Lue keskustelun säännöt.
En rankaise koskaan lapsiani
30.09.2014 |
Tuli tuosta jäähykeskustelusta mieleen, että en ole koskaan rangaissut lapsiani mistään asiasta. Ovatkin aika villejä ja omapäisiä, mutta koulussa kilttejä ja suosittuja kavereita ja heistä on kasvanut todella reiluja ja eettisiä lapsia, eivät kiusaa ja ovat pienemmille aina kivoja. He osaavat rakastaa ja näyttää kaikkia tunteitaan ja eivät tee tuhmuuksia sen enempää kuin muutkaan lapset. Lapset tyttö 9 v ja poika 7 v. Minua ja veljeänikään ei koskaan rangaistu mistään. Ja ihan hyviä ja menestyviä aikuisia meistä tuli. Muistan että vanhemmillani meni joskus hermot meihin ja saattoivat huutaa, mutta mitään aresteja, jäähyjä, luunappeja tai muita ei ollut koskaan. En siksi osaa itsekään sellaisia harrastaa kasvattajana. Ja ihan hyvin menee. Onko muita vastaavia?
Kommentit (73)
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:32"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:25"]
eli lapsesi voi roikkua lahkeessasi tunteja vinkumassa ja sinä vain jatkat juttelua? Ja, jos sanot ei alkaa huuto ja itkupotkuraivari ja silloinkin puhelet rauhallisesti tunteja? No onneksi olkoon :D minä nappaan muksun kainaloon iästä riippumatta ja vien huoneeseen ja sanon, että pois saa tulla, kun on rauhoittunut. Nykyään menee 2min ja homma loppuu. Koska tietää, että menee aina uudelleen kunnes rauhoittuu. Pienempänä saattoi mennä tuntikin. Mutta ei se silti tarkoita etten anna positiivista huomiota. Leikin ja touhuan lasten kanssa. Käymme yhdessä retkillä. Eilen tein lapsen tekemiä matikan tehtäviä ja olen opettanut jokaisen lapseni kotona laskemaan ja kirjoittamaan vähintään oman nimensä, kun monet oppii nuo vasta esikoulussa ;)
[/quote]
Ei niitten ole ikinä tarvinnut roikkua lahkeessa huomiota kerjäämässä. Ne on aina päässet syliin kun ovat sitä tarvinneet ja saaneet huomiota sen verran että on riittänyt eikä tilanne ole ikinä eskaloitunut noin pahaksi. Kun lapsi saa tarpeeksi huomiota se ei hetken päästä enää tarvitse kerrallaan mitään tuntien huomiosessioita.
Ymmärrän nyt miksi teillä on vaikeaa lastenne kanssa, lapselle pitää antaa sitä syliä silloin kun se sitä tarvitsee eikä silloin kun se itselle sopii. Lapsi reagoi hylkäämiseen huonolla käytöksellä, koska on parempi saada edes huonoa huomoita kuin ei ollenkaan huomiota.
[/quote] monta lasta sulla on? Ei taida kuitenkaan olla käsitystä vaativasta lapsesta. Mut ehkä mä lopetan tähän, kun syyllistät kokoajan vain enemmän. Minä tein kaikki kotityöt vauva sylissä, se sama roikkuminen jatkui läpi elämän. Toiset lapset vain ei saa sitä huomiota koskaan tarpeeksi. Hän on nyt 9vuotias ja haluaa koulun jälkeen minun seuraani eikä kavereiden. Minulla on muitakin lapsia eikä edes 2v roiku noin. Hän ei myöskään ole vanhin lapseni, joten tiedän ettei kyllä ole huomion puutteesta kyse. Hän on vain vaativa persoona.
[/quote] pointtini oli kuitenkin se, että lapset on ERILAISIA. Joka tarkoittaa ettei pidä automaattisesti syyttää vanhempia, jos joutuvat rankaisemaan lapsiaan. Jos joillain lapset eivät koskaan vaadi mitään ja heille riittää hali päivässä huomiosta niin tarkoittaako se, että kaikki lapset tyytyvät siihen? Minulla on sattumoisin ollut hyvin huomiohakuisia lapsia. Ovat myös päiväkodissa hoitajat olleet helisemässä, vaikka varmasti tietävät mitä tekevät :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti vanhemmat ovat paikalla, mutta ei läsnä lapselle. Ei se villi vekara ehdi tuhoja tehdä, jos vanhempi laittaisi viihde-elektroniikan pois ja olisi sen lapsen kanssa.
