Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään, ettei mies ”rauhoitu” isyyden myötä ja jään yksin vastuuseen
Olemme siis jo muutaman vuoden seurustelleet ja yhdessä asunut pariskunta. Minä 28v, mies 38v. Tapasimme alunperin erään melko vauhdikkaan urheilulajin kisoissa ja kaikenlainen harrastaminen ja yhdessä kilpailu on ollut iso osa parisuhdettamme.
Nyt on kuitenkin molemmilla jo biologinen kello kovasi tikittämässä, mutta jossain syvällä sisimmissäni pelkään kovasti että mies on ”ikuinen Peter Pan” eikä rauhoittuisi rooliin isänä.
Mies on rakastava ja intohimoinen, mutta jo 20
vuotta elämästään seikkailuille ja harrastuksille elänyt. Mies tulee ja menee miten tykkää, leireilee viikko tolkulla vuodessa, käyttää kaiken vapaansa harrastuksiin tai niihin valmistautumiseen. Saattaa ilmoittaa viikon leiristä muutaman päivän varoajalla ja on säännöllisesti pe-su jossain treenimatkalla. Kotityöt ja muu arjenpyöritys jää aikalailla minulle jo nyt… Miehen onnekseen hänen osa-aika työnsä on hyvin salliva äkillistenkin menojen suhteen ja minä taas puserran melko pitkääkin päivää ja tuon ison osan talouden rahoista.
Kun olemme keskustelleet tulevaisuudesta, hän kovasti haluaisi jatkaa sukua (näillä sanoin). Itse taas pelkään hyvin paljon, että lopulta minä jään ulos rakkaasta harrastuksestani, katkerana kotiin hoitamaan lasta ja tekemään muutkin kotityöt. Rakastan miestäni yli kaiken ja hän on täydellinen puoliso. Voisin nähdä itseni jopa luopumassa lapsihaaveestani hänen vuokseen, mutten kuitenkaan tekeväni sitä tällaiseen tilanteeseen…
Kommentit (404)
Oletteko keskustelleet oikeasti mitä odotuksia miehellä on vauva-arjesta? Onko hän kertonut millä tavoin aikoo viettää aikaa lapsen kanssa? Jos sinä tuot jo nyt talouteen enemmän rahaa, aikooko hän olla päivät vauvan kanssa kotona? Esitä tiukkoja kysymyksiä, ilman niitä et saa selvyyttä. Sukua on helppo jatkaa, mutta miten hän aikoo kasvattaa lapsensa? Ottaako mukaan harrastuksiin? Miten hän näkee teidän viettävän aikaa yhdessä perheenä ja parisuhdeaikaa? Onko teillä turvaverkkoa? Kysy nämä kysymykset myös itseltäsi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ovat itsekkäämpiä. Kysymyksesi ovat aiheellisia. On suuri riski, ettei miehesi kykene muuttamaan elämäänsä…
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet oikeasti mitä odotuksia miehellä on vauva-arjesta? Onko hän kertonut millä tavoin aikoo viettää aikaa lapsen kanssa? Jos sinä tuot jo nyt talouteen enemmän rahaa, aikooko hän olla päivät vauvan kanssa kotona? Esitä tiukkoja kysymyksiä, ilman niitä et saa selvyyttä. Sukua on helppo jatkaa, mutta miten hän aikoo kasvattaa lapsensa? Ottaako mukaan harrastuksiin? Miten hän näkee teidän viettävän aikaa yhdessä perheenä ja parisuhdeaikaa? Onko teillä turvaverkkoa? Kysy nämä kysymykset myös itseltäsi..
Olemme kyllä puhuneet. Ei mies oikein osaa sanoa mitä tekisi lapsen kanssa tai ei ainakaan osaa sanoittaa sitä. Kokee vain tärkeäksi jatkaa sukua ja painottaa, ettei ”biologinen ketju” pääsisi katkeamaan.
Itseä tämä lähinnä ärsyttää, sillä koen että roolini tässä olisi vain kaiken mahdollistaja. Olen ehkä ärsyttävä ja en kuulemma luota häneen tarpeeksi, mutta koen että tällaisista asioista pitäisi pystyä puhumaan.
-ap
En tekisi tuollaisen miehen kanssa lasta. Aivan takuulla jatkaa menemisiään, kun on jo melkein 40v eikä ole rauhoittunut. Sulle jää ap lapsen hoito ja elatus.
