Vihaan elämääni. Tekisi mieli lopettaa tämä näytteleminen.
Olen alalla joka ei kiinnosta minua tarpeeksi varsinkaan tässä masentuneessa elämäntilanteessa.
Turhauduin ja ahdistun aivan kaikesta kouluun liittyvästä ponnistelusta.
Mietin, että lopetan mokoman kesken.
Saan hyviä arvosanoja mutta en usko pärjääväni, kaikki on pelkkää feikkaamista ja olen jo väsynyt koko ajan yrittää ylittää oma kapasiteetti jota ei vain riitä.
Ainoa syy miksi opiskelen niin halusin pelata lisäaikaa, ettei tarvitse mennä töihin (olen palanut loppuun pari kertaa kun tein niin paljon) ja että olisin mahdollisesti saanut uutta innostusta ja virtaa elämääni.
No, enpä tiedä olenko saanut. Ehkä tämä oli monista vaihtoehdoista sillon parhain kun aloitin mutta..
No tein sen vain väärin perustein. Että jaksan eteenpäin ja saan rahaa. Jos lopetan kesken niin peritään saadut päivärahat.
Lisäksi jos jaksan opiskella hampaat irvessä niin teen työtä jota inhoan. Tai saan karenssin koska en ota vastaan työtä.
Mikään ei nyt saa minua jaksamaan tätä vaikka löysään kuinka paljon. Teen vain pakolliset. En silti jaksa tätä elämää, en jaksa.
Vihaan tätä kaikkea, tahdon pois!
Kommentit (21)
Kyllä tässä olisi täysin valmis mullan alle. Mikään ei tässä yhteiskunnassa vedä puoleensa. Mikään ei saa minua tyytyväiseksi tai yhteiskuntakelpoiseksi.
Minun on hyvin vaikea edes ymmärtää miten porukka jaksaa vetää vuosikymmeniä työputkea, lisäksi perhe ja muut velvollisuudet.
En pysty, en mihinkään.
Ap
Turhaa pelleilyähän tämä on. Moni juoksee rahan ja menestyksen perässä ja ovat olevinaan niin pätevää ja hianoo. Itse menestys sekä opinnoissa että töissä, mutta en saa siitä mitään. Yritän keksiä iloa tuovia asioita omassa elämässäni.
Kaikkihan tässä yritetään näytellä tässä naurettavassa näytelmässä, koska loppujen lopuksi millään ei ole mitään väliä.
C. S. Lewis on sanonut, että "If we find ourselves with a desire that nothing in this world can satisfy, the most probable explanation is that we were made for another world."
Tuohon ei ole paljoa lisättävää.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan tässä yritetään näytellä tässä naurettavassa näytelmässä, koska loppujen lopuksi millään ei ole mitään väliä.
Jokaisella hetkellä on väliä, niistä koostuu elämä
Mitään neuvoja minulla ei ole antaa, sanonpahan vaan että jaan tunteen.
Älä tee sitä. Keksit ajan kanssa kolmannen idean tai neljännen, elämääsi, joka miellyttää enemmän. Ei ole pakko ponnistella jos olet uupunut, lepää. Asiat vaikuttavat joskus monimutkaisilta, ajan myötä selkenee.
Burn outilta kuulostaa. Siihen on olemassa apua
Olen töissä mutta periaatteessa samassa tilanteessa. Olen vakaasti päättänyt laittaa elämäni kuntoon tiettyyn aikarajaan mennessä. Täytyy jatkaa tien etsimistä vaikkei enää yhtään huvittaisi.
Eletään vaan ihan piruuttaan lauloi Irwin ja kuoli .
Johtuu masennuksesta että luulet ettet halua mitään. Onko sulla lääkitystä, saatko terapiaa. Kouluterveyteen hakee apua nyt heti.
Sinusta tulisi hyvä Jeesuksen opetuslapsi. Jeesus sanoi, ellei vihaa vieläpä omaa elämäänsäkin ja luovu kaikesta mitä hänellä on, voi olla hänen opetuslapsensa.
Vierailija kirjoitti:
C. S. Lewis on sanonut, että "If we find ourselves with a desire that nothing in this world can satisfy, the most probable explanation is that we were made for another world."
Tuohon ei ole paljoa lisättävää.
Tää on hyvin sanottu. Meininki on mennyt kapitalismin myötä siihen, että ihmiset etsivät tarkoitusta elämäänsä materiasta ja jonkun hienon aseman saavuttamisesta. Nämä asiat kuitenkaan lopulta ei tuo sitä tyytyväisyyttä. Maailman meno on ihan nyrjähtänyttä. Kapitalistinen systeemi ruokkii harvoja, ja pitää suurimman osan ihmisistä orjinaan. Siksi varmaan oravanpyörästä hyppääminen on koko ajan ns nousussa. Ihmiset ovat ruvenneet enemmissä määrin tajuamaan, että yksinkertainen, suoritusvapaampi elämä antaa enemmän kuin se, että juoksee tyhjien asioiden perässä kuvitellen, että se tyytyväisyys löytyy aina seuraavan kulman takaa.
Onhan se stressaavaa pitää kulisseja pystyssä. Älä edes odota pitäväsi opiskelusta tai mahd. työstä, koska et sen takia hakenut opiskelemaan. Mikä olisi tällä hetkellä sulle rehellisin ratkaisu? Puhua masennuksesta lääkärin kanssa? Sairausloma? Saisit aikaa miettiä, mitä seuraavaksi.
Muuta pikkukaupunkiin edulliselle esikaupunkialueelle, ei tarvitse näytellä.
Vaihtoehtoja on aina! Uudella tai vanhalla alalla on varmaan työtehtäviä jotka ei tunnu niin epämieluisilta. Voi hakeutua osa-aikatyöhön tai vaikka hanttihommiin. Muiden mielipiteillä ei väliä!+
Pitkä sairausloma näin aluksi. Ehkä sen aikana keksit jotain uutta ideaa elämälle?
Mä en haluu!!!! Mutta joku voisi kuitenkin maksaa mun elämisen?
Anteeksi, opiskelen siis tällä hetkellä uutta alaa. Alanvaihtaja.
En halua entiseen työhön enkä tulevaan. En halua mitään.
Ap