Onko omat tekemisesi, työt, harrastukset ja hankinnat innostavia sinulle jos et pääse esittelemään niitä kenellekään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, on asioita ja harrasteita, joista nautin ilman että on mitään hinkua niistä toivottaa ulkopuolisille. Esim. tykkään siivota, selata vauvapalstaa, ja katsoa Yle Areenasta synkähköjä brittitrillereitä. 😆

On myös asioita, joita tykkään harrastaa, mutta joista kieltämättä saan lisäboostia kun ajattelen, että valmiina läväytän sen muiden ihmisten verkkokalvoille ja pääsen keräämään ihailua. Esim. työläs kuvioneulepusero. Tai maalaamani taulu.

Onhan se vähän lapsellista ja mielletään alhaiseksi, mutta olen riittävän kypsä ja rehellinen myöntääkseni, että näin minä toimin. Haen hyväksyntää ja ihailua, pönkitän egoani, haluan huomiota. En paljoa enkä koko aikaa, mutta joskus, silloin tällöin. Se on meissä ihmisissä, täysin inhimillinen tarve.

Juuri noin. Minusta on kiva katsella muiden kuvia samoista asioista, joita itse harrastan, sekä Pinterestistä, instasta että FB:n ryhmistä. Miksi en siis jakaisi myös omia kuviani? Somessa on syntynyt tuttavuuksia, jotka ovat johtaneet tapaamisiin, kun on ollut yhteinen kiinnostuksen kohde. Vaikka en läheisiä uusia ystäviä kaipaakaan, niin aina on ilo tutustua uusiin ihmisiin, joiden kanssa on jotain yhteistä.

Ja mitä niihin matkakuviin tulee, niin silloin kun aloitin yksin ulkomailla reissaamisen 39 vuotta sitten, en todellakaan tehnyt sitä jakaakseni kuvia somessa...

No nuorena sitä onkin asioista oikeasti kiinnostunut. Vanhemmiten juuri kukaan ei matkusta ilman, että jakaa siitä kuvia. Miksi?

Ja nuoretko nykyään matkustaa tekemättä siitä somepäivityksiä??

En usko, että kyse on nuori-vanha vaan aika ennen somea-aika jolloin on 'pakko' olla identiteetti myös somessa -jakoon.

Ja totta, moni meistä jo kunnolla aikuiseen ikään ehtineistä on hieman uunona somessa - ja jotkut kyllä ovat aika rasittavia siellä somessa - mutta suurin osa ainakin mun tutuista laittaa ehkäpä 1-20 päivitystä vuodessa, eli eiköhän heillä/meillä nyt ihan omat intressit ole niiden harrastusten yms pitämiseen päivissämme. Ei vain niiden esittely somessa.

En harrasta ellei harrastus kiinnosta mua. En myöskään työskentelisi ellen tarvitsisi rahaa. Mulle on herttaisen yhdentekevää mitä ihmiset, tutut ja tuntemattomat, mun työstä ja harrastuksista ajattelee. Itseäni varten niitä teen, en kerätäkseni huomiota ja peukutuksia.

Eli kyllä ne kiinnostaa vaikka en käytäkään leijonanosaa elämästäni esittelemällä sitä somessa.

Kyllä. En nykyään enää kerro kovin tarkasti muille mitä harrastusrintamalle kuuluu. Ainoastaan niille, jotka kysyvät asiasta.

Suljin sosiaalisen median tilit aikoja sitten. Ei kaduta, eikä ole enää mitään kilpailuasetelman tuntua ystävien tai tuttavien osalta. Eikä varsinkaan loputtomia sotia tyhjänpäiväisistä mielipideasioista.

Välillä hävettää kun huomaan papattavani vain omia asioitani. Mitä se toinen niistä loputtamasti saa? 

Lopetin kaiken jakamisen somessa pari vuotta sitten. Ei ole ollut ikävä.

