Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajien suuret luulot
02.10.2014 |
Minulle on nyt pari kertaa vuoden sisään käynyt niin, että tapailemani yksinhuoltaja tai yhteishuoltaja on sanonut minulle, että olen jonkinlainen hirviö, koska en ole ihastunut hänen lapsiinsa enkä halua jatkaa seurustelua tapailua pidemmälle, koska lapset tuntuvat hankaloittavan kuviota liikaa.
No, ei tässä mitään. Tunteet ovat pinnassa, kun ero koittaa. Tietynlainen röyhkeys kuitenkin ihmetyttää. Ilmeisesti jotkut kuitenkin uskovat, että minun pitäisi olla suurin piirtein kiitollinen siitä, että "pakettiin" kuuluu myös lapsia, ja että ilman muuta jokainen palaa halusta olla äiti- tai isäpuoli. Onnea vain deittailuun tämän ajatuksen kanssa. En tajua, mistä sellainen on voinut syntyä.
Tällä ei ole tarkoitus tuomita kaikkia yh:ita. Tiedän, että tästä aiheesta puhutaan paljon. Kyse on varmasti vain huonosta tuurita. Piti nyt kuitenkin päästä avautumaan.
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:52"]
Tuota... mitä oikeastaan odotat suhteelta yh:n kanssa? Ne lapset kuitenkin kuuluvat pakettiin, tavalla tai toisella. Ei sinun varmasti tarvitse heittäytyä isä- tai äitipuoleksi riemunkiljahduksin, mutta vaikeapa lapsia on näkymättömiksi taikoa. Saati suhteen syventyessä passittaa aina mummolaan, kun tapaatte deittisi kanssa.
[/quote]
Jos oikeasti rakastaa, niin asettaa kumppanin lasten etusijalle. Mun mieheni päätti heti, että meidän suhde menee hänen lapsen edelle (lapsi edellisestä avioliitosta). Hän ei ole tavannut lasta koko meidän yhdessä olon aikana ja yhdessä on oltu kohta 6 v. Olen aika varma siitä, että jos lapsi ois ollut tässä mukana, niin suhteemme ei olisi niin onnellinen, kuin on.
Ap, laita kumppanisi valitsemaan jo heti alussa, se on joko lapsi tai sinä. Jos ihminen on susta aidosti kiinnostunut, niin se valitsee sut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:52"]
Tuota... mitä oikeastaan odotat suhteelta yh:n kanssa? Ne lapset kuitenkin kuuluvat pakettiin, tavalla tai toisella. Ei sinun varmasti tarvitse heittäytyä isä- tai äitipuoleksi riemunkiljahduksin, mutta vaikeapa lapsia on näkymättömiksi taikoa. Saati suhteen syventyessä passittaa aina mummolaan, kun tapaatte deittisi kanssa.
[/quote]
Jos oikeasti rakastaa, niin asettaa kumppanin lasten etusijalle. Mun mieheni päätti heti, että meidän suhde menee hänen lapsen edelle (lapsi edellisestä avioliitosta). Hän ei ole tavannut lasta koko meidän yhdessä olon aikana ja yhdessä on oltu kohta 6 v. Olen aika varma siitä, että jos lapsi ois ollut tässä mukana, niin suhteemme ei olisi niin onnellinen, kuin on.
Ap, laita kumppanisi valitsemaan jo heti alussa, se on joko lapsi tai sinä. Jos ihminen on susta aidosti kiinnostunut, niin se valitsee sut!
[/quote]
Tämähän kuulosti tooodella pimeälle. Huih.
Miksi ylipäätään alat seurustelemaan yh:n kanssa? Vai etkö saa lapsetonta naista?
