Lue keskustelun säännöt.
Meni lopullisesti luotto äitiini!
31.08.2021 |
7-vuotias tyttäreni piti olla tämän kuukauden alussa viikko isoäitinsä luona maalla. Mieheni ja minä veimme hänet sinne maanantaina. Yhtäkkiä minulle tuli keskiviikkona tunne siitä, että kaikki ei olekaan, niin kuin pitää. Yritin saada yhteyden äitiini, mutta hän ei lukuisista yrityksistäni huoliatta vastannut puhelimeen. Puolisoni oli töissä, joten lähdin yksin katsomaan, mikä on tilanne. Ja mitä löysinkään, kun pääsin perille: äitini ympäripäissään olohuoneen sohvalla makaamassa ja tyttäreni ulkona leikkimässä yksikseen. (Äitini on juonut ennenkin, mutta ei koskaan aiemmin lapseni ollessa siellä.) Sitten tuli äkkilähtö. Pakkasin nopeasti tyttäreni tavarat ja sitten lähdettiin takaisin kotiin. Olen ollut niin sydämistynyt tästä kaikesta, etten ole ollut yhteydessä äitiini ennen kuin tänä aamuna. Kysyin häneltä ystävälliseen sävyyn puhelimessa, pitäisikö juomisestasi olla jo niin huolestunut, että olisi jo aika kokeilla jotakin ammattiauttajaa. Äitini vastasi huutaen: "Minulla ei ole mitään alkoholiongelmaa. Sitä paitsi minä en ole koskaan tehnyt enkä sanonut mitään sellaista, mitä pitäisi pyytää anteeksi." Löin hänelle luurin korvaan. Tiedän, se ei ollut kauniisti tehty, mutta ei ollut hänenkään tempauksensa. Ja tyttöäni en sinne enää laske yökylään, en yhdeksikään yöksi.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi nainen alkoholisoituu?
Miksi nainen alkoholisoituu? Mikä kysymys! Kyllä minä sinulle alkoholistinaiset näytän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoppo on juoppo, olkoon nainen, mies tai minkä sukupuolinen tahansa. Riippuvuus voi syntyä mihin vain: alkoholiin, lääkkeisiin, rahapeleihin, nettipornoon, pakonomaiseen seksiin, syömiseen…. koska kyse on mm. aivojen mielihyväkeskuksen liikatoiminnasta, jolloin mikään ns. normaali ei riitä.
Alkoholiongelma on ikuinen, pysyvä sairaus kuten selkärankareuma, ja sen hoito vaatii pitkäjänteistä psyykkistä ja fyysistä hoitoa.
Ks. www.mielenterveystalo.fi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Hohhoijaa…oma äitini on alkoholisti, eikä tulisi mieleenkään jättää lastani hänelle yökylään, koska tiedän, että hän voi juoda itsensä känniin. Sinulle tuli äitisi osalta tämä yllätyksenä?
Ap oli vähän hyväuskoinen, mutta tämä nyt kokemus avasi silmät lopullisesti. Karisi viimeinenkin usko äidin toimintaan. Surullista. Mutta varsinkin ap:n tyttären kannalta hyvä!
Ap, istu alas ja mieti rauhassa, millaiset rajat haluat äidillesi vetää. Kirjoita vaikka paperille ylös. Sitten ilmoitat nämä rajat äidillesi. Ja kyseessä on nimenomaan ilmoitusasia - jos äitisi ei niitä kunnioita, älä ole tekemisissä hänen kanssaan! Yksinkertaista, mutta alussa toteutus on on henkisesti raskas prosessi. Myöhemmin sitten huomaat, että sinulla on enemmän tilaa hengittää.
Juuri näin. Tämän saman olen tehnyt ja elämä on ollut helpompaa. Välit on kokonaan poikki, sillä hän ei ole kyennyt rajojaan asettamaan.
Surullista, ettei ole lapsille toista mummua kuin valokuvissa, mutta pakko oli valita rauhallinen elämä jatkuvan söhläämisen ym. tilalle.
Kaikki sympatiat teille, joiden lähipiirissä on alkoholisteja. Meillä haukuttiin, lytättiin ja lyötiin ihan myös selvin päin. Ennen kouluikää sain kuulla olevani ilkeä, itsekäs, paha, kiusaaja, "tommonen", lihava, ohuttukkainen ja ihan kuin isän puolen mummu (jota äitini inhosi säännöllisin väliajoin). Äitini oli kuitenkin sitä mieltä että kukaan ei voi lapsiaan enempää rakastaa kuin mitä hän ja hänelle ovat lapset kaikki kaikessa. Myöhemmin sitten "hankaloitin hänen avioliittoa" kun en isän silmien alla suostunut tekemään kaikkia niitä pahuuksia mistä hän minua päivittäin tai vähintään viikoittain syytti. Oli minun vika kun isä ei kaikkea uskonut.
kossun tuoksuinen mummo kirjoitti:
hys hys eihän naiset varsinkaan mummot jua alkoholia. tabu josta ei suomessa saa keskustella.
