Lue keskustelun säännöt.
Mieheni nalkuttaa koko ajan, mitä pitäisi tehdä?
28.08.2021 |
Ollaan oltu yhdessä 18 vuotta nalkuttaminen pahentunut vuosi vuodelta. Heti kun aikoinaan muutettiin yhteen, hän hyväntahtoisesti huomautteli, jos jätin pöydille tavaraa. Nyt ei ole hyväntahtoista. Kun hankittiin talo, se oli kompromissi, koska hän pitää modernista ja yksinkertaisesta ja minä romanttisesta tunnelmasta. Häntä ärsyttää, jos minä tai lapset jätetään tavaroita väärille paikoille ja sitten alkaa nalkutus. Esimerkkejä eilisillalta: ”Eikö nyt s**tana voi laittaa pyyhkeitä suoraan kaappiin, jos tyhjentää kuivausrummun? Miksi ne pitää viikata pyykkikoriin odottamaan kaappiin laittamista?” Ja toinen nalkutuksen aihe eiliseltä: ”Jos sinä raastat juustoa raastimella, niin miksi se pitää laittaa astianpesukoneeseen, kun se ei tule puhtaaksi. Miksei sitä voi suoraan pestä ja kuivata?” Huomiona siis, että ikinä en ole nähnyt likaista raastinrautaa pesun jäljiltä meidän tiskikoneessa.
Tämmöistä tämä on lähes joka päivä, että saan nalkutusta pikkuasioista. Olen kertonut, että se tuntuu minusta pahalta, mutta nalkutus on silti jatkuvaa. Tuntuu, että en osaa miehen mielestä hoitaa mitään oikein kotona.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun mieheltä. Joka päivä vähintään jostain pitää nalkuttaa ja kiroilla. Yleensä yritän vain jättää huomiotta, jotta ei tulisi riitaa. Siivoilen koko ajan jotta ei olisi aihetta nalkuttaa, mutta aina jotain löytyy.
Tällä viikolla esim: jääkaappi sotkuinen, joku esine hävinnyt ja syy tietenkin minun, muruja pöydällä ..
Todella raskasta kuunnella.
En tarkoita olla tyly, tiedän miten kurjalta tuollainen tilanne tuntuu… mutta en ymmärrä, miksi välttelet riitaa?
Täällä on ollut muitakin kommentteja, joissa konfliktin pelossa myötäillään nalkuttajaa. Sellainen ei toimi pitkällä tähtäimellä, siitä syntyy nalkuttajalle vain valheellinen käsitys, että nalkutus olisi oikeutettua. Ja sen myötä sama käytös vain jatkuu ja pahenee ajan myötä.
Meillä mies harrasti pitkään hyväntahtoista huomauttelua joskus, kunnes elämäämme tuli kuormittavia asioita, joiden myötä huomauttelu muuttui jatkuvaksi nalkuttamiseksi/mikromanageroinniksi. Puolisen vuotta yritin ymmärtää häntä ja katsoin asiaa läpi sormieni, vaikka minua alkoi ahdistaa saman katon alla oleminen, kun tuntui etten saanut enää olla omassa kodissani niinkuin omassa kodissa pitäisi voida olla. Sitten kun se käytös otti jälleen askeleen pahempaan, eli nalkutukseen tuli mukaan passiivisaggressiivinen sävy, kiroilu ja lopulta hän kerran komensi minua vihaisesti (kun olin laittanut tiskirätin kuivumaan eri paikkaan kuin mihin hän olisi sen laittanut), minulta loppui pinna siihen paikkaan. Kasvotusten sanoin rauhallisesti mutta todella painokkaasti, että se on nyt sellainen juttu, että minun ei tarvitse sietää eikä ottaa vastaan häneltä sellaista kohtelua, että antoi olla viimeinen kerta. Odotin riitaa, mutta yllättäen hän vain mutisi nolona hiljaa ”no ei niin” ja poistui tilanteesta. Sen jälkeen kaikki nalkutus loppui kuin seinään. Luulen että tilanteen eskaloituminen herätti hänet miettimään tarkemmin, millainen käytös on ok ja millainen ei, koska sittemmin hän on selvästi pyrkinyt opettelemaan tuomaan itseään ärsyttävät asiat keskusteluun rakentavasti ja yhteistyöhaluisella tavalla. Nykyäänkin siis joskus käsitellään sellaisia asioita kuten tiskikoneen täyttöjärjestys, mutta nyt se on keskustelevaa ja molempien näkemykset on samalla viivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sillä hame ja huulipunaa ja sano sille: "Vaali omaa naiseuttasi".