Itselläni on onneksi käynyt hyvä tuuri ja mies ystäväni valloitti sydämmeni juuri sillä että tulee niin hyvin toimeen lapseni kanssa ja kohtelee häntä todella hyvin. En voisi edes kuvitella seurustelevani miehen kanssa joka ei hyväksyisi lastani täysillä.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:29"]
Ap, minä haluaisin tietää kuka tässä kuviossa on nainen ja kuka mies, vai onko kukaan. Kiinnostaisi tietää kumpi sukupuoli katsoo sinun olevan pakko pitää lapsistaan
[/quote]
Ei tässä ole osapuolina ketään sukupuolia, vaan ihan yksilöistä on kysymys. Häivytin sukupuolet tarkoituksella, jottei tämäkin ketju menisi joutavaksi miehet vastaan naiset -väittelyksi. Minulle on hyvin vierasta katsella asioita sukupuolisilmälasien läpi. -ap
[/quote]
no, sitten minä teen päätelmän, että olet mies. Perusteluani siis kertomani oman kokemus. Ja jatkan tästä:
usein - ei kaikille - naisille on tärkeää, että joku pitää heistä huolta. Vaikka olisi pmat tulot ja oma itsenäisyys, niin usein halutaan se emotionaalinen ja henkinen turvan tunne. Että on mies, joka pitää huolta. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että nainen olisi heikko, vaan se on sisäsyntyinen toive, että mies on vahva siinä rinnalla. ja kun naisella on lapsia, niin ne lapset kuuluvat samaan yhteisöön. Nainen haluaa, että mies pitää heistä kaikista huolta. siksi se voi olla vaikeaa, jos mies ei huomioi lapsia lainkaan. perimmäinen ongelma on siis turvalisuudentunteessa.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:20"]
AP:n teksti on sisälöltään niin miehekästä, ettei tulisi mieleenkään hänen olevan nainen. Näitä ceissejä on ollut tusinoittain, aloittajana aina mies. Että joku mies sanoisi hirviöksi tjsp. Mielenkiintoista. Tuntuu kuitenkin juttu hieman muuttuvan edetessään. Aloittaessa mieluiten faktat esiin, ettei tule harhakäsityksiä. Vai että nainen. Jospa kuitenkin provo..
[/quote]
Ehkä sinulle ei tule, mutta kaikki eivät ole yhtä tynnyrissäkasvaneita. Ihan hyvin voi nainen, joka ei varauksetta rakastu jokaiseen lapseen, tulla nimitellyksi hoivavietittömäksi hirviöksi.
[/quote]
Vai oikein kahta yksinhuoltajaa olet tapaillut. Ja ainakin toinen on ollut siis mies. Ilmeisesti kuitenkin molemmat. Joopase joo. Mikähän todennäköisyys on, että deittaile vuoden sisällä kahta YH-isää? Yhdessäkin on jo hakeminen. Yksinhuoltajamagneetti...Vaan osaa solvata. Tulee mieleen näiden suhteiden kariutumisen todellinen syy. Mutta anna stoorin vaan jatkua, kyllä uskon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:02"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:20"]
AP:n teksti on sisälöltään niin miehekästä, ettei tulisi mieleenkään hänen olevan nainen. Näitä ceissejä on ollut tusinoittain, aloittajana aina mies. Että joku mies sanoisi hirviöksi tjsp. Mielenkiintoista. Tuntuu kuitenkin juttu hieman muuttuvan edetessään. Aloittaessa mieluiten faktat esiin, ettei tule harhakäsityksiä. Vai että nainen. Jospa kuitenkin provo..
[/quote]
Ehkä sinulle ei tule, mutta kaikki eivät ole yhtä tynnyrissäkasvaneita. Ihan hyvin voi nainen, joka ei varauksetta rakastu jokaiseen lapseen, tulla nimitellyksi hoivavietittömäksi hirviöksi.
[/quote]
Vai oikein kahta yksinhuoltajaa olet tapaillut. Ja ainakin toinen on ollut siis mies. Ilmeisesti kuitenkin molemmat. Joopase joo. Mikähän todennäköisyys on, että deittaile vuoden sisällä kahta YH-isää? Yhdessäkin on jo hakeminen. Yksinhuoltajamagneetti...Vaan osaa solvata. Tulee mieleen näiden suhteiden kariutumisen todellinen syy. Mutta anna stoorin vaan jatkua, kyllä uskon!
[/quote]
Vaikea varmaan pysyä kärryillä, jos ei osaa seurata ketjusta, kuka sanoo mitäkin.
Vihje: omissa kommenteissani lukee "ap". -ap
AP on sossun tantta joka on bongannut pari y-iskää. Aika nolo ja menee virkarikkeksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi helvetin kuustoista, miksi seurustelet yksinhuoltajien kanssa jos et tajua että koko paketti tulee tosiaan mukana? Itse olen seurustellut pari kertaa miehen kanssa jolle lapseni ovat lopulta käyneet ylivoimaiseksi. Aletaan huokailla kuinka ihanaa olisi viettää aikaa kahdestaan, ja suunnitellaan jotain Himalajan valloitusreissuja vaikka tietää etten ikimaailmassa halua enkä voi hankkia hoitajaa lapselle moneksi viikoksi. No lemppasin miehet lopulta ja löysin toisen yksinhuoltajan. Täytyy sanoa että noissa miehissä oli kyllä kosolti piirteitä jotka selittivät sen miksi he eivät olleet pitkälti päälle kolmekymppisinä saaneet perhettä perustettua. Eiköhän sullekin sopisi paremmin joku epätoivoinen biologisen kellonsa riivaama ikäneito...
