Olen raskaana ja lasken päiviä kun pääsen vetämään kännit!

Rv 31 ja viini- ja kuoharipullo ostettu jo valmiiksi. Tosin viime muksusta muistan, että eihän se alkoholi maistunut sitten tippaakaan hyvälle synnytyksen jälkeen. Eka kuoharilasi jäi juomatta, kun maistui niin käsidesille eikä kahden vuoden aikana tullut nautittua alkoholia kuin lasi tai pari.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:24"]Ja tätä ei kukaan minusta uskoisi päälle päin mitä mietin. Raskaus ollut erittäin vaikea minulle sosiaaliselle ja menevälle ihmisille. Olen ollut henkisestikin aivan rikki tähän koko raskauden kestävään hirveään oloon ja väsymykseen. Tuntuu että olen eristäytynyt muusta maailmasta täysin kun en jaksa mitään tehdä. 

Aion riipasta ystäväni kanssa maailmaa parantavat kännit heti kun olen toipunut. 
[/quote]

Ja sosiaalista elämääkö ei voi olla ilman kännien riipaisemisia? Anteeksi, mutta kuulostat aika keskenkasvuiselta. Toivottavasti olet vain provo.

No ihme ettet juo nyt jo...

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:24"]Ja tätä ei kukaan minusta uskoisi päälle päin mitä mietin. Raskaus ollut erittäin vaikea minulle sosiaaliselle ja menevälle ihmisille. Olen ollut henkisestikin aivan rikki tähän koko raskauden kestävään hirveään oloon ja väsymykseen. Tuntuu että olen eristäytynyt muusta maailmasta täysin kun en jaksa mitään tehdä.  Aion riipasta ystäväni kanssa maailmaa parantavat kännit heti kun olen toipunut.  [/quote] Ja sosiaalista elämääkö ei voi olla ilman kännien riipaisemisia? Anteeksi, mutta kuulostat aika keskenkasvuiselta. Toivottavasti olet vain provo.

[/quote]

En ole provo. Olen pian 37-vuotias, kohta kolmen lapsen äiti. Hyvässä ammatissa oleva ja korkeasti koulutettu. Mieheni kanssa olemme olleet pian 15 vuotta naimisissa. Sosiaalinen elämämme on ollut aina vilkas niin työn kuin vapaa-ajankin puolesta. Harvemmin niihin tilanteisiin liittyy alkoholi, joskus kuitenkin. Jos tämä ajatus kännien vetämisestä yhtenä iltana, mikä mieleeni on nyt pulpahtanut vaikean raskauden myötä, saa minut kuulostamaan mielestäsi keskenkasvuiselta, saat olla aivan vapaasti sitä mieltä. Minua se ei hetkauta suuntaan eikä toiseen. AP

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 12:59"]

No ihme ettet juo nyt jo...

[/quote]

Miksi haluasin vahingoittaa syntymätöntä lastani? Sinäkö olet tehnyt niin? AP

Suunnittelin, että raskaana matkustelen paljon, nautin ihanasta ajasta kun bauva on vatsassa, mutta itse vielä "vapaa". No miten kävi. Ensimmäiset kuukaudet makasin sängyn pohjalla, oksensin kaiken ja kärsin pahasta migreenistä, johon lääkkeitäkään viutsinyt syödä kuin pakon edessä. Yritin lähinnä selviytyä. Kun näistä päästiin, olin niin väsynyt että hyvä kun jaksoin kauppaan kävellä. Ei huvittanut yhtään lähteä sinne Ranskaan katselemaan nähtävyyksiä. Halusin vaan nukkua koko päivän. 

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 12:21"]Kuulostaa kyllä oudolta tuo vauvan ikävöiminen. Ei minulla tullut tuollaista edes vajaan kahden viikon työmatkalla, saati ystävien kanssa iltaa istuessa.
[/quote]

Provo tai ihan oikea paska mutsi. Niin ja syyllistää ei saa, kyllä muuten saa ja joskus se on ihan oikein.

Mäkin olen sosiaalinen ja tykkään käydä baarissa ym, mutta en ole koskaan (3 lasta) raaskinut olla erossa vauvasta kovin pitkiä aikoja ainakaan ekaan puoleen vuoteen. Sittenkin jos ulos lähtee niin kännit on huono idea, kun pitää seuraavana päivänä jaksaa taas vauvan kanssa.

