Kaksi vai kolme lasta
Olemme tosi lapsirakkaita.
Meitä on siunattu maailman ihanimmilla 2v pojalla ja 0v tytöllä ja mietimme kolmatta lasta, kun olen jo 39 (täytän alkuvuodesta 40)
Plussat:
Lapsille seuraa ja tukea toisistaan kun kuolemme (JOS tulevat toimeen)
Meille seuraa ja tukea lapsista kun olemme vanhoja (JOS haluavat meitä nähdä)
Lapset voivat olla ihastuttavia ja fiksuja persoonia, jos ovat henkisesti terveitä ja onnistumme kasvattamaan
Paljon perhejuhlia, synttäreitä yms mitä rakastamme! 💕
Yhteisöllisyys, oma yhteisö ja laajempi perhe
Kaksi lasta silti, jos yksi esim kuolisi tapaturmaisesti ym
Miinukset:
Voiko kolmatta ihanaa lasta vain tulla? Mitä jos on sairas vakavasti?
Perintöä vain oma omistusasuntomme, yksi kaksio Helsingistä, kunnollinen mökki ja joitakin sijoituksia, riittääkö tämä kolmelle..? Kahdelle jäisi edes jotakin.
Mitä jos lapset eivät tule yhtään toimeen, ja vain riitelevät? Tai jopa vihaavat toisiaan, kuten jotkut sisarukset🥺
Mitä jos emme pysty tarjoamaan matkoja, puhelimia, harrastuksia kolmelle mitä pystyisi hankkimaan kahdelle?
Asiallisia vastauksia kiitos! 🙏
Kommentit (207)
Kun perheessä on jo yksi tyttö ja yksi poika niin kolmannen lapsen tullessa yksi tuntee vääjäämättä olonsa ulkopuoliseksi ja sukupuoli jaottelu helposti korostuu. Jos tulee toinen poika tytöstä tulee perheen prinsessa. Pojat leikkivät keskenään ja kiusaavat tyttöä. Jos taas tulee toinen tyttö pojalle ei ole leikkikaveria ja erityisesti kun poika on esikoinen hänen miehisyyttään korostetaan ja hänen oletetaan pitävän huolta pikkusiskoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos mietit kolmatta sen aika on nyt heti. Itse olen saman ikäinen kuin sinä ja me ollaan yritetty lasta kohta vuosi - tuloksetta. Vielä vuosi pari raskaus alkoi helposti, mutta ei enää. Alan ola kypsä luovuttamaan.
Anna sattuman päättää? Yritätte ja katsotte tuleeko lasta?
Hyvä idea ❤️😊
Vierailija kirjoitti:
Kun perheessä on jo yksi tyttö ja yksi poika niin kolmannen lapsen tullessa yksi tuntee vääjäämättä olonsa ulkopuoliseksi ja sukupuoli jaottelu helposti korostuu. Jos tulee toinen poika tytöstä tulee perheen prinsessa. Pojat leikkivät keskenään ja kiusaavat tyttöä. Jos taas tulee toinen tyttö pojalle ei ole leikkikaveria ja erityisesti kun poika on esikoinen hänen miehisyyttään korostetaan ja hänen oletetaan pitävän huolta pikkusiskoistaan.
Miten niin?
😅
Itsellä kolme, tyttärellä kolme ja siskolla kolme. Kolme on onnen luku.
Meillä on 3 sillei, että ensimmäiset lapset peräkkäin ja sit vuosien tauko ja "iltatähti" (jos alle 10 v. ikäerolla tällaista termiä voi käyttää)
Kaikki on mennyt todella hienosti. Isommat sisarukset ovat ottivat uuden sisaruksen todella innolla vastaan. Tuntuu jopa että heidän keskinäiset välitkin paranivat siinä, että saivat yhdessä uuden "ystävän", jolle opettaa asioita, jota hoivata. Nuorin tietysti hyötyy huomiosta, mutta toisaalta on oppinut jo pienestä jakamaan ja on todella rohkea, koska isommat sisarukset tuovat sitä varmuutta elämään ja auttavat ja kannustavat.
