Lue keskustelun säännöt.
Teinityttö haluaa nylkeä minut rahallisesti :(
03.10.2014 |
Olen toimeentulotuella elävä yliopisto-opiskelija ja kolmen pienen lapsen yh-äiti. Vanhin lapseni on jo 16-vuotias. Elämä on päivästä toiseen murjotuksen sietämistä ja tiuskimisen kuuntelemista. Olin pitkään työelämässä kunnes tilanne muuttui. Silloin tietysti oli varaa ostella enemmän mitä halusi. Nyt ei ole.
Teini ei sitä kertakaikkiaan ymmärrä. Me muut kuljemme kirppisvaatteissa, jotka siis aivan siistejä, ja joskus pengon alesta löytöjä. Teinille ei kelpaa kirppisvaatteet. Hän on ainoa, joka harrastaa kallista harrastusta - sossu tukee tätä osittain. Meidän muiden harrastukset ovat ilmaisia. Teinillä on skootteri, me muut kuljemme julkisilla. Nyt teini haluaa "lämpimän talvitakin ja kengät". Ok, menemme kauppoja kiertelemään. Talvitakki jonka tyttö halusi ei olekaan kunnon talvitakki, vaan ohut nyt muodissa oleva lyhyt ja kapea tikkitakki kullanvärisillä koristuksilla, se maksaa 100 euroa. Kokemuksesta tiedän, että ensimmäisten todella kylmien päivien tultua rupeaa tyttö valittamaan ettei ole KUNNON talvitakkia.
Kaikista Helsingin keskustan liikkeistä tytölle ei kelvannut kuin se yksi perhanan kittanatakki. Kun en suostunut sitä ostamaan, tyttö nosti nokkansa ja lähti suuttuneena kavereilleen. Joka päivä saan kuulla kitinää ja rasittavaa mouruamista kaikesta siitä mitä pitäisi saada. Hän on ainut elitisti tässä taloudessa. Oikeasti hänellä on paljon sellaista mitä ei meillä eikä muillakaan ole.
Miten te toimisitte tässä tilanteessa? Hermot alkaa pettää.
Kommentit (91)
Nuokkarin psykalla käyminen ja jutteleminen siellä on varmasti parempi paikka teinille kuin loputon kinuaminen. Jos sillä on kyse jostain eroon liityvästä ongelmatiikasta ja omasta kasvusta, niin kyllä ne pitää käsitellä ammatti-ihmisen kanssa. Siellähän käy jatkuvasti nuoria pilvin pimein ja terää se vain tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 16:00"]
Nuokkarin psykalla käyminen ja jutteleminen siellä on varmasti parempi paikka teinille kuin loputon kinuaminen. Jos sillä on kyse jostain eroon liityvästä ongelmatiikasta ja omasta kasvusta, niin kyllä ne pitää käsitellä ammatti-ihmisen kanssa. Siellähän käy jatkuvasti nuoria pilvin pimein ja terää se vain tekee.
[/quote]
Aivan ja yhteiskuntahan sen maksaa. Kannattaa muuten käyttää tuota palvelua, vaikkei olisi kovinkaan hankala teini.
Minä en jaksa ymmärtää tätä nykymeininkiä, jossa lapsille pitää ostella tavaroita vain sen vuoksi, ettei leimattaisi köyhäksi, vaikka niihin ei oikeasti olisi varaa. Minä en todellakaan saanut nuorena kaikkea, mitä vonguin, eikä siitä jäänyt mitään traumoja, vaikka huutoa ja riitaa se silloin aiheutti. Lisäksi minut opetettiin arvostamaan hankittuja tavaroita ja pitämään niistä huolta. Jos jotain meni rikki, niin uutta ei todellakaan tullut automaattisesti tilalle.