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:56"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:52"]
Tuota... mitä oikeastaan odotat suhteelta yh:n kanssa? Ne lapset kuitenkin kuuluvat pakettiin, tavalla tai toisella. Ei sinun varmasti tarvitse heittäytyä isä- tai äitipuoleksi riemunkiljahduksin, mutta vaikeapa lapsia on näkymättömiksi taikoa. Saati suhteen syventyessä passittaa aina mummolaan, kun tapaatte deittisi kanssa.
[/quote]
Jos oikeasti rakastaa, niin asettaa kumppanin lasten etusijalle. Mun mieheni päätti heti, että meidän suhde menee hänen lapsen edelle (lapsi edellisestä avioliitosta). Hän ei ole tavannut lasta koko meidän yhdessä olon aikana ja yhdessä on oltu kohta 6 v. Olen aika varma siitä, että jos lapsi ois ollut tässä mukana, niin suhteemme ei olisi niin onnellinen, kuin on.
Ap, laita kumppanisi valitsemaan jo heti alussa, se on joko lapsi tai sinä. Jos ihminen on susta aidosti kiinnostunut, niin se valitsee sut!
[/quote]
Sä et ole äiti, olet järkyttävän lapsellinen ja miehes vielä pahempi. En ikinä ottaisi miestä joka jättäisi perheen mun vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:56"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:52"]
Tuota... mitä oikeastaan odotat suhteelta yh:n kanssa? Ne lapset kuitenkin kuuluvat pakettiin, tavalla tai toisella. Ei sinun varmasti tarvitse heittäytyä isä- tai äitipuoleksi riemunkiljahduksin, mutta vaikeapa lapsia on näkymättömiksi taikoa. Saati suhteen syventyessä passittaa aina mummolaan, kun tapaatte deittisi kanssa.
[/quote]
Jos oikeasti rakastaa, niin asettaa kumppanin lasten etusijalle. Mun mieheni päätti heti, että meidän suhde menee hänen lapsen edelle (lapsi edellisestä avioliitosta). Hän ei ole tavannut lasta koko meidän yhdessä olon aikana ja yhdessä on oltu kohta 6 v. Olen aika varma siitä, että jos lapsi ois ollut tässä mukana, niin suhteemme ei olisi niin onnellinen, kuin on.
Ap, laita kumppanisi valitsemaan jo heti alussa, se on joko lapsi tai sinä. Jos ihminen on susta aidosti kiinnostunut, niin se valitsee sut!
[/quote]taidatte olla älyllisesti hyvin yhteensopiva pari
Olen yh-isukki ja minä en odota / oleta, että seurustelukumppanin tms pitäisi rakastaa lastani. Olenkin kaikille sanonut, että minulle riittää kunhan tulee toimeen saman katon alla ilman, että tappaa toisiaan niin se riittää.
Kaikki hoitovastuu + rahalliset puolet jne. on tietenkin minulla, mutta jos haluaa "osallistua" enemmänkin niin siitä vaan, mutta sitä en automaattisesti odota. Eli pähkinänkuoressa, kunhan arki vain sujuu ilman suurempia ongelmia niin hyvä. Mitään uutta äitihahmoa en lapselleni etsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen yh. Kyllä itse ainakin vaatisin, että välit lapsiini olisi vähintään kaverilliset ja tyyppi tuntisi jonkinlaista empatiaa lapsiani kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:42"]
Ajatteletko sitten niin, että voisit löytää myös sellaisen yh:n, jonka lapsiinkin ihastuisit? Ymmärsin, että ongelma päättyneissä suhteissa on ollut nimenomaan lapset. Ei siis heidän pelkkä olemassaolo vaan heidän luonteensa tai muut piirteensä?
[/quote]
Voin kuvitella, että sopivista lapsista voisin pitää kovastikin. Kyllä se on mahdollista. Ja vielä paljon todnnäköisempää on se, että lapset olisivat neutraali asia tai ainakin jotakin, mikä ei estäisi hyvää suhdetta. Miksi muuten vanhempia tapailisinkaan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue ap mitä kirjoitit:
"enkä halua jatkaa seurustelua tapailua pidemmälle, koska lapset tuntuvat hankaloittavan kuviota liikaa."
