Voiko siihen tottua että kumppanin kanssa ei halut kohtaa, vai onko väistämättä katkeruutta tai ero edessä?

Tuntuu ettei tässä taida olla kuin muutama vaihtoehto, joista kaikki ovat yhtä paskoja:

1) Ero vaikka rakastamme toisiamme. Tuntuu kaikista ikävimmältä, koska vaikka seksi on tärkeä ja ihana asia, on kuitenkin niin paljon muutakin tärkeää. Mieheni on paras ystäväni ja kumppanini ja olisi todella vaikeaa kuvitella elämää ilman häntä.

2) Jonkinlainen avoin järjestely. En usko että toimisi, koska en ensinnäkään haaveile kenestäkään muusta ja toiseksi mies on kuitenkin mustasukkainen ja omistushaluinen minusta. Luulen, että kamppailisin syyllisyyden kanssa vaikka mies itse ehdottaisi (ei ole ehdottanut) että saan hoitaa asian muualla. Pettäminen ei ole edes vaihtoehto.

3) Mennä miehen halujen mukaan ja antaa elämäniloni ja seksuaalisuuteni haalistua jo alle 30-vuotiaana. Keskittyä siihen mikä kaikki on hyvin, eli vaalimaan muunlaista läheisyyttä ja rakkautta. Iloita niistä harvoista kerroista, kun mies joskus tekee aloitteen. Voiko tuohon turtua vai onko se aina jollain tavalla itsensä uhraamista? Tulenko katumaan jälkeenpäin jos miehen halut vähenevät vuosi vuodelta lisää?

4) Niin, onko muita vaihtoehtoja? Syöttää epätoivoisesti miehelle jotain libidoa nostattavia luontaistuotteita, mennä pariterapiaan? Mitä se edes auttaa, jos ei ole ”ongelmaa” vaan kyseessä on vain seksuaalinen yhteensopimattomuus?

Masentaa ja harmittaa, joten älkää pliis haukkuko nyt lyttyyn. En myöskään todellakaan etsi tässä nyt mitään porsaanreikää sille että voisin jonkun rakastajan hankkia, koska olen yksiavioinen ja valmis kompromisseihin. En vain enää tiedä missä menee se raja, mikä on liikaa vaadittu? Miten teille on vastaavissa tilanteissa käynyt, oletteko silti jääneet suhteeseen? Nyt kun ei ole kyse mistään vaiheesta, vaan perustavanlaatuisemmasta erosta. Mies ei edes ajattele seksiä usein, eikä mitään uskottomuutta ole hänen suhteen tarvinnut koskaan pelätä. AP

Niin ja mies kyllä kehuu päivittäin, hyväilee jne. mutta ei halua sitä itseään. Ja silloin kun meillä on seksiä, 80% kerroista hän vain tyydyttää minut ja kysyy loukkaannunko jos lopettaisimme tähän. Oletan, että hän tekee noin jotta minä pysyisin kuitenkin edes suht. tyytyväisenä. Mikä on varmasti ihan fiksusti ajateltu, koska muuten olisin hakannut päätäni seinään jo aiemmin...

Masturbointi on myöskin laiha lohtu, koska kaipaan nimenomaan seksuaalista yhteyttä OMAAN MIEHEENI. Haluan tuntea itseni halutuksi, haluaisin osata tyydyttää hänet. Mutta en osaa, enkä saa. Muutakin riitaa tulee enemmän, mikä osaltaan liittyy seksuaaliseen turhaumaan. En jaksa tulla enää torjutuksi joten en jaksa kauaa enää edes yrittää. Enkä osaa nauttia sellaisesta seksistä, josta aistin että nyt tämä on sitä ”pidetään nainen tyytyväisenä tämä viikko” -velvollisuusseksiä. Onko tämä ihan hullua vai normaalimpaa kuin tiedänkään? Ap

Tosi monella on tätä. Miehillä naisen suuntaan kuitenkin selvästi enemmän, mutta ei se kylläkään tähän vaikuta. On sitä moni koittanu ratkaista näitä. On kyllä hyvää tuuria niillä joille on osunu haluava puoliso, vaikka on siinä itsellä myös osuutta, ja sitten kaikella yhteensopivuudella. Millä tällaiset asiat voisi tietää jo tapaamisvaiheessa, kun silloin on se alun aktiivivaihe, ja seksuaaliasiat tuntuu varsin kevyiltä.