En ole rangaissut minäkään. Jos lapsi ( nuori) mokaa niin siitä jutellaan ja puhutaan ja keksitään keino onnistua paremmin seuraavalla kerralla mutta en ikinä sano mitään, et saa nyt käyttää tietokonetta viikkoon tms. älytöntä. Mun lapset ei ole paljon mokailleet. Kun on selvät säännöt ja sävelet alusta asti lapsi tietää miten tehdään ja mikä on oikein. Puhumalla kasvattaminen on parasta eikä rankaiseminen hyödytä ketään.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:56"]Monesti vanhemmat ovat paikalla, mutta ei läsnä lapselle. Ei se villi vekara ehdi tuhoja tehdä, jos vanhempi laittaisi viihde-elektroniikan pois ja olisi sen lapsen kanssa.
[/quote] niin tai jollei tekisi kotitöitä, ruokaa, tai enempää, kuin yhden lapsen jne.
Juu minun äitini oli aina läsnä. Ei lukenut edes lehteä, kun olin hereillä. Sen huomaa. Saan raivarin heti, jos mieheni ei huomioi minua tai koulussa, jos opettaja ei antanut minun vastata jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 00:53"]
Haluaisin tietää miten toimitte, kun lapsi rikkoo tavaroita tai juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä?
[/quote]
Jos joku tavara menee vahingossa rikki, sehän on vahinko, ei siitä seuraa muuta kuin voi voivottelu ja rikki menneen tavaran kerääminen roskikseen. Tahallaan meillä ei ole kukaan rikkonut ikinä mitään. Jos lapsi rieuhuu eikä saada vaatteita päälle mä alan kertoa jotakin tarinaa ja lapsi innostuu kuuntelemaan ja samalla puetaan. Mä kiinnitän pikkulapsen huomion jonnekin muualle ja sillä tavalla saan vaatteet äkkiä päälle tms. Tämä huomion kiinnittäminen muualle toimii ihan missä tahansa, myös kiukkukohtauksissa ulkona. Esim. Hei katsohan kun tuolla kävelee kiva koira, näitkö tuon oravan jne. Vaatii vanhemmalta vähän kekseliäisyyttä mutta toimii.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 00:53"]
Haluaisin tietää miten toimitte, kun lapsi rikkoo tavaroita tai juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä?
[/quote]
Jos joku tavara menee vahingossa rikki, sehän on vahinko, ei siitä seuraa muuta kuin voi voivottelu ja rikki menneen tavaran kerääminen roskikseen. Tahallaan meillä ei ole kukaan rikkonut ikinä mitään. Jos lapsi rieuhuu eikä saada vaatteita päälle mä alan kertoa jotakin tarinaa ja lapsi innostuu kuuntelemaan ja samalla puetaan. Mä kiinnitän pikkulapsen huomion jonnekin muualle ja sillä tavalla saan vaatteet äkkiä päälle tms. Tämä huomion kiinnittäminen muualle toimii ihan missä tahansa, myös kiukkukohtauksissa ulkona. Esim. Hei katsohan kun tuolla kävelee kiva koira, näitkö tuon oravan jne. Vaatii vanhemmalta vähän kekseliäisyyttä mutta toimii.
[/quote] ja lapselta helppoon menemistä :D tuolta ne aikuiset vissiin onkin peräisin jotka on helppo johdatella harhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen temperamenttinen aikuinen. Minä en mene helppoon. Kun minulla on asiaa ei jumalauta puheenaihetta vaihdeta, kun minä suutun rikon tavaroita ja, kun minä en saa mitä haluan on helvetti irti.
