Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä perusteella valitsitte kummit lapselle? Sis. pohdintaa
30.09.2014 |
Heippa!
Meille on esikoinen tulossa ja ollaan pikku hiljaa alettu miettiä ketä pyydettäisiin kummeiksi. Mies ehdotti mun pikkusiskoa (24v) ja sen avomiestä, koska ollaan niiden kanssa paljon tekemisissä ja mieskin tuntee heidän seurassaan olonsa tosi kotoisaksi. Mua vaan on itseäni alkanut jotenkin häiritä, kun siskoa ei tunnu meidän asiat tai mun raskaus kiinnostavan. Se ei kysele koskaan mitään raskauteen liittyvää eikä esim. mun töistä koskaan mitään, vaikka aloitin just uudessa työpaikassa. Sinänsä kyllä viihdyn hyvin siskoni seurassa, mutta se vaan tuntuu jotenkin elävän jossain omassa, ehkä vähän lapsellisessa kuplassaan. Mietin, että kiinnostaisiko sitä sitten kummilapsenkaan elämä sen enempää.
Mun yksi hyvä ystävä selkeästi toivoisi pääsevänsä kummiksi ja hän on myös hyvä vaihtoehto. Siinä ongelmana on se, etten ole varma haluanko pyytää hänen sulhastaan. Tunnetaan kyllä monen vuoden ajalta, mutta jotenkin ei olla niin läheisiä kuitenkaan. Olen myös miehelle ehdottanut, että voitais pyytää sen yhtä hyvää ystävää ja sekin on vaihtoehto. Mies vain mietti, että ystävänsä on kovin ailahtelevainen tapaus -olisikohan siitä kummisedäksi.
Millä perusteella te olette valinneet kummit lapsille? Millainen valinta on ehkä jäänyt harmittamaan? Mitä mieltä näistä mun pohdinnoista? En siis oleta kummilta mitään ihmeellistä. Jonkinlainen kiinnostus viettää aikaa kummilapsen kanssa ja seurata tämän elämää olisi mielestäni ihan riittävää kummiutta.
Kommentit (24)
Minä olen valinnut lapselleni kummit niin, ettei esim. veljeni ei ole kummi siksi, että hän on joka tapauksessa tiiviisti lapsemme elämässä ja enon titteli on komea, joten olen säästänyt kummiuden ystäville. Lapsellani on kaksi ystäväämme kummeina, toinen minun ja toinen puolisoni läheinen ystävä. Eikä missään nimessä pyytäneet heidän puolisoitaan, ei tullut edes mieleen. En ymmärrä, miksi pariskunnasta molemmat pitäisi pyytää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me valittiin ystäviä ja ystäväpariskuntia. Sisaruksia ei pyydetty, kun heillä on jo erikoisasema sen sukulaisuuden perusteella. Lisäksi meidän molempien veljet on sellaisia, että tuskin olisivat sitä kummiutta niin toivoneetkaan. Ajattelin, että toivottavasti meidän ystävistä tulis läheisiä myös meidän lapsille, jos olisivat kummeja. Ja lisäksi mietin, että jos jollain on jo tosi monta kummilasta, niin ehkä sitten ei kannata enää pyytää, voi olla ettei energia riitä tosi monelle kummilapselle.
No tähän mennessä ne kummit, joilla on itsellään lapsia, ovat olleet paljon kiinnostuneempia meidän lapsista kuin lapsettomat. Ilmeisesti lapsettomia ei pikkulapsiarki tai ajan viettäminen kummilasten kanssa juuri kiinnosta. Vaikka ei siinä mitään, ei mullakaan ollut mitään suuria odotuksia. Jokainen saa olla sellainen kummi kuin itse tahtoo.
Mulle itselleni valittiin aikoinaan kummit sillä perusteella ketkä pääsi tulemaan mun ristiäisiin.