Vierailija kirjoitti:

Tosi monella on tätä. Miehillä naisen suuntaan kuitenkin selvästi enemmän, mutta ei se kylläkään tähän vaikuta. On sitä moni koittanu ratkaista näitä. On kyllä hyvää tuuria niillä joille on osunu haluava puoliso, vaikka on siinä itsellä myös osuutta, ja sitten kaikella yhteensopivuudella. Millä tällaiset asiat voisi tietää jo tapaamisvaiheessa, kun silloin on se alun aktiivivaihe, ja seksuaaliasiat tuntuu varsin kevyiltä.

Niinpä... Sinkkuna sitä jotenkin kuvittelee, että kyllä sitä seksiä sitten parisuhteessa joskus tulevaisuudessa riittää! No ei hitto välttämättä riitä :D Toisaalta ei ole yhtään ikävä niitäkään aikoja kun oli kyllä mahdollisuus irtoseksiin mutta ei ketään rakasta. Eikö tosiaan voi saada molempia?

Voisiko keskustella siitä, olisiko miehesi valmis tyydyttämään sinut sen kolme kertaa viikossa? Yhdyntää sitten sen kerran(?) kuukaudessa minkä mies kokee tarpeelliseksi.

Aikaisempi kommenttini joutui sensuurin hampaisiin, en tiedä miksi. Kerroin vain omaavani kokemusta ap:n kaltaisesta tilanteesta. Jatkoin suhdetta kaikesta huolimatta, ja nyt sitten saan elää ilman fyysistä yhteyttä mieheeni. Kaduttaa kyllä, etten kuunnellut sisäistä ääntäni. Yhteiset lapset ja rakkaus on pitänyt minut suhteessa, mutta kaipaan kyllä muutakin. Tuntuu siltä, kuin olisin joutunut luopumaan omasta minuudesta tämän myötä. Nuorena en olisi uskonut kuinka haluttomaksi alunperin matalan libidon omaava mies voi mennä. Nyt tiedän.

Onko miehellä autismikirjon höiriö, jos on kaavoihin kangistunut ja miettii erityistä harrastustaan jopa seksin aikana? Tilanne ei tule muuttumaan tuosta. Veikkaan, että tulee vuosien myötä ainoastaan huonontumaan. Helpompi repäistä laastari irti nyt kuin huomata elävänsä ja näivettyvänsä vuosia swksin puutteessa.

Miehen seksuaalinen suuntautuminen voi olla ihan toinen kuin ajattelet. Tai sitten hänellä on matala libido, mitä vastaan tosin puhuu se, että ei tunnu saavan seksistänne kontaktia sinuun ja itseensä (kaavamaisuus ja ajattelee muuta). Nuo molemmat viittaavat siihen, että et tiedä hänen seksuaalisuudestaan kaikkea mitä pitäisi.

Kukaan meistä ei voi seksuaalisuudelleen mitään, ei mieskään. On olemassa lukemattomia suuntauksia, joita hävetään, osa heteroseksuaalisia, mutta ihmisen joka ei ole omasta seksuaalisuudestaan rehellinen kanssa ei kannata parisuhdetta perustaa. Jo nyt olet kokenut hänen kanssaan seksuaalisuuttasi rikkovia asioita. Rakkaus ei korjaa kaikkea eikä muuta ketään toisenlaiseksi. Salaisuuden takia seksielämä on kulissia, vaikkei kyseessä olisikaan homo- tai biseksuaalisuus, vaan jokin muu seksuaalinen suuntaus. Tällaisiin suhteisiin jäävät ihmiset ovat itsekin jollain tapaa vahingoittuneita, sillä normaali ihminen ei jää suhteeseen missä kokee itsensä epähaluttavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miehen seksuaalinen suuntautuminen voi olla ihan toinen kuin ajattelet. Tai sitten hänellä on matala libido, mitä vastaan tosin puhuu se, että ei tunnu saavan seksistänne kontaktia sinuun ja itseensä (kaavamaisuus ja ajattelee muuta). Nuo molemmat viittaavat siihen, että et tiedä hänen seksuaalisuudestaan kaikkea mitä pitäisi.