Minut kasvatettiin ilman kuria, keskustelemalla ja rakkaudella. Minulle annettiin vastuuta itsestäni eikä äiti uskonut rangaistusten tehoon. Minut myös sijoitettiin laitokseen ja siellä oli rangaistukset. Kumpikaan tapa ei temperamenttiani muuttanut, mutta sanktiot sai minut ymmärtämään tekojani seuraukset silti elämänkoulu oli se kovin kaikesta. Olen käsitellyt asioita vuosia ja mieheni on kärsivällisesti myös kasvattanut minua. Omat lapseni ovat aivan yhtä temperamenttisia ja tiedän, että he tarvitsevat sanktiot ja oppivat virheistään. Toivon, että heidän elämänsä tulee olemaan helpompi.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 00:53"] Haluaisin tietää miten toimitte, kun lapsi rikkoo tavaroita tai juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä? [/quote] Jos joku tavara menee vahingossa rikki, sehän on vahinko, ei siitä seuraa muuta kuin voi voivottelu ja rikki menneen tavaran kerääminen roskikseen. Tahallaan meillä ei ole kukaan rikkonut ikinä mitään. Jos lapsi rieuhuu eikä saada vaatteita päälle mä alan kertoa jotakin tarinaa ja lapsi innostuu kuuntelemaan ja samalla puetaan. Mä kiinnitän pikkulapsen huomion jonnekin muualle ja sillä tavalla saan vaatteet äkkiä päälle tms. Tämä huomion kiinnittäminen muualle toimii ihan missä tahansa, myös kiukkukohtauksissa ulkona. Esim. Hei katsohan kun tuolla kävelee kiva koira, näitkö tuon oravan jne. Vaatii vanhemmalta vähän kekseliäisyyttä mutta toimii. [/quote] ja lapselta helppoon menemistä :D tuolta ne aikuiset vissiin onkin peräisin jotka on helppo johdatella harhaan.
[/quote]
Lapset menee mielellään helppoon niin kuin sä nyt sen halveksivasti haluat ilmaista. Lapsista on hauskaa kun vanhempi juttelee ja kertoo niille tarinoita. Lapset ovat tosi onnellisia kun saavat olla vuorovaikutuksessa vanhempansa kanssa. Se on parasta mitä lapsi tietää. Kyllä ne sitten kasvaessaan hankkivat kavereita ja alkavat viihtyä muissakin porukoissa mutta edelleen oman vanhemman hyväksyvä rakkaus on hyvin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:57"]En ole rangaissut minäkään. Jos lapsi ( nuori) mokaa niin siitä jutellaan ja puhutaan ja keksitään keino onnistua paremmin seuraavalla kerralla mutta en ikinä sano mitään, et saa nyt käyttää tietokonetta viikkoon tms. älytöntä. Mun lapset ei ole paljon mokailleet. Kun on selvät säännöt ja sävelet alusta asti lapsi tietää miten tehdään ja mikä on oikein. Puhumalla kasvattaminen on parasta eikä rankaiseminen hyödytä ketään.
[/quote] teillä siis lapset kiltisti lopettavat tietokoneen käytön kahden tunnin päästä? Vai eikö teillä siis ole edes käyttö aikoja. Eikai nyt semmoset lapset mitään väännäkkään, jos kasvavat median edessä.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:09"]
Minä olen temperamenttinen aikuinen. Minä en mene helppoon. Kun minulla on asiaa ei jumalauta puheenaihetta vaihdeta, kun minä suutun rikon tavaroita ja, kun minä en saa mitä haluan on helvetti irti. Minut kasvatettiin ilman kuria, keskustelemalla ja rakkaudella. Minulle annettiin vastuuta itsestäni eikä äiti uskonut rangaistusten tehoon. Minut myös sijoitettiin laitokseen ja siellä oli rangaistukset. Kumpikaan tapa ei temperamenttiani muuttanut, mutta sanktiot sai minut ymmärtämään tekojani seuraukset silti elämänkoulu oli se kovin kaikesta. Olen käsitellyt asioita vuosia ja mieheni on kärsivällisesti myös kasvattanut minua. Omat lapseni ovat aivan yhtä temperamenttisia ja tiedän, että he tarvitsevat sanktiot ja oppivat virheistään. Toivon, että heidän elämänsä tulee olemaan helpompi.
[/quote]
Mä en usko sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:09"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 00:53"] Haluaisin tietää miten toimitte, kun lapsi rikkoo tavaroita tai juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä? [/quote] Jos joku tavara menee vahingossa rikki, sehän on vahinko, ei siitä seuraa muuta kuin voi voivottelu ja rikki menneen tavaran kerääminen roskikseen. Tahallaan meillä ei ole kukaan rikkonut ikinä mitään. Jos lapsi rieuhuu eikä saada vaatteita päälle mä alan kertoa jotakin tarinaa ja lapsi innostuu kuuntelemaan ja samalla puetaan. Mä kiinnitän pikkulapsen huomion jonnekin muualle ja sillä tavalla saan vaatteet äkkiä päälle tms. Tämä huomion kiinnittäminen muualle toimii ihan missä tahansa, myös kiukkukohtauksissa ulkona. Esim. Hei katsohan kun tuolla kävelee kiva koira, näitkö tuon oravan jne. Vaatii vanhemmalta vähän kekseliäisyyttä mutta toimii. [/quote] ja lapselta helppoon menemistä :D tuolta ne aikuiset vissiin onkin peräisin jotka on helppo johdatella harhaan.