Juokse! Jos haluat perheen, etsi toinen mies. Tämä nykyinen tosiaan haluaa vain levittää geenejään ja odottaa sinun hoitavan lapset täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan varmasti mahdollinen kakara jää sinun niskoillesi. Mies osallistuu ensimmäiset 2 minuuttia innokkaasti. Jätä se sika. Älä ainakaan hairahdu lisääntymään sen kanssa.
Tehkää suunnitelma vanhempainvapaan pitämisistä ja keskustelkaa lasten kasvatuksen periaatteista. Jos mies ei aio pitää vanhempainvapaata tai hänellä ei ole mitään sanottavaa kasvatusperiaatteista, niin älä hanki lasta miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsen hankkii pitää varautua vaikka siihen, että toinen teistä kuolee eli pitää ajatella asia niin, että molemmat teistä ovat valmiita kantamaan lapsesta vastuun yksin. Onnistuuko sinulta, entä mieheltäsi? Tai eroatte, siinäkin tapauksessa lasta joutuu hoitamaan ja kasvattamaan molemmat erikseen. Lapsi voi olla erityislapsi, joka vaatii paljon huomiota, voi nukkua huonosti yms.harrastuksille ei jää aikaa. Isompana lasta viedään harrastuksiin yms.jolloin omille harrastuksille ja tarpeille ei jää niin paljon aikaa. Näetkö miehesi istumassa lapsen kanssa hiekkalaatikon reunalla, kehumassa, kannustamassa pyöräilyyn, viemässä balettitunneille tai treeneihin? Vaihtamassa vaippoja yöllä? Siivoamassa oksennusta ja pyyhkimässä räkäistä nenää, kuuntelemassa itkua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet oikeasti mitä odotuksia miehellä on vauva-arjesta? Onko hän kertonut millä tavoin aikoo viettää aikaa lapsen kanssa? Jos sinä tuot jo nyt talouteen enemmän rahaa, aikooko hän olla päivät vauvan kanssa kotona? Esitä tiukkoja kysymyksiä, ilman niitä et saa selvyyttä. Sukua on helppo jatkaa, mutta miten hän aikoo kasvattaa lapsensa? Ottaako mukaan harrastuksiin? Miten hän näkee teidän viettävän aikaa yhdessä perheenä ja parisuhdeaikaa? Onko teillä turvaverkkoa? Kysy nämä kysymykset myös itseltäsi..
Olemme kyllä puhuneet. Ei mies oikein osaa sanoa mitä tekisi lapsen kanssa tai ei ainakaan osaa sanoittaa sitä. Kokee vain tärkeäksi jatkaa sukua ja painottaa, ettei ”biologinen ketju” pääsisi katkeamaan.
Itseä tämä lähinnä ärsyttää, sillä koen että roolini tässä olisi vain kaiken mahdollistaja. Olen ehkä ärsyttävä ja en kuulemma luota häneen tarpeeksi, mutta koen että tällaisista asioista pitäisi pystyä puhumaan.
-ap
Mulla kävi valitettavasti juuri niin, että mies ei halunnut puhua, mutta halusi jatkaa sukua. Erohan siitä tuli. Meillä on yhteishuoltajuus. Ei vieläkään oikein halua keskustella lapseen liittyvistä asioista, vaan pitäisi vain luottaa. On alkanut ottaa vastuuta, mutta aika pinnallista hoitamista se oli siihen saakka kun lapsi oli 4-vuotias. Viimeisen kahden vuoden ajan mies ymmärtänyt sen että lapsi on oma yksilö ja ei ole välttämättä kiinnostunut samoista asioista, kuin me vanhemmat ja meidän vanhempien on tässä tultava vastaan. Lapsi on nyt 9.