Kukaan meistä ei voi seksuaalisuudelleen mitään, ei mieskään. On olemassa lukemattomia suuntauksia, joita hävetään, osa heteroseksuaalisia, mutta ihmisen joka ei ole omasta seksuaalisuudestaan rehellinen kanssa ei kannata parisuhdetta perustaa. Jo nyt olet kokenut hänen kanssaan seksuaalisuuttasi rikkovia asioita. Rakkaus ei korjaa kaikkea eikä muuta ketään toisenlaiseksi. Salaisuuden takia seksielämä on kulissia, vaikkei kyseessä olisikaan homo- tai biseksuaalisuus, vaan jokin muu seksuaalinen suuntaus. Tällaisiin suhteisiin jäävät ihmiset ovat itsekin jollain tapaa vahingoittuneita, sillä normaali ihminen ei jää suhteeseen missä kokee itsensä epähaluttavaksi.

ps. Itselläni on siis kokemusta tuollaisesta seksuaalisesta salaisuudesta. Oireet ovat täsmälleen samat ja nämä kertomani asiat on opittu pitkässä seksuaaliterapiassa. 

On turha yrittää kärttää mieheltä totuutta asiasta, hän ei tule kertomaan, mutta jonakin päivänä asia paljastuu jos suhde jatkuu ja se tulee olemaan todella traumaattista.

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä autismikirjon höiriö, jos on kaavoihin kangistunut ja miettii erityistä harrastustaan jopa seksin aikana? Tilanne ei tule muuttumaan tuosta. Veikkaan, että tulee vuosien myötä ainoastaan huonontumaan. Helpompi repäistä laastari irti nyt kuin huomata elävänsä ja näivettyvänsä vuosia swksin puutteessa.

Olin tulossa sanomaan aivan samaa! Kuulostaa hyvin paljon autismikirjolta, ja sehän ei mihinkään muutu. Vaikka nyt tuntuisikin pahalta, niin ehkä ero olisi parasta. Voin omasta kokemuksestani sanoa, että kaduttaa seksuaalisesti epäsopivan eksäni kanssa tuhlatut vuodet. Hyvä seksielämä on pieni osa toimivaa parisuhdetta, mutta huono seksielämä jotenkin tuhoaa ja kalvaa kaiken.

Mies sanoo rakastavansa sinua, mutta ei halua sinua kovin paljon ja harrastaa seksiä velvollisuudesta? Miksi roikut tällaisessa suhteessa missä et tunne oloasi hyväksi etkä halutuksi? Et kuuntele varoittavia viestejä mitä kehosi ja mielesi sinulle suhteesta antaa ja koetat kelvata. 

Ei sinussa mitään vikaa ole, tunnet kuten kuka tahansa vastaavassa tilanteessa tuntisi etkä myöskään ole yliseksuaalinen. Mies kääntää ongelmansa sinun kannettavaksesi ja koettaa sinua kyseenalaistamalla saada sinut kokemaan itsensä vialliseksi, ettei huomio kääntyisi häneen. Sinä suostut tähän, syystä tai toisesta ja nimität sitä rakkaudeksi.

Kannattaa myös muistaa että miehellä on ihan oikeus olla mitä on - ja siihen ei välttämättä liity yhtään mitään muuta, kun mitä hän on itse sinulle kertonut.

Oma kokemus: normaalit hormoniarvot, normaalit mieltymykset. Viimeistään lockdown toi esiin että mies ei välttämättä ole kiinnostunut edes omasta kivasta kuukausiin (piti keskustella jo terveydestä ja eturauhassyövän riskistä)

Mikä ei ole ollut hyvä: olen medikalisoinut (hormonit, ongelmat luontaistuotteet) ja marginalisoinut (etkö ole hetero, fetissejä? pahempaa?) ja lopputuloksena ennen tyytyväinen ihminen on aivan sekaisin ja itsekin miettii miksi on niin viallinen.

En jaksa selostaa enempää mutta älä tuhoa miehesi itsetuntoa vaan siksi että meidän kulttuurissa on tapana ajatella että miehen pitää haluta.

Valitettavasti tuo kuulostaa minusta siltä, että ero saattaa olla paras vaihtoehto. Sinulla on naiseksi aika korkea libido jos haluaisit pitkässäkin suhteessa neljästi viikossa, ja miehellä taas hyvin matala jos ei halua kuin kerran kuussa, ei runkkaa lainkaan tms.

Biologiselta pohjaltahan se menee niin, että miehiä kiinnostaa aina ja naisia vähintään ovulaation aikaan, jotta jälkeläisiä tulee. Ei siinä paljon lisäännytä, jos uros haluaa kerran kuussa eikä naaras ovuloi silloin. Tämä ei tarkoita että yksilöillä olisi näin 2020-luvulla mikään velvoite olla tämän periaatteen mukaisia, mutta se selittää, miksi sinusta on järkyttävää että mies ei halua sinua.