[/quote]
Lapset menee mielellään helppoon niin kuin sä nyt sen halveksivasti haluat ilmaista. Lapsista on hauskaa kun vanhempi juttelee ja kertoo niille tarinoita. Lapset ovat tosi onnellisia kun saavat olla vuorovaikutuksessa vanhempansa kanssa. Se on parasta mitä lapsi tietää. Kyllä ne sitten kasvaessaan hankkivat kavereita ja alkavat viihtyä muissakin porukoissa mutta edelleen oman vanhemman hyväksyvä rakkaus on hyvin tärkeää.
[/quote] eikai tässä ollut kyse siitä hauskasta vaan omasta tunteesta. Jos mun 2v suuttuu, kun ei saa ottaa punasta lapioo naapurin pihasta nii ei siinä nyt mitkä oravat auta, kun toista suututtaa. Siinä sit jutellaan miksei lapioo nyt saa ja hän huutaa. "Äiti hiljaa" noniin. "Kato orava"
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:09"]
Minä olen temperamenttinen aikuinen. Minä en mene helppoon. Kun minulla on asiaa ei jumalauta puheenaihetta vaihdeta, kun minä suutun rikon tavaroita ja, kun minä en saa mitä haluan on helvetti irti. Minut kasvatettiin ilman kuria, keskustelemalla ja rakkaudella. Minulle annettiin vastuuta itsestäni eikä äiti uskonut rangaistusten tehoon. Minut myös sijoitettiin laitokseen ja siellä oli rangaistukset. Kumpikaan tapa ei temperamenttiani muuttanut, mutta sanktiot sai minut ymmärtämään tekojani seuraukset silti elämänkoulu oli se kovin kaikesta. Olen käsitellyt asioita vuosia ja mieheni on kärsivällisesti myös kasvattanut minua. Omat lapseni ovat aivan yhtä temperamenttisia ja tiedän, että he tarvitsevat sanktiot ja oppivat virheistään. Toivon, että heidän elämänsä tulee olemaan helpompi.
[/quote]
Mä en usko sua.
[/quote] mitä et usko :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:57"]
En ole rangaissut minäkään. Jos lapsi ( nuori) mokaa niin siitä jutellaan ja puhutaan ja keksitään keino onnistua paremmin seuraavalla kerralla mutta en ikinä sano mitään, et saa nyt käyttää tietokonetta viikkoon tms. älytöntä. Mun lapset ei ole paljon mokailleet. Kun on selvät säännöt ja sävelet alusta asti lapsi tietää miten tehdään ja mikä on oikein. Puhumalla kasvattaminen on parasta eikä rankaiseminen hyödytä ketään.
[/quote]
Kyllä.
Asioista on puhuttava oikeilla nimillä, pienellekin, kun käy kaupassa on vaihtorahat tuotava takaisin, muutoin se on varkaus.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:32"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:25"]
eli lapsesi voi roikkua lahkeessasi tunteja vinkumassa ja sinä vain jatkat juttelua? Ja, jos sanot ei alkaa huuto ja itkupotkuraivari ja silloinkin puhelet rauhallisesti tunteja? No onneksi olkoon :D minä nappaan muksun kainaloon iästä riippumatta ja vien huoneeseen ja sanon, että pois saa tulla, kun on rauhoittunut. Nykyään menee 2min ja homma loppuu. Koska tietää, että menee aina uudelleen kunnes rauhoittuu. Pienempänä saattoi mennä tuntikin. Mutta ei se silti tarkoita etten anna positiivista huomiota. Leikin ja touhuan lasten kanssa. Käymme yhdessä retkillä. Eilen tein lapsen tekemiä matikan tehtäviä ja olen opettanut jokaisen lapseni kotona laskemaan ja kirjoittamaan vähintään oman nimensä, kun monet oppii nuo vasta esikoulussa ;)
[/quote]
Ei niitten ole ikinä tarvinnut roikkua lahkeessa huomiota kerjäämässä. Ne on aina päässet syliin kun ovat sitä tarvinneet ja saaneet huomiota sen verran että on riittänyt eikä tilanne ole ikinä eskaloitunut noin pahaksi. Kun lapsi saa tarpeeksi huomiota se ei hetken päästä enää tarvitse kerrallaan mitään tuntien huomiosessioita.