Haha, tältä minusta tuntuu nalkuttajamiehen vaimona. Tein sitten miehisen ratkaisun ja lopetin kotitöitten tekemisen ihan kokonaan. Yksinkertaisesti vaan kieltäytyn kaikesta enkä välitä paskaakaan siitä, miltä meillä näyttää. Lapset ovat onneksi jo niin isoja, että osaavat itsekin huolehtia ruuistaan.
En myöskään juuri ole enää kotona. Olen ylitöissä tai harrastuksissa, olen hankkinut itselleni oman "naisluolan" toiselta puolen kaupunkia. En viitsi ilmoittaa kotiin, jos jään jonnekin yöksi. Ja aika usein jään. Mies ei nalkuta yhtään, pyytelee kotiin ja tekee ruuat valmiiksi. Jos pyytää tekemään jotain niin vastaan "en" ja se on siinä.
Osaan siis hyvin samaistua miehiin, jotka tekevät tämän saman.
Siinä on se ero että 100% naisista nalkuttaa, miehistä vain 0,1%
Niinhän se sovinstinen klisee menee, mutta kuten tästä ketjusta huomaa hyvin, se ei pidä paikkaansa.
Myös miehet nalkuttavat.
Kyse kun on kontrolloinnista ja vallankäytöstä, ei siitä, että nalkuttaja huolehtisi kotitöistä. Esimerkiksi meillä minä teen noin 80% kotitöistä, silti mies nalkuttaa.
6 (alkupään kommenteista näkyy poistetun yksi,joten nykyinen ekan kommenttini järjestysnumero on 5)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hiukan helpottavaa kuulla että muissakin perheissä miehet voivat olla todella kamalia !
Me ollaan oltu naimisissa yli 30 vuotta, ja mies "menettää hermonsa " aivan milloin mistäkin pikkuasioista.... Harva se viikko alkaa äksyillä ja huutaa jostain "hiusten halkomisesta" !
Se on sitten sen sortin äksöniä että ei siihen voi mennä huutamaan väliin 🙈...tai huuto ois jo sitä luokkaa että naapurit soittaisivat ovikelloa 🥴.
Oon kyllä tottunut tähän kiukku kierteeseen, mutta mutta... Tottakai se ottaa mua pattiin !
Olen miettinyt myös sitä että oiskohan ( voiskohan?) olla jokin sairaus kuitenkin taustalla ?
Esimerkiksi MS taudissa on psyykkisiä oireita ensin..
Ja kun googletin MS taudin, niin huomasin että miehelläni on pari muutakin siihen verrattavaa oiretta. Just tuo siivous- ja tavaroiden tarkka järjestys voisi viitata johonkin..
Aika näyttää...ei tuollaisia epäilyjä voi heittää ilmoille.
Kannattaa googlettaa mieluummin miesten vaihdevuosioireet eli andropaussi. Miehilläkin nimittäin ON vaihdevuodet ja yksi yleinen oire on kiukkuisuus ja lyhytpinnaisuus. Muita mm. hikoilu, seksihalujen lopahtaminen, huonounisuus, väsyneisyys, alakulo. Usein sotketaan masennukseen, eikä lääkärit ålyä tarkistaa testosteronitasoja.
Andropaussia käytetään yleensä ennenaikaisten vaihdevuosioireiden kohdalla eli kun mies alkaa jo nelikymppisenä käyttäytymään em. tavalla. Miehillä vaihdevuodet kestävät naisia pidempään eli testosteronitaso laskee pidemmällä aikahaitarilla, mutta ns.ajallaan eli 50-60-vuotiaanakin ne voivat laskea keskimääräistä nopeammin ja johtaa esim. mielialamuutoksiin.
Ja kyllähän taustalla voi olla ihan psykologistakin oireilua. Stressiä, "viidenkympin kriisiä", ryytymistä puolisoon ja arkeen. Masennusta. Kannattaa jutella puolison kanssa ja kysyä, onko hän itse elämäänsä tyytyväinen vai kannanttaisko yrittää tehdä siitä parempi. Lääkärin kanssa voisi ainakin jutella ja testosteronitaso tarkistaa.
