Tekeekö päiväkoti lapsista levottomia?

Ei tee, mutta saa virikkeitä  varmasti enemmän leikkeihinsä

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 11:49"]

Kuinka pitkän ajanjakson tulos tämä "huonompi käytös" on. siis ap:lle kysymys? Voi olla ihan tavallista ikään liittyvää ja päiväkoti vaan sattui samaan syssyyn. 

[/quote]

Alkoi, kun ollut pari viikkoa päiväkodissa.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 11:49"]

Päiväkoti passivoi lapset, koska siellä lapselle ei ole tilaa. Hoitajat suunnittelevat viikossa yhteensä yli 30 tuntia sitä, mitä lapset voivat seuraavalla viikolla tehdä. Kaikki on tiukasti kontrolloitu ja muualta määrätty. Askartelussa syntyy 14 tismalleen samanlaista kärpässientä, pilkut jokaisessa samassa paikassa. Ohjaus on tiukkaa ja kahlitsevaa. Ainoa sallittu oma asia on kirkuminen ja remuaminen, kaikkeen muuhun on ohjeet.

[/quote]

Siltä tuntuu... :(

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 11:55"]

Ei tee, mutta saa virikkeitä  varmasti enemmän leikkeihinsä

[/quote]

Aika erikoisia nuo virikkeet.  Rääkymistä ja seinille kiipeilyä. 

Juuri tämä asia on järkyttävää; ihmisillä on tutkimustietoa ja faktoja suurien ryhmäkokojen vaikutuksesta lasten kasvuun ja kehitykseen JA SILTI! päivähoito on se josta säästetään. Sijaisia ei saa palkata, ryhmäkoot aivan liian isoja... ym.

Ja tämän kaiken nojalla ihmettelen suuresti näitä virikehoitolasten vanhempia, jotka väkisin haluavat lapsensa laittaa päivähoitoon. Vaikka puhutaan laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, ei se mielestäni voi toteutua liian suurissa ryhmissä. Tämä varmasti myös yksi syy, miksi pätevät lastentarhanopettajat lähtevät muualle töihin. 

No minusta meillä oli laadukkaampaa varhaiskasvatusta kotona, anteeksi vain. Soitettiin xylofonia ja pianoa, käytiin museoissa, luonnossa, yms. Käytiin läpi värejä ja kasveja ja eläimiä ja vuodenaikoja ja muuta sopivaa. Hain vinkkejä netin varhaisjasvatussivustoilta ja toteutin itse kotona niitä. Minusta tuolla päiväkodissa käydään vähemmän asioita läpi. Ajattelin, että lapselle tekisi hyvää oppia olemaan isossa ryhmässä, mutta ei...

Esikoisen kohdalla oli jonkin sortin "kriisi" alussa, mutta tasoittui n. 3 kuukaudessa, kahden jälkimmäisen kanssa ei mitään ongelmia. Tämähän on tosi yksilöllistä. Me ollaan aika puhuva perhe ja jopa kovaan ääneen ja yhtäaikaa etelä-eurooppalaiseen tyyliin:). Jos tällä nyt jotain merkitystä. En ole huomannut siis mitään suuria muutoksia lapsemme käyttäytymisessä vaikka päiväkotiin on "viety" jo parin vuoden ikäisinä.

Kannattaa keskustella päiväkodin henkilökunnan kanssa.

nro 27, miksi laitoit lapsesi päiväkotiin jos kotona pystyit antamaan parempaa hoivaa ja kasvatusta? Siis vain sosiaalistumisen takia? Ei lapsi _tarvitse_ mitään erityistä sosiaalistamista, riittää kun tapaatte ystäviä ja lapsi pääsee pihalla leikkimään tuttujen/naapureiden lasten kanssa. Ei lapsi tarvitse isoa laumaa ympärilleen

2

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 12:13"]nro 27, miksi laitoit lapsesi päiväkotiin jos kotona pystyit antamaan parempaa hoivaa ja kasvatusta? Siis vain sosiaalistumisen takia? Ei lapsi _tarvitse_ mitään erityistä sosiaalistamista, riittää kun tapaatte ystäviä ja lapsi pääsee pihalla leikkimään tuttujen/naapureiden lasten kanssa. Ei lapsi tarvitse isoa laumaa ympärilleen
[/quote]

Koska en halua menettää työpaikkaani. Tiedätkö, millainen on historian opettajien työtilanne?

Puheen volyymi ei ole ainakaan mikään ihme. Muistan omasta lapsuudestani tämän: äitini on myös opettaja ja arvosti hiljaisia harrastuksiamme, piirtämistä, askartelua, lukemista. Meillä puhuttiin aina rauhallisesti ja jos joku oli vaikka puhelimessa tai luki kirjaa niin silloin kuiskailtiin ettei muita häiritä. Onhan se ymmärrettävää, sillä töissä äiti oli kymmenien lasten ja kiljunnan keskellä. Opin, että hiljaisuus on rentouttavaa ja miellyttävää, ja meuhkata saa silloin kun se ei häiritse muita.

Kun itse menin päiväkotiin, äiti sanoi minulle aina ensimmäiseksi kotiin päästyämme "Älä nyt huuda vaan puhu normaalisti!" Itse asiassa tuo "huutaminen" oli ihan normaalia puhetta paikassa, jossa oli paljon ihmisiä, meillä kotona taas puhuttiin hyvin hiljaa.

