Voiko siihen tottua että kumppanin kanssa ei halut kohtaa, vai onko väistämättä katkeruutta tai ero edessä?
Meillä minä olen paljon seksuaalisempi kuin mieheni. Tämä tuli selville ekojen kuukausien jälkeen, kun mies kertoi ettei seksi vain ole koskaan ollut hänelle niin hirveän tärkeää (ja rakas harrastus menee AIVAN kaiken ohi). Suhteen alkuhuuma ajoittui vielä kaiken lisäksi ensimmäiseen lockdowniin joten ne kuukaudet meillä oli hyvää ja säännöllistä seksiä, kun nyhjättiin keskenämme toisen yksiössä eikä kummallakaan ollut muuta menoa. Nyt kun suhde on arkistunut olen hieman kauhuissani, tätäkö seksielämäni tulee nyt sitten olemaan että mies haluaa ehkä kerran kuussa?
Olemme nipin napin 30 molemmat, ei lapsia. En ole muuttunut näin lyhyessä ajassa (ei tarvitse nyt ehdottaa laihduttamista eikä pettämistä...) ja mies vakuuttaa, ettei asia johdu minusta mitenkään. On ollut kuulemma aina tuollainen, eikä edes sinkkuna ole katsonut pornoa tai juossut seksin perässä kuin ”perus” nuoret miehet. Kuulemma jopa yhdenillan juttuja on miehen aloitteesta päättynytkin pelkkään pussailuun tai vieressä nukkumiseen. Taustalla on tässä kuulemma ollut jonkinlaista epävarmuutta, mutta mies ei kuulemma itse saa omista tunteistaan kiinni. Vakuuttelee vain, että rakastaa minua eikä himot tai niiden puute liity minuun mitenkään.
Viimeksi kun keskustelimme asiasta mies myönsi että hän on kaiken lisäksi pitkään kokenut alitajuista stressiä siitä että pitäisi haluta enemmän kuin haluaa. En halua missään nimessä painostaa miestä, mutta olen tietysti ollut asiasta harmissani ja salaa surullinen. Kyllähän tämä tietysti ottaa naiseuden ja itsetunnon päälle, kun ei edes ole vielä pitkä suhde eikä perhettä mikä niitä voimia veisi. Ei voi olla myöskään työstressiä, eikä mies syö mitään lääkkeitä tai edes käytä päihteitä. Ei ole pornoriippuvuutta, ei ylipainoa, eikä ole rakastunut toiseen. Ei pelaa tietokonepelejä, eikä vaikuta erityisen masentuneeltakaan kun elää aktiivisesti. Kaikki kiinnostus tuntuu vain kohdistuvan tähän tiettyyn harrastukseen jopa sillä tasolla, että vähän aikaa sitten mies myönsi että seksin aikanakin miettii sitä harrastustaan!!! Tuo oli aikamoinen kolaus, vaikka ei välttämättä pahalla tarkoittanut. Mies ottaa siis ilmeisesti seksin enemmän velvollisuutena kuin ilona. :(
Ja voi, olen kyllä yrittänyt ihan kaikkeni ja kokeillut niksit. Ei auta uudet alusvaatteet, eikä mies halua kokeilla mitään uutta tai erikoista. Etäisyyttä ollaan kokeiltu myös, että nähdään harvemmin ja annetaan ikävän kasvaa. Mies oli juuri reissussa ja toki ilahtunut kun pääsi taas viereen nukkumaan, mutta ei peitto heilunut. Kauhea pettymys aina itselle, kun laittautuu ja elättelee toiveita kun ei olla nähty pitkään aikaan, mutta toinen mielummin vain halailee ja juttelee. Mitään uutta tai mitään erikoisempaa ei voi myöskään kokeilla. Mun ei tarvitse edes kertoa mitä mulla olisi mielessä, vaan jos kysyn ”Hei mitä oot mieltä haluaisitko joskus kokeilla sellaista uutta että...” niin mies keskeyttää heti ”EN.” On hyvin joustamaton ja kaavoihin kangistunut. Seksi on aina melko samanlaista (toki itsestäni siis hyvää, sitä vain on liian vähän) eikä mies koe itse asiaa ongelmana. Lupasi tosin, että voisi varmuuden vuoksi käydä mittauttamassa testoarvot. Luulen, että se tieto ainakin jollain tasolla lohduttaisi itseäni jos kuulisin että asialle on joku muu selitys kuin meidän suhde/minä.
Itselle riittäisi, jos seksiä olisi edes kerran viikossa. Ihan luksusta, jos olisi 3-4 kertaa viikossa. Olen kuitenkin hyväksynyt että sellaista tässä suhteessa ei tule olemaan. Kerran kuussa tuntuu kuitenkin nuorelle lapsettomalle tosi vähältä.... Aseksuaali ei kuitenkaan ole ja miehen mielestä liioittelen koska ”onhan meillä aina joskus seksiä, ei vaan niin usein.”