Jatkossa sun kannattaa luovuttaa heti, kun kuulet tapailemallasi henkilöllä olevan lapsia. Olet jo parissa suhteessa kokenut että lapset "hankaloittavat kuviota". Sun on todella vaikeaa löytää tyyppiä, joka on VASTUULLINEN VANHEMPI ilman että lapsi yhtään hankaloittaisi kuviota. Koska sellaista se lapsiperhearki vaan on! Yh:nkin on mukavampaa tapailla tyyppiä, joka ymmärtää jotain lapsiarjesta. Sun vaihtoehtona on tapailla joko lapsettomia, lapsensa hylänneitä, tai lapsistaan välinpitämättömiä ihmisiä, viimeinen on huonoin vaihtoehto.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:03"]
Olen yh-isukki ja minä en odota / oleta, että seurustelukumppanin tms pitäisi rakastaa lastani. Olenkin kaikille sanonut, että minulle riittää kunhan tulee toimeen saman katon alla ilman, että tappaa toisiaan niin se riittää.
Kaikki hoitovastuu + rahalliset puolet jne. on tietenkin minulla, mutta jos haluaa "osallistua" enemmänkin niin siitä vaan, mutta sitä en automaattisesti odota. Eli pähkinänkuoressa, kunhan arki vain sujuu ilman suurempia ongelmia niin hyvä. Mitään uutta äitihahmoa en lapselleni etsi.
[/quote]
Tässä on minusta aika hyvä periaate. :)
Vaikuttaahan tuohon suhteeseen paljolti lapsen ikä ja mahdolliset erityispiirteet. Jos kouluikäisiä jo, niin varmasti suhteessa helpompaa kuin alle kouluikäisten kanssa. Kouluikäiset yleensä ovat ns. omissa menoissaan.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:30"]
Huono tuuri todellakin, en myöskään tunne ensimmäistäkään joka voisi ajatella noin..Meitä on moneen junaan ja puolet jää asemallekin..Toisaalta yksinhuoltajalla on todennäköisesti vähemmän mahdollisuuksia jatkaa suhdetta pidemmän päällä ilman lapsia, lapset on harvemmin hoidossa yms.
[/quote]Minä ilmoitan kyllä heti suhteen alussa että kaikki tai ei mitään. Yksi otti kaikki ja nyt naimisissa.
[/quote]
Saat tämän kyllä kuulostamaan siltä, että sinä otit ensimmäisen joka suostui ottamaan kaikki. Kriteerihän se on puolison valinnalle tuokin... ohis.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:03"]
Olen yh-isukki ja minä en odota / oleta, että seurustelukumppanin tms pitäisi rakastaa lastani. Olenkin kaikille sanonut, että minulle riittää kunhan tulee toimeen saman katon alla ilman, että tappaa toisiaan niin se riittää.
Kaikki hoitovastuu + rahalliset puolet jne. on tietenkin minulla, mutta jos haluaa "osallistua" enemmänkin niin siitä vaan, mutta sitä en automaattisesti odota. Eli pähkinänkuoressa, kunhan arki vain sujuu ilman suurempia ongelmia niin hyvä. Mitään uutta äitihahmoa en lapselleni etsi.
[/quote]
mulla oli juuri tollainen äitipuoli, joka hädintuskin kykeni sietämään mua ja veljeäni. Oltiin vain 2- ja 4-vuotiaita, kun tuo nainen tuli perheeseen, oma äitini kuoli kun olin alle vuoden ikäinen.
Oli aika helvettiä elää viileän ja välinpitämättömän ihmisen kanssa saman katon alla joka päivä, arjet, pyhät. Itkin todella usein ja sairastuin murrosiässä masennukseen.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:48"]
ovatko oikeasti sanoneet sua hirviöksi, vai värititkö vähän tarinaa? entä ootko itse ilmaissut että lapset on sulle "rasite"?
[/quote]
Kyllä minua haukuttiin paljon julmemmin sanankääntein, mutta tunnekuohun vallassa sanottua ei aina kannata toistaa.
Ja kummallakin kerralla myönsin painostuksen alla, että lapset olivat yksi tekijä, jonka vuoksi en suhdetta halunnut jatkaa. Molempien kanssa olisin voinut vielä katsoa orastavaa suhdetta vielä pidemmälle ilman tätä yh-kuviota, mutta näillä kerroilla miinukset ylittivät plussat. -ap
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:25"]Miksi alat alunperinkään tapailemaan henkilöä, jolla on lapsia, jos tiedät, että lapset on joka tapauksessa este suhteelle?
[/quote]
Moni ei kerro että on lapsellinen