Naiset älkää ottako miestä ja tehkö lapsia

Vierailija kirjoitti:

Myöhäistä. Ja olen oikein tyytyväinen perhe-elämään 😍

Mene mammapalstalle kertomaan tyytyväisyydestäsi. Tätä keskustelua en avaisi, jos olisin onnellinen mamma.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa niistä itserakkaista elukoista taitaa välttää tuota sun ehdotustasi.

Nyt puhutaan ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa ajatuskin, että olisin sidottu johonkin mieheen vain yhteisen lapsen takia. Jos mies alkaa ällöttämään tai ahdistamaan minua, haluan voida estää vaan kyseisen ihmisen ja päästä nopeasti ja lopullisesti hänestä eroon.

N27

Sinulle ei ehdottomasti sovi mies ja lapset. Olen nyt kolmattakymmenettä vuotta katsonut omaa exääni lasten takia ja mukana tulee hänen ex vaimonsa ja sen lapsi ja nykyinen vaimokin. Katson häntä lopun ikääni lastenlastemme ja lastemme takia. Olemme sukua lopullisesti vaikka yhteinen taival loppui jo parikymmentä vuotta sitten. Osan ajasta haluaisin vain muuttaa nimeni ja kadota korpeen.

Lapsista on ollut valtavasti iloa, mutta miehistä vain murhetta. Kyllä lapsen voi tehdä ottamatta miestä riesakseen.

Käyttäjä42257 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa olet enkä koskaan halunnut miestä, lapsia enkä perhettä.

Taisin tehdä oikean päätöksen kuin mitä tälläkin palstalla perheellisien valituksia lukee.

Ehkä hivenen huono otanta, ottaen huomioon, että tänne valikoituu kaikenlaiset katkeroituneet yh-mammat levittämään mies- ja lapsivihaansa. 

Itepähän ovat osansa valinneet. Turha ruikuttaa enää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsista on ollut valtavasti iloa, mutta miehistä vain murhetta. Kyllä lapsen voi tehdä ottamatta miestä riesakseen.

Itsekäs voi toimia näin eikä ajattele lasta. Ehkä hän joskus miettii, kuka on isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tulee toimeen sekä itsensä että muiden kanssa?

Tulen toimeen sekä itseni että muiden kanssa. Siltikään siihen ei tarvita miestä eikä lapsia.

Pitääkö ihmissuhteiden perustua siihen että tarvitsee niitä? Ihmissuhteille tarvitsevuus on mielestäni huono lähtökohta.

Toki jos tarvitset vain yksinoloa ei kannata ottaa elämäänsä muita ei perhettä, eikä ystäviä.

Mulla on miehen kanssa hauskaa ja ihanaa. Kannataa valita hyvin.

Otin miehen 23v ja sanoin että lapsia ei tule, ota tai jätä, mieli ei muutu. 35v kasvettu niin yhteen ja arki rullaa täydellisesti niin etten voisi kuvitellakkaan muuta puolisoa. Kuolisin suruun jos yksin jäisin. En tiedä mitä on yksinäisyys. Kun puolisoni tapasin niin asuin vielä vanhemmilla kun tein pätkätöitä ja opiskelin. Sain oman asunnon niin että ei me heti muutettu yhteen. Vasta kun rakennettiin talo niin muutettiin yhteen. Emme ole lähteneet juoksemaan uuden alku huuman perässä vaikka jotain ihastumisia on saattanut tulla puolin toisin ja toistemme ikäkriisitkin siedetty. Pitkä parisuhde on kasvattava kun ei voi olla itsekäs ja tehdä mitä lystää. Alussa oli paljon riitoja kun särmiä hiottiin. Tulee äkkiä konflikteja jos alkaa yksipuolisia päätöksiä tekemään niin pakko aina neuvotella etukäteen ettei mikään tule shokkina toiselle. Pitkä ikä ja elämänkokemus helpottaa paljon elämää joskaan koskaan ei täydellinen kukaan ihminen ole ja koko loppu ikä on oppimista. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on miehen kanssa hauskaa ja ihanaa. Kannataa valita hyvin.

Mulla on ystävien kanssa hauskaa. Miehen kanssa pitäisi olla jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tulee toimeen sekä itsensä että muiden kanssa?

