Muita, jotka pitää tiukkaa kuria lapsilleen?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on niin kiltit lapset (murrosikäisiä jo), etten edes tietäisi, minkälaista kuria pitäisi pitää. Heidän kanssaan voi neuvotella asioista ja asiat ovat ainakin tähän asti sutviutuneet aina ihan okei. Ehkä jos he eivät millään tottelisi ja hilluisivat miten sattuu ja tekisivät tyhmyyksiä, niin sitten pitäisi heitä jotenkin pitää kurissa ja ojentaa. Mutta tuntuu itselle ihan oikeasti aika vieraalta ajatukselta. Mutta lapsia on tietenkin monenlaisia.

Sama meillä.

Teinini ovat vilkkaita, avoimia, reippaasti hoitavat koulun ja harrastukset, auttelevat kotona kun tarvetta on, kaveritkin ovat kivoja ja fiksuja nuoria.

Mitä kuria mun pitäisi pitää?

Rajat ovat, yhteiset säännöt kotona, mitään rajun repäisevää ei kumpikaan teineistä ole ikinä tehnyt.

Asioista on selvitty ihan keskustelemalla. Yritän parhaani mukaan olla läsnä, saatavilla, tukena ja turvana, jotta saisivat kasvaa rauhassa aikuisuuteen.

En tällä tarkoita helikopterivanhemmuutta, vaan sitä, että saavat kokeilla siipiään, valmistautua itsenäisyyteen, mutta autan ja tuen tarvittaessa.

Koko käsitys kurista joutaa jo historian romukoppaan.

Omassa lapsuudessani oli kova kuri, mitään hyvää siitä ei seurannut.

Yhtenäinen linja on hyvä pitää. Jos toinen vanhemmista sanoo kyllä ja toinen ei, niin lapsi ei tiedä, mihin uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Yhtenäinen linja on hyvä pitää. Jos toinen vanhemmista sanoo kyllä ja toinen ei, niin lapsi ei tiedä, mihin uskoa.

Sellaisella, joka alapeukuttaa tätä, ei taida olla ihan kaikki muumit laaksossa.

Aloituskommentin peukutuksista päätellen puolet on vapaan kasvatuksen kannattajia.

En usko kuriin. Hyvin vapaa on meillä kasvatus. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin oli joskus raskasta ja joskus noloa, kun eivät olleet sillä tavalla hiljaisia ja helppoja kuin kuritetut lapset. Meillä lapset ovat pienestä pitäen saaneet sanoa mielipiteensä ja se on otettu myös huomioon. Nyt lapset ovat yläasteikäisiä ja olen nähnyt jo monen vuoden ajan että tämä oli oikea tie. Opettajien kiitokset, isot ja kivat kaveripiirit ja tosi kiva käytös myös kotona. Heille on kasvanut oma moraali, empatia ja vastuuntunto. Seuraan läheltä miten ystäväperheiden lapset, jotka on kasvatettu perinteisemmin, makeilevat ja valehtelevat aikuisten silmien edessä, mutta heti kun silmä välttää, kiusaavat pienempiä, käyttävät huumeita ja varastelevat. Kyllä tämä asia on tutkimuksinkin todistettu, autoritäärinen kasvatus tuottaa silmänpalvontaa ja sitä, että purkaa sitä kuritusta sitten kurittamalla heikompia. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse pitää tiukkaa kuria, koska lapset ovat rauhallisia.

Ei ole kotiintuloaikoja, koska eivät huitele kylillä puolilleöin.

Ei ole tarve pakottaa syömään vihanneksia, koska syövät pyytämättäkin.

Ei ole tarve motkottaa huoneen siisteydestä, kun osaavat siivota.

Ei ole minimiaikaa pelaamiseen koneella, koska pelaavat ehkä kerran kahdessa kuukaudessa.

Ei ole nukkumaanmenoaikaa, koska sammuvat kuitenkin jo pian yhdeksän jälkeen.

Ei tarvitse urpottaa pyöräilykypärän käyttämisestä, koska käyttävät toki muutenkin.

En keksi, missä asioissa pitäisi sitä tiukkaa kuria olla. Varmaan se sopii enemminkin niille, joilla on vilkkaita lapsia. Jos lapsi käyttäytyy muutenkin ok, niin mielestäni turha motkottaa motkottamisen ilosta (toki tämäkin on luonnekysymys - jotkut äidit nyt vaan tykkäävät urputtaa).

On toki lapsia, joille ei mene jakeluun niin helposti, varmaan sellaisille se tiukka kuri on keksitty, mutta onneksi meillä ei asu tuollaisia. Yksi ala-asteella ja toinen yläkoulussa kasilla.

Olisiko teillä sitten kyseessä hyvät roolimallit l. mallioppiminen? "Meidän perheessä toimitaan näin."

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein annatte remmiä?

Eihän kukaan enää remmiä anna. Itse kyllä aivan oikeasti olen saanut remmiä 8 vuotiaana, sain senverran kovan selkäsaunan etten enää muita saanut. Riitti kun sanottiin "haetaanko remmi" niin kaikki kiukku ja uhma loppui. Kaupassakin kerran aloin mankumaan jotain, äiti vain sanoi "jos mankuminen ei lopu niin opetellaan kotona vyön kanssa!" ja kyllä se loppui. Toimi ainakin minun kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Narsismi, persoonallisuushäiriöt myös seuraa liian tiukasta kurista.