Nykyään en edes jaksa kiinnostua kavereiden tekemisestä somessa. Seuraan lähinnä vain eri alojen ammattivaikuttajia erityisesti LinkeInissä, joiden työ on minulle hyödyllistä tai muuten kiinnostavaa.

En esittele harrastuksiani somessa, koska en somea käytä.

Tykkään kyllä puhua harrastuksistani.

Tottakai nautin harrastuksusistani, vaikka en niitä esittelisikään.

Ei mulla ole someja. Perheelle jaan kuvia onnistumisista. Liikunnasta tulee kiva olo ja on myös kiva nähdä omaa edistymistä. Ei oo huvittanut edes höntsäkilpailla, kun miks mun pitäis kellekään asiaa esitellä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki historiaan liittyvä on itselleni hyvin rakasta. Ja vaikka en tätä harrastusta missään esittele ( ja vaikkapa julkaise kuvia somessa niistä historiallisista kohteista joissa käyn) niin kyllä läheiseni saavat kuulla niistä paljon. Ja onneksi niin isäni kuin lapsenikin ovat kiinnostuneita historiasta niin voin pallotella asioita heidän kanssaan. 

Ja onneksi myös läheisilläni on heille tärkeitä kiinnostuksen ja intohimon kohteita, joista minä puolestani olen valmis kuulemaan ja keskustelemaan. 

Minuakin kiinnostaa historia, samoin arkeologia. Sehän on meidän kulttuuria ja kulttuuriperintöä, luonnollista jatkumoa omassa olemassaolossamme ja meistä eteenpäin.

Itse olen alkanut julkaista selville saamiani ja aiheeseen liittyviä seikkoja, koska ne poikkeavat huomattavasti ns. virallisesta, politisoituneesta pseudotieteestä. Joitain niistä täällä (bloggerissa) archaeologyhistorylinguistic.

Olen itse sitä mieltä, että jos oma kulttuuriperintö 'omittu' ja väärennetty tai sensuroitu, meillä on velvollisuus tuoda esille faktoja jne.

Annas, kun arvaan:

"Muinaiset, mahtavat Suomen kuninkaat mahtavine valtakuntineen on virallinen historia pimittänyt."

Kaltaisesi itseoppineet "tiedemiehet", jotka vaahtoavat väärennetystä tieteen valtavirrasta, ovat rasittavia.

Mä harrasta kestävyysurheilua, juoksen, pyöräilen, hiihdän. Tosi harvoin laitan someen näistä mitään enkä asioista juuri puhukaan. Ne on jotenkin mun juttuja. Joskus saatan ottaa kuvan vaikka hienosta ruskotuksesta taivaalla tms., kun olen ollut lenkillä, mutta tosi harvoin sitäkään. En kerro lenkkien pituutta, ellei joku kysy. Harrastan myös puutarhanhoitoa, joskus otan kuvia kukista someen. Niiden jakaminen on jotenkin helpompaa, vaikka tuo harrastus ei ole niin tärkeä kuin urheilu. Joskus jaan myös jotain leipomiskuvia, vaikka sekin on vain harrastus. En oikein tiedä, mikä logiikka tässä on. Ehkä ajattelen, että leipomukset ja kukat kiinnostaisi enemmän ihmisiä, ja toisaalta joku voi noi urheilut mieltää leuhkimisena. Mä olen tosi huono somepersoona, täytyy sanoa.

Tykkään tehdä käsilläni, esim. nikkaroida ja kohennella paikkoja mökillä ja kotona.  Olen iloinen ja kiitollinen aikaansaannoksistani, mutta sukulaisille on vaikea esitellä niitä pelkästä hyvästä mielestä,

sillä kommentit ovat aika pisteliäitä.  Jopa sanotaan, että taas se kehuu itseään, vaikka tarkoitus ei ole

missään nimessä itsekehu, vaan olen yllättynyt itsekin pikku osaamisestani.

Luulenpa että kommenteissa on hiukan kateutta.