Kiitti vastauksista! Tuohon tapaan mäkin ajattelin ennen, siis että kummiksi ehdottomasti kavereita eikä sisaruksia. Mutta nyt jotenkin tilanne tuntuu hankalalta, kun sisko ja sen mies on meille se ehdottomasti läheisin pariskunta. Mutta oon kyllä miettinyt tuota, että se "tätiys" on jo itsessään iso juttu. Täytyypä vielä tätä pähkäillä. Mietin myös sitä, että loukkaantuuko ystävien puolisot, jos niitä ei pyydä kummiksi vaan vain sitä ystävää? Kun ollaan me niiden puolisoidenkin kanssa kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me valittiin kummit kavereista sen perusteella, keiden kanssa halutaan itse olla tekemisissä jatkossa vuosia ja vuosikymmeniä. Yksi sisarus, kun varta vasten halusi.
Lisäksi haluttiin, ettei olla kummeja ristiin, kun kuitenkin ollaan kahdeksan ystäväpariskunnan lapsen kummeja.
Meilläkin kummimietintä aika ajankohtainen, itse haluaisin parhaan kaverini - mutta en voi sietää hänen miesystäväänsä. Miehen paras ystävä on oikein mukava, mutta ei ole seurustellut nykyisensä kanssa niin kauaa että uskaltaisimme pyytää kumpaakin. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu jos pyydämme vain ystäviämme ilman puolisoita.
Sisaruksia emme pyydä, he ovat lapsen elämässä joka tapauksessa vaihtelevia määriä läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset kummit ovat vanhoja lapsuudenystäviäni (meillä siis kaksi lasta). Toiset kummit taas myöhemmin meille tulleita pariskuntatuttuja. Emme halunneet sukulaisia, koska emme ole erityisen läheisiä heidän kanssaan. Valinta on ollut hyvä!
Tuntuu olevan aika yleinen käytäntö nykyään, että pyydetään ystäviä. Mulla ja miehellä on kummeina vaan sukulaisia, joista osa on hoitanut "kumminvelvollisuutensa" paremmin ja osaa ei selvästi ole pätkääkään kiinnostanut.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut ensimmäistäkään täyspäistä tuttua, joka olisi kuulunut kirkkooja ja jota olisi lapset edes ajatuksena kiinnostanut. Siispä lapsi ei kuulu kirkkoon.
Itselläni on kummina äidin täti ja äidin siskon mies. Kolmantena kummina sitten se äidin sisko joka loukkaantui syvästi kun häntä ei pyydetty, vaan hänen miestään :) Ymmärrän kyllä miksei äitini siskoaan alunperin pyytänyt.
Esikoisella mun kaksi sisarusta ja kuopuksella mun sisko, yksi läheinen ystävä ja mies halusi exänsä vuosien takaa.. Kamalaahan se on mutta seurustelun alkuvaiheessa tehty selväksi että tämä exä on nro1 kaikessa ja aina.. Onneks mun ei tarvii olla tekemisissä sen kanssa enkä ole ikinä kutsunut kylään joten kummius vain nimellistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinteisesti lapsen kummiksi tai kummeiksi on valittu henkilö, joka on vastannut lapsen kasvattamisesta, jos vanhemmat menehtyvät. Tällä periaatteella on meidänkin lasten kummit valittu. Eli valittiin sellaiset joilla on mahdollisimman sama arvomaailma, kuin meillä. Lisäksi tietenkin maalaisjärkisiä ja mukavia ihmisiä, sellaisia joille voisi oman lapsensa antaa, jos jollekin olisi pakko antaa.
No tällä perusteella meidän pitäis pyytää mun siskoa sekä tämän masussa olevan että kaikkien tulevienkin lasten kummiksi. Koska niinhän se yleensä menee, että sisarukset ensisijaisesti ottavat toistensa lapset luokseen, jos vanhemmat kuolevat. Kamala ajatuskin, että lapset jaettais kukin oman kumminsa luo asumaan! Pidän siis tätä ajattelutapaa vanhentuneena.