Kyllä. Tosin narsismille altistaa myös liiallinen lapsen jalustalle nostaminen ja ihailu. Yleisimmin persoonallisuushäiriöt kuitenkin kehittyvät turvattomissa oloissa. Lapsi oppii selviämään haitallisin keinoin, kun persoonallisuudella ei ole tilaa kehittyä normaalisti.

Paras on lempeydellä tehdyt rajat ! Selitä , puhu niin että lapsi ymmärtää ! Mummu !

Me emme ole tiukkoja. Olemme laiskoja ihmisiä ja ihan turha nillittää joka jutusta, kun siinä kuluttaa itsensä ja kiusaa lapsia turhan takia. Parempi olla löysä ja johdonmukainen. Silloin harvoin, kun suutumme/sanomme tiukemmin, se puree välittömästi. Pahimpia on nämä, jotka koko ajan kieltää ja ohjeistaa, eikä jaksa edes vahtia käskyjään loppuun saakka. Toisena näen työssäni natsivanhempia, jotka menee aivan överiksi. Rangaistukset on kohtuuttomia. Tyyliin teini-ikäinen myöhästyy kotiintulosta ja menettää puhelimen 1-3 kuukaudeksi. Haloo! Eikö nuo ihmiset ole itse olleet nuoria?

Meillä ei ole koskaan ollut lapsilla kotiarestia, ei otettu puhelinta pois paitsi yötä vasten, mutta ei siis mitään rankkua puhelimen kautta tai netin tai minkään tuollaisen. Ei edes 15-vuotiaalle, joka jäi juomisesta kiinni. Asiasta on puhuttu ja elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Me emme ole tiukkoja. Olemme laiskoja ihmisiä ja ihan turha nillittää joka jutusta, kun siinä kuluttaa itsensä ja kiusaa lapsia turhan takia. Parempi olla löysä ja johdonmukainen. Silloin harvoin, kun suutumme/sanomme tiukemmin, se puree välittömästi. Pahimpia on nämä, jotka koko ajan kieltää ja ohjeistaa, eikä jaksa edes vahtia käskyjään loppuun saakka. Toisena näen työssäni natsivanhempia, jotka menee aivan överiksi. Rangaistukset on kohtuuttomia. Tyyliin teini-ikäinen myöhästyy kotiintulosta ja menettää puhelimen 1-3 kuukaudeksi. Haloo! Eikö nuo ihmiset ole itse olleet nuoria?

Meillä ei ole koskaan ollut lapsilla kotiarestia, ei otettu puhelinta pois paitsi yötä vasten, mutta ei siis mitään rankkua puhelimen kautta tai netin tai minkään tuollaisen. Ei edes 15-vuotiaalle, joka jäi juomisesta kiinni. Asiasta on puhuttu ja elämä jatkuu.

Miksi on tarpeellista edes asettaa kotiintuloaikoja, jos myöhästymisestä ei rangaista? Eikö rangaistuksen ajatus ole se, että se kirpaisee niin, että oppii olemaan ja tottelemaan.

Itse olen tiukan kurin kannattaja enkä voisi kuvitella että jättäisin esim. päihteiden käytön rankaisematta.

En hyvaksy vakivaltaa. Mutta vanhempana pitaa kasvattaa lapsi. Tietaa sen etta jos tekee vaarin silla on seuraus. Oli sitten jaahypenkki ja keskustelu tai nurkka. Namakin ovat huonoja tietenkin, mutta aina ei voi vaan silittaa paahan ja sosottaa.

Ajattele vaikka ruusua. Jos huolehdit ruususta ja kitket rikkaruohot ymparilta siita tulee mahtava ja kaunis. Rakkaudella ja huolenpidolla ja kitkemisella.

Jos et huolehdi rikkaruohot ottaa vallan, ruusu ei kuki ja pahimmillaan kuihtuu kokonaan.

Äiti 50 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein annatte remmiä?

Eihän kukaan enää remmiä anna. Itse kyllä aivan oikeasti olen saanut remmiä 8 vuotiaana, sain senverran kovan selkäsaunan etten enää muita saanut. Riitti kun sanottiin "haetaanko remmi" niin kaikki kiukku ja uhma loppui. Kaupassakin kerran aloin mankumaan jotain, äiti vain sanoi "jos mankuminen ei lopu niin opetellaan kotona vyön kanssa!" ja kyllä se loppui. Toimi ainakin minun kohdalla.

Kyllä silloin vanhaan hyvään aikaan vaan asiat oli mallillaan kun kersoille annettiin remmiä, jos oli tarve. Nyt tämä kukkahattutäteily on saanut aikaan sen, että harva antaa enää penskoille selkään ja sen kyllä valitettavasti näkee tuosta nuorisosta.

Minulla olisi kysymys teille, jotka sanotte että lapsen pitää oppia sanomaan "Kiitos".

Saako lapsi myös halutessaan sanoa "Kiitos ei", jos sattuu että tuttavatädin tai -sedän tarjoama lahja ei miellytä? 

(Vaikka silloin jos kysymyksessä ei ole merkkipäivä vaan hänelle tuodaan tuliaisia muuten vain.)