Miksi työkyvyttömyyseläkeläisen oletetaan olevan mielenterveysongelmainen?

Vaikka syy on ihan puusilmilläkin katsoen selvästi tuki- ja liikuntaelinongelma. Eihän muuten saa edes invaparkkikorttia eikä kukaan huvikseen käytä apuvälineitä päästäkseen liikkumaan.

Välillä tekee mieli ärähtää kun puhutaan kuin vajaamieliselle jos kysyy jotain asiaa tuntemattomalta ihmiseltä esimerkiksi jos vaikka sairaalassa on järjestelty tiloja uudelleen yms. Sen lisäksi osa puolitutuista ja tutuistani ihmisistä olettaa, että minulla olisi jokin psyykenlääkevarasto kotona ja voisin ”auttaa hädässä” kun ei ole muka varaa mennä lääkäriin. Suomeksi sanottuna yritetään pummata kai pameja tai jotain muuta vastavaa.

Kerran olen kokeillut masennuslääkitystä kipukynnyksen nostoon ja lääke teki kuukautisista niin runsaat, että sain anemian. Mielialaan tai kipukynnykseen lääkitys ei ole auttanut millään tavoin. Lääkäri on Omakannan mukaan kirjoittanut minulle unilääkkeitä pyytämättäni enkä ole hakenut niitä, koska en koe tarvetta käyttää niitä.

Kysyn nyt anonyymina, että miksi ihmiset eivät ymmärrä ihmisen mielenterveyden ja tolkun säilyvän vaikka kärsisi kovista kivuista? Miksi ei voi puhua kuin tasaveroiselle ihmisille? Vaikka minulla olisi mt-ongelmia niin sekään ei tekisi minusta muita huonompaa ihmistä.