Muistatko missä olit kun kuulit estoniasta?

Heräsin kotonani Munkkiniemessä. Minulla oli pieni tv kirjahyllyssä. Avasin sen ja juuri oli menossa Lauri Karhuvaaran selostus onnettomuudesta. Meni hetki ennenkuin tajusin, mistä oli kyse. 

Kuopion yliopistossa ekaa vuotta. Muistan kun ilta-sanomien lukeminen itketti

Muistan tämän. Olin kotona Turussa ja helikopterit pörräsi aamun. Aamupäivällä menin yliopistokke. Opiskelijaporukan virolainen tyttö oli jäänyt päiväksi seuraamaan uutisia telkkarista ja radiosta ja meidän ajatukset oli pöivän hänessä ja niissä TYKSiin pörrävissä koptereissa. Sitten myöhemmin selvisi, ettei virolaiskaveriltla ollut ollut ketään tuttuja laivassa. 

Muistan senkin päivän, kun Steen Cristensen ampui ne kaksi poliisia Tehtaankadun kulmaan. Radio Mafiassa ilmoitettiin asiasta ensin ja pyöräytettiin sitten soimaan "I Shot the Sheriff" -kappale. Senkin pöyristyttävän tymistyksen muistan edelleen. Kuulemma kappale oli "soittolistalla, eikä niitä niin vain vaihdeta".

Joko kotona tai sitten koulussa, en muista. Olin kolmannella luokalla, eli koulussa kyllä varmaan puhuttiin asiasta.

Yläasteella aamu alkoi kotitaloustunnilla, siellä luokkakaverini Tuomo kertoi asiasta, oli nähnyt aamulla uutiset enne kouluunlähtöä. Sitten taisimme kuunella radiosta uutisia. Kummasti jää mieleen.

Minä olin tulossa töistä yövuorosta. Istuin kimppakyytiauton takapenkillä ja bongasin uutisen radiosta ensimmäisenä kun muut juttelivat niitä näitä. Loppumatka olikin aika hiljaista, kaikki keskittyivät kuuntelemaan radiota.

Aamulla teksti-tv:stä. Muistan sen kuin eilisen päivän. Ei meinannut mitenkään mennä tajuntaan, että yli 800 oli kuollut.

Christenseniä en muista, vaikka olen yli 40. Tai siis muistan tapauksen, mutta en muista missä olin.

Olin lukiossa, silloin mulla oli kelloradioherätys kuuden uutisten aikaan kun tykkäsin torkuttaa. Jäi torkuttamatta, niin hyytävä uutinen sai hetkessä hereille. Muistan vielä senkin, että äiti oli Lapissa lomalla.

Töissä

Mä heräsin aamuyöllä kovaan tuuleen. En enää saanut unta, ja läkin aiemmin töihin. Olin työpaikalla ennen viittä, ja näin kun joku tuli töihin taksilla. Ovimies sanoi sit, että hyvä kun tulit ajoissa, matkustajalautta uponnut Suomenlahdella. Ja sit se oli menoa... Työni eivusi sitä tavallaan, ei siis pelastustyötä. Oli vaikea lähteä töistä, roikuin siellä pari tuntia työajan jälkeen. Ja kun kävelin kotiin, kaduilla oli hiljaista ja suomen liput heilui puolitangossa, ja oli niin kaunista....

Olin laivalla siskoni kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan. Laiva oli Vikingin Mariella, yksi pelastustöihin osallistuneista laivoista. Olin itse yläasteikäinen, siskoni oli täysi-ikäinen. Laivan yökerhossa järjestettiin infotilaisuus, jossa kerrottiin sattuneesta. Tieto Estonian onnettomuudesta ei tuntunut juuri miltään, en osannut pelätä. Sattuneesta syystä laiva ei ikinä matkannut Tukholmaan asti. Vasta Suomessa saimme tietää onnettomuuden mittakaavan ja silloin hieman hirvitti. Mutta mitään traumoja ei ole kyllä jäänyt.

Muistan kun äiti itki, sillä mummomme oli juuri risteilyllä ja äiti ei tiennyt millä risteilyllä. Joten muistan seuranneeni kun äiti katsoi paniikissa uutisia ja teksti-tv:tä ja soitteli siskoilleen. No eihän mummo sillä risteilyllä ollut, mutta ainut mitä muistan siitä päivästä on toi hetki. Niin ja olin 9-vuotias.

Ala-asteella koulun pihalla kuulin luokkakavereilta.

Isäni kiveksissä

Aamulla matkalla töihin. Töissä sitten seurattiin telkkarista kun tuli kuvia meressä kelluvista pelastuslautoista.

olin ala-asteella ja juttelimme asiasta aamun välitunnilla, mutten oikein ymmärtänyt asian vakavuutta. Englannin opettajamme itki tunnilla, se jotenkin pysäytti mutta muuten emme asiaa ymmärtäneet, onneksi. Nyt pelkkä ajatus ahdistaa ja nostaa palan kurkkuun.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 12:25"]Olin olematta. Ja kyllä, olen syntynyt 2,5 vuotta Estonian uppoamisen jälkeen. 
[/quote] Sama täällä. Tai mä oon syntynyt vain vähän reilu 2v uppoamisen jälkeen mutta silti.

Olin 5. Estonia on ensimmäinen muistikuvani tv-uutisista, ja muutenkin ekoja kokonaisia muistoja.

Kuulin tästä onnettomuudesta työpaikan kahvihuoneessa viime viikon torstaina, kun vanhemmat työntekijät muistelivat sitä.

Muistan. Kävelin käytävällä lääkärikeskuksessa. Olin työharjoittelussa sh-opinnoissani ja kuulin uutisen aamulla radiosta siellä käytävillä.