Olen oppinut miettimään tarkkaan, että sanonkin jonkun toisen tehneen homman, enkä minä itse.

Ei ole mitään tarvetta esitellä mitään kenellekään. Kun olen itse tyytyväinen aikaansaannokseeni, niin se riittää mulle. Kehut ovat tietty aina kivoja, mutta minusta ne ovat epäaitoja, jos ne tulevat kerjäämällä, eivätkä ne silloin myöskään tunnu miltään.

Osa harrastuksistani näkyy somessa, keräilyharrastus ihan pieneltä osaltaan ja askartelujuttuja postailen  joskus. Kirjoitan  myös (melkein) anonyymina kaikenlaista , tavallaan terapiana  ja kausittain ja se on harrastukseni ollut vuosikymmeniä.  Yritän pysytella somepostauksissa positiivisuudessa ja niiden perusteella saatu kuva elämästäni ei siksi  ihan vastaa kokonaisuutta ja todellisuutta. 

Ovat. En minä esittele töitäni, harrastuksiani, tekemisiäni tai hankintojani kenellekään.

Äitini on tuollainen ja on ollut samanlainen ainakin 80-luvulta asti. Jos joku ei ymmärrä kehua hänen harrastustaan, tämä ihminen on kuulemma kateellinen. Kaikkien ymmärrykseen ei mahdu se että ihmisillä voi olla erilaiset kiinnostuksen kohteet.

Miksi kaikki somen silonaamat ovatkin livenä kurttuisia? Yllättävän nuorilla on joku vanhan ihmisen naama ja sitten aina se sama: -paino näyttä olevan +20 kg, ja pituus - 10cm.

Naisilla pullottaa lelutissit ja miehillä lopulta esiin kaivautuu se seitsemänsenttinen.

Oikeasti lahjattomat koittaa huokaillen nenäs-äänellään laulaa tai huutaa ja tasapaksu nainen silikonitisseissään käy hurmaavasta kurvikaunottaresta :)

Mies poseeraa liisinkiauton kupeessa tai pahimmillaan jonkun kadulta bongaamanaa auton edessä että naiset saa käsityksen rahamiehestä. Hassut uskoo!

Minä olen esim. joogannut 19-vuotiaasta saakka joka päivä, mutta somessani ei ole yhtäkään joogakuvaa tai -videota.

Joskus ihmiset hämmästyvät kun saavat sattumalta tietää, miten notkea olen.

Olen myös tanssinut 14-vuotiaasta saakka, ja siitäkään ei löydy yhtään kuvaa tai videota somesta.

Rakastan merta ja aurinkoa, ja niistä kyllä löytyy somestani tunnelmointikuvia ja -videoita.

Samoin taiteista ja kaikesta omaan silmääni kauniista.

Eli riippuu vähän asiasta.

Haluan esitellä vain elämän varjopuolia. Silti ne ymmärretään kohokohdiksi.

Mulla on mielettömän upea puutarha ja akvaario. En ole esitellyt niitä somessa. Kylässäkävijät toki näkevät ne mutta ihan itseä varten ne on. Toisaalta kyllä kuulin, että kuulemma pidän puutarhani niin kauniina naapuria ärsyttääkseni, kun se nyt kokee niin suurta stressiä hoitamattomasta pihastaan =)

Yksin asuvana some on ollut varsinkin korona-aikana henkireikä maailmaan. Esittelen kyllä tekemisiäni, jotta saan jutun juurta fb-kavereideni kanssa. Onko se sitten paha asia. Ilmeisesti on.

Mitä? Tietenkin, teen niitä itseäni varten. Useimmista puuhistani en edes kerro muille (pl. puoliso), en siksi, että ne olisivat hämäriä vaan siksi, että ne ovat omiani. En jaa mielenkiinnon kohteitani esim. työpaikalla. Ystäville saatan ohimennen mainita, mutta samanlaisista asioista intoilijat ovat muualla.