Kaksi vai kolme lasta

Miksi se yksi tai kaksi lasta ei vaan riitä, vaa pitää tunkea se kolmaskin tähän maailmaan. 

No ei ainakaan kolmatta jos vähän tarkemmin ajattelet. 

Vierailija kirjoitti:

Meitä oli kolme ja vihasimme toisiamme. Ihan erilaiset luonteet, juuri sellaiset joiden seurasta porukassa yleensä hakeutuu pois jos pystyy. 

Teillä on varmaan ihan hirveät vanhemmat🥺

Meillä neljä, yksi isälle, yksi äidille, yksi sodalle ja yksi varalle. Olen pienestä suvusta ja ainoa lapsi, en halunnut omalleni samaa. Olin hirveän yksin ja yksinäinen kaiken vaurauden keskellä. Nautin perhe-elämästä paljon. Halusin myös varmistaa saavani lastenlapsia, tovottavasti ainakin yksi neljästä niitä tekee. Ollaan kohta Amerikan meiningissä jos sivistyneet jättää lapset tekemättä.

Neljä lasta on hyvä luku. Parillinen, vanhemmilla lapsi jokaiselle kädelle.

Lapset voi nukkua samassa huoneessa, ei jokainen tarvitse omaa huonetta.

Kiitos kaikille hyvistä kirjoituksista🤍🤍

Vaikea valinta!!

Itsellä 3, veljellä 2, siskolla 2, veljellä 1, isällä 7, äidillä 5, isovanhemmilla 7 toisilla 5... Eli kolme! Lapset ovat elämän suola!

Meillä 3 lapsen uusperhe. Vanhin on jo muuttanut pois kotoa, joten käytännön kokemusta on molemmista.

Auto: takapenkillä on ahdasta kolmen istua pitkää matkaa..

Ruoka: Siihen menee enemmän rahaa mutta jää myös enemmän hukkaan kun ei mitenkään saa kahdeksi päiväksi ruokaa kerralla tehtyä. Eli vanha ruoka meinaa jäädä syömättä kun kaikki haluaa sitä juuri valmistettua. Tosin nyt kun vanhempi poikakin jo teini-ikäinen niin ei se 400g jauhelihaa riitä neljälle muutenkaan.

Asunto: Meillä on 4 makkaria joten jokaiselle on omat huoneet mutta kyllä ok-talokin välillä tuntui ahtaalta kun kolme lasta hortosi ympäriinsä eikä kaksi vessaakaan tuntunut riittävän.

Matkailu: Sanomattakin selvää että kalliimpaa on matkustella kolmen kuin kahden kanssa.

Selvästi hyviä puolia on lasten keskinäiset suhteet, heidän kasvamisensa seuraaminen, ja useamman lapsen tuoma sisältö elämään.

Lopulta kuitenkin toivottavasti jokainen perustaa lapsilukutoiveensa/päätöksensä siihen onko lapsille oikeasti tarjottavana hyvä ja tasapainoinen elämä, onko antaa rakkautta, aikaa ja myös sitä taloudellista turvaa. Pelkkä "lapset on ihania ja onhan niistä sitten seuraa toisilleen" ei paljon lämmitä lapsen mieltä jos vanhemmat on aina väsyneitä tai jalat aina märkinä ja varpaat jäässä välitunnilla kun ei ole uusiin kenkiin varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmilapsisen perheen äitinä: teeppä pikkusen tutkimusta siitä, mitä maksaa ja miten paljon markkinoilla on 5+h asuntoja vs 4h asunnot, mitä tarkoittaa ”perhepaketti” ihan joka ikisessä perhekohteessa TAI mitä maksaa viikon etelänmatka 2+2 tai 2+3 paketeille. Tai autot, johon mahtuu mukavasti 4 vs 5 henkeä, kun kaikki matkustajat on sen min 150cm pitkiä. Ja mieti sitten mikä on fiksua.

Eli mikä pointtisi oli? (Sori, kirjoituksesi oli niin sekava.) Oletko itse kolmen äiti ja koet asumisen ja matkat kalliiksi, vai varoitatko muita, että kolmen äitinä on kalliimpaa?

