Uusperheessä mies puhuu jatkuvasti omien lastensa perinnöstä

Onko muutenkin sellainen, että jauhaa taloudestaan ja sijoituksistaan, ja mittaa asioita rahan kautta? Voi olla että hän on vain tuollainen, mutta perintöasia särähtää korvaasi, koska kuulostaa tylyltä omia lapsiasi kohtaan?

mies on selkeästi tuossa parisuhteessa aivot.

Vierailija kirjoitti:

Onko muutenkin sellainen, että jauhaa taloudestaan ja sijoituksistaan, ja mittaa asioita rahan kautta? Voi olla että hän on vain tuollainen, mutta perintöasia särähtää korvaasi, koska kuulostaa tylyltä omia lapsiasi kohtaan?

Tämä on muuten totta. Toiset näkevät kaiken rahan kautta: mitä jokin maksaa yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se sitten on uusioperheillä, kun ei ole yhteiset intressit.

Se on totta.

Minä elän uusperheessä, molemmilla omia lapsia, ei yhtieisiä. Siis tietty molemmat toivovat, että kaikki pärjäävät elämässä ja kaikkia autetaan, mutta loppupeleissä sitä yhteistä intressiä ei ole: en halua, että minun perintömökkini menisi miehen lapsille.

Ydinperheessä on moni asia helpommin. Siksi olen ehdottomasti avioeroja vastaan, jos perheessä on lapsia.

Pitääkö uusperheessä sitten uskotella että lapset on yhteisiä ja kaikki lapset perivät kaikki vanhemmat?

Kyllä lapset ymmärtää tuon nopeasti että omat lapset on omia. Muuta lapset voi olla tärkeitä mutta heihin ei ole samanlaista suhdetta kuin omiin lapsiin.

Ei pidä, mutta en nyt perinnöstä puhunutkaan, vaan perimmäisistä yhteisistä intresseistä. Jokainen ajaa ensi sijassa omien lastensa etua. Esim. Kyllähän se harmittaa (ydinperheessäkin) enemmän, että lapsen kaveri rikkoo jotain kuin että lapsi itse rikkoo jotain, tai jos lapsen kaveri nirsoilee ruoasta kuin oma lapsi nirsoilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kuullen ei ole mitään järkeä jauhaa jatkuvasti perintöasioita, eikä VARSINKAAN sellaisia jotka eivät koske kaikkia heistä. Toki jos miehen lapset ovat jotain 16-17 v teinejä niin heille voi kuvion selventää silloin kun kolmas ei ole paikalla.

Meillä on suvussa jonkin verran rahaa (ei siis mitään monen monia miljoonia kuitenkaan) ja pari yritystä. Tiedän että nämä on järjestelty testamenteilla siltä varalta että jotain kävisi, mutta minulle riittää oikein hyvin että tiedän asian olevan kunnossa. Yksityiskohtia voi ihmetellä sitten kun omaisuuden nykyiset omistajat (toivottavasti pitkän ajan kuluttua) siirtyvät toiseen hiippakuntaan.

Jos vanhempani jauhaisivat koko ajan perinnöstäni niin että joku jota se ei koske on paikalla, niin sehän olisi vain valtavan kiusallista.

Haluaisiko kukaan teini kuunnella jatkuvasti perinnöstä jauhamista?

Testamentin kannattaa tehdä ja kertoa perillisille että sellainen on olemassa, mutta ei sitää kukaan halua jatkuvasti keskustella.

Niinpä, asian selkeä selostaminen kertaalleen pitäisi riittää.

Vierailija kirjoitti:

Siis saahan sitä tehdä, tietenkin! Mutta eivät kaikki tee silti ja mietin eikö mies uusperheessä lainkaan ajattele muita jäseniä. Minullakin siis yksi lapsi, joka kuuntelee näitä juttuja vierestä (ja jolle varmasti on omasta suvusta tulossaperintöä muttei vielä periytetty tuolla tavoin,minulla paljon enemmän sukua). Miksi asiaa pitää hieroa muiden naamaan.. ap

Tarkoitako periyttämisellä, että mies suunnittelee, miten saa siirrettyä varallisuuttaan lapsilleen jo ennen kuolemaansa ilman, että verottaja puuttuu asiaan? Sellainen on ihan järkevää. Jos mahdollista, myös sun kannattaisi miettiä asiaa. Toki mies voisi puhua asiasta silloin, kun lapsesi ei ole paikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se sitten on uusioperheillä, kun ei ole yhteiset intressit.

