Uusperheessä mies puhuu jatkuvasti omien lastensa perinnöstä

Kyllä ne kannattaa miettiä varsinkin jos on mitä periyttää. Ukkos voi kuolla vaikka tunnin sisällä kun aivoista katkeaa verisuoni.

Meillä se on verosuunnittelua. Kannattaa hilata omaisuutta lapsille sitä mukaa kun sitä ylimääräisenä kertyy kuitenkin niin, että itselläkin on eläkkeelle lähtiessä jotain takataskussa.

Kannattaisi sunkin jo miettiä. Järkevä ihminen varsinkin uusioperheessä miettii asiat ajoissa.

Siis saahan sitä tehdä, tietenkin! Mutta eivät kaikki tee silti ja mietin eikö mies uusperheessä lainkaan ajattele muita jäseniä. Minullakin siis yksi lapsi, joka kuuntelee näitä juttuja vierestä (ja jolle varmasti on omasta suvusta tulossaperintöä muttei vielä periytetty tuolla tavoin,minulla paljon enemmän sukua). Miksi asiaa pitää hieroa muiden naamaan.. ap

Periyttää?

Typerällä akalla typerä ukko.

Ei muuta.

Ehkä hän haluaa painottaa, että sinun on turha odottaa mitään.

Mitä tuo periyttäminen tarkoittaa tai yrittää tarkoittaa?

Sovi miehen kanssa, että perintöasioista ei puhuta lasten kuullen ellei se koskea kaikkia kolmea. On varsin ymmärrettävää, että ulkopuoliseksi jäävälle tulee paha mieli. Toisaalta on ymmärrettävää, että haluaa jakaa perintöään nimenomaan omalle jälkikasvulle. Mutta voi miettiä, että millaisissa tilanteissa tai missä seurassa siitä on järkevää puhua ja miten asia esitetään sille kolmannelle lapselle. 

siis ei ole jättämässä sinulle mitään, vaikka kuolisi. häntä pelottaa että sinun puolen suku saisi hänen eurojansa, kertoo nyt sinulle, että sinun pitää huolehtia, että lapset saa ja sinä et. vaihda miestä, sinulla ei ole mitään turvaa hänestä.

Onhan tuo tökeröä hieroa toisen naamaan, mutta ehkä hän yrittää korostaa, että hänen perintönsä menee omille lapsille, ei muille.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo tökeröä hieroa toisen naamaan, mutta ehkä hän yrittää korostaa, että hänen perintönsä menee omille lapsille, ei muille.

Tuo varmaan syynä, mutta sairastahan se on. Ei ole mitään syytä miksi perintö ei menisi lapsille ellei erikseen tee testamenttia. 

Käske olla hiljaa kun lapset on kuuntelemassa! Suunnitella saa, ja sinulle kertoa, mutta tahdikas pitää olla!

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo tökeröä hieroa toisen naamaan, mutta ehkä hän yrittää korostaa, että hänen perintönsä menee omille lapsille, ei muille.

Juuri näin. Ja AP sinun lapsesi perii sinut ja toisen vanhempansa. Mitä tuossa vikiset? Sinä saat osasi vain teidän yhteisestä omaisuudesta. Siis puolet ja samoin lapsesi puolet teidän yhteisestä omaisuudesta. Nyksäsi lapset joutuvat jakamaan isänsä osuuden teidän yhteisestä omaisuudesta. Joten äkkiä laskettuna ku molemmat ootta haudassa vetää lapsesi pidemmän korren.

Tuollaista se sitten on uusioperheillä, kun ei ole yhteiset intressit.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se sitten on uusioperheillä, kun ei ole yhteiset intressit.

Se on totta.

Minä elän uusperheessä, molemmilla omia lapsia, ei yhtieisiä. Siis tietty molemmat toivovat, että kaikki pärjäävät elämässä ja kaikkia autetaan, mutta loppupeleissä sitä yhteistä intressiä ei ole: en halua, että minun perintömökkini menisi miehen lapsille.

Ydinperheessä on moni asia helpommin. Siksi olen ehdottomasti avioeroja vastaan, jos perheessä on lapsia.