Ehkä juuri tästä syystä olen oppinut sen, että ostan aikuisenakin vain sitä, mihin minulla oikeasti on varaa ja pidän tavaroista hyvää huolta. Mutta kun katsoo näitä nykyajan lapsia, niin pyörät ja lelut lojuu pitkin pihoja, kännykät ja vaatteet menee rikki parissa viikossa jne. ja vanhemmat ostaa uusia tilalle, minkä ehtivät. Ja melkein mitä köyhemmät vanhemmat, niin sitä hienompi älypuhelin pitää olka, ettei vaan tule mitään traumoja lapselle. Ja kaupan päälle hieno malli siitä, miten tärkeintä on vaan se, että saa lisää tavaraa, vaikkei siihen olisikaan varaa.
Tiedän niin tunteen. Meidänkin teini, 16-vuotias poika ei ymmärrä sitä ettemme millään voi pitää samanlaista elintasoa yllä kuin useat hänen kaveidensa perheet. Olen yksinhuoltaja ja opiskelija, saan opintotukea joka sekin kohta loppuu, mikä tarkoittaa sossuun kerjuulle lähtemistä. Pojalla on harrastus johon uppoaa paljon rahaa, me muut emme harrasta säännöllisesti mitään. Viimeisin marinan aihe on kevytmoottoripyörä- ja kortti joka kaikilla muilla on (oikeasti ei ole). Kesätöissä ei jaksanut olla kuin pari viikkoa, vaikka töitä olisi tarjolla ollut. Itse olin tuon ikäisenä töissä illat ja viikonloput, lisäksi tein useita tunteja kotitöitä päivässä, vahdin sisaruksia, tein ruokaa ja siivosin. Tälle herralle roskapussin vienti ja oman huoneen siivoaminenkin on ylivoimaista. Merkkivaatteita ei sentään kitise kovin usein. Joskus ostan hyvästä alesta, kirpputoreilta tai huutiksesta jos joku juttu on niin in että se on välttämätöntä saada. Joo tiedän kyllä, itse olen mukulani kasvattanut. Tuntuu vaan että nykyään lapsilta ei saisi vaatia mitään vaan kaikki pitäisi kustantaa ja tarjota kuin manulle illallinen hymyssä suin.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 13:20"]
Minä olin ton ikäisenä jo kaupan kassalla töissä ja niin oli monet muutkin mun ikäiset. Pistä kersa töihin, niin oppii mistä se raha tulee.
[/quote]
Jep. Istuta tyttö alas, totea että nyt etsitään sulle ilta/viikonlopputyö että saat omaa rahaa ja laitatte yhdessä hakemuksia vaatekauppoihin, kaupan kassoille jne. Itsenäistyy, saa työkokemusta ja omaa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua huvittaa kirppisvaatteiden halveksunta, tiedän paljon varakkaiden perheiden lapsia jotka hankkivat suuren osan kamoistaan kirpparilta. Nykyajan kirppiksillä on myynnissä paljon lähes käyttämättömiä uusia muotivaatteita ja kenkiä.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 16:08"]
Minä en jaksa ymmärtää tätä nykymeininkiä, jossa lapsille pitää ostella tavaroita vain sen vuoksi, ettei leimattaisi köyhäksi, vaikka niihin ei oikeasti olisi varaa. Minä en todellakaan saanut nuorena kaikkea, mitä vonguin, eikä siitä jäänyt mitään traumoja, vaikka huutoa ja riitaa se silloin aiheutti. Lisäksi minut opetettiin arvostamaan hankittuja tavaroita ja pitämään niistä huolta. Jos jotain meni rikki, niin uutta ei todellakaan tullut automaattisesti tilalle.
[/quote]
Niinpä niin, hieman eri asia ja eri viitekehys tulee asialle, kun ottaa huomioon, että olit nuori aikana, jolloin ei muutkaan saaneet mitään.
