Miettikääpä miehet tätä ennen kuin päädytte pettämään.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 17:11"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 17:07"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 17:00"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 16:55"] [quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:13"]Oot katkera ja ilkeä. Isäsi on aina isäsi, vanhempiesi suhde ei kuulu sulle. T. Samassa tilanteessa ollut ja anteeksi antanut [/quote] Samalla logiikalla jos isä olisi hakannut äitiä, sen ei pitäisi mitenkään vaikuttaa lapsiin? [/quote] väkivalta on eri asia [/quote]Jaha, ja haluatko yhtään avata tätä että miksi se olisi yhtään eri asia?

[/quote]

Eroaminen ei vissiin ole rikos, toisin kuin väkivalta? Eroaminen toimimattomasta avioliitosta on jokaisen oikeus, toisen pahoinpiteleminen ei.
[/quote]

Ymmärsit tahallasi väärin; pettämisestä tässä oli kyse, ei eroamisesta. Vaikka pettäminen ei varsinaisesti laissa ole kiellettyä, on tämä käytännössä ja avioliittoon astuessa luvataan olla uskollisia.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 21:07"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 20:41"]

mulle tuli todella paha olo tuosta ap.n katkeruuden määrästä. ihan itsesi takia hakeudu terapiaan, turhaan rääkkäät itseäsi kantamalla tota katkeruutta mukanasi. terapiaan sun olis tarvinnut mennä jo aikoja sitten, mutta nyt viimeistään sun on mentävä. mistään ei käy ilmi , et olisit antanut isäsi kertoa oman versionsa tapahtumista. kuuntele hyvä ihminen edes isääsi ja anna hänen kertoa oma versionsa, kenties eroaa paljonkin äitisi kertomasta. terapiaan meno ja isäsi kuuntelu auttaa sua paljon enemmän kuin se,että tulet palstalle täynnä katkeruutta isääsi haukkumaan ja syyllistämään. 

[/quote]

No kerropa sinä hyvä selitys sille, että ap:n isä tapasi lapsiaan vain kerran kuussa? Ei kerran kuussa tapaamisella mitään isä-lapsi suhdetta luoda eikä ylläpidetä. Ja siitä suhteen ylläpitämisestä on kyllä täysin aikuinen vastuussa, ei lapsi. Aikuinen järjestää ne tapaamiset ja luo sen suhteen. Sitä ei laiteta lapsen vastuulle. Jos isä/äiti ei vaivaudu aikanaan sitä suhdetta luomaan niin on aika turha vanhana alkaa vaatia mitään apuja. Miksi lähes vieraan ihmisen pitäis auttaa ns. vanhempaansa? Kun se sama isä ei aikanaan vaivautunut olemaan tukena ja turvana lapselleen.

Niin makaa kuin petaa.

[/quote] 

juuri tämä ap.n pitäisi selvittää isänsä kanssa! miksi ei tavannut lapsia enemmän, miksi miksi miksi? eihän ap ole antanut isälleen tilaisuutta puhua.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 19:38"]

Mitä AP tulee tänne sitten valittamaan siitä?

[/quote]

Minusta tuo ei ollut valitus, vaan varoitus pettäville miehille.

[/quote]

Naiset pettää yhtä paljon kuin miehet. Naiset hakevat eroa ylivoimaisesti enemmän kuin miehet. Joten syytä heitä. Koko juttu on aivan selvä provo eikä koko asiaa ole edes tapahtunut. 
[/quote]

Et sitten VIELÄKÄÄN tajunnut aloituksen pointtia. Pointti ei ole se, kuka on pettänyt, vaan se, että ap:lla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia isästään. Voisi tehdä samalla tavalla kuin isänsä eli käy kerran kuussa ja valittaa kustannuksista.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 21:35"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 21:07"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 20:41"]

mulle tuli todella paha olo tuosta ap.n katkeruuden määrästä. ihan itsesi takia hakeudu terapiaan, turhaan rääkkäät itseäsi kantamalla tota katkeruutta mukanasi. terapiaan sun olis tarvinnut mennä jo aikoja sitten, mutta nyt viimeistään sun on mentävä. mistään ei käy ilmi , et olisit antanut isäsi kertoa oman versionsa tapahtumista. kuuntele hyvä ihminen edes isääsi ja anna hänen kertoa oma versionsa, kenties eroaa paljonkin äitisi kertomasta. terapiaan meno ja isäsi kuuntelu auttaa sua paljon enemmän kuin se,että tulet palstalle täynnä katkeruutta isääsi haukkumaan ja syyllistämään. 