Lapsen asioista on pakko oppia puhumaan ja sen parempi, jos niin osaa tehdä jo ennen lapsen syntymää. Piruja ei kannata maalailla seinälle, mutta vaikeistakin asioista on pystyttävä puhumaan ja voit sanoa miehellesi, ettei lasta tule ainakaan sinun kanssasi ennen kuin olette pystyneet puhumaan mieltäsi painavat asiat niin että ne ei enää paina. Lapsi ei ole vaan lisä elämässä vaan hän on erillinen ihminen, jolla alkaa muovautumaan omat kokemukset maailmasta ja elämästä ja vanhemmat ovat se ensisijainen turvaverkko mikä lapsella on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla mies on täydellinen puoliso? Ei huomioi sinua, ei tee kotitöitä, ei tienaa rahaa, on itsekäs, katoille harrastuksiinsa ilmoitusasiana, ei ilmeisesti halua viettää vapaa-aikaansa sinun kanssasi?
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen hankkii pitää varautua vaikka siihen, että toinen teistä kuolee eli pitää ajatella asia niin, että molemmat teistä ovat valmiita kantamaan lapsesta vastuun yksin. Onnistuuko sinulta, entä mieheltäsi? Tai eroatte, siinäkin tapauksessa lasta joutuu hoitamaan ja kasvattamaan molemmat erikseen. Lapsi voi olla erityislapsi, joka vaatii paljon huomiota, voi nukkua huonosti yms.harrastuksille ei jää aikaa. Isompana lasta viedään harrastuksiin yms.jolloin omille harrastuksille ja tarpeille ei jää niin paljon aikaa. Näetkö miehesi istumassa lapsen kanssa hiekkalaatikon reunalla, kehumassa, kannustamassa pyöräilyyn, viemässä balettitunneille tai treeneihin? Vaihtamassa vaippoja yöllä? Siivoamassa oksennusta ja pyyhkimässä räkäistä nenää, kuuntelemassa itkua?
En valitettavasti osaa oikein nähdä. Se ei tarkoita, etteikö niin tapahtuisi mutta ei, en osaa. Mies on todella todella kiinnostunut omista harrastuksistaan ja melko joustamaton niiden suhteen. Itse harrastan myös, mutta yritän pitää elämäni suurinpiirtein tasapainossa enkä ole fanaattinen niiden suhteen.
Välillä itkettää ja ahdistaa kovasti. Tuntuu, että minulla ei ole varaa valita ja lapset on tehtävä tämän miehen kanssa, oli miten oli. Lapsenlasta kaipaavat isovanhemmatkaan ei erityisesti auta vaan suoranaisesti painostavat hommaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet 28, ehdit vielä vaihtaa miestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet oikeasti mitä odotuksia miehellä on vauva-arjesta? Onko hän kertonut millä tavoin aikoo viettää aikaa lapsen kanssa? Jos sinä tuot jo nyt talouteen enemmän rahaa, aikooko hän olla päivät vauvan kanssa kotona? Esitä tiukkoja kysymyksiä, ilman niitä et saa selvyyttä. Sukua on helppo jatkaa, mutta miten hän aikoo kasvattaa lapsensa? Ottaako mukaan harrastuksiin? Miten hän näkee teidän viettävän aikaa yhdessä perheenä ja parisuhdeaikaa? Onko teillä turvaverkkoa? Kysy nämä kysymykset myös itseltäsi..
Olemme kyllä puhuneet. Ei mies oikein osaa sanoa mitä tekisi lapsen kanssa tai ei ainakaan osaa sanoittaa sitä. Kokee vain tärkeäksi jatkaa sukua ja painottaa, ettei ”biologinen ketju” pääsisi katkeamaan.
Itseä tämä lähinnä ärsyttää, sillä koen että roolini tässä olisi vain kaiken mahdollistaja. Olen ehkä ärsyttävä ja en kuulemma luota häneen tarpeeksi, mutta koen että tällaisista asioista pitäisi pystyä puhumaan.
-ap
Esitä selkeitä kysymyksiä joihin pitää tulla yksisanainen vastaus. Esim. KUN meillä on lapsi, jäätkö vuorollasi kotiin hoitamaan lasta kun minä menen töihin? -kyllä vai ei?
KUN meillä on lapsi, kumpi jää kotiin? KUB meillä on lapsi, ajattelitko jatkaa laskuvarjoharrastusta? Retkeilyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ap järki käteen. Meistä lukijoista on aika vaikea ymmärtää mikä tekee miehestäsi ihanan puolison. Kyllä teidän on ihan pakko puhua miten lastensaanti muuttaa elämää ja varsinkin miehesi elämää.
Ystäväpiirissäni on monta monta pariskuntaa, joissa miehet jatkoivat porskuttamistaan lapsensaannin jälkeen ja äidit jäivät yllättyneinä kotiin siivoamaan sotkut.
