Millä perusteella valitsitte kummit lapselle? Sis. pohdintaa
Heippa!
Meille on esikoinen tulossa ja ollaan pikku hiljaa alettu miettiä ketä pyydettäisiin kummeiksi. Mies ehdotti mun pikkusiskoa (24v) ja sen avomiestä, koska ollaan niiden kanssa paljon tekemisissä ja mieskin tuntee heidän seurassaan olonsa tosi kotoisaksi. Mua vaan on itseäni alkanut jotenkin häiritä, kun siskoa ei tunnu meidän asiat tai mun raskaus kiinnostavan. Se ei kysele koskaan mitään raskauteen liittyvää eikä esim. mun töistä koskaan mitään, vaikka aloitin just uudessa työpaikassa. Sinänsä kyllä viihdyn hyvin siskoni seurassa, mutta se vaan tuntuu jotenkin elävän jossain omassa, ehkä vähän lapsellisessa kuplassaan. Mietin, että kiinnostaisiko sitä sitten kummilapsenkaan elämä sen enempää.
Mun yksi hyvä ystävä selkeästi toivoisi pääsevänsä kummiksi ja hän on myös hyvä vaihtoehto. Siinä ongelmana on se, etten ole varma haluanko pyytää hänen sulhastaan. Tunnetaan kyllä monen vuoden ajalta, mutta jotenkin ei olla niin läheisiä kuitenkaan. Olen myös miehelle ehdottanut, että voitais pyytää sen yhtä hyvää ystävää ja sekin on vaihtoehto. Mies vain mietti, että ystävänsä on kovin ailahtelevainen tapaus -olisikohan siitä kummisedäksi.
Millä perusteella te olette valinneet kummit lapsille? Millainen valinta on ehkä jäänyt harmittamaan? Mitä mieltä näistä mun pohdinnoista? En siis oleta kummilta mitään ihmeellistä. Jonkinlainen kiinnostus viettää aikaa kummilapsen kanssa ja seurata tämän elämää olisi mielestäni ihan riittävää kummiutta.
Kommentit (24)
Olemme pienen tytön pakanakummeja mieheni kanssa sillä emme kuulu kirkkoon. Tällä tytöllä on lisäksemme neljä muuta kummia joista eno on myös sylikummi. Kolme kummia kuuluu kirkkoon, kolme ei.
Totta tuokin, että voihan niitä kummeja olla paljon. Tuntuu vaan, että neljä kummia+vielä pari puolisoa yhdellä lapsella on jo aika paljon. Mutta ihan harkitsemisen arvoinen ehdotus oli sekin, että otetaan sekä sisko ja mies että ystävät. Kiitos näistä mietteistä. Ap toivottaa kauniita unia ja jää pähkäilemään!
-ap
Me valittiin ystävät, joiden kanssa oltiin paljon tekemisissä. Emme sen pidemmälle miettineet, että ovatko he sen tyyppisiä ihmisiä, jotka pysyvät elämässämme ison muutoksen jälkeenkin. Kaksi kolmesta kummista ovat olleet harmittavan vähän pikkuisen elämässä (toinen heistä itse pyysi päästä kummiksi), heillä elämä vieläkin keskittyy pitkälti baareihin yms. "nuoruuden juttuihin" (toinen kolmekymppinen, toinen vähän nuorempi). Kolmas kummi oli täysin oikea valinta, ystävä lapsuudesta asti, joka tulee loistavasti toimeen kummilapsen kanssa ja jotenkin alusta asti osannut ottaa tähän kontaktia paremmin ja on aina kiinnostunut kummilapsensa elämästä.
Mulla on 4 kummia, oon itse 6 lapsen kummi, joilla yhtä lukuunottamatta taitaa olla mun lisäksi 3 muuta kummia. Eli ei sunkaan tarvitse valita joko-tai.