Se on totta.

Minä elän uusperheessä, molemmilla omia lapsia, ei yhtieisiä. Siis tietty molemmat toivovat, että kaikki pärjäävät elämässä ja kaikkia autetaan, mutta loppupeleissä sitä yhteistä intressiä ei ole: en halua, että minun perintömökkini menisi miehen lapsille.

Ydinperheessä on moni asia helpommin. Siksi olen ehdottomasti avioeroja vastaan, jos perheessä on lapsia.

Jännää että et itse ollut esimerkkinä tuohon eroja vastaan, jos kerran jo uusioperhe on kasattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se sitten on uusioperheillä, kun ei ole yhteiset intressit.

Se on totta.

Minä elän uusperheessä, molemmilla omia lapsia, ei yhtieisiä. Siis tietty molemmat toivovat, että kaikki pärjäävät elämässä ja kaikkia autetaan, mutta loppupeleissä sitä yhteistä intressiä ei ole: en halua, että minun perintömökkini menisi miehen lapsille.

Ydinperheessä on moni asia helpommin. Siksi olen ehdottomasti avioeroja vastaan, jos perheessä on lapsia.

Jännää että et itse ollut esimerkkinä tuohon eroja vastaan, jos kerran jo uusioperhe on kasattuna.

Puhunkin kokemuksesta. Luulin eron hetkellä, yli 10 vuotta sitten, toisin. Nyt olen oppinut, että ennen eroa minulla oli yksi ongelma. Eron jälkeen niitä ongelmia oli kymmenen. Ja oma uusperheeni on niistä se kaikista pienin.

Tietty ero kannattaa väkivallan edessä, mutta todellakin kyllästyminen tms ei oikeuta eroon, kun on lapsia.

Et varmaan jaksa kuunnella tuota seuraavat 20 vuotta vai aiotko. Miehen sitten pitäisi laittaa perintöasiat kuntoon lastensa osalta. Mutta joutuisitko sinä myymään kotinne jos asunnosta osa menee osa lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Siis saahan sitä tehdä, tietenkin! Mutta eivät kaikki tee silti ja mietin eikö mies uusperheessä lainkaan ajattele muita jäseniä. Minullakin siis yksi lapsi, joka kuuntelee näitä juttuja vierestä (ja jolle varmasti on omasta suvusta tulossaperintöä muttei vielä periytetty tuolla tavoin,minulla paljon enemmän sukua). Miksi asiaa pitää hieroa muiden naamaan.. ap

Uusioperheessä vaan pitää jokaisen jäsenen, myös sinun lapsesi, ymmärtää että kaikki ei ole tasavertaisia kaikissa asioissa. Ihan sama juttu jos vaikka sinun lapsesi isä ostaa hänelle jonkun kalliin puhelimen tai tietokoneen niin miehen lapset ei välttämättä sellaista saa

Jospa teille (sinulle ja lapsellesi) ei olekaan ihan selvää ettei kaikki ole yhteistä ja miehen täytyy muistutella siitä aika ajoin. Kerrankin mies joka pitää omiensa puolta uudesta vaimosta huolimatta

Sitäpaitsi kukaan ei voi tietää onko kuolemassa vuosikymmeniin vai lähiaikoina. Onnettomuuksia ja sairauskohtauksia tai kuolemaan johtavia sairauksia sattuu nuorille ja perusterveillekin. Varautuminen on vain järkevää, sinunkin kannattaisi

Vierailija kirjoitti:

Et varmaan jaksa kuunnella tuota seuraavat 20 vuotta vai aiotko. Miehen sitten pitäisi laittaa perintöasiat kuntoon lastensa osalta. Mutta joutuisitko sinä myymään kotinne jos asunnosta osa menee osa lapsille.

Kannatta mennä naimisiin, niin saa lesken asumisoikeuden.