Kai tuota asiaa voi mieheltä itseltään kysyä, miksi hän puhuu jatkuvasti perinnöstä ja onko perintö piankin odotettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se sitten on uusioperheillä, kun ei ole yhteiset intressit.

Se on totta.

Minä elän uusperheessä, molemmilla omia lapsia, ei yhtieisiä. Siis tietty molemmat toivovat, että kaikki pärjäävät elämässä ja kaikkia autetaan, mutta loppupeleissä sitä yhteistä intressiä ei ole: en halua, että minun perintömökkini menisi miehen lapsille.

Ydinperheessä on moni asia helpommin. Siksi olen ehdottomasti avioeroja vastaan, jos perheessä on lapsia.

Pitääkö uusperheessä sitten uskotella että lapset on yhteisiä ja kaikki lapset perivät kaikki vanhemmat?

Lasten kuullen ei ole mitään järkeä jauhaa jatkuvasti perintöasioita, eikä VARSINKAAN sellaisia jotka eivät koske kaikkia heistä. Toki jos miehen lapset ovat jotain 16-17 v teinejä niin heille voi kuvion selventää silloin kun kolmas ei ole paikalla.

Meillä on suvussa jonkin verran rahaa (ei siis mitään monen monia miljoonia kuitenkaan) ja pari yritystä. Tiedän että nämä on järjestelty testamenteilla siltä varalta että jotain kävisi, mutta minulle riittää oikein hyvin että tiedän asian olevan kunnossa. Yksityiskohtia voi ihmetellä sitten kun omaisuuden nykyiset omistajat (toivottavasti pitkän ajan kuluttua) siirtyvät toiseen hiippakuntaan.

Jos vanhempani jauhaisivat koko ajan perinnöstäni niin että joku jota se ei koske on paikalla, niin sehän olisi vain valtavan kiusallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se sitten on uusioperheillä, kun ei ole yhteiset intressit.

Se on totta.

Minä elän uusperheessä, molemmilla omia lapsia, ei yhtieisiä. Siis tietty molemmat toivovat, että kaikki pärjäävät elämässä ja kaikkia autetaan, mutta loppupeleissä sitä yhteistä intressiä ei ole: en halua, että minun perintömökkini menisi miehen lapsille.

Ydinperheessä on moni asia helpommin. Siksi olen ehdottomasti avioeroja vastaan, jos perheessä on lapsia.

Pitääkö uusperheessä sitten uskotella että lapset on yhteisiä ja kaikki lapset perivät kaikki vanhemmat?

Ei pidä, mutta en nyt perinnöstä puhunutkaan, vaan perimmäisistä yhteisistä intresseistä. Jokainen ajaa ensi sijassa omien lastensa etua. Esim. Kyllähän se harmittaa (ydinperheessäkin) enemmän, että lapsen kaveri rikkoo jotain kuin että lapsi itse rikkoo jotain, tai jos lapsen kaveri nirsoilee ruoasta kuin oma lapsi nirsoilee.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kuullen ei ole mitään järkeä jauhaa jatkuvasti perintöasioita, eikä VARSINKAAN sellaisia jotka eivät koske kaikkia heistä. Toki jos miehen lapset ovat jotain 16-17 v teinejä niin heille voi kuvion selventää silloin kun kolmas ei ole paikalla.

Meillä on suvussa jonkin verran rahaa (ei siis mitään monen monia miljoonia kuitenkaan) ja pari yritystä. Tiedän että nämä on järjestelty testamenteilla siltä varalta että jotain kävisi, mutta minulle riittää oikein hyvin että tiedän asian olevan kunnossa. Yksityiskohtia voi ihmetellä sitten kun omaisuuden nykyiset omistajat (toivottavasti pitkän ajan kuluttua) siirtyvät toiseen hiippakuntaan.

Jos vanhempani jauhaisivat koko ajan perinnöstäni niin että joku jota se ei koske on paikalla, niin sehän olisi vain valtavan kiusallista.

Haluaisiko kukaan teini kuunnella jatkuvasti perinnöstä jauhamista?

Testamentin kannattaa tehdä ja kertoa perillisille että sellainen on olemassa, mutta ei sitää kukaan halua jatkuvasti keskustella.