[/quote]

No kerropa sinä hyvä selitys sille, että ap:n isä tapasi lapsiaan vain kerran kuussa? Ei kerran kuussa tapaamisella mitään isä-lapsi suhdetta luoda eikä ylläpidetä. Ja siitä suhteen ylläpitämisestä on kyllä täysin aikuinen vastuussa, ei lapsi. Aikuinen järjestää ne tapaamiset ja luo sen suhteen. Sitä ei laiteta lapsen vastuulle. Jos isä/äiti ei vaivaudu aikanaan sitä suhdetta luomaan niin on aika turha vanhana alkaa vaatia mitään apuja. Miksi lähes vieraan ihmisen pitäis auttaa ns. vanhempaansa? Kun se sama isä ei aikanaan vaivautunut olemaan tukena ja turvana lapselleen.

Niin makaa kuin petaa.

[/quote]

AP ei ITSE halunnut tavata isäänsä kun ei hyväksynyt hänen naisystäväänsä ja uskoi kaikki valheet mitä hänen äitinsä hänelle syötti. 

 
[/quote]

Aikuinen on aina vastuussa tapaamisista.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 21:38"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 20:58"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 19:34"]

Jos lapsi ei itse halua nähdä niin silloin se on hänen oma vikansa. Tuollainen katkeruus ja valittaminen EI ole tervettä. Ei normaalille ihmisele ole asia eikä mikään vanhempien ero. Suomi on täynnä lapsia joiden vanhemmat ovat eronneet. Sitten vaan tutustumaan isän uuteen naiseen ja äidin uuteen mieheen. Ei tuossa ole mitään ongelmaa

[/quote]

Lasta ei voi ikinä syyttää siitä, että vanhempi ja lapsi eivät näe eron jälkeen, vaan yhteydenpito on aina, AINA vanhemman vastuulla. Päinvastoin, lapsi ei ole normaali, jos vanhempien ero ei vaikuta häneen millään lailla.

[/quote]

No ei se ero juurikaan vaikuta lapseen. Ellei vanhemmat tahalleen niitä ongelmia aiheuta. 

Puhut ihan kuin tämä olisi totta vaikka koko juttu on keksitty alusta asti. Ensiksi Ap sanoo että syy oli se kun isä ei muka tavannut heitä. Mutta seuraavaksi se selittääkin että isä ei olisi saanut erota ollenkaan äidistä ja se näin tekemällä se eroi myös perheestään. Sitten se rupeaa horisemaan että pettäjä ansaitsee mitä saa roskaansa. 

Eli koko juttu on keksitty ja ainoa tarkoitus tällä sirkuksella on syyttää miehiä pettämisestä
[/quote]

Ero vaikuttaa aina lapseen. Ymmärrän, että olet itse eronnut ja haluat näin uskoa, mutta se ei pidä paikkaansa.

Kummatkin. Naiset ja miehet. Miettikää tosiaan tarkkaan millä perusteilla uusi suhde aloitetaan ja perhe jätetään. Jos lapsi on katkera isälleen (tai äidilleen) edelleen vanhempana ja on sitä mieltä että hänet jätettiin vanhemman puolesta vaikka tapailuja olisikin ollut niin kyllähän se katkeruus kertoo siitä ettei vanhempi pyrkinyt pitämään oikeaa läheistä suhdetta lapseensa.

Itse olen etä-äiti ja suren kokoajan sitä etteivät vanhimmat lapseni asu kanssani. Heidän kannaltaan on kuitenkin ollut paras asua isänsä kanssa samassa paikassa tuttujen ihmisten ympäröiminä. Jättänyt heitä en ole ja otamme yhteen sekä vietämme kivaa aikaa yhdessä ollen ihan niinkuin normaalisti. Emme vain näe päivittäin. 

