Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö traumat käsitellä?
28.08.2021 |
Kuten puuteripilvi tekee. Itse olen vain mennyt elämässäni eteenpäin ja tavallaan "unohtanut" vaikeat ja pahat asiat. Kumpi tapa on oikea?
Kommentit (23)
Henkilökohtaisesti minä vaan pusken eteenpäin. En jaksa jäädä vatvomaan. Menneet on menneitä ja olen niistä vapaa. Katse kohti tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö nykyään ole muotia vatvoa traumoja? Kaikilla fiksuilla ja filmaattisilla on kaikenlaisia traumoja joita pitää työstää!
Minulla on vain vastoinkäymisiä ja pettymyksiä joiden kanssa on vain elettävä.
En osaa sanoa, samaa olen miettinyt.
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Eikö nykyään ole muotia vatvoa traumoja? Kaikilla fiksuilla ja filmaattisilla on kaikenlaisia traumoja joita pitää työstää!
Minulla on vain vastoinkäymisiä ja pettymyksiä joiden kanssa on vain elettävä.
Mikset ole tyytyväinen, että olet päässyt vähällä? Trauman aihe on usein esimerkiksi rikoksen kohteeksi joutuminen.
Esim. ayahuasca auttaa traumojen käsittelyssä.
https://www.forbes.com/sites/davidcarpenter/2020/01/27/saved-by-psyched…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne on pakko käsitellä jos ne on riittävän vakavia, kun elämästä ei muuten tule mitään. Omasta kokemuksesta puhun. Terve mieli ei pysty kuvittelemaan sairasta mieltä ja toisin päin. Kun oireeni lievittyvät selvästi, voin vain ihmetellä että näin helppoako on "normaalien" ihmisten elämä. Vaikka minulla oli silloin enemmän elämän vastoinkäymisiä kuin koskaan. Mutta kun oma mieli on hallinnassa, vastoinkäymisten kanssa eläminen ihan toisella tasolla.
Ei kai tarvitse erityisesti käsitellä, jos traumat eivät liiemmin vaivaa, ahdista tai muuten haittaa elämää.
En minäkään ole käsitellyt traumaattisia kokemuksiani siten, että olisin esim. mennyt terapiaan. Se on minulle kuitenkin tärkeää, että olen saanut rauhan niiden suhteen. Jonkinlaista asioiden käsittelemistä sekin edellyttää.
Rauhan saamisella tarkoitan sitä, että olen pohtinut kokemuksia osana elämänkatsomustani, punninnut tapahtumia ja niihin liittyviä (omia ja muiden) valintoja oikean / väärän näkökulmasta, pyytänyt ja antanut anteeksi vääriä valintoja, miettinyt mitä olen oppinut menneistä sekä muodostanut periaatteita vastaisuutta varten.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinno, psyykkisellä traumalla yleensä tarkoitetaan johonkin tilanteeseen tai tapahtumaan liittyvää voimakasta kokemusta jonka seurauksena turvallisuuden tunne ja/tai henkinen tasapaino selvästi järkkyy. Yleensä tällaisesta ihminen ei ihan helposti, jos ollenkaan, toivu itsekseen.
Suru, pettymys, pelko tms. vaikea kokemus ei taas automaattisesti tarkoita traumatisoitumista, eikä siten välttämättä tarvitse mitään hoitoa tai erityistä "käsittelyä". Mieli pystyy myös käsittelemään vaikeitakin, ei-traumatisoivia asioita ilman sen kummempaa aktiivista selvittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Esim. ayahuasca auttaa traumojen käsittelyssä.
https://www.forbes.com/sites/davidcarpenter/2020/01/27/saved-by-psyched…
Avicii kokeili tuota keinoa. Ei auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Ei kai tarvitse erityisesti käsitellä, jos traumat eivät liiemmin vaivaa, ahdista tai muuten haittaa elämää.
En minäkään ole käsitellyt traumaattisia kokemuksiani siten, että olisin esim. mennyt terapiaan. Se on minulle kuitenkin tärkeää, että olen saanut rauhan niiden suhteen. Jonkinlaista asioiden käsittelemistä sekin edellyttää.
Rauhan saamisella tarkoitan sitä, että olen pohtinut kokemuksia osana elämänkatsomustani, punninnut tapahtumia ja niihin liittyviä (omia ja muiden) valintoja oikean / väärän näkökulmasta, pyytänyt ja antanut anteeksi vääriä valintoja, miettinyt mitä olen oppinut menneistä sekä muodostanut periaatteita vastaisuutta varten.
