Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajien suuret luulot
02.10.2014 |
Minulle on nyt pari kertaa vuoden sisään käynyt niin, että tapailemani yksinhuoltaja tai yhteishuoltaja on sanonut minulle, että olen jonkinlainen hirviö, koska en ole ihastunut hänen lapsiinsa enkä halua jatkaa seurustelua tapailua pidemmälle, koska lapset tuntuvat hankaloittavan kuviota liikaa.
No, ei tässä mitään. Tunteet ovat pinnassa, kun ero koittaa. Tietynlainen röyhkeys kuitenkin ihmetyttää. Ilmeisesti jotkut kuitenkin uskovat, että minun pitäisi olla suurin piirtein kiitollinen siitä, että "pakettiin" kuuluu myös lapsia, ja että ilman muuta jokainen palaa halusta olla äiti- tai isäpuoli. Onnea vain deittailuun tämän ajatuksen kanssa. En tajua, mistä sellainen on voinut syntyä.
Tällä ei ole tarkoitus tuomita kaikkia yh:ita. Tiedän, että tästä aiheesta puhutaan paljon. Kyse on varmasti vain huonosta tuurita. Piti nyt kuitenkin päästä avautumaan.
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:03"]
Olen yh-isukki ja minä en odota / oleta, että seurustelukumppanin tms pitäisi rakastaa lastani. Olenkin kaikille sanonut, että minulle riittää kunhan tulee toimeen saman katon alla ilman, että tappaa toisiaan niin se riittää.
Kaikki hoitovastuu + rahalliset puolet jne. on tietenkin minulla, mutta jos haluaa "osallistua" enemmänkin niin siitä vaan, mutta sitä en automaattisesti odota. Eli pähkinänkuoressa, kunhan arki vain sujuu ilman suurempia ongelmia niin hyvä. Mitään uutta äitihahmoa en lapselleni etsi.
[/quote]
[/quote]
Siinä vasta empaattinen yh-isä. "kunhan tulee toimeen saman katon alla ilman, että tappaa toisiaan niin se riittää." Melkoinen perheonnen kiteytys, lasten kannalta traagista. Perhehelvetissä eläminen on juuri sitä, että ilmapiiri on tasaisen painostava, vaikka mitään näkyvää väkivaltaa ei tapahtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:03"]
Olen yh-isukki ja minä en odota / oleta, että seurustelukumppanin tms pitäisi rakastaa lastani. Olenkin kaikille sanonut, että minulle riittää kunhan tulee toimeen saman katon alla ilman, että tappaa toisiaan niin se riittää.
Kaikki hoitovastuu + rahalliset puolet jne. on tietenkin minulla, mutta jos haluaa "osallistua" enemmänkin niin siitä vaan, mutta sitä en automaattisesti odota. Eli pähkinänkuoressa, kunhan arki vain sujuu ilman suurempia ongelmia niin hyvä. Mitään uutta äitihahmoa en lapselleni etsi.
[/quote]
mulla oli juuri tollainen äitipuoli, joka hädintuskin kykeni sietämään mua ja veljeäni. Oltiin vain 2- ja 4-vuotiaita, kun tuo nainen tuli perheeseen, oma äitini kuoli kun olin alle vuoden ikäinen.
Oli aika helvettiä elää viileän ja välinpitämättömän ihmisen kanssa saman katon alla joka päivä, arjet, pyhät. Itkin todella usein ja sairastuin murrosiässä masennukseen.
[/quote]
Samoin. Minun äitini otti isäpuoleksi julman paskiaisen, joka vain paiskeli lapsia seinille. Tekivät 3 omaa lasta, joita kohteli ihan eri tavalla. Olen loppuelämäksi vaurioitunut kamalasta lapsuudestani.
Siksi ap, todella hyvä, ette rupea väkisellä suhteeseen naisen kanssa jos et hänen lapsiaan hyväksy. Ja hyvä, jos kaikki yh:t rakastavat lapsiaan niin paljon, etteivät koskaan laita ketään heidän edelle. Joko koko paketti hyväksyen tai sitten etsii itselleen lapsettoman sinkun.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:05"]
Jatkossa sun kannattaa luovuttaa heti, kun kuulet tapailemallasi henkilöllä olevan lapsia. Olet jo parissa suhteessa kokenut että lapset "hankaloittavat kuviota". Sun on todella vaikeaa löytää tyyppiä, joka on VASTUULLINEN VANHEMPI ilman että lapsi yhtään hankaloittaisi kuviota. Koska sellaista se lapsiperhearki vaan on!