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:54"]

Ap kuule ei sun isäsi sua jattänyt vaan äitisi eli ex-vaimonsa. Jos isäsi olis jättänyt perheensä, et olis nähnyt sitä enää koskaan. Olisit voinut itse pitää enemmän yhteyttä isääsi, jos näit häntä liian vähän. Sanoit, että isäsi näki lapsia säännöllisesti. Turha valittaa, jos ei asialle itse mitään tee.

[/quote]

Päinvastoin, AP tekee eikä valita: hän vetää johtopäätökset ja toimii sen mukaan. Aikuisilla on perheessä vastuu ja jos sitä vastuuta ei kanna on turha odottaa lämpimiä tunteita vuosikymmeniä myöhemmin pelkkien yhteisten geenien johdosta.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:05"]

Kuka sille lapselle kertoi siitä pettämisestä? Sen kertoi äiti joka haki päänsä päälle kimaltavaa sädekehää. 

[/quote]

Ei niin tyhmää lasta olekaan, joka ei tajua että isä muuttaa pois kotoa asumaan jonkun toisen naisen luokse. Joku raja nyt siihen lasten aliarviointiinkin, herran tähden sentään!

[/quote]

Jotain rajaa tuohon aikuisten ihmisten aliarviointiin. Lapsi saa paljon vaikutteita vanhemmiltaan. Kaikessa.

Täysi tsemppi ap:lle.

Oma isäni petti äitiäni jatkuvasti, aina oli joku nainen kierroksessa. Tajusin tämän itse hyvin pienenä, ei äiti sitä minulle kertonut.

Lopulta isäni lähti kotoa ja muutti suoraan toisen naisen luo. Olin tuolloin jo täysi-ikäinen. Isäni lähetteli onnea tihkuvia sähköposteja, joissa vaati minua iloitsemaan uudesta rakkaudestaan ja onnestaan. Samaan aikaan lohdutin äitiäni, joka koki psyykkisen romahduksen eron seurauksena.

Kun en pystynyt heti iloitsemaan isäni uudesta onnesta, hän ilmoitti ettei tarvitse näin itsekästä tytärtä. Tästä tulee kohta kymmenen vuotta, ja isäni alkaa olla jo melko iäkäs. Muutaman kerran hän on yrittänyt ottaa yhteyttä ja ehdotella tapaamista. Vuosien terapiakierre, jatkuva riittämättömyyden tunne ja luottamusongelmat omassa parisuhteessa ovat olleet arkeani koko aikuisikäni ajan. Isäni ei ole sanallakaan pahoitellut käytöstään, ja en pysty antamaan anteeksi kun anteeksi ei pyydetä.

Toivon, että isäni jonakin päivänä käsittää tekojensa seuraukset perheelleen. Hän on yksinäinen ja katkera vanhus. Itse en aio olla läsnä hänen elämänsä viimeisinä aikoina. EIhän hänkään koskaan ollut läsnä, kun me olisimme tarvinneet häntä.

Tsemppiä, Ap.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:50"]

Isä on nyt eläkkeellä ja on alkanut pyytää apua minulta ja siskoltani eli lapsilta, jotka jätti toisen naisen takia. Uusia lapsia ei tullut, ilmeisesti uusi nainen ei kyennyt saamaan lapsia, ero heille on tullut jo vuosia sitten. En tunne mitään sympatiaa isääni kohtaan, enkä aio häntä auttaa. Hän jätti äidin kuin salama kirkkaalta taivaalta, samalla myös me lapset jäimme ilman perhettä.

Huomenna, kun viikonloppu alkaa, menen äitini luokse kaupan kautta, sitten siivoan siellä ja juodaan rupatellen pullakahvi. Siskon mies hakee äidin sunnuntaiksi viettämään päivää omaa perheensä kanssa.

Isä viettänee viikonlopun ja surkean loppuelämänsä yksin.

[/quote]

Olipas outoa tekstiä. Kuvitteletko ap, että toinen vaihtoehto olisi automaattisesti ollut onnellinen perhe-elämä äitisi puolisona? Aika usein jättäjä ei halua elää entisen puolisonsa kanssa. Eroja tapahtuu myös ilman pettämistä, eikä sun tapauksessa pettäminen ollut se ongelma, vaan perheen hylkääminen. Vai etkö enää itsekään tiedä, mistä olet eniten vihainen?