Lisäksi nuo kustannusasiat eivät ole samalla tavalla näyttäytyneet, koska teimme reissuja jo ennen tätä kuopusta. Ja toisaalta kuopus saa nauttia omista matkoistaan sitten kun isommat menevät menojaan. Tottakai tässä välissä menemme kaikki yhdessäkin!
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kolme, tyttärellä kolme ja siskolla kolme. Kolme on onnen luku.
Ai mä oon luullut että kaksi on onnen luku😅
Vierailija kirjoitti:
Kun perheessä on jo yksi tyttö ja yksi poika niin kolmannen lapsen tullessa yksi tuntee vääjäämättä olonsa ulkopuoliseksi ja sukupuoli jaottelu helposti korostuu. Jos tulee toinen poika tytöstä tulee perheen prinsessa. Pojat leikkivät keskenään ja kiusaavat tyttöä. Jos taas tulee toinen tyttö pojalle ei ole leikkikaveria ja erityisesti kun poika on esikoinen hänen miehisyyttään korostetaan ja hänen oletetaan pitävän huolta pikkusiskoistaan.
En allekirjoita tätä ollenkaan. Paljon vaikuttaa se ikäero ja luonne kuka tulee kenenkin kanssa toimeen. Ja totta kai vanhempien kasvatus.
Vierailija kirjoitti:
Kun perheessä on jo yksi tyttö ja yksi poika niin kolmannen lapsen tullessa yksi tuntee vääjäämättä olonsa ulkopuoliseksi ja sukupuoli jaottelu helposti korostuu. Jos tulee toinen poika tytöstä tulee perheen prinsessa. Pojat leikkivät keskenään ja kiusaavat tyttöä. Jos taas tulee toinen tyttö pojalle ei ole leikkikaveria ja erityisesti kun poika on esikoinen hänen miehisyyttään korostetaan ja hänen oletetaan pitävän huolta pikkusiskoistaan.
Vai että oikein "vääjäämättä" näin tapahtuu...
Älä, ap, usko.
Kannattaa miettiä hyvin. Minulla kolme, koska halusin ison perheen. Nuorin vammainen ja ero tuli. Sisarukset tappelee, pojat liittoutuu tyttöä vastaan, sylipaikkoja ei riittänyt. Onneksi olen todella hyvätuloinen, niin voin ostaa apua kotiin. Toivon että olisin pohtinut nenääni pidemmälle. Elämä ollut aikamoista raatamista. Nyt tekisin 0-1 lasta. Olen varmaan yksi niistä harvoista, jotka katuvat katkerasti tätä valintaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä jos on sairas vakavasti?"
Kuka vaan voi sairastua vakavasti, myös ne lapset jotka teillä jo on.
Sikiöseulonta paljastaa kyllä vakavasti kehitysvammaiset, joten hirveän suuri huoli tuo ei ole, vaan perustuu johonkin aikaan ennen sikiötutkimuksia. 39 ei ole mikään ongelmallinen ikä lisääntyä tältä kannalta.
EI PALJASTA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä jos on sairas vakavasti?"
Kuka vaan voi sairastua vakavasti, myös ne lapset jotka teillä jo on.
Sikiöseulonta paljastaa kyllä vakavasti kehitysvammaiset, joten hirveän suuri huoli tuo ei ole, vaan perustuu johonkin aikaan ennen sikiötutkimuksia. 39 ei ole mikään ongelmallinen ikä lisääntyä tältä kannalta.
EI PALJASTA!
NIPT 💓
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä hyvin. Minulla kolme, koska halusin ison perheen. Nuorin vammainen ja ero tuli. Sisarukset tappelee, pojat liittoutuu tyttöä vastaan, sylipaikkoja ei riittänyt. Onneksi olen todella hyvätuloinen, niin voin ostaa apua kotiin. Toivon että olisin pohtinut nenääni pidemmälle. Elämä ollut aikamoista raatamista. Nyt tekisin 0-1 lasta. Olen varmaan yksi niistä harvoista, jotka katuvat katkerasti tätä valintaansa.