No voi ANTEEKSI, jäi tosIaan puuttumaan tuosta alusta ennen tuota kaksoispistettä”neuvon”. Pahoittelut, että ei enää auennut pointti... sulle.

Sulla on kyllä ymmärryksessä jotain vikaa. Minä ymmärsin tuon ensilukemalla.

Ei auennut vielä tästäkään🙈

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmilapsisen perheen äitinä: teeppä pikkusen tutkimusta siitä, mitä maksaa ja miten paljon markkinoilla on 5+h asuntoja vs 4h asunnot, mitä tarkoittaa ”perhepaketti” ihan joka ikisessä perhekohteessa TAI mitä maksaa viikon etelänmatka 2+2 tai 2+3 paketeille. Tai autot, johon mahtuu mukavasti 4 vs 5 henkeä, kun kaikki matkustajat on sen min 150cm pitkiä. Ja mieti sitten mikä on fiksua.

Eli mikä pointtisi oli? (Sori, kirjoituksesi oli niin sekava.) Oletko itse kolmen äiti ja koet asumisen ja matkat kalliiksi, vai varoitatko muita, että kolmen äitinä on kalliimpaa?

No voi ANTEEKSI, jäi tosIaan puuttumaan tuosta alusta ennen tuota kaksoispistettä”neuvon”. Pahoittelut, että ei enää auennut pointti... sulle.

Ei auennut vielä tästäkään🙈

Onko sinulla lukihäiriö? Tai haasteita luentunymmärtämisessä?

Meillä on 3 lasta.

Olen aina tuntenut vahvasti haluavani 3 lasta ja olen hyvin kiitollinen siitä, että mieheni oli samoilla linjoilla ja 3 lasta myös saimme. 

Kaksi vanhinta on syntynyt 2v ikäerolla, kolmas hieman myöhemmin, koska aiemmin ei vain tärpännyt, pienempää ikäeroa toivoimme, mutta perheemme toimii juuri mukavasti näin, sillä kaksi vanhinta on ehtinyt kasvattaa myös toisiaan ja kumpikin pitää valtavasti nuorimmasta. Kaikki kolme viihtyvät tässä vaiheessa mukavasti yhdessä ja kaipaavat toisiaan, jos joku on muualla. 

Kolmikossa on toki haasteensa, mutta oli huomattavasti suurempi muutos saada toinen lapsi kuin kolmas, jos ajattelee perusarkeamme. Toki matkailussa on omat haasteensa, mutta tarvitsemme risteillessä useamman hytin joka tapauksessa, sillä lähes aina mukaan lähtee isovanhempia tai lasten kummeja muutenkin ja tällä köörillä olemme löytäneet mahtavia hotellihuoneita ja majoitusvaihtoehtoja, joita ei olisi muuten koskaan löytynyt. 

Minusta vaikuttaa siltä, että teillä on pitkälti päätös asian suhteen tehty. Logiikalla voi käydä asiaa läpi loputtomiin, mutta jos sinä ja puolisosi tunnette, että teille mahtuu vielä yksi tyyppi, niin sitä tunnetta kannattaa kuunnella. Minusta tuntui hyvin vahvasti, että perheestä puuttui joku, kun lapsia oli 2. Se tunne hävisi ja koin selittämätöntä rauhaa, kun kolmas lapsemme syntyi. Sen jälkeen on aidosti tuntunut, että perheemme on tässä ja näin on hyvä. 

Tulen toki myös suvusta, jossa lähes joka perheessä on 3-4 lasta, joten sitä ei myöskään pidetä outona.