6/5
ai nytkö se nalkuttaminen onkin taas naisten kaksoirattailta julistettuna väärin, henkistä väkivaltaa ja alistamista?
kummasti sitä koitetaan valkopestä AINA kun se nalkuttaja on nainen
Vierailija kirjoitti:
ai nytkö se nalkuttaminen onkin taas naisten kaksoirattailta julistettuna väärin, henkistä väkivaltaa ja alistamista?
kummasti sitä koitetaan valkopestä AINA kun se nalkuttaja on nainen
Höpsis. Älä nyt rakenna omasta päästäsi olkiukkoa kivitettäväksi. Minusta tässä ketjussa ei ole pidetty naisten nalkutusta sen parempana.
Nalkuttaminen on aina väärin. Sille voi olla monenlaisia syitä, joita kannattaa yhdessä miettiä ja pyrkiä korjaamaan:
- roolimallit ja lapsuudenkodista opittu puhetapa
- sairaudet kuten mielen sairaudet, stressi tai vaihdevuosien aiheuttama pinnan lyhyys
Nalkuttaminen ei kumminkaan ole rakentavaa palautteen antamista KOSKAAN ja siihen sitä ei pidä sotkea. Se on kontrollointia ja vallankäyttöä, jossa nalkuttaja katsoo voivansa yksin päättää, miten asiat kuuluu tehdä ja jankuttaa asiasta toiselle. Tyypillisesti siinä on kyse makuasioista, ei aiheellisesta palautteesta.
Se tuhoaa parisuhteen ennen pitkää.
Rakentavaa palautetta ja eriävän mielipiteen antamista taas on asiasta keskusteleminen. "Käytän raastinrautaa paljon ja kun se pestään koneessa, se on melkein aina koneessa likaisena odottamassa koneen täyttymistä. Voisiko sen pestä käsin käytön jälkeen, niin että se on käytettävissä? Vai pitäisikö ostaa useampi rauta, jolloin niitä olisi puhtaana? Mitä mieltä olet, miten tämä kannattaisi ratkaista?"
Aikaahan tuohon menee, mutta keskustelemalla löytyy usein parempi ratkaisu kuin kiroilulla ja nalkutuksella, molemmat sitoutuvat toimintamalliin JA ilmapiiri pysyy parempana.
Ja tämä siis todellakin molempiin sukupuoliin pätien.
6/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N60+MS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hiukan helpottavaa kuulla että muissakin perheissä miehet voivat olla todella kamalia !
Me ollaan oltu naimisissa yli 30 vuotta, ja mies "menettää hermonsa " aivan milloin mistäkin pikkuasioista.... Harva se viikko alkaa äksyillä ja huutaa jostain "hiusten halkomisesta" !
Se on sitten sen sortin äksöniä että ei siihen voi mennä huutamaan väliin 🙈...tai huuto ois jo sitä luokkaa että naapurit soittaisivat ovikelloa 🥴.
Oon kyllä tottunut tähän kiukku kierteeseen, mutta mutta... Tottakai se ottaa mua pattiin !
Olen miettinyt myös sitä että oiskohan ( voiskohan?) olla jokin sairaus kuitenkin taustalla ?
Esimerkiksi MS taudissa on psyykkisiä oireita ensin..
Ja kun googletin MS taudin, niin huomasin että miehelläni on pari muutakin siihen verrattavaa oiretta. Just tuo siivous- ja tavaroiden tarkka järjestys voisi viitata johonkin..
Aika näyttää...ei tuollaisia epäilyjä voi heittää ilmoille.Älä nyt sekoita hyvä ihminen tähän MS-tautia!
Olen itse sairastanut sitä vuosikymmenet, mutta minulla ei ole koskaan ollut tarvetta äksyillä ja huutaa jostain turhanpäiväisestä asiasta, eikä tuollainen käytös kuulu mitenkään tähän sairauteen. Sitä en tiedä, mitä oireita miehelläsi on lisäksi, mutta myöskään tavaroiden tarkka järjestys ei liity tähän sairauteen. Enemmän kai se on luonnekysymys, jos on tarkka siitä, että tavarat pidetään paikoillaan. Turha äksyily taas kertoo siitä, että miehen mieltä painaa ihan joku muu asia. [/quote
Tiedän kyllä tuttavapiirissä erään miehen, joka jossain vaiheessa alkoi luonteeltaan muuttua entistä nipommaksi kaikessa. Oli siivousintoilija ja äksyili kuin pieni tenava !!! MS tauti on hyvin yksilöllinen ja sen eteneminen on niin tapauskohtaista. Kaikki VOI olla mahdollista. MS tauti on vieläkin aika mystinen sairaus... Siihen sairastuneet ovat useimmiten olleet hieman neuroottisia JO ENNEN kuin sairastuvat enemmän. Ja , MS tautiin kuuluu liuta psyykkisiä oireita.
