mitä ajattelet?
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Mikä tuo otsikko sitten oli? Sinulla on yksi ystävä, joka tykkää nyyhkyelokuvista ja surkumusiikista. Sitten: "Masentuneet naiset".
Minä olen masentunut nainen, enkä kertakaikkiaan voi sietää sellaisia itkuntiristyksiä.
No en tiedä mistä muusta voi olla kyse, vaikkei ystäväni asiaa tunnistaisikaan. Hänen lisäkseen tiedän muitakin naisia joilla on tapa velloa tunteissa masennukseen asti ja vielä lisätä tunnekuormaa viihdyttävällä itseään nyyhkyohjelmilla ja itkuvirsillä.
Joissakin tapauksissa jossa on vaikea ilmaista tunteita, elokuva tai musiikki voi laukaista padottuja tunteita.
Mutta se ei voi olla ainoa olotila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että rankkaa sulle . Ootko sanonut ystävällesi suoraan mitä ajattelet?
Olen niin suoraan kun pystyy, en vain pääse tähän melankolian mielenmaisemaan sisään. Kivaksi ajatellulla ravintolaillallisellakin pitää pohtia syntyjä syviä ja paras ilta hänelle on sellainen jossa nyyhkitään ja kieritään elämäntuskassa. En todella kohta tiedä mitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Joissakin tapauksissa jossa on vaikea ilmaista tunteita, elokuva tai musiikki voi laukaista padottuja tunteita.
Mutta se ei voi olla ainoa olotila.
Niinpä, tilanne on mennyt vuosikymmenen aikana pahasti siihen että ainut tunnetila on apatia tai suru tai jotenkin sellainen ahdistunut, hän puhui kaikesta mielellään ja käsittelee asioita henkisyyden kautta, mutta ei myönnä että kyse olisi masennuksesta. Minulta loppuu pian keinot kesken, koska joka ikinen kerta kun näemme olen aivan uupunut tästä tunteiden jauhamisesta. Harmittaa kun aina ei ollut näin…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä pakko sun on sitä nähdä? Lopeta tapaamiset jos ahdistaa, tai vaihtoehtosesti toi oma itkus asiasta.
Jos ihminen on surullinen niin kannattaa katsoa hauskoja ohjelmia. Mtv tuli ennen paljon, jackass, dirty shanzes ja strutter.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä pakko sun on sitä nähdä? Lopeta tapaamiset jos ahdistaa, tai vaihtoehtosesti toi oma itkus asiasta.
Näin se sitten pitää toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että rankkaa sulle . Ootko sanonut ystävällesi suoraan mitä ajattelet?
Olen niin suoraan kun pystyy, en vain pääse tähän melankolian mielenmaisemaan sisään. Kivaksi ajatellulla ravintolaillallisellakin pitää pohtia syntyjä syviä ja paras ilta hänelle on sellainen jossa nyyhkitään ja kieritään elämäntuskassa. En todella kohta tiedä mitä tehdä.
Alapeuluttajilta kysyisin että mikä täss on ongelma? Vai toimitteko itse niin että ystävää nähdessä toistuvasti kuormitatte toista?
Hmm. Mikä tuo otsikko sitten oli? Sinulla on yksi ystävä, joka tykkää nyyhkyelokuvista ja surkumusiikista. Sitten: "Masentuneet naiset".
Minä olen masentunut nainen, enkä kertakaikkiaan voi sietää sellaisia itkuntiristyksiä.