Tätä taustaa vasten miehen olisi minusta hyvä käydä tutkituttamassa testosteronitasonsa. Jos niissä ei ole mitään häikkää tai hän ei halua niitä tutkituttaa (mihin hänellä on täysi oikeus), niin silloin sinun ei auta kuin hyväksyä, että hän on tällainen ja varmaankin sitten erota. Tosin kannattaa myös miettiä, kaduttaako ero, jos seuraava mies onkin sitten sellainen, joka haluaa seksiä _ihan_joka_päivä_.

Itselläni on käynyt sikäli hyvä tuuri, että minulla ja miehelläni ei kummallakaan ole kovin kummoinen libido. Mutta erona on, että kumpikin kyllä lähdemme mukaan aina, kun toinen tekee aloitteen. Luulen, että tuo jatkuva torjutuksi tuleminen johtaa väkisinkin pitkällä aikavälillä vaikeisiin tunteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa että miehellä on ihan oikeus olla mitä on - ja siihen ei välttämättä liity yhtään mitään muuta, kun mitä hän on itse sinulle kertonut.

Oma kokemus: normaalit hormoniarvot, normaalit mieltymykset. Viimeistään lockdown toi esiin että mies ei välttämättä ole kiinnostunut edes omasta kivasta kuukausiin (piti keskustella jo terveydestä ja eturauhassyövän riskistä)

Mikä ei ole ollut hyvä: olen medikalisoinut (hormonit, ongelmat luontaistuotteet) ja marginalisoinut (etkö ole hetero, fetissejä? pahempaa?) ja lopputuloksena ennen tyytyväinen ihminen on aivan sekaisin ja itsekin miettii miksi on niin viallinen.

En jaksa selostaa enempää mutta älä tuhoa miehesi itsetuntoa vaan siksi että meidän kulttuurissa on tapana ajatella että miehen pitää haluta.

Eli yrität kääntää miehen erilaisen seksuaalisuuden naisen syyksi ja pyrit saamaan hänet ymmärtäväiseksi miestä kohtaan itsensä sijasta. 

Totta kai jokaisella on oikeus olla mitä hän on. Mutta se koskee myös naista eli sellaiseen suhteeseen ei kannata kenenkään jäädä, missä seksuaalisuus ei toimi. Se ei tule milloinkaan toimimaan ja molemmat vain tuhlaavat aikaansa.

Jos kummallekaan parisuhde ei olisi tärkeää ja seksiä olisi vain vähän tai ei lainkaan, niin sittenhän olisi sopiva pari toisilleen. Suurin osa ihmisistä kuitenkin toivoo seksuaalisesti tyydyttävää parisuhdetta itselleen eikä sitä toivetta pidä itsessä nitistää siksi, että muka pitää yliymmärtää toista osapuolta. Sen sijaan voi todeta, että tämä ei toimi enkä ole onnellinen. Samalla mieskin pääsee eroon naisesta, joka haluaa hänestä liikaa.

Jotenkin hassun kuuloista, että mietit rakastajia ja avoimia suhteita ja vaikka mitä, että vain saisit olla tämän yhden miehen kanssa, jonka kanssa seksi ei toimi.

Samat ongelmat täällä. Olen runsaasti ap:ta vanhempi ja elänyt ilman seksiä viimeiset viisi vuotta - avioliitossa. Mies ei halua minua enkä minäkään enää häntä. Olen tehnyt kaikkeni ja lopulta luovuttanut. Kaikki muu suhteessa toimii hyvin, mutta seksihalut eivät 27 vuoden aikana ole meillä koskaan kohdanneet.

Olen melko varmasti itse eroamassa seuraavan vuoden aikana, koska avoin suhde ei ole juttuni ja tahdon ennen kuolemaa kokea ainakin yhden hyvän seksikerran. Seksi (kahdenvälinen) on ollut minulle aina tärkeää, miehelle riittää porno ja masturbointi.

Kuopus muuttaa pois kotoa loppuvuonna, joten nyt saattaa olla oikea hetki erota suht tyylikkäästi ja ilman draamaa. Enkä ole katkera koska olen itse kaikki nämä vuodet suostunut elämään näin.

Miesten seksuaalinen halukkuus on suurelta osin tuhoisa myytti. Syyllisten etsiminen on turhaa. Jokaisen ihmisen seksuaalisuus on omanlaisensa. Miehellä on oikeus elää seksuaalisesti omannäköistä elämää, samoin naisella ja muillakin sukupuolilla. Kirjavuus näissä asioissa pitää suoda myös hetskuille.