Minkälaisia traumaattiset kokemuksesi ovat? Nimittäin kaikista traumaattisista kokemuksista ei alunperinkään synny traumoja jos ihminen pystyy käsittelemään tilanteet pian tapahtuman jälkeen. Ei elämää haittaava trauma ole automaatio järkyttävän tapahtuman jälkeen jos ihmisellä on tilaisuus ja kykyä käsitellä tilanne pois tuoreeltaan.
Hyvä aihe. Jotkut sanovat että mikä tahansa asia joka on psyykelle liikaa siinä hetkessä on traumaattista. Mieleeni putkahtelee monia tilanteita menneisyydessä joissa olen jäätynyt enkä ole sanonut takaisin niitä asioita joita olen myöhemmin toivonut kykeneväni tekevän siinä tilanteessa ja näitä jään vatvomaan jälkeenpäin. Sitä vähän kuin jää sen tilanteen vangiksi vaikka se toinen olisi unohtanut koko tilanteen. Pitäisi jotenkin käsitellä se tilanne järkevästi mielessä ja saada rauha. Pitäisi saada koettua se tilanne ilman että lähtee simuloimaan tilannetta mielessään ja traumatisoi itsensä uudestaan ja ilman että sisäinen viha kasvaa. Vihan kohde voi olla jopa kuollut ja silti sitä kantaa vihaa sisällään häntä kohtaan ja viha ei jätä rauhaan. Edes jeesuspelleily ja mukamas anteeksianto ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Ei kai tarvitse erityisesti käsitellä, jos traumat eivät liiemmin vaivaa, ahdista tai muuten haittaa elämää.
En minäkään ole käsitellyt traumaattisia kokemuksiani siten, että olisin esim. mennyt terapiaan. Se on minulle kuitenkin tärkeää, että olen saanut rauhan niiden suhteen. Jonkinlaista asioiden käsittelemistä sekin edellyttää.
Rauhan saamisella tarkoitan sitä, että olen pohtinut kokemuksia osana elämänkatsomustani, punninnut tapahtumia ja niihin liittyviä (omia ja muiden) valintoja oikean / väärän näkökulmasta, pyytänyt ja antanut anteeksi vääriä valintoja, miettinyt mitä olen oppinut menneistä sekä muodostanut periaatteita vastaisuutta varten.
Minkälaisia traumaattiset kokemuksesi ovat? Nimittäin kaikista traumaattisista kokemuksista ei alunperinkään synny traumoja jos ihminen pystyy käsittelemään tilanteet pian tapahtuman jälkeen. Ei elämää haittaava trauma ole automaatio järkyttävän tapahtuman jälkeen jos ihmisellä on tilaisuus ja kykyä käsitellä tilanne pois tuoreeltaan.
Esimerkki omasta elämästä, ajoin ojaan. Tilasin hinauksen ja kun käytännön järjestelyt oli ohi ja istuin kotona sohvalla, tuli yhtäkkiä järkyn kylmä ja aloin tärisemään. Onneksi tiesin että tuo on juurikin elimistön keino purkaa jännitettä kehosta, joten sallin sen tapahtua. Niin sitten istuin hetken aikaa vällyjen alla tärisemässä kunnes kohtaus meni ohi ja jatkoin elämääni ilman että tarvitsi enää miettiä juttua uudelleen tai pelätä liukkaalla ajamista. Mutta entä jos tilanne olisikin jatkut stressaavana vaikka vielä pari päivää eikä olisi tullut tilaisuutta purkaa jännityksiä mielestä ja kehosta? Tai olisin yrittänyt estää itseäni tärisemästä?
Olen tässä noin 6 vuotta opiskellut trauman ymmärtämistä ja sen sen ymmärtämistä millainen aivokemiallinen ilmiö se on ja tullut siihen tulokseen että ihminen tarvitsee terapiaa heti trauman jälkeen, muutama kuukausi traumasta ja alle 2 vuotta traumasta. Ei intensiivistä traumaa vaan terapiajaksoja joissa vastataan traumatisoituneet tarpeisiin trauman muodostuksen edetessä. Tarkoituksena olisi tässä ajassa purkaa trauma. Sen jälkeen se alkaa olla turhaa, koska ihmisen muisti toimii niin, että se ei muista itse tapahtumaa vaan edellisen kerran kun ajatteli sitä. Tämä taas johtaa siihen että jokainen kerta kun traumaa ajattelee niin myös aivoissa traumakytkentä vahvistuu, muuttaa jopa muotoaan ja voi jopa pahentua koska ihmisellä on tapana täyttää niitä kohtia mitä ei enää muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Ei kai tarvitse erityisesti käsitellä, jos traumat eivät liiemmin vaivaa, ahdista tai muuten haittaa elämää.