Monilla sellaisilla, jotka puhuvat ja ovat lasten kanssa työkseen, melunsieto heikentyy vapaa-ajalla. En tunne yhtään opettajan lasta, joka harrastaisi vaikka rumpujen tai trumpetin soittoa. Ei tämä ole huono asia mutta se on ehkä ihan hyvä tiedostaa. Korottamalla ääntään lapsesi siis sopeutuu ihmisten joukkoon, se on hyvä juttu, sillä se on merkki siitä ettei hän pelkää tulla kuulluksi.

En nyt tiedä. Pitääkö lapselle kotona vaan tiukka kuri päälle ja tehdä selväksi, että kotona ei huudeta. Vai ottaako pois päiväkodista ja etsiä rauhallisempi hoitopaikka. Juuri saanut siellä kavereita yms, kova paikka sekin varmaan heti vaihtaa hoitopaikkaa.

Tiedän että kaikkea ei voi saada, mutta uskon että päiväkodin henkilökunta tekee parhaansa että AP:nkin lapsi voisi hyvin päikyssä. Jos sinä haluat palata töihin, on vain kestettävä se fakta, että lapsesti käytös saattaa hetkeksi muuttua eikä siihen välttämättä mitään oikotietä ole. Uskoisin, että tottumiskysymys ja juuri se mitä 32 sanoi, pitää varmasti osittain paikkaansa. 

Lapset tekevät päiväkodeista levottomia.

Meillä päiväkoti on vaikuttanut ihan päinvastaisesti 3v poikaan. Kotona oli tosi villi, teki kolttosia, ei totellut, kieltäytyi syömästä, riehui pihalla heittäen hiekkaa jne. Olin ihan toivoton. Sitten poika aloitti päiväkodin ja on käyttäytynyt siellä sekä kotona kuin enkeli. Ihan eri lapsi. Päiväkodista kehutaan että on niin ihana pieni poika, tosi kehittynyt ikäisekseen, tulee kaikkien kanssa toimeen, hienot käytöstavat, syö ja nukkuu reippaasti jne. Samanlainen on nykyään myös kotona. Ollaan miehen kanssa mietitty, että poika oli varmaan tylsistynyt kotona olemiseen ja siihen ettei meillä ollut oikein tarjota ikäistään seuraa. Päiväkoti oli siis meidän tapauksessa todellinen pelastus. Pojan päiväkoti on kohtalaisen pieni, esim. pojan ryhmässä on 13 lasta ja pikkuveljensä (1,5v) ryhmässä 6 lasta. 

2

Lapsi voi olla stressaantunut ja siksi olla myös levoton kotona. Jos käy päivät ylikierroksilla, eikä 'osaa' kotonakaan rauhoittua..
Myös ikävä voi purkaantua kotona riehumisena ja levottomuutena.

Sitä voisi koittaa, että päiväkodin jälkeen menette yhdessä hetkeksi ulos riehumaan ikävä pois ja sitten rauhassa sisälle. Lapsi tarvitsee myös paljon syliä!

Toki voi olla kehitysvaihe ja noin ylipäänsä reagoimista muuttuneeseen tilanteeseen, mutta tottakai levoton seura tekee kaltaisekseen. Minulla ei ole pk:sta kokemusta kuin kahden eskarin osalta. Esikoiseni eskariryhmä oli tosi rauhallinen ja sijaitsi koulun yhteydessä eli hoitajat eivät singahdelleet ryhmästä toiseen tms. jatkuvia muutoksia. Kuopuksen eskarissa oli osin samat hoitajat, mutta eskari oli pk:n yhteydessä ja meno oli ihan erilaista, levotonta. Lisäksi sattui levoton ja siis ihan väkivaltainenkin ryhmä. Oli stressaavaa. Jäi ihan eri mielikuva noista eskareista. Minusta on ylipäänsä hullua yleistää, että vanhemmat tekevät lapsistaan levottomia, sillä muukin ympäristö vaikuttaa. Ja kyllä siitä esikoisestanikin tuli selvästi aiempaa levottomampi sitten koulussa ja sen hulinassa. Eli katalan kasvatukseni vaikutus ilmeni vasta sitten ;)

Kyllä varmasti tekee. Onko kukaan ikinä ajatellut sitä melua ja riehumisen määrää? Kyllä väkisinkin vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 12:02"]

No minusta meillä oli laadukkaampaa varhaiskasvatusta kotona, anteeksi vain. Soitettiin xylofonia ja pianoa, käytiin museoissa, luonnossa, yms. Käytiin läpi värejä ja kasveja ja eläimiä ja vuodenaikoja ja muuta sopivaa. Hain vinkkejä netin varhaisjasvatussivustoilta ja toteutin itse kotona niitä. Minusta tuolla päiväkodissa käydään vähemmän asioita läpi. Ajattelin, että lapselle tekisi hyvää oppia olemaan isossa ryhmässä, mutta ei...

[/quote]

Noita kaikkia tehtiin päiväkodissa jo 1970-luvulla Helsingissä ja sama jatkuu omien lapsien kohdalla. On tosi hauskaa huomata samankaltaisuus:), on jopa valokuvia mitä näyttää omille lapsille "orkesteri"sessioista, näytelmistä ja luonnossa liikkumisesta.