Arkisia asioita joita teet eri lailla kuin lapsuudenkodissasi?

Syön vain yhden lämpimän ruoan päivässä jos sitäkään. Ylipäätään syön paljon huonommin kuin lapsuudenkodissani, en aina jaksa tehdä ruokaa ja unohdan helposti syödä :/

Pitäs skarpata ja parantaa tapani.

Minullakin se on kasvisten käyttö. Lapsuudenkodissa salaattia ei ollut läheskään joka päivä ja silloin kun sitä oli, siitä riitti jokaiselle ehkä ruokalusikallinen. Useimmiten ruoan kanssa ei salaattia saanut, oli vain aneemista porkkanaraastetta, jota riitti sitäkin hyvin vähän per ruokailija. Nykyään saatan tehdä ison kulhollisen salaattia ja syödä sen lounaaksi. Ikinä en tee porkkanaraastetta, koska kyllästyin siihen totaalisesti lapsuudessa.

Ei harjoiteta päiväkahvittelua herkun kera kuin todella harvoin

Terveellisempää ruokaa

Enemmän kasvisruokia, paljon vähemmän lihatuotteiden käyttöä ylipäätään

Syön leipää niin vähän että ostan vain näkkäriä, säilyy kauemmin (aina voi pakastaa tiedän mutta kun en viitsi)

Kaapissa AINA ananasta koska hyvääääääää

Matkustaessani syön matkan aikana muuta kuin itse mukaan pakattuja eväitä jos tulee nälkä + pysähdyn pitämään kahvitaukoja jos huvittaa.

Lapsuudenperheessäni ei koskaan esim. automatkalla pysähdytty kahvittelemaan mihinkään vaan ajettiin aina suoraan pisteestä A pisteeseen B. Pidemmillä matkoilla huoltisikoilta tankkaamaan pysähdyttäessä ei koskaan ostettu mitään syötävää vaan syötiin niitä omia eväitä (lämmenneit' leipää ja mehua) jotka oltiin kotoa mukaan haalittu. Mutta pääasiassa siis syötiin vasta kun oltiin perillä. Ulkomaan matkoilla joissa ajokilometrejä tuli paljon enemmän, pysähdyttin tien laitaan lepopaikalle lämmittämään jotain purkkilihapullia ja makaronia keittimessä... 

Nykyään se onkin jotenkin niin nautinnollista kun voi ennen matkaa hakea ihan kaupasta valmiit eväät tai pysähtyä matkan varrelle ihan syömäänkin. Tai ostaa jotain syötävää lentokentältä tai junasta.

Meillä ei pakoteta ketään syömään mitään. Kaikki tekevät kotihommia paitsi jos on sairaana. Kaikkien mielipiteet otetaan yleensä huomioon arkisissa asioissa. Kaukosäädin ei ole mikään isin kapula. Kaikilla asioilla ei ole tarkkaa paikkaa eikä kukaan jäkätä jos jokin asia on väärässä paikassa. 

Ostan laadukasta ruokaa ja monipuolisesti. En valita jos ei ole rahaa tai jos joku on kallista.

Syön paljon useammin ja täyttävämpää ruokaa enkä enää äidin iänikuisia kevyttuotteita. Äitini on ikuisella dieetillä ja itse taas kuihdun silmissä jos en syö kolminkertaista määrää ruokaa, kun mulla on joku ylitehokas ruoansulatus. Säilytän banaaneja jääkaapissa, koska tykkään niistä enemmän kylmänä. Mulla ei ikinä ole karkkia tai muitakaan herkkuja kotona toisin kuin vanhemmillani. En silitä lakanoita ennen käyttöä.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 21:50"]

Lapsuudenkodissa keittiön rätti laitettiin roikkumaan hanalle. Yäk. Meidän huusholissa on tiskipöydän nurkassa sellainen korisysteemi, johon rätin saa levitettyä kuivumaan. Miehen idea, jolle aluksi vähän naurahdin, mutta totesin myöhemmin toimivaksi.

[/quote]

Yööks.. tuli mieleen omassa lapsuudenkodissa kun tuolla lailla kuivumassa ollut rätti haisi vanhalle MAIDOLLE. Sitä ei siis oltu huuhdeltu hanan alla maidon pyyhkimisen jälkeen. Jollakin kun oli tapana nuukailla ihan kaikessa...

En ravistele ja tuuleta kaikkia vuodevaatteita lakanan vaihdon yhteydessä. Meillä on myös sallittua syödä sohvalla, ei ruokaa, mutta esim. leffanaposteluja. Omilla lapsillani on karkkipäivä.