Anteeksi ei tarvitse antaa mutta katkeruudella on helppo pilata omaa ja ehkä läheistenkin elämää.

Haluatko yhä vihata isääsi, ap? Tuntuuko sinusta että saat vihastasi voimaa? Mihin? Vihataksesi aina vaan.

Isäsi kärsi avioliitossaan äitisi kanssa. Oliko se mielestäsi oikein?

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:53"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:52"]

Anteeksianto ei ole siellä teillä päin kovassa huudossa, vai?

[/quote]

EHkä uutinen sulle, mutta kyllä anteeksi voi antaa, vaikkei sitä kukaan pyydäkään. Moni tekee niin pelkästään oman itsensä vuoksi. Siis antaa anteeksi.

Anteeksi ei voi antaa, jos sitä ei pyydetä. Eipä ole pyyntöä kuulunut.

ap

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:54"]

Isäsi siis erosi äidistäsi ja sinä kirjoitat pettämisestä.

Otsikko on siis oikein---> Miettikää miehet ennen kuin päädytte eroamaan vaimosta.

[/quote]

Eron syy oli pettäminen. Ikävää, jos et ymmärtänyt sitä tekstistä.

ap

[/quote]

Tarkoitat siis, että kun on petetty, on pakko erota, koska asiaa ei voinut mitenkään sopia? Jos ei edes haluttu sopia, silloin eron syy ei ollut pettäminen, vaan halu elää jonkun toisen kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:32"] [quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:12"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:01"]Eikö isänne siis enää tavannut teitä lapsia säännöllisesti avieron jälkeen? Siis kun kerran kirjoitat, että hän jätti teidät.  [/quote] Kyllä tapasi, mutta kyllähän hän meidät jätti. Ap [/quote] Eikö hän silloin jättänyt vaimonsa, eikä teitä lapsia? Jos kerran teitä säännöllisesti tapasi. [/quote] Säännöllisesti, vaan ei riittävästi. Ap

[/quote]

Ja edelleen soittelee, mutta sun mielestä sitten ilmeisesti liian usein. Varmaan vaikeaa olla sun isäsi.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:07"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:39"] En voisi hylätä lasta, vaikka muija syystä tai toisesta vaihtuisikin. [/quote] Eihän ap:n isäkään lapsiaan mitä ilmeisimmin hylännyt, kun on heitä avioeron jälkeen säännöllisesti tavannut. [/quote] Pari viikonloppua kuussa ei oikeuta ketään kutsumaan itseään isäksi.

[/quote]

No, mutta onhan se sun isä biologisesti ja papereissa, jos isyys tunnustettu.

[/quote]

Pelkkä biologia ei tee kenestäkään isää. Kyllä siihen vaaditaan paljon enemmän.

ap

[/quote]

Kyllä tekee. Siellä se lukee sinunkin papereissasi, kuka on isäsi eikä siihen tarvitse kenenkään mielipidettä kysyä.

Ymmärrän ap sinua täysin. Oman mieheni isä myös jätti perheensä toisen takia ja mieheni keräsi vihaa ja katkeruutta isään koko lapsuuden. Teininä kieltäytyi menemästä isälle, mutta pakotettiin. Nyt aikuisena ei pidä yhteyttä enää. Vaari ei ole lastemme elämässä.

Kuulostaa aika katkeran ihmisen vuodatukselle, että vihoitellaan siitä kun vanhemmat ovat eronneet. Onko sillä loppujen lopuksi väliä mistä syystä erosivat kun lopputulos oli ero kuitenkin? Mielestäni ikävimpiä ihmisiä ovat ne jotka eivät osaa mennä eteenpäin ja kykene anteeksiantoon joka usein on itsellekin parempi vaihtoehto kuin elää katkeruudessa. Muutenkin mielestäni on kauheaa, miten jotkut hylkäävät vanhempansa (elleivät nyt ihan sadisteja ole olleet) kun he tulevat vanhaksi. Ne vanhemmat on kasvattaneet lapsensa ja huolehtineet, mielestäni vähintä mitä voi tehdä on olla tukena kun ikää tulee. Mutta kyllähän monet naiset tälläkin palstalla huutelevat miten vapaaehtoisesti lapsettomat jäävät vanhana yksin kun ei lapset tule katsomaan, että tehdään lapsia niin kuin vanhuudenturvaksi. Karmiva kehitysmaa-ajatus, mutta jokatapauksessa tässä se nähdään, että eipä ne monet lapset siellä vanhusten luona käy vaan jättävät oman onnensa nojaan. Katkeria kun ollaan vanhempien suhteen loppumisesta vielä aikuisenakin...