Oma mielipiteeni on, etteivät monet miehet oikeasti ymmärrä, että kuvioon tulee uusi ihminen -kuten joku hienosti aikaisemmin kirjoittikin - eikä kiva pikku maskotti, jonka kanssa on mukava leikkiä siis sitten, kun se on tarpeeksi iso leikkiäkseen.
Noilla apn antamilla kuvauksilla en alkaisi moisen miehen kanssa lisääntymään.
Ap. Mies ei ole raskaana, mies ei synnytä, mies ei imetä, mies ei kehossaan valmistaudu isyyteen. Hänellä ei ole mitään syytä muuttaa elämäänsä, koska hänessä ei mikään muutu joten ymmärrät kai odottavasi jotain mitä ei tapahdu?
No, jos joku kuvailisi nelikymppistä ukkoa ikuiseksi Peter Paniksi, en ikimaailmassa lähtisi perhettä hänen kanssaan perustamaan.
Kuulostaa tyypiltä joka koheltaa vielä seuraavat kymmenen vuotta ja alkaa sitten +50-vuotiaana etsimään parisuhdetta, jossa on hedelmällinen maaperä. Vai miten se meni?
Jos mies ei puhu mitään sellaista kuin että onhan tärä harrastusmaailmaa ehtinyt nähdä jo ihan tarpeeksi, niin ei ole muuttamassa elämäänsä lapsen myötä.
Sinulla on hyviä havaintoja.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla mies on täydellinen puoliso? Ei huomioi sinua, ei tee kotitöitä, ei tienaa rahaa, on itsekäs, katoille harrastuksiinsa ilmoitusasiana, ei ilmeisesti halua viettää vapaa-aikaansa sinun kanssasi?
Minäkin ihmettelin samaa. Mikä tuossa miehessä on sellaista, että hänen kanssaan välttämättä pitäisi lisääntyä? Mikään ei indikoi sitä, että miehestä tulisi hyvä isä.
Miehesi elää elämää täysillä ja kotona on kotiapulainen, joka lisäksi tienaa oman palkkansa ja tarjoaa täysihoidon. Olisipa minullakin tuollainen kodinhengetär. Kyllä kelpaisi olla ja harrastaa 😁
Eli hanki lapsia jos itse haluat. Ei sinun kannata miehen varaan laskea mitään. Hän tuskin muuttuu taikka ”rauhoittuu”. Hän vain on sellainen. Jos hän ”joutuu jäämään kotiin ja luopumaan menoistaan”, hän todennäköisesti katkeroituu ja eroatte - ja edelleen sinulla on sitten vastuu pesueesta.
Kenenkään ”lisääntymisen välineeksi” ei kannata ryhtyä. Ei, vaikka niin kovasti haluaisi geeneille jatkoa.
Jos itse haluat ”puolittain yh-elämää”, niin mikä ettei. Tehkää lapsia. Mutta asennoidu niin, että mies ei muutu. Toisaalta se voi olla ihan mukavaa elämää. Itse olen ollut aikoinaan yh. Ei se hassumpaa ollut, kun otti vastuun pesueesta ja laski vain itsensä varaan. Joskus nuo ukot on enempi tiellä 🤗
Alue: Aihe vapaa
Et voi tietää etukäteen, mutta jotkut rauhoittuu ja jotkut ei.
Ehkä voisitte puhua tuon asian auki.
Aika moni kuvittelee tai tekeekin niin että vauva ei saa rauhaa eikä äiti rauhaa ,vaan jatkaa tuota extremeä sitten vaikka vauvan kanssa tai ilman.
Kannattais ehkä lukea kaikkea vauvan hoitoa ja perheen hoitamisesta ja kirjallisuutta ja artikkeleita ja mielipiteitä ja kokemuksia. Ajastaan annoin keskittynyt johonkin harrastukseen, niin saattaa hyvinkin sitten keskittyä siihen perheen hoitamiseen yhtä innolla. Mutta avaa suus puhu puhu puhu. Älä omista haaveistasi luovu.
Täytyy saada myös tietoa.
Puhu tunteistasi ja peloistasi. Tieto Etsikää..
Ja kysy että oikeastaan ihan oikeasti meinaa.