Vierailija kirjoitti:

Siis saahan sitä tehdä, tietenkin! Mutta eivät kaikki tee silti ja mietin eikö mies uusperheessä lainkaan ajattele muita jäseniä. Minullakin siis yksi lapsi, joka kuuntelee näitä juttuja vierestä (ja jolle varmasti on omasta suvusta tulossaperintöä muttei vielä periytetty tuolla tavoin,minulla paljon enemmän sukua). Miksi asiaa pitää hieroa muiden naamaan.. ap

Mitäpä jos kysyisit mieheltä, miksi toimii kuten toimii?

Tuskin palstalla kukaan tietää paremmin.

Ei kai tuossa ole mitään ihmeellistä. Itse olen 35 ja olen jo ajat sitten aloittanut perintöjärjstelyt. Testamentti on tehty ja sijoitusyhtiön osakkeita olen lahjoittanut lapsille.

Vaikka en usko kuolevani lähiaikoina, niin se voi kuitenkin tapahtua. Lisäksi verotuksellisesti on edullista toimia näin.

Mikä sinua estää käyttämästä esimerkiksi vastausta

"Sinä kerroit tuon jo", "Joo, olet puhunut tuosta jo", "Olet kertonut tuon moneen kertaan" tai muuta vastaavaa?

Jos meillä jompikumpi alkaa toistella samoja juttuja, niin sanomme kyllä, että asia on jo kuultu.

jos asia pohtituttaa häntä, niin tehkööt testamentin. tosin hänen omaisuudena menisi joka tapauksessa hänen siittämille lapsille ilman testamenttiakin, jos lapet ovat virallisesti miehen. tosin miehen kanssa ei välttämättä kannata taloa puoliki hankkia, kun sitten joutuisi tekemisiin miehen lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se sitten on uusioperheillä, kun ei ole yhteiset intressit.

Olen samaa mieltä ja en koskaan tuollaisessa suhteessa eläisi tai muuten eläisin yksin. Vihaan yli kaiken uusperheitä. Se uusperhe olisi sellainen joka ei vaan minun elämääni sopisi eikä yhteistaloutta perustettaisi. 

Lapsuudessa kotini oli kuin hotelli ja aina oli joka viikonloppu joku vieras äijä jonka vaatteita meillä pestiin. Meillä oli vain yksi vessa ja piti jonottaa sinne kun se äijä istui paskalla siellä. Se äijä ei koskaan tuonut ruokaa vaan se eli meidän vähäisillä ruuilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se sitten on uusioperheillä, kun ei ole yhteiset intressit.

Olen samaa mieltä ja en koskaan tuollaisessa suhteessa eläisi tai muuten eläisin yksin. Vihaan yli kaiken uusperheitä. Se uusperhe olisi sellainen joka ei vaan minun elämääni sopisi eikä yhteistaloutta perustettaisi. 

Lapsuudessa kotini oli kuin hotelli ja aina oli joka viikonloppu joku vieras äijä jonka vaatteita meillä pestiin. Meillä oli vain yksi vessa ja piti jonottaa sinne kun se äijä istui paskalla siellä. Se äijä ei koskaan tuonut ruokaa vaan se eli meidän vähäisillä ruuilla. 

Tuossa on tehty kaikki uusperheen virheet: uusperhettä ei kuulu perustaa vieraan kanssa, vaan tutustuminen pitää tehdä etukäteen ja pitkäään. Ja asunnon pitää olla niin iso, että jokaisella on oma tila ja oma rauha.

Äiti tuossa on syypää. Ei uusperhe instanssina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se sitten on uusioperheillä, kun ei ole yhteiset intressit.

Olen samaa mieltä ja en koskaan tuollaisessa suhteessa eläisi tai muuten eläisin yksin. Vihaan yli kaiken uusperheitä. Se uusperhe olisi sellainen joka ei vaan minun elämääni sopisi eikä yhteistaloutta perustettaisi. 

Lapsuudessa kotini oli kuin hotelli ja aina oli joka viikonloppu joku vieras äijä jonka vaatteita meillä pestiin. Meillä oli vain yksi vessa ja piti jonottaa sinne kun se äijä istui paskalla siellä. Se äijä ei koskaan tuonut ruokaa vaan se eli meidän vähäisillä ruuilla. 

Tuossa on tehty kaikki uusperheen virheet: uusperhettä ei kuulu perustaa vieraan kanssa, vaan tutustuminen pitää tehdä etukäteen ja pitkäään. Ja asunnon pitää olla niin iso, että jokaisella on oma tila ja oma rauha.