[/quote]
Voi, tiedän kyllä lapsiperhearjen oelvan hankalampaa kuin lapsettoman. Se on ihan selvää. Tarkoitin kuitenkin, että näissä tapauksissa huoltajuusjärjestelyt hankaloittivat suhdetta. Mukana oli kaikenlaista ylimääräistä mustasukkaisista ex-puolisoista alkaen. Olen ollut aikaisemmin suhteessa niin, että toisella oli lapi, eikä se ollut mikään ongelma. Tilanteet ovat erilaisia. -ap
[/quote]
???mutta sähän hetki sitten kirjoitit että ongelmana oli lasten luonne. Että 'sopivista' lapsista voisit pitää kovastikin.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:48"]
ovatko oikeasti sanoneet sua hirviöksi, vai värititkö vähän tarinaa? entä ootko itse ilmaissut että lapset on sulle "rasite"?
[/quote]
Kyllä minua haukuttiin paljon julmemmin sanankääntein, mutta tunnekuohun vallassa sanottua ei aina kannata toistaa.
Ja kummallakin kerralla myönsin painostuksen alla, että lapset olivat yksi tekijä, jonka vuoksi en suhdetta halunnut jatkaa. Molempien kanssa olisin voinut vielä katsoa orastavaa suhdetta vielä pidemmälle ilman tätä yh-kuviota, mutta näillä kerroilla miinukset ylittivät plussat. -ap
[/quote]
Sinähän olet itse iso miinus kenelle tahansa tapailemallesi yh-äidille. Olisi reiluinta, että tunnustat sen heti kättelyssä.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:03"]
Olen yh-isukki ja minä en odota / oleta, että seurustelukumppanin tms pitäisi rakastaa lastani. Olenkin kaikille sanonut, että minulle riittää kunhan tulee toimeen saman katon alla ilman, että tappaa toisiaan niin se riittää.
Kaikki hoitovastuu + rahalliset puolet jne. on tietenkin minulla, mutta jos haluaa "osallistua" enemmänkin niin siitä vaan, mutta sitä en automaattisesti odota. Eli pähkinänkuoressa, kunhan arki vain sujuu ilman suurempia ongelmia niin hyvä. Mitään uutta äitihahmoa en lapselleni etsi.
[/quote]
[/quote]
Siinä vasta empaattinen yh-isä. "kunhan tulee toimeen saman katon alla ilman, että tappaa toisiaan niin se riittää." Melkoinen perheonnen kiteytys, lasten kannalta traagista. Perhehelvetissä eläminen on juuri sitä, että ilmapiiri on tasaisen painostava, vaikka mitään näkyvää väkivaltaa ei tapahtuisi.
[/quote]
vitut lapsista, kunhan saa pillua!!!
t. yh-isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:09"]
Minulle on nyt pari kertaa vuoden sisään käynyt niin, että tapailemani yksinhuoltaja tai yhteishuoltaja on sanonut minulle, että olen jonkinlainen hirviö, koska en ole ihastunut hänen lapsiinsa enkä halua jatkaa seurustelua tapailua pidemmälle, koska lapset tuntuvat hankaloittavan kuviota liikaa.
No, ei tässä mitään. Tunteet ovat pinnassa, kun ero koittaa. Tietynlainen röyhkeys kuitenkin ihmetyttää. Ilmeisesti jotkut kuitenkin uskovat, että minun pitäisi olla suurin piirtein kiitollinen siitä, että "pakettiin" kuuluu myös lapsia, ja että ilman muuta jokainen palaa halusta olla äiti- tai isäpuoli. Onnea vain deittailuun tämän ajatuksen kanssa. En tajua, mistä sellainen on voinut syntyä.
Tällä ei ole tarkoitus tuomita kaikkia yh:ita. Tiedän, että tästä aiheesta puhutaan paljon. Kyse on varmasti vain huonosta tuurita. Piti nyt kuitenkin päästä avautumaan.
[/quote]
no riippuu siitä ihan miten suhtaudut niihin lapsiin. jos olet avoimen töykeä etkä tajua sitä niin reaktio on juuri tuo
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:16"]
???mutta sähän hetki sitten kirjoitit että ongelmana oli lasten luonne. Että 'sopivista' lapsista voisit pitää kovastikin.
[/quote]
En ole puhunut lasten luonteista mitään. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:21"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:16"]
???mutta sähän hetki sitten kirjoitit että ongelmana oli lasten luonne. Että 'sopivista' lapsista voisit pitää kovastikin.
[/quote]
En ole puhunut lasten luonteista mitään. -ap
[/quote]
mitä toi "sopivat lapset" tarkoitti, jos vika ei ollut lapsissa, vaan muissa järjestelyissä? Millaisia ne sopivat lapset olisi? Kaikkihan ne kasvaa, jokaisesta tulee ennen pitkää murrosikäisiä jne.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:21"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:16"]
???mutta sähän hetki sitten kirjoitit että ongelmana oli lasten luonne. Että 'sopivista' lapsista voisit pitää kovastikin.