-ap
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 21:20"]
Perinteisesti lapsen kummiksi tai kummeiksi on valittu henkilö, joka on vastannut lapsen kasvattamisesta, jos vanhemmat menehtyvät. Tällä periaatteella on meidänkin lasten kummit valittu. Eli valittiin sellaiset joilla on mahdollisimman sama arvomaailma, kuin meillä. Lisäksi tietenkin maalaisjärkisiä ja mukavia ihmisiä, sellaisia joille voisi oman lapsensa antaa, jos jollekin olisi pakko antaa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, en tietenkään koskaan erottaisi sisaruksia toisistaan. Me on kuitenkin sovittu lasten kummien kanssa, että he päättävät lasten kohtalosta yhdessä, jos meille jotain tapahtuisi. Meillä on suvussa mielenterveydenongelmia, alkoholismia yms. enkä halua, että lapset koskaan joutuvat sukulaisten hoitoon.
T. 14
Meillä ei ole sisaruksia. Jos olis, oltais niitä pyydetty. Kummit: lapseton sinkku, joka on ollut nyt psykoosissa usein ja pitkään. Oli mun kaveri, enkä tiennyt sen sekoavan. Mies on kiukkuinen tästä valinnasta . Sit kaukainen sukulainen, oli just rippikoulun käynyt. Ei oo tekemisissä. Sit lapseton pari, joka olis halunnu lapsia. Ei nämä vietä lapseni kanssa kukaan aikaa.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 21:44"]
Niin, en tietenkään koskaan erottaisi sisaruksia toisistaan. Me on kuitenkin sovittu lasten kummien kanssa, että he päättävät lasten kohtalosta yhdessä, jos meille jotain tapahtuisi. Meillä on suvussa mielenterveydenongelmia, alkoholismia yms. enkä halua, että lapset koskaan joutuvat sukulaisten hoitoon. T. 14
[/quote]
Oletteko te tehneet jo kin paperin tuosta? Että olisi viranomaisille todistaa, jos jotain todella kävisi?
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 20:48"]
Minä olen valinnut lapselleni kummit niin, ettei esim. veljeni ei ole kummi siksi, että hän on joka tapauksessa tiiviisti lapsemme elämässä ja enon titteli on komea, joten olen säästänyt kummiuden ystäville. Lapsellani on kaksi ystäväämme kummeina, toinen minun ja toinen puolisoni läheinen ystävä. Eikä missään nimessä pyytäneet heidän puolisoitaan, ei tullut edes mieleen. En ymmärrä, miksi pariskunnasta molemmat pitäisi pyytää?
[/quote]
Mun ystävä valitsi lapselleen kummit tismalleen samalla tavalla, samoin perustein. Vai oletkohan sä sen mun ystävä, kun kuulostaa niin tutulta :D
Olen ymmärtänyt, että Suomessa ei ole mahdollista siirtää lapsen huoltajuutta ulkopuoliselle henkilölle keskinäisellä sopimuksella. Kummi ei saa lapsen huoltajuutta vanhempien kuoltua, vaikka näin olisi kummien kanssa etukäteen sovittu. Huollosta päättävät viranomaiset.
meillä kummit valittiin sillä perusteella, ketkä tuttavista/sukulaisista kuului kirkkoon. Kolmannelle lapselle oli jo oikeasti vaikea löytää kummeja.
Joku sanoi, että kummit, joilla itsellä on lapsia on parempia kummeja. Meillä taas toisinpäin. Esikoisen kummit on hyvä ystäväni ja hänen miehensä ja ovat olleet pojan elämässä ainakin toistaiseksi paljon. Ja antaneet nimenomaan aikaa, mitä arvostan suuresti ja enemmän kuin jatkuvaa lahjomista :)
Mutta siis, mekin valittiin sillä tapaa, että ei niitä läheisimpiä sukulaisia, vaan ystävät, jotka mekin haluamme pitää lähellä vielä pitkään ja uskon että hekin ovat tyytyväisiä rooliinsa.
Alue: Aihe vapaa
uppista
t. ap