Ihmiset vertaavat itseään niihin ihmisiin, jotka ovat lähellä, sen takia oikeampi vertaus olisi ollut se, että sinulla olisi ollut vähemmän kuin muilla ikäisilläsi, eikä saman verran. Eli muilla ikäisilläsi olisi ollut esim. puhtaat siistit talvitakit, itselläsi ei olisi ollut kuin rikkinäinen, revennyt, likainen takki, joka olisi vielä ollut 20v vanha, olisitko vielä ollut sitä mieltä, että hyvä vain, ei tullut mitään traumoja, tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna teinille paperille piirretyt rahat. Tässä paljonko jää käteen kuussa. Tässä on kuluja varten määrä x ruokiin, x vakuutukseen sähköön vessapaperiin jne...
Jää tämän verran. Jaa sinä se raha niin että se on reilusti jaettu kaikille peeheenjäsenille. Jos saat rahat riittämää niin että yli jää 100e jokaista perheenjäsentä kohden, niin sitten sinun satasellasi saat ostaa sen takin.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 13:28"]
Tee hänelle selkeä laskelma paperilla, josta näkyy tulot ja pakolliset menot, jotka on kuukausittain aivan pakko maksaa. Tuon ikäinen ei välttämättä oikein tajua, kuinka paljon on pakollisia maksuja, joiden jälkeen voi keskustella muista mahdollisista menoista. siinä ei riitä vaikka kuinka selittäisit, ettei ole rahaa. Asia pitää tehdä hänelle tajuttavaksi. Ole rauhallinen, vaikka mikä olisi:)
[/quote]
Tuo on hyvä neuvo tyttären tulevaisuutta ajatellen: hän saa käsityksen itsenäisen elämisen menoista ja osaa (ehkä) sitten aikanaan budjetoida elämisensä siihen malliin, ettei tarvitse pikavipeillä velkaantua.
Eikö niitä muotivaatteita saa edullisesti myös huutonetistä tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 13:31"]
Ja siis tilannehan on se, että teinillä on kenkiä ja takkeja sun muita vaatteita kaapit pullollaan. Mutta hän haluaa nyt uudet. Ymmärrän että haluaa vaihtelua, mutta..
Ap
[/quote]
No myyköön ylimääräiset ja ostakoon niillä rahoilla haluamansa takin?
Miksi ylipäätään olet päästänyt tilanteen tuohon, että teini nirsoilee vaatteistaan ja vaatii kohtuuttomia?
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 15:54"]
Ymmärrän ironian olevan vaikea laji, etenkin internetissä. Mutta se oli sitä sarkasmia. Yritin lähinnä tuoda esille sitä, että teinin turhien tavaroiden mankuminen on vain teinin turhien tavaroiden mankumista. Taustalla ei välttämättä ole mitään suurta yksinhuoltajaperheessä kasvamisen luomaa traumaa, jonka takia sitä mankumista pitää ymmärtää tai sille pitää antaa periksi yhtään sen enempää kuin muidenkaan teinien kohdalla. Saati antaa sille periksi.
Ja jos johonkin ei ole varaa, sitä ei osteta. Vaikka olisi kuinka huono omatunto muista asioista.
Terveisin, Se yh-perheessä kasvanut
[/quote]
Sisälukutaito tuntuu myös olevan vaikea laji joillekin, etenkin netissä.
Ei kukaan ole ehdottanut, että köyhässä yh-perheessä kasvaminen olisi niin traumaattista, että siitä tarvitsee palkintona esim. takin.
Itse olen puolustanut tuota teiniä vastauksena viesteihin, joissa taas ja jälleen kerran köyhän perheen teiniä käytetään syntipukkina, mustamaalataan jne. tuota näkee ihan liian usein.
En ottanut kantaa siihen tarvitseeko se tyttö takin vai ei, vaan otin kantaa noihin viesteihin, joissa tyttöä mustamaalataan itsekkääksi paskaksi, ja joku jopa ehdottelee mt-ongelmia, joihin pitäisi hankkia apua.