[/quote]
En ole puhunut lasten luonteista mitään. -ap
[/quote]
mitä toi "sopivat lapset" tarkoitti, jos vika ei ollut lapsissa, vaan muissa järjestelyissä? Millaisia ne sopivat lapset olisi? Kaikkihan ne kasvaa, jokaisesta tulee ennen pitkää murrosikäisiä jne.
[/quote]
Minulta kysyttiin, voisinko "ihastua" toisen lapsiin, ja vastasin siihen, että jos persoonallisuudet osuvat yksiin, voisin pitää toisen lapsista kovastikin. Tämä ei sinänsä liity siihen, onko suhteella edellytyksiä jatkua. En ajattele, että toimi suhde edellyttäisi hullaantumista toisen lapsiin. Kaverilliset ja asialliset suhteet riittävät. Kaikki on tilannekohtaista. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ap:n ei pidä edes tapailla ketään, jolla on lapsia. En usko, että sopivia "paketteja" löytyy. Jos olisin ap, deittailisin vain sinkkuja, ja jos paljastuu, että jollain on jälkikasvua, niin heti vaan stoppi. EN usko, että ap ikinä löytää kumppania, jolla on kivat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:03"]
Olen yh-isukki ja minä en odota / oleta, että seurustelukumppanin tms pitäisi rakastaa lastani. Olenkin kaikille sanonut, että minulle riittää kunhan tulee toimeen saman katon alla ilman, että tappaa toisiaan niin se riittää.
Kaikki hoitovastuu + rahalliset puolet jne. on tietenkin minulla, mutta jos haluaa "osallistua" enemmänkin niin siitä vaan, mutta sitä en automaattisesti odota. Eli pähkinänkuoressa, kunhan arki vain sujuu ilman suurempia ongelmia niin hyvä. Mitään uutta äitihahmoa en lapselleni etsi.
[/quote]
mulla oli juuri tollainen äitipuoli, joka hädintuskin kykeni sietämään mua ja veljeäni. Oltiin vain 2- ja 4-vuotiaita, kun tuo nainen tuli perheeseen, oma äitini kuoli kun olin alle vuoden ikäinen.
Oli aika helvettiä elää viileän ja välinpitämättömän ihmisen kanssa saman katon alla joka päivä, arjet, pyhät. Itkin todella usein ja sairastuin murrosiässä masennukseen.
[/quote]
Samoin. Minun äitini otti isäpuoleksi julman paskiaisen, joka vain paiskeli lapsia seinille. Tekivät 3 omaa lasta, joita kohteli ihan eri tavalla. Olen loppuelämäksi vaurioitunut kamalasta lapsuudestani.
Siksi ap, todella hyvä, ette rupea väkisellä suhteeseen naisen kanssa jos et hänen lapsiaan hyväksy. Ja hyvä, jos kaikki yh:t rakastavat lapsiaan niin paljon, etteivät koskaan laita ketään heidän edelle. Joko koko paketti hyväksyen tai sitten etsii itselleen lapsettoman sinkun.
[/quote]
Mä olen yh, joka ei ymmärrä niitä yh:ita, jotka haluavat suhteen. Ymmärrän kyllä, jos lapseton eronnut seurustelee, mutta en ymmärrä sitä että perheellinen seurustelee. Mä päätin eron jälkeen lasteni vuoksi, että en ala seurustella ennen kuin lapset muuttavat pois kotoa. Oon ollut yksin jo 11 vuotta, seksiä oli viimeksi 9 vuotta sitten. Enää en ajattele sitäkään asiaa. Seksuaalisuuden voi "kuolettaa", samoin kuin romanttiset ajatukset. Tuskin pystyn suhteeseen myöskään siinä vaiheessa, kun lapset muuttaa kotoa. Sihen ei ole enää kauan, mutta ajatus parisuhteesta tuntuu jo täysin vieraalta. Ilman parisuhdettakin voi elää täyttä ja hyvää elämää ja mikä parasta - ei tarvitse pelätä että mokaa rakkaudessa.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:29"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:21"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:16"]
???mutta sähän hetki sitten kirjoitit että ongelmana oli lasten luonne. Että 'sopivista' lapsista voisit pitää kovastikin.
[/quote]
En ole puhunut lasten luonteista mitään. -ap
[/quote]
mitä toi "sopivat lapset" tarkoitti, jos vika ei ollut lapsissa, vaan muissa järjestelyissä? Millaisia ne sopivat lapset olisi? Kaikkihan ne kasvaa, jokaisesta tulee ennen pitkää murrosikäisiä jne.