En minäkään ole käsitellyt traumaattisia kokemuksiani siten, että olisin esim. mennyt terapiaan. Se on minulle kuitenkin tärkeää, että olen saanut rauhan niiden suhteen. Jonkinlaista asioiden käsittelemistä sekin edellyttää.
Rauhan saamisella tarkoitan sitä, että olen pohtinut kokemuksia osana elämänkatsomustani, punninnut tapahtumia ja niihin liittyviä (omia ja muiden) valintoja oikean / väärän näkökulmasta, pyytänyt ja antanut anteeksi vääriä valintoja, miettinyt mitä olen oppinut menneistä sekä muodostanut periaatteita vastaisuutta varten.
Minkälaisia traumaattiset kokemuksesi ovat? Nimittäin kaikista traumaattisista kokemuksista ei alunperinkään synny traumoja jos ihminen pystyy käsittelemään tilanteet pian tapahtuman jälkeen. Ei elämää haittaava trauma ole automaatio järkyttävän tapahtuman jälkeen jos ihmisellä on tilaisuus ja kykyä käsitellä tilanne pois tuoreeltaan.
Esimerkki omasta elämästä, ajoin ojaan. Tilasin hinauksen ja kun käytännön järjestelyt oli ohi ja istuin kotona sohvalla, tuli yhtäkkiä järkyn kylmä ja aloin tärisemään. Onneksi tiesin että tuo on juurikin elimistön keino purkaa jännitettä kehosta, joten sallin sen tapahtua. Niin sitten istuin hetken aikaa vällyjen alla tärisemässä kunnes kohtaus meni ohi ja jatkoin elämääni ilman että tarvitsi enää miettiä juttua uudelleen tai pelätä liukkaalla ajamista. Mutta entä jos tilanne olisikin jatkut stressaavana vaikka vielä pari päivää eikä olisi tullut tilaisuutta purkaa jännityksiä mielestä ja kehosta? Tai olisin yrittänyt estää itseäni tärisemästä?
Tärinä on itseasiassa yksi keino purkaa traumaa ja ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. ayahuasca auttaa traumojen käsittelyssä.
https://www.forbes.com/sites/davidcarpenter/2020/01/27/saved-by-psyched…
Avicii kokeili tuota keinoa. Ei auttanut.
Kaikki ei auta kaikille, kuinka paljon onkaan niitä ihmisiä, jotka ovat ajautuneet itsemurhaan terapiasta ja masennuslääkkeistä huolimatta?
Itsellä terapian kautta pääsin kohtaamaan menneisyyden tunteet ja ns. flash backit ovat hävinneet. Minä siis jäädyin tietyissä tilanteissa ja koin valtavaa pelkoa yms. Olen päässyt näistä suurimmaksi osaksi eroon. Tunteet ei enää ota valtaa.
Kyllä se mielestäni pitää tehdä, että pyrkii korjaamaan itsensä kuntoon. Vai haluatko ajaa paskalla autolla loppuikäsi. Joka mutkassa miettii, että mitenköhän käy…
Tuo tärinä-kokemus oli hyvä.
Trauman kehollinen purku on nyky psykologian mukaan yhtä tehokasta tai tehokaampaa kuin terapia. Sitä toteutetaan mm. kriisinhallintatehtävissä oleville ja katastrofin uhreille.
Peter A. Levine on yksi uranuurtajista, kannattaa tsekata.
Mielestäni traumoja ei tarvitse käsitellä, jos ne ei haittaa elämää. Usein käsittelemättömät traumat haittaa kuitenkin tavalla tai toisella. Kyse on varmaan siitä onko traumaoireilu millaista ja miten voimakasta ja miten suurta haittaa se yksilölle aiheuttaa. Itse olen yrittänyt etsiä traumaterapeuttia, mutta eipä niitä niin vain löydykään.
Kyllä ainakin vaikeat seksuaalisen hyväksikäytön kokemukset on sellaisia, että oikeastaan pakko käsitellä niiden noustessa pintaan. Muuten elämästä katoaa merkitys, kun ikävät muistot pyörii vaan päässä.
Monesti suojamekanismi on vahva pitkälle aikuisuuteen, mutta sitten kun on onnellisessa elämän vaiheessa niin muistikuvat tulevat pintaan.
Itselleni tapahtui näin ensimmäisen seurustelun yhteydessä. Aivan hirveä tilanne varsinkin aluksi. Kokenut traumaterapeutti on ollut oikeastaan pelastus.
Ajan kanssa vähän helpottanut ja asioihin löytynyt selitystä mm toistuviin masennusjaksoihin.
Mua mietityttää, ett mitä se "käsittely" tarkoittaa.