Tulen toimeen sekä itseni että muiden kanssa. Siltikään siihen ei tarvita miestä eikä lapsia.

Pitääkö ihmissuhteiden perustua siihen että tarvitsee niitä? Ihmissuhteille tarvitsevuus on mielestäni huono lähtökohta.

Toki jos tarvitset vain yksinoloa ei kannata ottaa elämäänsä muita ei perhettä, eikä ystäviä.

No niin ja nytkö luulet olevasi fiksu? 😁

Mikäs lähtökohta sulla on ihmissuhteille? Sen jätit kertomatta.

Lapsettomuus on kieltämättä ehdoton edellytys hyvälle elämälle, mutta miehestäni oon kyllä todella onnellinen.

Lapsettomuus + hyvä parisuhde + kissat + akateeminen koulutus = hyvä elämä, jos multa kysytään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tulee toimeen sekä itsensä että muiden kanssa?

Tulen toimeen sekä itseni että muiden kanssa. Siltikään siihen ei tarvita miestä eikä lapsia.

Pitääkö ihmissuhteiden perustua siihen että tarvitsee niitä? Ihmissuhteille tarvitsevuus on mielestäni huono lähtökohta.

Toki jos tarvitset vain yksinoloa ei kannata ottaa elämäänsä muita ei perhettä, eikä ystäviä.

Minkä ihmeen takia muuten ottaisi jonkun uppo-oudon elämäänsä perheen eli suvun ulkopuolelta? Kyllä jotkut ihmiset tuntuu tarvitsevan muita. Minulla ei ole mitään käyttöä ja ainoa mihin aina hakeudun on yksin olo.  Siispä sinkkuna koska en voi saada parisuhteelta sitä tärkeintä eli omaa rauhaa.

Että jätetään planeetta mus.limeille ja muille ke.hitysmaalaisille? 🤔

Käyttäjä42257 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa olet enkä koskaan halunnut miestä, lapsia enkä perhettä.

Taisin tehdä oikean päätöksen kuin mitä tälläkin palstalla perheellisien valituksia lukee.

Ehkä hivenen huono otanta, ottaen huomioon, että tänne valikoituu kaikenlaiset katkeroituneet yh-mammat levittämään mies- ja lapsivihaansa. 

Mutta onneksi ne on nyt tiivistettynä tässä yhdessä ketjussa kaikki nämä katkerat akat.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tulee toimeen sekä itsensä että muiden kanssa?

Sitten nainen on joko valehtelija tai yksisarvinen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on kieltämättä ehdoton edellytys hyvälle elämälle, mutta miehestäni oon kyllä todella onnellinen.

Lapsettomuus + hyvä parisuhde + kissat + akateeminen koulutus = hyvä elämä, jos multa kysytään :)

Samoin. Vieläkin onnellisempi olen, kun meillä on eri osoitteet. Ollut jo 10 vuotta. Jos v###taa niin ei tarvii katsella toisen naamaa eikä oloja.

Kyllähän sitä halikaveria kaipaa ja sitä että jakaa elämän ilot ja surut. Toista on myös kiva toisinaan passata.

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsista on ollut valtavasti iloa, mutta miehistä vain murhetta. Kyllä lapsen voi tehdä ottamatta miestä riesakseen.

Itsekäs voi toimia näin eikä ajattele lasta. Ehkä hän joskus miettii, kuka on isä.

Olen huomannut saman. Joka ketjussa hoetaan, että nainen voi tehdä lapsen yksinkin ja puhutaan aika pahaan sävyyn (kaikista!) miehistä, mutta kukaan ei uhraa ajatustakaan näille lapsille, joilta mahdollisesti riistetään oikeus isäänsä, koska onhan se nyt niin trendikästä tehdä kaikkea muuta paitsi perustaa ydinperhettä. Ja eihän se nainen sitä miestä mihinkään tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on miehen kanssa hauskaa ja ihanaa. Kannataa valita hyvin.

Mulla on ystävien kanssa hauskaa. Miehen kanssa pitäisi olla jotain muuta.

Miksi miehen kanssa ei saa olla hauskaa? Olet outo (ja katkera?).