Ymmärrän nyt miksi teillä on vaikeaa lastenne kanssa, lapselle pitää antaa sitä syliä silloin kun se sitä tarvitsee eikä silloin kun se itselle sopii. Lapsi reagoi hylkäämiseen huonolla käytöksellä, koska on parempi saada edes huonoa huomoita kuin ei ollenkaan huomiota.
[/quote] monta lasta sulla on? Ei taida kuitenkaan olla käsitystä vaativasta lapsesta. Mut ehkä mä lopetan tähän, kun syyllistät kokoajan vain enemmän. Minä tein kaikki kotityöt vauva sylissä, se sama roikkuminen jatkui läpi elämän. Toiset lapset vain ei saa sitä huomiota koskaan tarpeeksi. Hän on nyt 9vuotias ja haluaa koulun jälkeen minun seuraani eikä kavereiden. Minulla on muitakin lapsia eikä edes 2v roiku noin. Hän ei myöskään ole vanhin lapseni, joten tiedän ettei kyllä ole huomion puutteesta kyse. Hän on vain vaativa persoona.
[/quote] ja alapeukkuja sataa!!! Hohoijaa. Olkaa onnellisia, kun teillä on helpot lapset. Vissiin liikaa vaadittu, että edes ymmärtäisitte ettei kaikilla ole
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:44"]
monta lasta sulla on? Ei taida kuitenkaan olla käsitystä vaativasta lapsesta. Mut ehkä mä lopetan tähän, kun syyllistät kokoajan vain enemmän. Minä tein kaikki kotityöt vauva sylissä, se sama roikkuminen jatkui läpi elämän. Toiset lapset vain ei saa sitä huomiota koskaan tarpeeksi. Hän on nyt 9vuotias ja haluaa koulun jälkeen minun seuraani eikä kavereiden. Minulla on muitakin lapsia eikä edes 2v roiku noin. Hän ei myöskään ole vanhin lapseni, joten tiedän ettei kyllä ole huomion puutteesta kyse. Hän on vain vaativa persoona.
[/quote]
Kaksi lasta, poika ja tyttö. Molemmat olleet aina tosi paljon sylissä, välillä yhtäaikaakin. Minusta paras ohje on että muistaa silittää lapsia enemmän kuin vaatteita. Sillä pääsee pitkälle.
Sitä voi pitää lasta sylissä niin ettei lapsi saa läheisyyden tarvettaan täytetyksi. Jos itseä ei huvita pitää lasta sylissä eikä antaa lapselle omaa energiaansa vaan pitää vaan kiukulla niin lapsi jää tyhjäksi tarvitsemastaan energiasta, ja alkaa vaatia lisää ja lisää...
Helppo antaa neuvoja, jos itselle sattuu lapset jotka ovat luonnostaan rauhallisia. Meillä nyt 2-vuotias on jo reilusti alle vuoden ikäisestä heitellyt tavaroita. Jos joku tavara ei "tottele" lasta, ts vaikka laatikon luukku ei aukea tai vedettävän lelun naru jää pyörien väliin, lapsella menee välittömästi hermot ja lelu saa kyytiä. On yritetty nätisti selittää mutta suurempien vahinkojen välttämiseksi on usein pakko ottaa rangaistukseksi lelu pois. Pienempänä lapsi ei tietenkään ymmärtänyt syy-seuraussuhteita, mutta nyt ymmärtää ja silti ei puhe tehoa. Lapsen järjessä ei ole vikaa, puhuu lauseita ja ymmärtää puhetta hyvin, mutta sattuu vain omaamaan lyhyen pinnan.