Äiti tuossa on syypää. Ei uusperhe instanssina.

Hyvin harvalla on ihan terve uusperhe jossa kaikilla olisi oma rauha. Ja vieras ihminen aina ahdisti kun ei voinut puolipukeissa kotonaan kulkea. Kun äitini nukkui niin isäpuoli tuli rintojani hieromaan makkariini. Ei jumalauta  mitä miehiä äidilläni oli. 

Oman ikäinen vanha akka ei kiinnostanut vaan sen murkkuikäiset tyttäret. Yksinhuoltajat kun hakevat miestä niin kaikki ovat samanlaisia paskoja. Yh saa vain jotain jätöksiä ja sairaita miehiä jotka eivät ole kenellekkään kelvanneet. Kyllä näin tämän yksinhuoltajan lapsena. Kukaan ei saanut hillittyä itseään pitämästä näppejään erossa minusta kun äitini silmät välttivät. Elikkä vanha akka ei kiinnostanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se sitten on uusioperheillä, kun ei ole yhteiset intressit.

Olen samaa mieltä ja en koskaan tuollaisessa suhteessa eläisi tai muuten eläisin yksin. Vihaan yli kaiken uusperheitä. Se uusperhe olisi sellainen joka ei vaan minun elämääni sopisi eikä yhteistaloutta perustettaisi. 

Lapsuudessa kotini oli kuin hotelli ja aina oli joka viikonloppu joku vieras äijä jonka vaatteita meillä pestiin. Meillä oli vain yksi vessa ja piti jonottaa sinne kun se äijä istui paskalla siellä. Se äijä ei koskaan tuonut ruokaa vaan se eli meidän vähäisillä ruuilla. 

Tuossa on tehty kaikki uusperheen virheet: uusperhettä ei kuulu perustaa vieraan kanssa, vaan tutustuminen pitää tehdä etukäteen ja pitkäään. Ja asunnon pitää olla niin iso, että jokaisella on oma tila ja oma rauha.

Äiti tuossa on syypää. Ei uusperhe instanssina.

Hyvin harvalla on ihan terve uusperhe jossa kaikilla olisi oma rauha. Ja vieras ihminen aina ahdisti kun ei voinut puolipukeissa kotonaan kulkea. Kun äitini nukkui niin isäpuoli tuli rintojani hieromaan makkariini. Ei jumalauta  mitä miehiä äidilläni oli. 

Oman ikäinen vanha akka ei kiinnostanut vaan sen murkkuikäiset tyttäret. Yksinhuoltajat kun hakevat miestä niin kaikki ovat samanlaisia paskoja. Yh saa vain jotain jätöksiä ja sairaita miehiä jotka eivät ole kenellekkään kelvanneet. Kyllä näin tämän yksinhuoltajan lapsena. Kukaan ei saanut hillittyä itseään pitämästä näppejään erossa minusta kun äitini silmät välttivät. Elikkä vanha akka ei kiinnostanut. 

Kauheita kokemuksia sinulla! Mutta - onneksi - suurimmalla osalla ei tuollaista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se sitten on uusioperheillä, kun ei ole yhteiset intressit.

Olen samaa mieltä ja en koskaan tuollaisessa suhteessa eläisi tai muuten eläisin yksin. Vihaan yli kaiken uusperheitä. Se uusperhe olisi sellainen joka ei vaan minun elämääni sopisi eikä yhteistaloutta perustettaisi. 

Lapsuudessa kotini oli kuin hotelli ja aina oli joka viikonloppu joku vieras äijä jonka vaatteita meillä pestiin. Meillä oli vain yksi vessa ja piti jonottaa sinne kun se äijä istui paskalla siellä. Se äijä ei koskaan tuonut ruokaa vaan se eli meidän vähäisillä ruuilla. 

Tuossa on tehty kaikki uusperheen virheet: uusperhettä ei kuulu perustaa vieraan kanssa, vaan tutustuminen pitää tehdä etukäteen ja pitkäään. Ja asunnon pitää olla niin iso, että jokaisella on oma tila ja oma rauha.

Äiti tuossa on syypää. Ei uusperhe instanssina.

Hyvin harva uusperheellinen tekee oikein. Niin että heti yhteen ja shokkina lapsille ja kaikki niputetaan yhteen.