Nuoret, puhukaa näistä ennen sitoutumista!

Suosittelen ap:lle eroa tai muuta radikaalia ratkaisua ennen mahdollista lastentekoa.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tuo kuulostaa minusta siltä, että ero saattaa olla paras vaihtoehto. Sinulla on naiseksi aika korkea libido jos haluaisit pitkässäkin suhteessa neljästi viikossa, ja miehellä taas hyvin matala jos ei halua kuin kerran kuussa, ei runkkaa lainkaan tms.

Biologiselta pohjaltahan se menee niin, että miehiä kiinnostaa aina ja naisia vähintään ovulaation aikaan, jotta jälkeläisiä tulee. Ei siinä paljon lisäännytä, jos uros haluaa kerran kuussa eikä naaras ovuloi silloin. Tämä ei tarkoita että yksilöillä olisi näin 2020-luvulla mikään velvoite olla tämän periaatteen mukaisia, mutta se selittää, miksi sinusta on järkyttävää että mies ei halua sinua.

Tätä taustaa vasten miehen olisi minusta hyvä käydä tutkituttamassa testosteronitasonsa. Jos niissä ei ole mitään häikkää tai hän ei halua niitä tutkituttaa (mihin hänellä on täysi oikeus), niin silloin sinun ei auta kuin hyväksyä, että hän on tällainen ja varmaankin sitten erota. Tosin kannattaa myös miettiä, kaduttaako ero, jos seuraava mies onkin sitten sellainen, joka haluaa seksiä _ihan_joka_päivä_.

Itselläni on käynyt sikäli hyvä tuuri, että minulla ja miehelläni ei kummallakaan ole kovin kummoinen libido. Mutta erona on, että kumpikin kyllä lähdemme mukaan aina, kun toinen tekee aloitteen. Luulen, että tuo jatkuva torjutuksi tuleminen johtaa väkisinkin pitkällä aikavälillä vaikeisiin tunteisiin.

Ei neljä kertaa viikossa ole paljon seksiä ja seksiähän voi harrastaa yksinkin eli masturboida. Aloittajan ongelmaa masturbointi ei kuitenkaan ratkaise.

Miehenä sanoisin että ota ero.

Seksi on parisuhteessa ehkä se isoin juttu ja on meitä miehiä olemassa jotka haluttaisiin monta kertaa viikossa ja monipuolista seksiä.

Aloittajalle:

Eroa, se ei muutu paremmaksi. Epäsuhta on aina olemassa. Ongelmat korostuu kun parisuhteeseen tulee niitä huonoja aikoja eritoten pitkässä parisuhteessa.

Lapset ja muut tuovat lisää stressiä, jolloin seksin tarve on luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta parisuhteeseen, jolla jaksaa ne vaikeimmatkin ajat.

Sitten mitä palstalle ei ole sanottu on se, että alhainen libido johtaa 40ikävuoden jälkeen siihen ettei välttämättä enää seiso. Miehen on hankala saada seisomaan jos ei ole seksistä kiinnostunut riittävästi. Se varmasti turhauttaa vielä enemmän.

Olen mies ja meillä on ollut tämä epäsuhta jo nuoresta lähtien. Jos en olisi saanut tiukkaa kasvatusta ja moraalista kasvatusta lapsena, luultavasti meidän avioliitto olisi säpäleinä. Houkutuksia on ollut matkan varrella ja vähän harmittaa että en ole tartuttaa tilaisuuksiin. Mutta en ole pettänyt. Vaimon halujen mukaan mennään ja seksiä on 3krt kk:ssa. Vähäinen seksi on oikeastaan ainut riidan aiheuttaja. Jaksan aina ottaa kaikki harmitukset vastaan, kun seksiä on sopivalla välillä. Liian pitkä väli johtaa hermostumiseen. Lisäksi kun tulee ne huonot vuodet, vaimolla vielä vähemmän haluja minua kohtaan niin siinä rapistuu itsetunto, kun ei kelpaa miehenä vaimolle vaan on enemmänkin vain lompakko ja lasten isä.

Kyllä miehenäkin haluan tuntea itseni halutuksi. Se, jos toinen ei osoita halua toista kohtaan, syö miestä ja naista todella paljon.

Seksi ei itse asiassa ole parisuhteessa se isoin juttu, olette menneet lampaina mukaan median luomaan yliseksualisoituun harhaan. Opetelkaa kriittistä ajattelua, vaikutatte tyhmiltä toistellessanne asioita, jotka ei pidä paikkaansa.