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 11:56"]Kuulostaa aika katkeran ihmisen vuodatukselle, että vihoitellaan siitä kun vanhemmat ovat eronneet. Onko sillä loppujen lopuksi väliä mistä syystä erosivat kun lopputulos oli ero kuitenkin? Mielestäni ikävimpiä ihmisiä ovat ne jotka eivät osaa mennä eteenpäin ja kykene anteeksiantoon joka usein on itsellekin parempi vaihtoehto kuin elää katkeruudessa. Muutenkin mielestäni on kauheaa, miten jotkut hylkäävät vanhempansa (elleivät nyt ihan sadisteja ole olleet) kun he tulevat vanhaksi. Ne vanhemmat on kasvattaneet lapsensa ja huolehtineet, mielestäni vähintä mitä voi tehdä on olla tukena kun ikää tulee. Mutta kyllähän monet naiset tälläkin palstalla huutelevat miten vapaaehtoisesti lapsettomat jäävät vanhana yksin kun ei lapset tule katsomaan, että tehdään lapsia niin kuin vanhuudenturvaksi. Karmiva kehitysmaa-ajatus, mutta jokatapauksessa tässä se nähdään, että eipä ne monet lapset siellä vanhusten luona käy vaan jättävät oman onnensa nojaan. Katkeria kun ollaan vanhempien suhteen loppumisesta vielä aikuisenakin...
[/quote] kyllä itsekkään omien himojensa vangin saa hylätäkkin. Kyllä vanhemman tehtävä on asettaa lapset etusijalle eikä juosta joka pillun tai munan perässä

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 11:15"]Täysi tsemppi ap:lle.

Oma isäni petti äitiäni jatkuvasti, aina oli joku nainen kierroksessa. Tajusin tämän itse hyvin pienenä, ei äiti sitä minulle kertonut.

Lopulta isäni lähti kotoa ja muutti suoraan toisen naisen luo. Olin tuolloin jo täysi-ikäinen. Isäni lähetteli onnea tihkuvia sähköposteja, joissa vaati minua iloitsemaan uudesta rakkaudestaan ja onnestaan. Samaan aikaan lohdutin äitiäni, joka koki psyykkisen romahduksen eron seurauksena.

Kun en pystynyt heti iloitsemaan isäni uudesta onnesta, hän ilmoitti ettei tarvitse näin itsekästä tytärtä. Tästä tulee kohta kymmenen vuotta, ja isäni alkaa olla jo melko iäkäs. Muutaman kerran hän on yrittänyt ottaa yhteyttä ja ehdotella tapaamista. Vuosien terapiakierre, jatkuva riittämättömyyden tunne ja luottamusongelmat omassa parisuhteessa ovat olleet arkeani koko aikuisikäni ajan. Isäni ei ole sanallakaan pahoitellut käytöstään, ja en pysty antamaan anteeksi kun anteeksi ei pyydetä.

Toivon, että isäni jonakin päivänä käsittää tekojensa seuraukset perheelleen. Hän on yksinäinen ja katkera vanhus. Itse en aio olla läsnä hänen elämänsä viimeisinä aikoina. EIhän hänkään koskaan ollut läsnä, kun me olisimme tarvinneet häntä.

Tsemppiä, Ap.
[/quote]

Kiitos tästä kirjoituksesta. Lohduttaa, kun tietää, että muitakin on samassa elämäntilanteessa.

Ap

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta oletko ap ajatellut, että entä jos äitisi pihtasi, lihoit muodottomaksi, yms? Kyllähän joskus voi olla ihan hyviä perusteita pettämiselle, joita ei ehkä lapsille paljasteta.