Mun lapsi on kiusaaja. Oikeasti oksettaa.

Hienoa ap, olet ymmärtänyt, että sinulla on ongelma ja myönnät sen. Nyt vaan opettamaan pojalle erilaisia tilanteita ja sitä miten niissä voi toimia ilman, että kiusaa.

Vie se terapiaan. Voit säästää jonkun terveyden tai hengen. Olet hyvä äiti, koska puutut. Huono äiti kiusaa mukana.

Oksenna niin helpottaa.

Meillä oli aikaan myös se tilanne, että lapseni kiusasi. Hänen kiusattujensa äiti onneksi soitti ja kertoi minulle asiasta. Sovimme, että tulevat meille ja puhumme yhdessä asiasta. Ei ollut lapselleni helppo paikka ja olen iloinen ettei ollut. 

nyt aikuisena on sanonut, että koki tuon todella hyväksi opiksi, että joutui kohtaamaan kiusatut ja vanhemmat silmästä silmään ja myöntämään hölmöilynsä. Kuulema samoin aikoo toimia jos oma lapsensa joskus kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikaan myös se tilanne, että lapseni kiusasi. Hänen kiusattujensa äiti onneksi soitti ja kertoi minulle asiasta. Sovimme, että tulevat meille ja puhumme yhdessä asiasta. Ei ollut lapselleni helppo paikka ja olen iloinen ettei ollut. 

nyt aikuisena on sanonut, että koki tuon todella hyväksi opiksi, että joutui kohtaamaan kiusatut ja vanhemmat silmästä silmään ja myöntämään hölmöilynsä. Kuulema samoin aikoo toimia jos oma lapsensa joskus kiusaa.

Ja tuo myös kantoi siis tulosta. Lapsestani ja näistä joita oli kiusannut, tuli kavereita. 

Ei lopputulos, vaan keskeneräinen yksilö. Auta kasvamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vie se terapiaan. Voit säästää jonkun terveyden tai hengen. Olet hyvä äiti, koska puutut. Huono äiti kiusaa mukana.

Juuri näin!!!! Samalla minun on kuitenkin entisenä koulukiusattuna todettava, että ei välttämättä olisi parempi se, että lapsesi on koulukiusattu. Ongelmia toki on kiusaajilla, mutta se kiusattuna oleminen voi jättää parantumattomat arvet.

Tsemppiä teille.

Älä nyt lapsellesi silti noita sanoja sano. Laitat tiukat rajat ja seuraukset, mutta yksin rangaistukset ei riitä vaan tarvitaan keskustelua syistä ja seurauksista, asettumisesta toisen asemaan ja empatiasta. On hyvä että on kasvatuskeskustelu koululla, poika joutuu kohtaamaan konkreettisesti tekonsa.

Puhu pojalle anteeksipyytämisen tärkeydestä. En tiedä kuinka vakavasta asiasta on kyse, mutta on normaalia että olet pojalle vihainen eikä haittaa että hänkin sen näkee. Ehkä hyväkin niin tajuaa ettei kiusaaminen ole mikään läppä tai pikkujuttu. Muista nyt silti sanoa pojalle että rakastat sitä, mutta vastaava toiminta ei tule missään tapauksessa enää kyseeseen. Lapsi tarvii eniten rakkautta silloin kun sitä vähiten ansaitsee on oikeesti aika hyvä sanonta.

Tiukat rajat ja ehdoton suhtautuminen siihen että muita ei kiusata.

Laitat lapsen selvittämään asian kunnolla.Voi vielä oppia.

Onko pojalla jostain syystä paha olo ja purkaa sitä toisten kiusaamiseen? Jos näin niin ehdottomasti rangaistus kiusaamisesta mutta myös pojalle apua pahaa oloa aiheuttavan asian kanssa.

Onko poika kertonut syytä miksi kiusaa. Jos kaverit yllytti jne niin olisiko aika vaihtaa kaveripiiriä jos tekee heidän kanssaan tyhmiä.

Tarvitsisiko poika jotain muuta korvaavaa tekemistä ettei tylsyyttään kiusaa. Lisää harrastusta, kotitöitä, töitä jne.

Tähän tuli jo hyviä kommentteja. Minä muistuta, että suurin osa kiusaajista hakee teoillaan kavereiden ihailua. Tämä olisi tärkeää sanoittaa lapselle, jotta tulisi itsekin tietoiseksi siitä miksi toimii miten toimii. Ei hän voi muuttua, jos ei ymmärrä, että se kavereiden vieressä nauraminen on se hänen toimintaa ajava voima.

Monestihan kiusaaja purkaa pahaa oloaan muihin ihmisiin. Myöhemmin selvisi, että 90-luvulla ylä-asteella minua kiusanneiden poikien isät oli ammatiltaan poliiseja.

Tuskin ihan pelkkää sattumaa.

Toivottavasti et ole mennyt sanomaan lastasi paskapääksi.

Millaisesta kiusaamisesta on ollut kysymys? Jos olisin samassa tilanteessa, haluaisin sovitella jonkin tavan, jolla lapseni voisi sovittaa tekonsa. Uhrin kotiin leikkaamaan nurmikko ja pesemään ikkunat. Viikkorahat uhrin tilille seuraavat 2 kuukautta tai jotain muuta vastaavaa. Haluaisin, että uhri ja perhe saisivat kokea, että jotain aitoa hyvitystä tehdään, eikä vaan puhuta palaverissa. Ja lapseni tulisi oppia, että vääryyksillä on hinta, joka kuuluu maksaa, mutta sen jälkeen pöytä on taas puhdas ja tilit tasan, voi aloittaa alusta.

Hurt people hurt people. Eli satutetut ihmiset satuttavat ihmisiä. Mikä poikaasi ahdistaa/vaivaa? Pitäisi ratkoa sitä omaa pahaa oloa, niin ei purkaisi sitä viattomiin sivullisiin.

Vain tyhmimmät ihmiset lisääntyvät. Vanhempiensa kiusaama lapsi projisoi itse kokemaansa kiusaamista johonkin toiseen kuin kenestä on riippuvainen, eli johonkin toiseen kuin vanhempaansa.

Kiusaamista ei ole olemassakaan. Sitä ei ole määritelty lakikirjassa.

Tsemppiä! Et ole huono äiti niinkuin joku sanoi jo aikaisemmin huono äiti kiusaisi mukana. Vielä ei ole mitään menetetty vaan molemmat osapuolet ovat varmasti pelastettavissa! <3

Karmea asenne. "En voi katsoa omaan poikaan". Millainen äiti puhuu omasta 14-vuotiaastaan näin? Mistä se lapsi saa mallin ihmisten kanssa olemiseen kun oma äiti puhuu lapsestaan kuin roskakasasta?

Teini ei ole mikään kasvatuksen lopputulos vaan keskenkasvuinen, jonka virheistä voi ottaa opiksi ja jota kasvatetaan aikuisuuteen. Sinun tehtävä on olla kasvattaja eikä mikään oksentaja.

Ihmisten kanssa toimiessa pääsee pitkälle, kun ei alista eikä alistu. Suurimmalla osalla puuttuu ymmärrys, että ei olla missään susilaumassa.