Mä kävin kyllä ra

skausaikoina kavereitten kanssa ulkona ihan normaalisti, tietty vesilinjalla. Ikävää, että olet voinut noin huonosti koko ajan, kyllä siinä varmasti alkaa kaivata pientä irtiottoa. Mutta älä tee siitä itsellesi mitään pakkoa, jos et sitten haluakaan jättää vauvaa.

Raskaana ollessa on mitä ihmeellisiä mielihaluja. Ennen äidit himoitsi multaa, nykyäiti viinaa :-D

Toiset palautuvat synnytyksestä hyvin ja kokevat voivansa lähteä nopeastikin ulos vaikkapa iltaa viettämään. Toisilla taas saattaa olla pitkän aikaa ettei edes vastaava huvita. Mitä siitä, erilaisiahan me kaikki ollaan.
Pääasia että tuon ajan vauvalla on vastuullinen hoitaja, hän saa ruokaa, hellyyttä ja huolen pitoa.
Tuskin ap nyt mitään monen illann ryyppyputkea suunniteleekaan, eiköhän kyse ole kuitenkin vain yhden illan menosta. So what!?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 12:28"]

Aika surullista, ettet ole enempää kasvanut tulevaan äitiiyteesi. Ota nyt kuitenkin huomioon, että saatat muuttaa mieltäsi, kun vauva on syntynyt. Voi olla, että silmissäsi kiiltää vain tuleva känni synnäriltä päästessäsi, mutta entäpä jos vauvasi joutuu syystä tai toisesta jäämään sairaalaan tai tarvitsee syliä ja ruokaa 24/7? Kriidutilanteet ovat niitä kuuluisia hetkiä elämässä, kun elämän arvot muuttuvat. Toivotan jaksamista loppuraskauteesi ja elämään vauvan kanssa.

[/quote]

En ole Ap, mutta mun mielestäni on aika surullista unohtaa oma elämänsä vauvan takia. Kyllä se vauva-arki erilaista on ja vauva on toki äidissä kiinni, mutta jos on mahdollisuus silloin tällöin päästä ilman vauvaa jonnekin, niin nämä tilanteet kannattaa hyödyntää. On vauvallekin hyväksi, että äiti pääsee rentoutumaan.

Sosiaalinen ja menevä tarkoittaa ap:n tapauksessa alkoholiriippuvainen bilettäjä?

Ei raskauden tarvitse merkitä sosiaalisuudesta tinkimistä - ellei sitten entinen sosiaalinen elämä ole tarkoittanut ryyppäämistä ja yöaikaan harrastettavaa päihteisiin sidonnaista "sosiaalisuutta". 

X

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:24"]

Ja tätä ei kukaan minusta uskoisi päälle päin mitä mietin. Raskaus ollut erittäin vaikea minulle sosiaaliselle ja menevälle ihmisille. Olen ollut henkisestikin aivan rikki tähän koko raskauden kestävään hirveään oloon ja väsymykseen. Tuntuu että olen eristäytynyt muusta maailmasta täysin kun en jaksa mitään tehdä. 

Aion riipasta ystäväni kanssa maailmaa parantavat kännit heti kun olen toipunut. 

[/quote]

Sosiaalinen ja menevä ei ole sama kuin alkoholisti, käy sääliksi lasta. Ei siinä mitään jos vähän haluaa juoda, mutta onko pakko vetäistä kännit? Ehkä raskaus olisi ollut helpompi jos et olisi ryypännyt kropan pilalle ennen sitä.

H

Moi Ap. Mulla oli raskaana ollessa täysin samat fiilikset! Eli ymmärrän sinua! Inhosin olla raskaana ja se oli täyttä pakkopullaa minkä kesti vain sen voimalla että tiesin "palkinnon" olevan oma, toivottu ja ihana lapsi.  Ja kyllä, olin ystävien kanssa ulkona n.3 viikkoa synnytyksestä ja otin muutaman lasin viiniä. Ihanaa oli! Ja minulle tosiaan tuo raskaus oli vaikeinta. Vauva- ja pikkulapsiaika ei ollut läheskään yhtä haastavaa tai ahdistavaa.  Nyt lapsi on jo reipas koululainen ja koen eläväni elämäni parasta aikaa äitinä, naisena ja muillakin elämänosa-alueilla. 