Annan alsten harrastaa heille mieluisia asioita. Äitini ei jostain syystä yhtään tykännyt harrastuksista, ehkä ne oli hänestä rasittavia kun sinne piti viedä ja sieltä hakea. Olisin halunnut ratsastaa, säästin itse viikkorahoista vaivalla ratsastustunnin hinnan ja pyöräilin tallille yli 10 km suuntaansa. No arvata saattaa ettei n 10-vuotias lapsi kauaa sellaista jaksa vaikka miten mieli tekisi. En ymmärrä miksei minua voitu edes viedä sinne autolla. 

Olisin halunnut myös pelata tennistä, mutta sehän oli ihan liian "elitististä" äidille. 

Molemmat lajit opettelin aikuisena ja molempia lajeja rakastan. Tenniksessä olen sen verran hyvä, että jos olisin sen lapsena aloittanut, olisin voinut jopa menestyä kilpailuissa. 

Omat lapseni saavat harrastaa ja vien ja haen ihan miten monta kertaa viikossa vaan ja mihin kellonaikaan vaan. Ja olen iloinen ja ylpeä jos pärjäävät. 

- En syö juurikaan perunaa, kotona sitä oli aina jossain ruoassa.
- Siivoan tarpeen mukaan, en pakkomielteisesti torstaisin, niinkun äidillä oli tapana.
- En käytä yöpukua. Inhosin yöpukua lapsena ja olisin halunnut nukkua t-paidassa tai ilman sitä mutta en saanut.
- Saunon myöhään enkä muutenkaan katso kellosta milloin on aika tehdä jotain, esim.ruoka-aika vasn syön kun on nälkä
-En syö kahvin kanssa mitään kahvipullia ym.

Syödään aika erilailla kuin mun lapsuudenkodissa. Iltaruoka on myöhemmin, aamupala kuitupitoisempi ja runsaampi eikä pelkkää leipää. Vihanneksia syödään enemmän kuin mun kotikotona, eikä ruuan kanssa ole pääsääntöisesti keitettyä perunaa, vaan mieluummin spagettia, pastaa tai riisiä. 

Halaan ja pussaan lastani, vaikka minua ei kauheasti lapsena hellitty. 

En kitsastele keittiön taloustavaroissa samalla lailla kuin äiti. Raaskin ostaa uusia keittiöliinoja vanhojen tilalle, heitän käytetyt minigrip-pussit roskikseen ja ostan joka syksy marjojen pakastusta varten uudet. 

En puistele mattoja. Moppaan joskus pesua kestävät lattiat, kun kotikotona aina vain imuroidaan. 

2

*

Olen kuin kotonani. Lapsuudenkodissa en voinut olla normaalisti kuin omassa huoneessani. Ja tässä mä nytkin syön näkkäriä olohuoneen sohvalla, mistä äippäpuoli olisi saanut slaagin. Hah, ja haen jääkaapista ruokaa kuin mikäkin! Arjessani taitaa olla hyvin vähän samaa lapsuudenkotiini verrattuna ja hyvä niin.

Teen kaiken eritavalla. Olen lasten kanssa kotona, lapsieni ei tarvitse olla pieninä päiväkodissa. Leikin lasten kanssa. Lapsia ei jyrätä. Perheeni ei tarvitse syödä älyttömiä määriä salaattia, kalaa, vitamiineja ja kaikkea muuta terveellistä, vaan meillä on jo joinakin päivinä rehellistä makkaraa ruokana ja sen lisukkeena salaattia. Ei niin, että joka ruoalla syödään salaattia urakalla ja lopuksi ehkä joku kananpala tai leipää. Täysin järjetöntä!! Lapseni saavat myös herkkuja ja ovat normaalipainoisia, toinen jopa laiha lääkärin mukaan, ja minä olin pullukka lapsena, koska kun jostain vain sain käsiini jotain herkkua, niin ahmin. Ja aina oli nälkä ja huono olo! En käsitä tuollaista ihmeellistä vihannesten palvontaa. Rutiineista pidän myös kiinni, lapset eivät saa kaikkea tavaraa mitä haluavat, raha ja tavara eivät korvaa rakkautta ja ennenkaikkea kotona voi olla ja puhua niin kuin haluaa. vaatteita ei silitetä ja lakanoita mankeloida, kodinhoitajaa en ikipäivänä ota meille, kaikista asioista keskustellaan.

EN säilytä leipää jääkaapissa.

Sivu2

Ennen - nyt

Sauna ke ja la - silloin kun huvittaa

Perunaa joka aterialla - mahd. harvoin

Kausi verhot - yhdet samat ympäri vuoden

Kauhee kasa tavaraa - mahd. vähän esillä

Käytän pipoa ulkona.