Huomiota lapsi on saanut aina paljon, ja osaa todella sitä myös vaatia. Lapsen kanssa leikitään joka päivä lattialla istuen, ulkoillaan ja keskitytään vain lapseen useita tunteja päivässä. Mutta siitä huolimatta lapsi vaati ne loputkin tunnit ihan jatkuvaa huomiota, eikä leiki yhtään yksin. Edelleen tulee mm vessaan minun mukanani ja roikkuu lahkeessa kun laitan ruokaa. Minä en jaksa pitää sylissä yhdellä kädellä 13kg painavaa lasta ja se ei riitä lapselle, että otetaan hetkeksi syliin tai saa oman tuolin hellan viereen jotta pääsisi osallistumaan kykyjensä mukaan. Sylissä pitäisi saada olla, vaikka syliä on aivan varmasti tarjottu paljon. Helppo siis sanoa, että lapselle pitää aina tarjota huomiota ja syliä kun sitä tarvitsee, jos itsellä on lapsi joka on sylissä minuutin ja menee sitten omiin leikkeihinsä. Tästä meillä ei tietenkään lasta rangaista mutta ihan vain esimerkkinä, että ei se aina ole niin yksinkertaista, että kun lasta huomioidaan tarpeeksi, käyttäytyminen on kyllä hyvää.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:56"]Monesti vanhemmat ovat paikalla, mutta ei läsnä lapselle. Ei se villi vekara ehdi tuhoja tehdä, jos vanhempi laittaisi viihde-elektroniikan pois ja olisi sen lapsen kanssa. [/quote] niin tai jollei tekisi kotitöitä, ruokaa, tai enempää, kuin yhden lapsen jne. Juu minun äitini oli aina läsnä. Ei lukenut edes lehteä, kun olin hereillä. Sen huomaa. Saan raivarin heti, jos mieheni ei huomioi minua tai koulussa, jos opettaja ei antanut minun vastata jne.
[/quote] Voi sitä maalaisjärkeä käyttää, aina vedetään ääripäästä ääripäähän. Miksi se lapsi päästetään siihen villiin tilaan?
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:32"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:25"]
eli lapsesi voi roikkua lahkeessasi tunteja vinkumassa ja sinä vain jatkat juttelua? Ja, jos sanot ei alkaa huuto ja itkupotkuraivari ja silloinkin puhelet rauhallisesti tunteja? No onneksi olkoon :D minä nappaan muksun kainaloon iästä riippumatta ja vien huoneeseen ja sanon, että pois saa tulla, kun on rauhoittunut. Nykyään menee 2min ja homma loppuu. Koska tietää, että menee aina uudelleen kunnes rauhoittuu. Pienempänä saattoi mennä tuntikin. Mutta ei se silti tarkoita etten anna positiivista huomiota. Leikin ja touhuan lasten kanssa. Käymme yhdessä retkillä. Eilen tein lapsen tekemiä matikan tehtäviä ja olen opettanut jokaisen lapseni kotona laskemaan ja kirjoittamaan vähintään oman nimensä, kun monet oppii nuo vasta esikoulussa ;)
[/quote]
Ei niitten ole ikinä tarvinnut roikkua lahkeessa huomiota kerjäämässä. Ne on aina päässet syliin kun ovat sitä tarvinneet ja saaneet huomiota sen verran että on riittänyt eikä tilanne ole ikinä eskaloitunut noin pahaksi. Kun lapsi saa tarpeeksi huomiota se ei hetken päästä enää tarvitse kerrallaan mitään tuntien huomiosessioita.
Ymmärrän nyt miksi teillä on vaikeaa lastenne kanssa, lapselle pitää antaa sitä syliä silloin kun se sitä tarvitsee eikä silloin kun se itselle sopii. Lapsi reagoi hylkäämiseen huonolla käytöksellä, koska on parempi saada edes huonoa huomoita kuin ei ollenkaan huomiota.
[/quote] monta lasta sulla on? Ei taida kuitenkaan olla käsitystä vaativasta lapsesta. Mut ehkä mä lopetan tähän, kun syyllistät kokoajan vain enemmän. Minä tein kaikki kotityöt vauva sylissä, se sama roikkuminen jatkui läpi elämän. Toiset lapset vain ei saa sitä huomiota koskaan tarpeeksi. Hän on nyt 9vuotias ja haluaa koulun jälkeen minun seuraani eikä kavereiden. Minulla on muitakin lapsia eikä edes 2v roiku noin. Hän ei myöskään ole vanhin lapseni, joten tiedän ettei kyllä ole huomion puutteesta kyse. Hän on vain vaativa persoona.