Mä olen ollut 8 tuntia erossa vauvastani, hän on nyt 3,5 kk. Mies tekee tuhottomasti töitä joten ei tässä ole vaihtoehtoja. Kyllä odotan uutta vuotta kun päästään miehen kanssa ihan kahdestaan ulos ja isovanhemmat katsovat vauvaa sillä aikaa. 

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 20:27"]

Jotenkin veti hieman surumieliseen tunnelmaan kun aloittajan tekstin luki. En itse olisi kuvitellutkaan että olisi ollut mitään kännihaaveita raskaana ollessani, eipä kyllä muutenkaan. Kyllä siinä odotteli iloisena lapsen tuloa ja ajatteli ihan muita asioita. Ehkä se malli vaan opitaan kotoa, lapsuuskodissani ei vanhemmat kännäilly, vieraita kävi paljon ja muukin sosiaalinen elämä oli vilkasta mutta ei vanhemmat baareissa pyörineet kännäämässä. Meilläkin on lapsia ja kävin kyllä joskus teatterissa tai syömässä ystävättären kanssa, mutta eipä viina niihin kuvioihin kuulunut. Ja vieraita on aina käynyt paljon, ruuanb kanssa viiniäkin tarjottu mutta humalaisia ei ole näkynyt. Meitä on moneksi, minulle oli ihan tärkeintä vauvan asiat ja hyvinvointi, en olisi raaskinut edes kenenkään hoitoon jättää ekana vuonna vaikka oli ihanat isovanhemmat. Kyllä hyvää elämää voi viettää ilman viinaa, vai onko mukava tulla baarista kotiin ja imettää vauvaa kun on kännissä? Hienon mallin antaa sellainen lapsilleen, jos se viina on niin kova sana niin miksi edes hankkia lapsia? Aloittajakin on kohta mummoiässä, varmaan on sittenkin kova himo kännäämään kun ensimmäinen lapsenlapsi tulee, on siinä sitten oikea unelmamummo.

[/quote]

Joo kyllähän tuosta ap:n tekstistä huokui se että on kännissä varmaan nytkin. Varmaan on vanhempi lapsikin on jo aivan alkoholisoitunut kun noin kamala malli on lapsilleen. Aivan mahtavaa ettet sinä ole hyljännyt lastasi. Missä voisimme tavata niin voisin ojentaa sinulle jonkun  "Vuosituhannen Äiti"-palkinnon!? Olet sen ansainnut enenmmän kuin kukaan meistä. 

Hei AP,ymmärrän niiin hyvin sun fiiliksiä.ItsE RV30ja en malta odottaa että pääsen tästä pahasta ja tukalasta olosta eroon ja kiinni normielämään.Enkä tajua niitä joitten mielestä äityis sitoo täysin kiinni vauvaan.Mun lapsella on isäkin joka voi huolehtia.Esikoisen kanssa sama juttu,ei lapsi muodostunut esteeksi menoille ja satunnaisille känneille.Toki pientä ei pitkäksi aikaa raaskinut jättää mutta mistään en ole lapsen takia jäänyt paitsi.Ainoastaan tää raskaana oleminen lamauttaa mun sosiaalisen elämän ja jaksamisen ihan täysin.

Minä olin myös ennen raskautta menevä ja tykkäsin kovastikin dokata. jatkoin kyllä menemistä ihan viikolle 40 asti, vaikkakin ilman alkoholia. :) Nyt poika on 2 kk vanha ja vaikka saisin ottaa saunakaljan jos toisenkin niin en halua. Tuntuu että iskee jo niistä hirbeä morkkis kun vaadin vesiselvyyttä kaikilta, jotka lastani käsittelevät, joten aion itse olla täysin juomatta vielä ainakin niin pitkään kunnes poika nukkuu kokonaisia öitä. 

Mielesi muuttuu kun toivut ekan kolmanneksen väsymyksestä ja alkotta oleminen vain parantaa elämääsi. Niin ja raskauskilot lähtee vieläkin nopeammin kun et heti ala maksaa väsyttämään viinalla, koko keho keskittyy viinatta rasvan polttamiseen.