Onko tyttö esikoinen, keskimmäinen vai kuopus?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä hyvin. Minulla kolme, koska halusin ison perheen. Nuorin vammainen ja ero tuli. Sisarukset tappelee, pojat liittoutuu tyttöä vastaan, sylipaikkoja ei riittänyt. Onneksi olen todella hyvätuloinen, niin voin ostaa apua kotiin. Toivon että olisin pohtinut nenääni pidemmälle. Elämä ollut aikamoista raatamista. Nyt tekisin 0-1 lasta. Olen varmaan yksi niistä harvoista, jotka katuvat katkerasti tätä valintaansa.
Mitä se miettimällä mikään muuttuu? Kukaan ei voi tietää eikä ennustaa tulevaa. Sehän siinä se ratkaisevin seikka on. Kun et voi koskaan tietää.
Entä jos on se kaksi lasta, josta menettääkin toisen tai molemmat ja katuukin sitä, ettei ollut sitä kolmatta?
Ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihana kuulla. Edelleen mietitään. Ap on siis 39v ja lapset 3 ja 1 kohta.
Taloudellisesti ehdottomasti kaksi: ei tarvi vaihtaa nykyistä asuntoa niin nopeasti ja pystyy jättämään jotain perintöä molemmille.
Henkisesti mietimme kolmea, olisiko sisaruksista tukea enemmän toisilleen?
Ap tässä
Kaksi lastamme ovat terveitä, todella helppoja ja ihania. Meillä molemmilla on hyvä vakituinen työ, ja sanotaan, että lapsi tuo leivän tullessaan.
Pelottaa seuraavat asiat:
Ainoastaan oikeastaan RAHA, sen riittävyys Helsingissä astuttaessa ja mahdollinen VAKAVA SAIRAUS.
Isovanhemmat kuolleet, turvaverkkoa on parin sisaruksen ja ystäväperheen verran, mutta perintöjä ym ei tulossa meille yhtään. Yksin on pärjättävä. Pelottaa, jos jompi kumpi meistä sairastuu ja toinen jää yksin 3:n kanssa.
Toisaalta ei elämää voi elää näin mahdollisia tapahtumia peläten, että jos joku päivä kuolen, koska kaikki me täältä lähdemme joskus. Jos lapset ovat yli 15v tuolloin niin heistähän on vain apua ja seuraa vanhemmalle. Suomessa on kuitenkin hyvä sosiaaliturva, ja mm. ilmainen koulutus.
Nyt kun on tyttö & poika, olisi ihana 3. lapsi pienellä ikäerolla. Järjellisiä perusteita tähän toiveeseen ei minulla taida kuitenkaan olla, koska ei ole varmuutta mistään. Ei ole varmuutta että varallisuutemme karttuu, ei ole varmuutta että 1 tyttö ja 2 poikaa olisivat ystäviä loppuelämän tai 1 poika ja 2 tyttöä, ei ole varmuutta että emme sairastu. Toisaalta, en haluaisi elää varman päälle ja peläten. Voihan olla, että emme edes yrityksistä huolimatta 3. lasta saa!
Kun lapset ovat pieniä, se 4 hengen majoitusratkaisu toimii vielä. Nuorin nukkuu siinä välissä. Sen jälkeen joutuu hieman etsimään jotta pääsee samaan huoneeseen/hyttiin, mutta yleensä löytyy vaihtoehto varsinkin jos varaa ajoissa. Ja loppupeleissä ne matkat on aika pieni osa monella sitä elämää, joten jos joutuu maksamaan enemmän ja ottamaan kaksi huonetta tai sopeuttamaan matkansa sen mukaan mitä on tarjolla, niin en siihen rajoitukseen perustaisi yhtään mitään.
Jos mietit kolmatta sen aika on nyt heti. Itse olen saman ikäinen kuin sinä ja me ollaan yritetty lasta kohta vuosi - tuloksetta. Vielä vuosi pari raskaus alkoi helposti, mutta ei enää. Alan ola kypsä luovuttamaan.
Anna sattuman päättää? Yritätte ja katsotte tuleeko lasta?