Niin minunkin mie äksyää ja tivahtaa milloin mistäkin. Ainakaan pari kertaa viikossa saa raivarit jostain hölynpölystä !
Marmattaa ja huutaa. Oon sanonut satoja kertoja että mee ulos huutamaan !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös mies nalkuttaa. Loputtomasti. Hän on ylipedantti (kaikki millilleen tietyssä kulmassa) ja minä en niin välitä kulmista. Mutta hänen tapansa on ainoa oikea ja minä en siihen ikinä tule kykenemään, tiedostan sen. Varsinkin kun olen kipukroonikko, on hankalaa jaksaa säätää edes perusasioita. Hoidan kuitenkin lapsen. Aina kun laitan tavaran johonkin, tiedän, että siitä tulee sanomista, oli mikä oli ja miten hyvää olen ajatellut, siitä nalkutetaan, miten on väärin laitettu. Mies sanoo, että kaikki hänen nalkutuksensa on minun syytäni, etten tee mitää oikein. Olen kääntynyt nyt miestä vastaan ja puolustaudun kunnolla. Olen puhunut erosta. Miehestä on alkanut näkyä aggressiivisia puolia. Koen myös että nalkuttaa mies on tosi epä-seksikäs, no eipä hänkään minua halua.
No sulla on vaihtoehtona tehdä kuten hän haluaa tai lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin... pariterapiaan ei suostu, koska ongelma kuulema ainoastaan minulla ja minussa.
Meille se menee niin että mitä paremmin ja miestä huomioiden yritän tehdä sitä enemmän mies nalkuttaa 💥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille se menee niin että mitä paremmin ja miestä huomioiden yritän tehdä sitä enemmän mies nalkuttaa 💥
Luulen, että mieheni vaan tykkää nalkuttamisesta.
Meillä mies tuntuu pahalla päällä ollessaan oikein etsivän jotain, mistä pääsisi sanomaan. Vaikka olisin siivonnut, leiponut, laittanut ruokaa ja tehnyt mitä, niin mies ei nää mitä olen tehnyt vaan mitä on jätetty tekemättä. Jos vaikka avaimet ovat unohtuneet pöydälle, alkaa valitus siitä, että miksi niitä ei voi laittaa avainkaappiin. Tai että pölyjä ei ole pyyhitty, niin valittaa ettei kukaan muu pyyhi pölyjä kuin hän tai miksi imuri on jätetty tuohon jne. Aina löytyy jotain sanomista. Vaikka hän ei olisi tehnyt koko päivänä mitään mainittavaa ja minä olisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelottavanbyleistä suomalaisissa naisissa että he olettavat että heidän perässä kuljetaan siivoamassa heidän sotkuja
Pelottavan yleistä suomalaisissa miehissä on, että he eivät kysy useammin vaimoiltaan, miten voin auttaa. Kyllä vaimolla jaksaminen loppuu, kun hoitaa lapsia, kotitöitä, lasten koulua ja harrastuksia, ulkotöitä sun muuta, ja mies vaan nalkuttaa.
No kyllä mieheni on samanlainen.
Ap.n tyyppisissä tilanteissa vastaan että laitan kaappiin sitten kun haluan. Saat sinäkin ne laittaa jos noin häiritsee. Olisiko parempi että jäisi koneeseen kokonaan.
Raastinraudasta sanoisin että kyllä puhdistuu, jos ei niin voi pestä uudestaan.
En ala tiskaamaan saat kyllä tiskata jos haluat.
Enää ei tarvi kyllä ihan niin perusteellisesti sanoa kuin kirjoitin. Alkuvuosina jouduin jopa huutamaan mutta nyt on alkanut pienet vihjeet riittämään ja nalkutus tyssää siihen.