3 lasta ehdottomasti. Minulla on 3 lasta pienin ikäeroin, enkä koskaan ole katunut. Huomasin että työmäärä ei juurikaan lisääntynyt. Suurin mullistus oli toisen lapsen syntymä. Kun selviää 2 pienen lapsen hoidosta, selviää myös 3 tai 4 lapsen kanssa. 1. ja 2. lapsi aloittivat päiväkodin 1-vuotiaina, kun palasin työelämään, mutta päivähoito katkesi aina kun jäin äitiyslomalle. Jäin itse hoitovapaalle, kun 3. lapsesta äitiys- ja vanhempainloma päättyi ja kaikki lapset jäivät tietenkin kotiin. Menin töihin kun nuorin täytti 3 ja vanhin aloitti koulun. Siinä kohtaa koin, että 3 vieminen hoitoon aamuvarhain olisi ollut rankkaa. Suosittelen pieniä ikäeroja, iltatähteä en haluaisi. Normaalikokoiseen autoon on mahduttu, hotellihuoneeseen saa lisävuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mielestäni ole kyse mistään muusta kuin omista voimavaroista (taloudellisista ja henkisistä). On selvää, että kolmas vie enemmän rahaa ja aikaa, mutta jos näitä riittää ja jaksamista on niin siitä vaan. Kolmatta ei voi kuitenkaan tehdä toisten ihmisten varaan, joten itse on jaksettava - eikä ajatella, että joku muu hoitaa tiukan paikan tullen.

Ainut riski minkä itse näen on ikäerot. Teillä on jo nyt pieni ikäero esikoisen ja kakkosen välillä ja se tulee pian rassaamaan niitä voimavaroja, vaikka ette siitä ihan vielä mitään tiedä. Esikoisen uhma ja vauvan liikkeelle lähtö yhtä aikaa ei ole herkkua. Tähän jos vielä heti pian kolmas, on voimavarat todellakin koetuksella.

Itse tekisin kolmannen, mutta en missään nimessä noin pienellä ikäerolla. Ymmärrän, että ikä tulee pian vastaan, joten siksi asia varmasti pohdituttaa.

-kolmen äiti

Ihmisillä taas on erilaisia arvoja. Minä en ikinä haluaisi vain yhtä lasta tai kahta tai kolmea lasta isoilla ikäerolla. Puolisonsa kanssa en halua isoa ikäeroa koska se väistämättä tarkoittaa, että meillä olisi paljon vähemmän yhteistä. Samoin hyvin eri-ikäisillä sisaruksilla on vähemmän yhteistä ja aivan eri tarpeetkin. Kouluikäinen tarvitsee aivan eri asioita kuin taapero eikä sekään arjen sovittelu välttämättä herkkua ole.

Keskituloinen perhe, 3 lasta ja hyvin on pärjätty taloudellisesti, vaikka talolainaakin maksettiin ja olin hoitovapaalla pari vuotta. Ei sitä rahaa ylenmäärin ollut, mutta ei myöskään jouduttu elämään kädestä suuhun. Nuorin peri vanhempien lasten fillarit, sukset, luistimet, osan vaatteista jne.

Ihana kuulla. Edelleen mietitään. Ap on siis 39v ja lapset 3 ja 1 kohta.

Taloudellisesti ehdottomasti kaksi: ei tarvi vaihtaa nykyistä asuntoa niin nopeasti ja pystyy jättämään jotain perintöä molemmille.

Henkisesti mietimme kolmea, olisiko sisaruksista tukea enemmän toisilleen?

No itse olen tyytyväinen että en tehnyt kolmatta. Kun sit tuli ero. Jota en koskaan uskonut tapahtuvan. Olisi tosi rankkaa olla eronnut ja kolme lasta. Jo kaksi lasta on rankkaa. Toisaalta kun miettii uusperhekuvioita, nyt tähän vielä sopii joku yhden tai kahden lapsen isä, ilman et homma paisuu eläintarhaksi.

Autismista ym pakko todeta että nehän selviää sit vasta lähempänä kouluikää ja sen jälkeen, meidän lapsi on 9v ja nyt vasta saamassa diagnoosin. Vauvana ja taaperona ns. normaali lapsi, leikki-iässäkin. Kouluiässä ne ongelmat usein vasta alkaa.

Lasten keskinäiset suhteet on meillä vuosien varrella vaihdelleet, kyllä ne välillä on tapelleet mut hermoromahduksen partaalle. Tosipaikan tullen kyllä verisesti puolustavat toisiaan, eli onhan se veri toki yleensä aina vettä sakeampaa.