[/quote]
Minulta kysyttiin, voisinko "ihastua" toisen lapsiin, ja vastasin siihen, että jos persoonallisuudet osuvat yksiin, voisin pitää toisen lapsista kovastikin. Tämä ei sinänsä liity siihen, onko suhteella edellytyksiä jatkua. En ajattele, että toimi suhde edellyttäisi hullaantumista toisen lapsiin. Kaverilliset ja asialliset suhteet riittävät. Kaikki on tilannekohtaista. -ap
[/quote]
Onko sulla omaa lasta? Oletko etävanhempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:32"]
Onko sulla omaa lasta? Oletko etävanhempi?
[/quote]
Ei ole ja en ole. -ap
Hahhaa! Naiset täällä vääntää kaikesta pilkusta nurinnarin + rivien välistä. Vaikeaahan miehelle on sijoittua valmiiseen perheeseen, vai kuinka? Kuten AP:n tapauksessa. Saa vielä haukut päälle. Noooh, siitä vaan taas yksihuoltjaäippä baanalle etsimään Mr Täydellistä, siis yhtä täydellistä kuin itsekin on. Siitä vaan kretonkit heilumaan, epätoivoisesti...
Tuo Yh-Iskä sai myös päälleen skeidaa ollessaan vähemmän vaativainen. Nti, tai Rva Täydellinen kävi kimppuun. Ihastuttavaa kun Suomi on niin pullollaan näitä Täydellisiä. Koittakaas siirtyä sinne Eliittikumppanien puolelle tsekkaamaan ehdokkaiden suhdetaito- ja muut CV:t, etenkin rivien välistä!
Suuret luulot? Mitä ihmettä? Toive siitä, että kumppani pitäisi myös lapsista - suuret luulot?
Et taida olla mikään järjen jättiläinen, jos alat suhteeseen naisen, jolla on lapsia, kanssa.
Hankkiudut siis tilanteeseen, johon et halua.
Sama kuin kävelisit päin ovea ja valittaisit, että ovella on suuret luulot itsestään.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:30"]
EN usko, että ap ikinä löytää kumppania, jolla on kivat lapset.
[/quote]
Kyse ei edelläänkään ole lasten kivuudesta vaan kokonaisuudesta: miksi seurustellaan, miten seurustellaan, kenen kanssa seurustellaan, minkälainen kumppani on, miten lapset vaikuttavat seurusteluun... Jokainen suhde on aina omanlaisensa todellisuus, enkä minä ainakaan halua elää elämääni tiukkojen sääntöjen mukaan. Joskus huoltajuusjärjestelyt hankaloittavat seurustelua liian paljon, joskus taas eivät. Tilanteet, olosuhteet ja ihmiset muuttuvat koko ajan.
En kuitenkaan tuomitse sinua, jos et itse halua seurustella yksinhuoltajien kanssa. -ap
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:38"]
Vaikeaahan miehelle on sijoittua valmiiseen perheeseen, vai kuinka? Kuten AP:n tapauksessa. Saa vielä haukut päälle.
[/quote]
Miksi ajattelet, että olen mies? -ap
Minä seurustelen miehen kanssa aina omalla ajalla. Alle kahden vuoden tapailun aikana ei tulisi mieleen esitellä miestä lapsille tai tuoda kotiin silloin, kun lapset on paikalla.
Perheenisäksi ei ulkopuolinen voi alkaa, eikä minun lapsista tietenkään tule koskaan hänen lapsiaan. Luontevasti tulevat omissa rooleissaan toimeen keskenäänkin kunhan minulla on hyvä suhde lapsiini ja hyvä suhde mieheen, ja olen tehnyt moelmmille selväksi, mikä on suhteeni kumpaankin.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:05"]
Jatkossa sun kannattaa luovuttaa heti, kun kuulet tapailemallasi henkilöllä olevan lapsia. Olet jo parissa suhteessa kokenut että lapset "hankaloittavat kuviota". Sun on todella vaikeaa löytää tyyppiä, joka on VASTUULLINEN VANHEMPI ilman että lapsi yhtään hankaloittaisi kuviota. Koska sellaista se lapsiperhearki vaan on!
[/quote]
Voi, tiedän kyllä lapsiperhearjen oelvan hankalampaa kuin lapsettoman. Se on ihan selvää. Tarkoitin kuitenkin, että näissä tapauksissa huoltajuusjärjestelyt hankaloittivat suhdetta. Mukana oli kaikenlaista ylimääräistä mustasukkaisista ex-puolisoista alkaen. Olen ollut aikaisemmin suhteessa niin, että toisella oli lapi, eikä se ollut mikään ongelma. Tilanteet ovat erilaisia. -ap