Kyllä saa ja pitää. Itseasiassa eläköityvistä ja vanhuksista löytyy yllättävän paljon tissuttelevia ja alkoholisoituneita ikäihmisiä. Tutkimuksia löytyy, kun etsii mm. google haulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sympatiat teille, joiden lähipiirissä on alkoholisteja. Meillä haukuttiin, lytättiin ja lyötiin ihan myös selvin päin. Ennen kouluikää sain kuulla olevani ilkeä, itsekäs, paha, kiusaaja, "tommonen", lihava, ohuttukkainen ja ihan kuin isän puolen mummu (jota äitini inhosi säännöllisin väliajoin). Äitini oli kuitenkin sitä mieltä että kukaan ei voi lapsiaan enempää rakastaa kuin mitä hän ja hänelle ovat lapset kaikki kaikessa. Myöhemmin sitten "hankaloitin hänen avioliittoa" kun en isän silmien alla suostunut tekemään kaikkia niitä pahuuksia mistä hän minua päivittäin tai vähintään viikoittain syytti. Oli minun vika kun isä ei kaikkea uskonut.
Mun äiti lyttäsi tuohon tyyliin ihan ilman alkoholiakin.
Naisalkoholisti on mielestäni vieläkin pahempi kuin vastaava miespuolinen. Aggressiivinen rähisijä, todella raivostuttava. En yhtään ihmettele, jos joku joskus täräyttää sellaista oikein kunnolla, kun on hysteerinen kohtaus päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun viina vie voiton äidin vetoomuksista.
Kommenttini menee hieman ohi aiheen, koska alkoholisti on isäni.
Mutta samaa show'ta se on silti.
Ongelma on myös se, että äitini selittelee, piilottelee ongelmaa. On sitä mieltä, että alkoholistit ovat niitä puiston penkeillä notkuvia puliveivareita, eivät missään tapauksessa kunniallisissa töissä olleita perheen isiä. Niinpä niin.
Asiasta ei saa puhua, eikä saa huomata, että isällä seisovat silmät päässä ja puhe sammaltaa ja useimmiten mukava ja kohtelias mies päästää suustan ihan hirveitä asioita. Iltapäivällä, kun lapsenlapset ovat käymässä ja suunnitteilla oli retkelle lähtö tai lähirannassa uiminen tai ihan mitä vain.
Äitini alkaa piilotella ja sitten tulee räjähdysmäinen riita juopuneen kanssa. Itkua, huutoa, draamailua.
Seuraavana päivänä mökötystä, puhumattomuutta, kurja tunnelma.
Äitini myös panee minut asialle, tyyliin puhu nyt isäsi kanssa, mitä minä nyt enää voin tässä tehdä, kaikkeni olen tehnyt jne, jne.
Sanomattakin on selvää, että lapset eivät vieraile siellä ilman minua ja vierailut ovat varsin harvoin.
Tilanne hiertää ajoittain kovastikin, äitini painostaa minua perheineni kylään ja tiedän, että tämä show isäni juomisen ja sitä seuraavan riitelyn kanssa esitetään joka ainoa kerta.
Jos otan asian esille, äitini suuttuu minulle ja syyllistää minua, kun ei tapaa lapsenlapsiaan.
Onneksi välimatkaa on n. 300 km ja tiedän työtilanteeni muuttuvan vuoden tai parin sisällä, jolloin voisimme kasvattaa välimatkaa entisestään.
Voimia aloittajalle ja kaikille samassa tilanteessa oleville.
Ap oli vähän hyväuskoinen, mutta tämä nyt kokemus avasi silmät lopullisesti. Karisi viimeinenkin usko äidin toimintaan. Surullista. Mutta varsinkin ap:n tyttären kannalta hyvä!
Ap, istu alas ja mieti rauhassa, millaiset rajat haluat äidillesi vetää. Kirjoita vaikka paperille ylös. Sitten ilmoitat nämä rajat äidillesi. Ja kyseessä on nimenomaan ilmoitusasia - jos äitisi ei niitä kunnioita, älä ole tekemisissä hänen kanssaan! Yksinkertaista, mutta alussa toteutus on on henkisesti raskas prosessi. Myöhemmin sitten huomaat, että sinulla on enemmän tilaa hengittää.