Kolmen koplassa minä kiinnittäisin huomiota siihen että ihan aidosti pystyy kohtaamaan jokaisen yksilönä ja jokaiselle on omaa aikaa. Mitä olen kaveriperheiden ja hoitolasten perheitä seurannut niin kyllä siellä tosi usein on se yksi, katraan ns. helpoin lapsi, joka jää hieman paitsioon jos lapsia on kolme. Usein se on keskimmäinen, joka menee esikon vanavedessä mutta ei saa olla se perheen “vauva”.

Jokaista lastaan sitä toki rakastaa, harva sitä nyt alkaa katumaan. Teki sit kuinka monta tai sairasta lasta tahansa. Rankkaa voi olla mutta silti niitä rakastaa. Joillain käy lottovoitto ja saa kolme tosi joustavaa ja helppoa ja tervettä lasta. Ja avioliitto kestää ja pysyy itse terveenä ja työelämässä. On suku ja ystävät apuna ja tukena. Kaikki asioita jotka suojaa perhettä ja omaa jaksamista. Pitää miettiä miten jaksaa sit jos elämä heittää kapuloita rattaisiin. Jauhelihapaketit ja hyttipaikat on siinä vielä pikkujuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmilapsisen perheen äitinä: teeppä pikkusen tutkimusta siitä, mitä maksaa ja miten paljon markkinoilla on 5+h asuntoja vs 4h asunnot, mitä tarkoittaa ”perhepaketti” ihan joka ikisessä perhekohteessa TAI mitä maksaa viikon etelänmatka 2+2 tai 2+3 paketeille. Tai autot, johon mahtuu mukavasti 4 vs 5 henkeä, kun kaikki matkustajat on sen min 150cm pitkiä. Ja mieti sitten mikä on fiksua.

En ole ap, mutta meillä päin ainakin isoja asuntoja löytyy, juuri ollaan etsiskelemässä 5 makuuhuoneen asuntoa, kokona sellainen 170-220 m2. Lapsia tällä hetkellä 2, kolmas ehkä haaveissa. Matkustellaan paljon (ei toki nyt korona-aikana), mutta pakettimatkoilla ei ikinä olla käyty. Kun esim kolmen makuuhuoneen villan vuokraa, siihen mahtuu ihan yhtä hyvin kaksi tai neljäkin lasta. Auto on jo nyt 7 istuttava. Hassua perustella tällaisilla asioilla. Ei kaikki elä sen ahtaimman mukaan tai kädestä suuhun.

Se pitää kyllä sanoa että isoja asuntoja ei hevillä löydy. Kaksi vuotta etsitty 7h+k taloa ja ei mistään löydy! Lopulta oli pakko alkaa rakentaa itse.

No olisitte odottaneet että pari vanhinta lasta muuttaa pois ja ostaneet pienemmän. Mitä sillä seitsemällä huoneella enää tekee kun kotona kohta enää kaksi teiniä?

Kaksi.

Meillä on kolme lasta. Rehellisyyden nimissä haaveilimme alunperin neljästä. Saimme kaksi lasta nuorina aikuisina ja ajatus oli keskittyä heidän kasvattamiseensa koululaisiksi. Mies perusti yritystä ja minun oli tarkoitus jatko-opiskella. Ajatuksissa olisimme tehneet kolmannen toisen ollessa ekaluokalla ja neljännen parin vuoden päästä. Pikkulapsivuodet olisi eletty ennen isompien teini-ikää. Oletuksena tietysti, että isommilla lapsilla ei todettaisi erityisiä haasteita tms... paukuin kuitenkin paksuksi toisen lapsen imetysaikana kondomin rikkoutuessa ja saimme kolmannen myös pienellä ikäerolla. Neljättä vauvavuotta emme (en) aivan samaan tahtiin olisi jaksanut ja opintojen viivästyminenkin vaikutti itsetuntoon. Iltatähtiajatusta ei ole vielä täysin poissuljettu, mutta isolla varmuudella on ja mies punnitsee vielä vasektomiaa tämän syksyn, ehkä keväänkin. No, joka tapauksessa, siitä näkökulmasta että Itselläni on ollut sekä kaksi, että nyt kolme lasta, ovat nämä av:n näkemykset yllättävän ehdottomia.