Kun olin lapsi vanhemmat käski lopettaa lukemisen ja mennä ulos. Miten tämä poikkeaa nykylasten kännyköiden katselusta?

Kännykkään tuijotetaan ulkonakin, harvalla on kirjaa mukana

Kännykkä kuivattaa silmät ja kipeyttää niskat, lisäksi sinivalo häiritsee  unen tuloa.

Kirjoja haettiin kirjastosta ja muutenkin juostiin ulkona, kännyköiden kanssa vain maataan passiviisena huoneen sisällä ja juodaan energiajuomaa. 

Ja mikä siinä lukemisessa oli niin pahaa? Lukeminen kehittää kielellistä ymmärrystä, kielellistä ilmaisukykyä, laajentaa sanavarastoa ja kehittää mielikuvitusta. Kun lapsena lukee paljon, lukunopeus kehittyy ja siitä on hyötyä myöhemmin opiskelussa.

En ikinä ymmärtänyt sitä "aina nenä kirjassa kiinni" -valitusta.

Sai lukea kirjaa rauhassa. Ulos kehoitettiin ehkä "pienempänä", silloin kun ei osannut itse mennä ulos. Iso lapsi osaa jo itse liikkua tai kysyy mitä voisi tehdä, vaihtoehtoja. Tv:tä vanhempi katsoo edelleen, itse en katso, paitsi videot netistä.

Vierailija kirjoitti:

Kännykkä kuivattaa silmät ja kipeyttää niskat, lisäksi sinivalo häiritsee  unen tuloa.

Kirjoja haettiin kirjastosta ja muutenkin juostiin ulkona, kännyköiden kanssa vain maataan passiviisena huoneen sisällä ja juodaan energiajuomaa. 

Telkkarin katsominen pilasi myös aikoinaan silmät ja lukeminen sängyssä suorastaan sokaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ja mikä siinä lukemisessa oli niin pahaa? Lukeminen kehittää kielellistä ymmärrystä, kielellistä ilmaisukykyä, laajentaa sanavarastoa ja kehittää mielikuvitusta. Kun lapsena lukee paljon, lukunopeus kehittyy ja siitä on hyötyä myöhemmin opiskelussa.

En ikinä ymmärtänyt sitä "aina nenä kirjassa kiinni" -valitusta.

Ei lukemisessa mitään pahaa koskaan ollutkaan, vanhemmat halus vaan vähän omaa aikaa vink vink

Kun olin lapsi niin päivät telmittiin ja riekuttiin ulkona kavereiden kanssa ja illalla luettiin äidin tai isän kanssa yhdessä iltasatu. Toki lukutaidon ja iän karttuessa luin iltaisin ennen nukkumaanmenoa kirjaa/kirjoja itsenäisesti.

N29

Monessa perheessä riemuittaisiin nyt, jos lapsi lukisi kirjoja sen kännykän räpläämisen sijasta.

Pidettiinhän urheiluakin (siis liikuntaa) joskus nuorison ajanhukkana. Kaikki mikä ei ole ikävää on joidenkin mielestä pahasta.

Minä olin lapsena ja nuorena semmosta lukevaa sorttia, kaikki kiinnosti. Kotihyllyn kirjat oli luettu ja lisää haettiin kirjastoautolta ja myöhemmin kaupunginkirjastosta.

Kotona arvostettiin "lukeneita" mutta minua kuitenkin tökittiin ja moitittiin ja häirittiin jatkuvasti, jos istuin lukemassa (="laiskana"). Sängyssä illalla lukemista moitittiin ja tultiin sammuttamaan valo.

Sain hyviä numeroita koulussa ja sitä arvostettiin. Eli kai siitä lukemisesta jotain semmostakin hyötyä oli.

Ei siinä tiennyt oikein miten päin olisi tullut olla.

Äiti sai mielestään lukea tyhjänpäiväisiä romaaneita vaikka vessassa, eihän sille voinut siitä sanoa. Isä varasi sohvan lukemiseensa ennen nukkumaan menoaan.

Heitä ei olisi voinut mitenkään häiritä väittämällä, että ovat lukiessaan laiskoja ja nyt ylös tekemään jotain hyödyllistä.

Semmoinen erotus oli meillä.

Meillä ei ollut puhettakaan, että lapset olisi saanut juosta ja riekkua pihalla. Piti olla hiljaa paikoillaan, että naapurit ei häiriinny. Kun olin kotona jossain nurkassa hiljaa lukemassa, olin ilmeisesti hyvä lapsi. Ja kyllähän minä tyttö luinkin, pääsin mielikuvitusmatkoille ties minne.

Vierailija kirjoitti:

Sai lukea kirjaa rauhassa. Ulos kehoitettiin ehkä "pienempänä", silloin kun ei osannut itse mennä ulos. Iso lapsi osaa jo itse liikkua tai kysyy mitä voisi tehdä, vaihtoehtoja. Tv:tä vanhempi katsoo edelleen, itse en katso, paitsi videot netistä.

Kännykänkin kautta kehittyvät hypermediataidot sekä monikanavainen tiedonkäsittely.