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei itse asiassa ole parisuhteessa se isoin juttu, olette menneet lampaina mukaan median luomaan yliseksualisoituun harhaan. Opetelkaa kriittistä ajattelua, vaikutatte tyhmiltä toistellessanne asioita, jotka ei pidä paikkaansa.
Jos olisit oikeassa, mitä et tietenkään ole, pitäisin hämmästyttävänä sattumana, että lukuisista tuntemistani ihmisistä KAIKKI ovat valinneet kumppaninsa seksuaalisen suuntautumisen perusteella eivätkä esimerkiksi harrastusten tai muiden kiinnostuksen kohteiden mukaan.
Hetero ei ikinä ryhdy suhteeseen samaa sukupuolta olevan kanssa, vaikka juttu luistaa ja on kiva puuhailla molempia kiinnostavia asioita. Homoseksuaali ei aloita suhdetta vastakkaisen sukupuolen kanssa, vaikka miten hyvin viihtyisi jonkun seurassa.
Kun joku hyvin tuntemasi ihminen (hetero tai homo) on joskus kertonut aloittaneensa uuden suhteen, onko tullut mieleen kysyä, että miehen vai naisen kanssa?
Seksi on tärkein asia parisuhteessa.
Paitsi kaapissa oleva homo. Ei siitä vielä niin kovin kauan ole, kun homous oli sairaus (80-luvulla vielä) ja siitä että se oli rikos (taisi olla 70-luvun alkua kun poistettiin rikoslaista). Oli vähän pakko mennä naimisiin, kulissiliitto, ettei puheita syntyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei itse asiassa ole parisuhteessa se isoin juttu, olette menneet lampaina mukaan median luomaan yliseksualisoituun harhaan. Opetelkaa kriittistä ajattelua, vaikutatte tyhmiltä toistellessanne asioita, jotka ei pidä paikkaansa.
Jos olisit oikeassa, mitä et tietenkään ole, pitäisin hämmästyttävänä sattumana, että lukuisista tuntemistani ihmisistä KAIKKI ovat valinneet kumppaninsa seksuaalisen suuntautumisen perusteella eivätkä esimerkiksi harrastusten tai muiden kiinnostuksen kohteiden mukaan.
Hetero ei ikinä ryhdy suhteeseen samaa sukupuolta olevan kanssa, vaikka juttu luistaa ja on kiva puuhailla molempia kiinnostavia asioita. Homoseksuaali ei aloita suhdetta vastakkaisen sukupuolen kanssa, vaikka miten hyvin viihtyisi jonkun seurassa.
Kun joku hyvin tuntemasi ihminen (hetero tai homo) on joskus kertonut aloittaneensa uuden suhteen, onko tullut mieleen kysyä, että miehen vai naisen kanssa?
Seksi on tärkein asia parisuhteessa.Paitsi kaapissa oleva homo. Ei siitä vielä niin kovin kauan ole, kun homous oli sairaus (80-luvulla vielä) ja siitä että se oli rikos (taisi olla 70-luvun alkua kun poistettiin rikoslaista). Oli vähän pakko mennä naimisiin, kulissiliitto, ettei puheita syntyisi.
Poistettiin rikoslaista v. -71, jolloin rikoslakiin lisättiin se, että homoseksuaalisuuteen kehottaminen oli rikos. Sairausluokitus poistui v. -81.
En lukenut koko ketjua, mutta totean että tuo on unelmasuhteeni - voi mitä antaisikaan jos löytäisi miehen joka haluaisi vain kerran kuussa. En ole ollut kertaakaan elämässäni parisuhteessa tämän asian takia, tiedän jo etukäteen ettei siitä tule mitään jos mies haluaa enemmän. En voi itseäni muuttaa, plus kiinnostun vain heteromiehistä, joista taas valtaosa ajattelee/haluaa seksiä jatkuvasti. Turhauttavaa ja yksinäistä... Ideaalisti siis halut tosiaan kohtaisivat, oli ne sitten korkeat tai matalat.
Jos olisit oikeassa, mitä et tietenkään ole, pitäisin hämmästyttävänä sattumana, että lukuisista tuntemistani ihmisistä KAIKKI ovat valinneet kumppaninsa seksuaalisen suuntautumisen perusteella eivätkä esimerkiksi harrastusten tai muiden kiinnostuksen kohteiden mukaan.
Hetero ei ikinä ryhdy suhteeseen samaa sukupuolta olevan kanssa, vaikka juttu luistaa ja on kiva puuhailla molempia kiinnostavia asioita. Homoseksuaali ei aloita suhdetta vastakkaisen sukupuolen kanssa, vaikka miten hyvin viihtyisi jonkun seurassa.
Kun joku hyvin tuntemasi ihminen (hetero tai homo) on joskus kertonut aloittaneensa uuden suhteen, onko tullut mieleen kysyä, että miehen vai naisen kanssa?
Seksi on tärkein asia parisuhteessa.