Mun lapsi on kiusaaja. Oikeasti oksettaa.

Vierailija kirjoitti:

Hurt people hurt people. Eli satutetut ihmiset satuttavat ihmisiä. Mikä poikaasi ahdistaa/vaivaa? Pitäisi ratkoa sitä omaa pahaa oloa, niin ei purkaisi sitä viattomiin sivullisiin.

Ei kuitenkaan pidä liiaksi vanhempiakaan syyllistää. Olen itse ihan hyvästä perheestä, silti veljeni oli kamala kiusaaja. Kiusasi minuakin. Ei minua koulussa edes kiusattu, mutta oma veli kyllä kiusasi sielläkin! Ja oikeastaan veljeni kiusasi vanhempianikin. Ja jopa koiraamme. Oli ihan täys ihmishirviö. Koskaan sille ei syytä selvinnyt, mutta kyllä hänestä ihan kunnon ihminen lopulta tuli, kun sai lisää ikää ja järkeä päähänsä. 

Jostain syystä jotkut lapset vaan on hankalampia kuin toiset. Sitten taas liian kilttien lasten kanssa on sitä ongelmaa, että ovat kiusattuja. 

Kiusaamisesta puhuminen on hyvesignalointia ja moraaliposeerausta.

Eli äiti kääntää selän lapselleen silloin kun häntä eniten tarvitaan. Lasta voi samalla nimitellä vihamielisillä nimityksillä. Miten noin toimiva äiti voi opettaa lapselleen, että kiusaaminen on väärin?

Onko isä samoilla linjoilla kanssasi? On ehdottoman tärkeää, että on, ja osoittaa lapselle selvästi että kiusaaminen ei ole kannattavaa.

jotkut varmaan kertoi asian sinulle jo aiemmin mutta kiistit sen?

Koitas muistaa, että se mitä poika on TEHNYT on väärin ja inhottavaakin, mutta ei se, mitä poika ON.

Kirjoitit, että sinua hävettää mennä tapaamaan kiusatun vanhempia ja opettajaa ensi viikolla. Tämä on toki luonnollinen ja ymmärrettävä tunne, mutta jos käyttäydyt kunnioittavasti ja osoitat ottavasi tilanteen ja kiusatun pojan kertomukset vakavasti, ei sinun tarvitse jäädä rypemään syvälle häpeään. Moni samassa tilanteessa alkaa nimittäin jankata, että ei meidän Kylli-Pertti koskaan, ja onkohan tässä vaan joku väärinkäsitys kiusatun puolelta. Vanhemman käytös voi vaikuttaa myös kiusatun oppilaan ja hänen vanhempiensa asenteeseen poikaasi kohtaan, sillä vanhemman käytös vaikuttaa siihen, miten lapsen käytöstä tulkitaan. Jos hoidat tilanteen nöyrästi ja asiallisesti, niin he ovat luultavammin valmiimpia antamaan pojallesi toisen mahdollisuuden, kuin siinä tapauksessa, että vanhempi olisi hyökkäävä ja ylimielinen, vaikka pojan käytös olisi yhtä passiivista molemmissa tapauksissa. Toki kannattaa valmistella myös poikaa tuota tilaisuutta varten. Kyllä te tämän vielä selvitätte, ryhtiliike on täysin mahdollinen.

Kiusaaminen on ihan hemmetin ikävää, mutta lapset nyt vaan tekee sitä. Ja aikuiset myös. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, ja toisaalta osallistuin itse kiusaamiseen - en välttämättä aktiivisesti, mutta hyljeksimällä tai muuten seurasta sulkemalla, mikä on tietysti jopa pahempaa kuin aktiivinen kiusaaminen. Myös aikuisiällä olen nähnyt monenlaista aikuistenvälistä kiusaamista; työpaikoilla, kouluissa, jopa harrastuksissa. Suhtaudun itse niin, että kaikkeen kiusaamiseen pitää puuttua, mutta kokonaan siitä ei päästä ikinä. Se kuuluu jollakin sairaalla tavalla ihmisen luontoon - eläimiähän mekin ollaan, ja myös eläinten keskuudessa sitä tapahtuu.

Omat lapset puhuivat koulussa, että heillä on sijainen, jota koko luokka vähän kurmuuttaa. Omat ipanat olivat yhtä ääliöitä ja kokivat, että se on jotenkin yhteinen juttu, että sijaiselle huudellaan ja käyttäydytään huonosti. Vasta kun sanoin heille että milleköhän heidän omasta mummostaan tuntuisi, jos hän opettajan sijaisuuksia tehdessään saisi tuollaista kohtelua osakseen vain siksi kun on sijainen. Että hän olisi varmasti tosi surullinen. Se upposi. Olen melko varma, että siihen loppui ääliökäytös sijaisten suhteen.

Kerro pojallesi mitä seurauksia kiusaamisesta tulee kiusatulle mahdollisesti.

Toistuvat Masennusjaksot

Syrjäytyminen

Työkyvyttömyys

Yksinäisyys

Perhe jää perustamatta

Itsetuhoisuus

Pitkä terapia, johon menee viimeisetkin rahat

Eli vuosikymmenten kärsimys näin kävi minulle.

Samanlainen kasa sontaa kun äitinsä.

Tuommoinen ällötys/kuvotus lastansa kohtaan on tarpeetonta ja vastenmielistä, vaikka kiusaisikin. Vaikuttaisi siltä, että Ap:sta lapsi ottaa mallia ja tässä tapauksessa pitäisi vaan jyrkästi suhtautua ettei lapsi enää kiusaisisi.

Jokaiselle lapselle pitäisi opettaa rajat mikä on oikein ja mikä väärin. Vastenmielisesti suhtautuminen on jo alhaista. Ole esimerkillinen aikuinen, äläkä suhtaudu halveeraamaan. Kiusaamalla ei ratkaista kiusaamista ainaskaan omien vanhempien kautta. Ja Ap:n kannattaisi todellakin opettaa lapsellensa arvoja ja kunnioitusta toisia kohtaan.